4. advettina Altöttingenissä

Kuvassa oikealla on ryhmäpäällikön talo, jossa eilen ryhmäläiset perheineen käytiin kutsusta kylässä, kuten noilla kerran vuodessa on ollut tapana. Talo sijaitsee Altöttingen nimisen paikkakunnan keskustassa ja on sijainnut siinä kai 500 vuotta ja ollut suvun hallussa. Vielä hänen isänsä oli siinä tehnyt sepän töitä vertaassa, mutta se on jo purettu. Ymmärrän nyt oikein hyvin, ettei tuosta talosta muuttaminen tulisi kysymykseen, vaikka työmatkaa on 100 km suuntaansa junalla.

Tilaa on 4-5 henkiselle perheelle kolmessa kerroksessa runsaasti, että isillä on tilaa pitää Commodore, NeXT, kiekkokirjoittimia ym. museokamaa yhdessä työhuoneessaan. Toisessa on elektroniikkavertas. Katolla on aurinkopaneeleja, joilla talo osittain lämpiää. Lisäksi on kaasu ja puulämmitys mahdollisuus. Melkein itse-tehty systeemiä voi valvoa ja säätää tietokoneen avulla. Mikrokontrollerissa on webbi-serveri. Huoneiden ja vesisäiliöiden lämpötilat näkee ja lisäksi voi säätää talon ulkopuolella olevia metallisia verhoja. Ne toimii auringon nousu- ja laskuajan mukaan vaikka tietyllä minuuttimäärällä korjattuna tai halutulla kellon lyömällä. Samoin ulkovalaistus.



Altöttingenin kotisivulta saa heti kuvan, mistä tuo 12 tuhannen asukkaan kaupunki on kuuluisa. Pienessä keskustassa on kirkkoja ja torin laidalla on katolilaista turistirihkamaa myyviä puoteja varmaan kymmenen. Keskellä toria on pieni kirkko, jossa on mustan Marian (schwarze Madonna), Saksan tärkein pyhiinvaelluskohde, jota käy muka miljoona ihmistä vuodessa katsomassa. Edellisesti wikipedia linkistä käy ilmi, että vastavia on lukuisia ympäri maalimaa. Puun tummumisen lisäksi alkuperäksi ehdotetaan Raamatun lausetta "olen tumma/musta, ja/mutta kaunis". Kappelissa ei saanut valokuvata. Äkkinäinen luulee tulleensa ortodoksikappeliin kun siellä kulta kimaltaa. Kirkkoa ympäröi 2000 erilaista uskonnollista taulua (kts. kuvia kirkoista).


Pääkirkon alttaritaulu ja sivualttarin myös oli kuin jostain Italiasta. Urut puolestaan oli erikoiset marmorilla koristellut.





Kuten pdf:stä käy ilmi, niin ne ottavat myös paavin v. 2006 vierailusta vielä kaiken irti. Nyttenkin pääkirkon maallisessa osassa oli laaja paavin valokuva- ja esinenäyttely sen 80-v. synttärien johdosta. Ratzinger on syntynyt melko lähellä Altöttingeniä. Edellinen paavi oli käynyt v. 1980.



Kolmas kirkko, jossa pistäydyimme oli St. Magdalenan luostarikirkko, joka oli juuri entisöity. Se oli melko pimeä paikka. Erityisen ihmeellistä oli ikoni-alttari, jossa oli kuin persialaista tekstiä. Pääsyy miksi me siellä keskustorilla käveltiin oli joulumarkkinat (kts. kuva), joita pidetään Saksan kauniimpina. Olihan siellä monenlaista kojua, esiintyjiä ja mm. lapsille karuselli.

Me veimme viemisiksi lapsille pelin ja isännälle creme brulee liekinheittimen. Itse saimme lähtiessä mukaan litran glühwein pullot koristeellisesti paketoituna. Aluksi oli cappuccino, tee ja kakkutarjoilu. Sitruunabanaanikakun lisäksi oli tummaa suklaakakkua, joka lienee talon amerikkalaista syntyperää olevan emännän perinteistä tuotantoa.

Kun yksi kohta ryhmästä pois lähtevä saksalainen työkaveri ei päässyt, oli saksalaisia aikuisia yhtä monta kuin meitä ei-saksalaisia: Amerikkalainen työkaveri toi saksalaisen vaimonsa, venäläinen työkaveri iranilaisen tyttöystävänsä, saksalainen työkaveri venäläisen tyttöystävänsä, ja vielä oli singaporelainen työkaveri. Alle kouluikäisiä lapsia pörräsi kuusi kappaletta. Keskustelu kävi vilkkaana niin ortodoksikirkkojen kuin Iranin huivipakosta ja minun piti ekaa kertaa ottaa kantaa Suomen ja natsi-Saksan liittoutumiseen, kun kysyttiin, että miehittikö Saksa Suomen vai miten se oli.




Markkinoiden jälkeen oli buffetti-illallinen (juustoja, kasviksia, makkaroita, sämpylöitä, yms. pikkusuolaista). Viimeinen juna lähti puoli kymmeneltä, joten kotiin päästiin lähellä puolta yötä. Menin muutaman työkaverini kanssa samaa matkaa ja viikonloppuisin pääsee halvalla ns. viiden hengen Bayern-lipulla. Minulta meni matkaan lyhimmillään 2 tuntia sillä junat ovat semmoisia lähijunia.

P.S Aamulla sitten lentokentälle. Tänään tuli (toivottavasti) viimeinen joulukortti. Olette te CSC:läiset optimoinnin ammattilaisia! Kiitos muistamisesta!

La Bohemea elokuvissa

[Kuvassa yliopiston lähellä leveän Leopoldstrassen keskellä oleva Siegestor (tarkempia kuvia em. linkistä) (voiton portti), joka rakennettiin 1800-l. puolivälissä. 2. maailmansota hajotti sitä, eikä sitä entisöity alkuperäiseen kuntoon. Autot kiertävät sen kummaltakin puolelta. Lisäksi lisättiin mietelause, jonka sanomana on, että sota tuo voiton lisäksi kärsimystä ja tuhoa.]


22.12 tulee Giacomo Puccinin (wikipedia linkki suomeksi) syntymästä kuluneeksi 150 vuotta.
Yle Teema sentään esittää huomenna (lauantaina on uusinta) La Bohèmen oopperataltioinnin, jonka esittelystä en tunnistanut yhtään laulajaa.

Kävin tänään Arri-teatterissa keskustan yliopiston vieressä. Tilaa olisi ollut vaikka 150-200 hengelle, mutta yleisöä ei ollut tuskin kolmeakymmentä. Kyseessä oli Saksalaista tuotantoa oleva TV-elokuvaohjaus La Bohèmesta ja kyllä oli löydetty loistavat lavasteet ja lunta satoi Pariisissa sankasti (kts. trailer elokuvan webbi-sivulta)

Elokuva on ajankohtainen sillä ekassa näytöksessä ollaan jouluaterialle menossa Pariisin boheemikämpästä. Onneksi runoilija Rodolfo jää jumittamaan taiteilija-filosofi-tovereiden lähdettyä kämppään sillä siellä ei ole ikävä vuokraisäntä kuten hetki sitten, vaan alakerran käsityöammattilainen Mimi. Häneltä on muka kynttilä sammunut ja ottaa ja pyörtyy sohvalle (kts. pätkä elokuvan teosta n. 2 min kohdallaa). Valittaa, että on kylmä, mikä ei ole ihmi ottaen huomattavan paljaan kaula-aukon (jostain syystä oli huulipunaakin runsaasti). Noh, Rodolfokin auttaa ja eikä kerro, että löysi Mimin pudottaman kämpänavaimen, joten se lounas jäi väliin.. Runoilija sai kaipaamaansa elämänkokemusta. Tässä osassa on oopperan tunnetuimmat kohtaukset ("onpas kylmät kädet - olen runoilija" ja "minä ole Mimi"), joista tulee Pavarotin esitykset oletuksena mieleen (kts. esim Che gelida manina (em. kylmä käsi) kohtaus 30-v.takaa).

Myöhemmällä ravintolaillallisella, jossa em. koko porukkaa istuu, ilmestyy vanhaa rikasta ukkoa vedättävä laulajatar Musette, joka on ollut rakastanut taidemaalariin, jonka kehnolla näyttelemisellä saa vaihdettua vanhan ukon tilalle, jolle jäi vain ravintolalaskut maksettavaksi.

Kuukautta myöhemmin Mimi on kovin surkea tummine silmänalusineen ja kalpeine kasvoineen. Hän juttelee taidemaalarin kanssa, että Rodolfo on niin mustasukkainen, että heidän on parasta erota. Sitten myös Rodolfo tulee maininneeksi, että Mimi on kuoleman sairas.

Viimeisessä näytöksessä (kts. juttupätkän alku elokuvan teosta) ilakoidaan kämpällä, mutta sitten naiset tulee ja Mimi on aika lopussa.
Sille vielä saadaan Musetten korvakorut vaihdettua puuhkaan, mutta lääke ja lääkäri ei enää ehdi. Kuolinkohtaus oli kerrassaan erinomaisesti dramatisoitu.

Elokuva kesti hieman vajaat kaksi tuntia, ja oli ohjaukseltaan sujuva. En tiedä oliko mitään jätetty pois, mutta ei siinä mitään liikaakaan ollut (ehkä erästä leikkikalukauppiasta lukuunottamatta). Tekstitys saksaksi oli tarpeen, mutta tämä elokuva on paras mahdollinen tapa tutustua teokseen tarvitsematta tietämättä siitä mitään. 8 eur lipulla sai 5 tähden viihdettä.

Alussa oli hieman outoa kuulla musiikkia ja täyttä laulua suuressa tilassa pariisilaisessa ullakkohuoneistossa, mutta siihen tottui äkkiä. Suunaukinäyttelyn osuvuudesta tallennettuun musiikkiin ei huomannut. Orkesteria ei tietenkään näkynyt ja musiikista vastasi Baijerin-radion sinfoniaorkesteri. Ainakin pääosapari Rolando Villazon ja Anna Netrebko ovat tämän hetken kuuluisimpia oopperalaulajia, ja he ovat tehneet tuota oopperaa aikaisemminkin.

Juutupesta siis löytyy elokuvasta juttuja (helpolla Itävallan murteella). Sitten on kuuluisa duetto näiden tähtien esittämänä, jostain pilalle modernisoidusta oopperasta ilmeisesti.

La Bohèmen lisäksi Puccinin tunnettuja oopperoita on Manon Lescaut, Madama Butterfly, Turandot ja Tosca, joka pyörii parhaillaan Kansallisooperassa. Vaikka ei ole Mattila-Uusitalo parivaljakkoa nyt lavalla niin agenttini kertoi kyllä pitäneensä niin musiikista kuin muustakin toteutuksesta. Minä näin sen viime uutena vuotena Mariinski-teatterissa, mutta venäläinen tekstitys vähän haittasi siellä. Lännen tytön näin tänä syksynä Kansallisoopperassa ja siinä länkkärissä ei pitkästynyt. M. Butterflyn näin n. 1,5 vuotta sitten ja kyllä sekin on taattua Puccinia, mutta siinä nyt ei niin paljoa tapahdu. Kansallisoopperan La Bohemèn näin reilu vuosi sitten, mutta ei siihen silloin saanut ehkä ohjauksen ja lavastuksen haasteiden takia samanlaista yhteyttä kuin tähän leffaan.
Turandotin näin Hampurissa kesällä 2006, jossa nautintoa haittasi etäinen sijainti että kielivaikeudet.

P.S Viikolla vanhemmanpuoleinen nainen tuli kahvitauolla kertomaan, että oli kuullut Matti Salmisen tangoja ja oli tykännyt kovasti. Kuulemma erilaisia kuin argentiinalaiset tangot.

P.P.S Berliinin filharmoonikot aloittavat vuoden alusta Internet-lähetykset (olisiko 9 eur kerta). Suomessa Lahden kaupunginorkesterihan on osallistunut classic live touhuun.

Sairaskassa

Jo Suomessa täytin webbilomakkeen, jolla liityttiin pomon suosittelemaan Tecniker Krankenkassen (Teknikoiden/insinööri (hrr..) sairaskassaan). Ilmeisesti hyvä suositus sillä se voitti tai pärjäsi hyvin Magazin Moneyn, EURO ja ÖKÖ-Test lehtien testeissä. Erilaisia kassoja on toista sataa (kts. lista). Periaatteessa voisin liittyä vaikka Siemensin tai Esson nimeäkantavaan kassaan. Netissä on vertailu esim. kuukausihintojen perusteella. Halvin olisi IKK Thüringen 12% tuloverolla eli 211 eur jos palkka olisi 3000. Minun kassa ottaisi 13,8% eli 234 eur kuussa.

Jokaisen on pakko olla jäsen. On näitä lakiin perustuvia (gesetzliche) ja sitten on yksityisiä (privat) hyvin tienaaville.

Lähimmän sopimuslääkärin tai muun hoitopaikan löytää karttapalvelun avulla. Postissa tullut sirukotti toimii myös EU-maissa ja muutamissa muissa Eurooppalaisena sairausvakuutuskorttina.
Palvelunumero toimii ympärivuorokauden ja on Saksassa ilmainen. Lisäksi voi jättää soittopyynnön tai laittaa sähköpostia. Lisäksi voi soittaa numeroon, josta vastaa lääkärit. Ulkomailla sairastuneille on eri numero.

Hammaslääkäriosiossa hämmästytti suositus käydä kaksi kertaa vuodessa hammaslääkärissä. Sitten suositeltiin mineraalivettä ja juustoa hyvinä ruokina. Minä puolestaan muistan testin, jossa todettiin vissyvesien olevan yhtä happamia kuin kolajuomien, mikä söisi kiillettä.

Kunnossa ja terveenä osiossa on vaikkapa ruokasuositusten seassa vihannesten ja hedelmien kausitaulukot. Eikö sitä nyt näe, mitä on kaupan tiskillä? Kävely-osiossa puhutaan sauvakävelystä eli nordic walkingista. En ole kyllä nähnyt yhtään sauvakävelijää täällä.

Erilaisia lisävakuutuksia on kymmenkunta, kuten että sairauspäiväraha on palkan veroinen. Sitten on joku hammasimplantti vakuutus, joka pitää ottaa 8 kk etukäteen.


Monta asiaa on vielä tuossa epäselviä, joten pitää täydentää.

Viikon baijerilaiset - vai oliko sittenkään?

[ Kuvassa kuva U-Bahn asemalta. Ei saa tungeksia. Münchenin joukkoliikennelaitoksella on ollut huumoripitoinen mainoskampanja, jossa muistuteaan mm. paikan antamisesta sitä enemmän tarvitseville (kaikki vanhuksia myöten nousee seisomaan ja tarjoaa paikkaansa vaunuun tulleelle jalkapaketissa matkustavalle) ja ettei lehtiä saa jättää vaunuun (nainen työntää jakussa paperinkeräyslaatikkoa vaunuun). ]


Enpä tiennyt, mitä kalaa maanantaina söin kuin "Hokifilet". Hyvä sanakirjanikaan ei sitä tiennyt kotona eikä edes erinomainen saksa-englanti-saksa verkkosanakirja dict.cc. Googlaus kertoi, että kyseessä on Uudesa-Seelannista tuotu kala, jonkinlainen pieni hauki (kts. kuva 1 ja kuva 2). Se uiskentelee yli 600 metrin syvyydessä.
Lautaselle sai mukaan aimo annoksen pinaattia. Yhtä paljon kuin riisiäkin.

Jälleen kerran koitin Knödeleitä ja tällä kertaa tirolilaisia. Ne muistuttivat kaukaisesti lihapullia ja olivat ihan hyviä. Osa lihasta ainakin pitäisi olla tirolaista kinkkua. Sitten voi olla jotain toista markkaraa ja loppu on sitä perinteistä leipä-maito-kananmuna-sipuli-mauste mössöä. Luonnollisesti mukana oli (viini)hapankaalia (Weinsauerkraut). Siihen siis pistetään valkoviiniä, eikä viinietikkaa. En minä nyt vielä ulkonäöstä erota lajiketta. Kaupassa sitä myydään säilykepurkissa.



Sitten oli takuuvarma saksalainen Bratwurst päivä. Vaalea, muttei valkoinen, pitkä lihaisa makkara. Kun Saksan wikipedian artikkelia lukee niin resepti vaihtuu aika tiuhaan. Nimi tulee sanasta Brät joka on tarkoittanut pieneksi hakattua lihaa. Tyypillisesti sita tarjoillaan hapankaalin, paitettujen perunoiden tai perunasalaatin kanssa - taikka sitten kioskeista sämpöylöiden välissä.

Kastiketta Wirsinggemüse oli makkaroiden ja perunamuusin kanssa runsaasti ja se sisälsi selvästi kaalimaistavihannesta, joka juuri maistunut. Sanakirjanan mukaan kyseessä on kurttukaali / savoijinkaali, joka englanniksi on savoy. Ei kuulosta hotelli niin hienolta enää. Kts. kuva, jos olet yhtä huonosti sivistynyt kuin minäkin.

P.S Työkaverilla oli synttärit ja sen kunniaksi nautittiin Dresdeniläistä joulupitkoa Dresdener Stollen, jossa ei ollut marsipaania, mutta ainakin rusinoita. Myöhemmin huomasin, että astianpesukoneen pohjalla oli tomusokerikerros lautasista pudonneena.

St. Maximillian

St. Maximillian kirkko sijaitsee lähellä Isar joenuomaa U Fraunhoferstrassen lounaaseen. Se vihitiin 1901.
1943 ja 44 pommitusten jäljeltä siitä ei hirveästi säästynyt, mutta historiakuvasivun mukaan se oli jo 1953 hyvin pystyssä.

Kirkossa oli ihmeellisiä puisia kehikoita kynttilätelineinä. Liekö osa jouluasetelmaa, kun seimikin löytyi. Joulutähtiä oli myös runsaasti ripoteltu ympäriinsä.
Etuoven kuistilla oli joulupuu kauppapaikka jouluisalla taustamusiikilla. Ehkä seurakunta saa siitä entisöintiin tulojakin.



Erikoisinta pysyvässä varustuksessa oli 1. maailman sodassa kaatuneiden 11. kaupunginosan muistoksi pystyttämät nimitaulut. Muistomerkkejä olen kyllä nähnyt puistoissa.








Urut olivat aika koruttoman näköiset eikä konserttitarjonaa ole kovin usein. Kuvasta näkyy tyyppillinen puukatto.

Työpaikan joulujuhla

Tänään töissä alkoi klo 15 Weichnachtsfeier eli pikkujoulujuhla. Entisessä työpaikassa lähinnä vastaava tilaisuus oli joulupuuro alakerran ruokalassa tj:n puuropuheella. Toki siellä oli lisäksi perinteinen suomalainen ravintolapikkujoulu.

Puuron sijasta oli monenlaisia kylmäpaloja, kuten melkein suomalaisia lihapullia, koriteellisia kananmunanpuolikkaita, perunasalaattia, erilaisia leikkeleitä ja juustoja sekä voileipiä mm. kylmäsavulohen näköisellä kalalla päällystettyinä. Tietysti ruokajuomaksi oli myös (vaaleaa) olutta tarjolla.






Kahvin ja Glühweinin kanssa oli tietysti joulupikkuleipiä Lebkucheneja enemmän ja vähemän tummalla suklaalla päällystettynä (kts. kuva). Niitä on saatavilla kymmeniä jos ei satoja erilaisia ympäri Saksaa.
Sitten oli jouluisaa hedelmäkakkua, jonka päälle oli ripoteltu tomusokeria ja väliin oli jätetty marsipaania. Oli ihan hyvää. Tänään huomasin kauppakeskuksen konditorion tiskillä, että noita kakkuja Stollen (käännetty "joulupitko" sanakirjassani) on montaa eri sorttia, joista tuo marsipaaniversio oli yksi. Noita pitkoja syödään myös Sveitsissä ja Itävallassa ainakin. Ranskassahan järsitään jouluhalkoja ja Italiassa panettoneja, joita myydään varmasti parhaillaan myös Stokkalla kovaan hintaan.
Noita joulupitkoja saa jopa tilattua Saksan Amazonista (kts.tulossivu).

Porukkaa oli varmaan lähemmäksi sata eivätkä olleet normaalia juhlallisemmin pukeutuneita.
Mukana oli joitain eläkkeelle jääneitäkin henkilöitä. 3 kk sitten talon johtaja vaihtui kun entinen jäi/jää eläkkeelle. Käytännössä Herr Dr. Prof. H. ei varmaan ole vapaapäivää vielä pitänyt ja nytkin joutui puhumaan kun Herr Dr. Prof. B. oli PRACE-kokouksessa Barcelonassa.
Uuden johtajan puhe nähtiin kuitenkin videoituna ja sen takia varmaan puhuikin sopivan hitaasti minulle.

Dr. Prof. H. myös luki vuoden aikana lähteneiden (muutama) ja tulleiden (olikohan 28 kpl) nimet ja me nousimme pariksi sekunniksi ylös. Suurin osa vaihtuvuutta selittyy osa-aikaisista opiskelijatyövoimasta, joilla on merkittävä rooli yliopistolaisten perustietotekniikan käyttäjätuessa (hotline, helpdesk tms.), jota Suomessa siis hoitavat yliopistot itse.
Näköpiirissä on, että opiskelija-asiakkaiden lukumäärä syistä, jotka jäivät minulle epäselväksi, tulee merkittävästi kasvamaan.
Tietysti puheiden keskeinen sisältö oli kiitellä kuluneesta vuodesta johdon sihteereistä lähtien.

P.S Tuli Ylen webbisivujen Pokka pitää -sarjan jouluaattona tulevasta jaksosta mieleen, ettei paikalliset DVD-liikkeet myy sitä. Ehkä se on liian itseironista saksalaisille.. :)

P.P.S Saksalaiset vitsailivat eilisestä TV-jutusta, jossa toimittajat suurin piirtein selittivät, että tietokoneet ottavat lämpöä sisään ja tuottavat sähköä. Konesalin hukkalämmön käyttäminen huoneilman lämmityksessä oli siis liian monimutkainen baijerilaisille toimittajille.

Linux-rypäs työpaja

[Kuvassa Viktualienmarktin (elintarviketorin) keskellä oleva juhannussalko tai mikä lie paikallisen panimoteollisuuden ja kauppiaitten keksintö. Tori täytti viime vuonna 200 vuotta. ]

En tiedä kauanko näkyy, mutta 15.12 kävi kuvausryhmä viereisessä konehuonekuutiossa tekemässä jutun (video saksaksi), miten tietokoneiden hukkalämpöä käytetään konttorin lämmittämiseen. Vihreitä arvoja kannattaa markkinoida nykyisin vaikkei olisi kunnon kapitalistifirmakaan.


Töissä oli taannoin paripäiväinen Linux klusteri työpaja eli esityksiä sovelluksista ja tekniikasta. LRZ:n Linuxeissa on Intelin ja AMD:n prossuja (vain) reilu parituhatta joten parin vuoden päästä koittaa uusimiselle.

Esityksiä pitivät pääasiassa naapurin fyysikot, mutta myös laskentakeskuksen asiantuntijat.
Seuraavassa esimerkkejä esityksistä, jotka hyödyntävät enemmän tai vähemmän hyvin ehkä satoja prosessoreja laskennassa yhtäaikaa:

Painovoimakentän (geoid) mittaamiseen liittyvä malli.
Satelliitit (Champ, Grace ja kohta Goce) lentävät GPS:t kyydissä matalalla, joka aiheuttaa ongelmia. Laskuissa otetaan huomioon, miten peräkkäisten satelliittien mittaukset poikkeaa. Todellisen ja lasketun kiertoradan erotuksesta saadaan painovoimakentälle oletus.

GPS mittausasemat (geodecy) tarjoavat merenpintaa paremman korkeustiedon. Kts. artikkeli (saksaksi).
Laskennassa käytetään numeeristä integrointia ja parhaimmilla voitaisiin joutua laskemaan käänteismatriisi 175 TB kokoiselle datalle, mutta oikeasti se taitaa olla 360 MB paikkeilla. Hankalinta taitaa olla 90-l alusta kerätyn aikasarjan (25 milj. parametria) huomioiminen mallin muutosten takia, joten käppyröissä on selkeitä hyppäyksiä. Lisäksi pitää ottaa maapallon tarkan pyörimisajan, ilmakehän hidastavan vaikutuksen ja sijaintien epätarkkuuden huomioon. 32 satelliitin lisäksi huomioidaan kohta venäläisten Glonass-systeemin satelliitit ja sitten kertyykin 138 tuhatta havaintoa päivässä.

3G:n jälkeen tulee joku LTE- WIMAX 802.16m. Tietoliikenneverkon simulointia on tehtävä useampaa protokollakerrosta silmällä pitäen eikä se ole vain yhden OSI-kerroksen asioiden optimointia.
Ohjelmistona oli käytetty open wireless network simulator -ohjelmistoa, joka tekee datapakettien diskreettisimulointia. Parametrejä on 1440, mutta tämä on tyypillinen esimerkki sovelluksesta, joka on helposti rinnakkaistuva.

Erään esityksen tavoitteena oli mallintaa ydinvoimalan toimintaa ja tuottaa apuväline päätöksen tekoon.

Sitten tuli minulle sellainen uusi käsite tutuksi kuin aeroelastisuus. Kuten kuvitella saattaa niin se on jonkin sortin väpättämistä eli käytännössä ei ole toivottavaa, että siivet tai sillat notkuu miten sattuu. Ymmärtääkseni siis simuloidaan aerodynaamiikan voimien sekä elelastisuus-inertian eli mekaanisen värähtelyn vuorovaikutusta, mutta vielä ei ollut kytkettymalli kuitenkaan. Ilman muuta Navierin ja Stokesin ja Eulerin yhtälöitä oli ratkottu. Mutta sitten siinä oli jotain hienoja Fourier-muunnoksia eli tarkastelua taajuustasolla laskennan keventämiseksi joltain osin. NASA on kehittänyt jonkin testin NASA clipped delta wing (NCDW) lentokoneen rakenteita varten.

Tuli muuten mieleen, että uusimmassa inSIDE lehdessä oli
juttu yliaaltovirtauksista kärjissä, mikä taitaa liipata läheltä LTY:n matikan taannoista projektia, jossa käytettiin myös Espoon laskimia apuna.

Eräs kollega piti esitelmän
Large Eddy Simulations for Combustion Research with OpenFOAM.
OpenFOAM on siis virtauslaskennan vapaasti saatavilla oleva softa ja Large Eddy (=suuri pyörre) juttu on kompromissi suoran numeerisen simuloinnin ja keskiarvomenetelmän RANS väliltä. Siinä vaan pitää päättää, että kuinka pieniä pyörteitä jaksetaan simuloida ja yrittää ottaa niiden vaikutus huomioon niitä poistettaessa. Turbulenssilla on vaikutusta mm. jäätiköiden sulamiseen (kts.
juttu saksaksi). Jäätikkötutkimus (glaciology) on oma tieteenalansa ja mm. CSC:llä laskeskeltu virtauslaskentaohjelmistolle Elmerillä (kts. s. 13-15 Tietoyhteys 2/2006.

Kavitaatio-ilmiö syö esimerkiksi laivan potkureita. Siinä pienet kuplat hajoaa kiukkuisasti tuhansien baarien paineella pintaan törmätessä. Fysiikan lait sallii,että neste muuttuu höyryksi ilman kiehumistakin kun painetta on vähän.
Tästä esitelmästä opin uuden keksijäparin Wiener-Hopf inversion.

Kollega nro 2 kertoili tulevasta visualisointi 64 ytimen visualisointiklusterista, johon tulee tulee 8 Nvidianin uusinta korttia, joissa on 4 Gt muistia ja erityinen prossu (CUDA). Tarkoitus on tarjota etävisualisointia (virtual GL), että data pysyy likellä laskentalaitteistoa ja käyttäjälle voidaan lähettää vain tulos, joka voi olla 1 Mt:n videostreami. Noh,tiedä sitten, miten jouhevaa se latenssin takia on.

Espoossakin oli näemmä Nvidianin suoritinta testailtu. Play tation 3:lle kehitettyjä Cell prossuja käytetään maailman suurimmissa supertietokoneissa ja niitä testataan runsaasti tulevia laitteistoja varten mm. Espanjassa ja Jülichissä (jonka testilaitteesta inSiDEn juttu). Tuon tyyppiset prosessorit osaavat suorittaa tiettyä laskutoimitusta monelle (peräkkäiselle) luvulle (ts. vektorimuotoiselle) datalle samanaikaisesti. Tiede saa siis kiittää peliteollisuuden aiheuttamasta ainaisesta tekniikan kehittämisestä erityisesti näytönohjainten puolella.

Kollega nro 3 puhui PGAS (partitioned global address space) ohjelmoinnista. Coarray Fortrania (kts. inSiDEn Fortran 2008 juttu) ja parallel C:tä elvytetään. Supertietokonelaitteistovalmistajat eivät ole tuoneet vielä mitään valmista kirjastoa, mutta Craylla on kai joku Chapel ja Ibarilla x10 valmisteilla. LRZ:lla on jokin kaupallinen komponentti jo käytössä.


Esitysten jälkeen oli palautekeskustelua ja Applen markkinointitempaus. Sen sponsoroimalle illalliselle en jäänyt.
Palkinnon jakaja oli työskellyt Applella alle vuoden ja sitä
ennen 12 vuotta CERNissä data analyysin parissa. Minulle jäi epäselväksi mitä Apple tieteellisen laskennan puolella oikein tavoittelee - palvelimen pyörittämistä tuskin sentään. Voittajaprojekti oli LMU:n interaktiivinen molekyylidynamiikka sovellus (isojen systeemien simulointia Newtonin liikeyhtälöillä). Laskennassa käytetään Linux-klusteria lopulta.
Tuloksena oli Gromacsille avoimen lähdekoodin paketti.
Gromacs kuulemma soveltuu namd:ia parammin pienelle klusterille eli ts. se ei skaalaudu hyvin.

P.S
Huomasinpa muuten ym. verkkosimulaattoritutkijan osaston kotisivulta, että sieltä voi entiset opiskelijat liittyä sähköpostitiedostuslistalle. Enpä ole ennen moiseen törmännyt. Esimerkiksi LTY:n lafkojen kotisivut tutkimusesittelyineen on yleensä heikkoja. Entisille opiskelijoille halutessaan lähetetään maksullista Kuulumisia-lehteä, joka on yleensä kalliin jatkokoulutuksen piilomarkkinointia tai lehden toimittajien tutkimuksen esittelyä. Viimeisin numero näköjään on pelkästään suunnattu abeille. Ns. viimeisen tempun ne tekivät, kun poistivat muutama vuosi sitten diplomitöiden otsikot valmistuneiden listalta. Tietysti lähetin asiasta palautetta, mutta heikoin tuloksin. Minusta ne antaisi hyvän kuvan yliopiston tutkimuksesta.

3. adventti: Gustav-Adolf kirkko

Eilen 13.12 oli Lucian päivä. Jo viime viikonloppuna oli yhdessä kirkossa täällä Lucia kulkue ja ruotsalaisen joulumusiikin konsertti (en käynyt). Kulkue on muuten ovelasti ruotsiksi "tåg" ja saksaksi "Zug" eli kummatkin sanat tarkoittaa myös junaa.

Tänään kävin kaupungin itäosassa olevassa Gustav Adolfin kirkossa, jossa aamulla oli paikallisten Gottesdienst ja sen jälkeen Baijerin ruotsalaisen seurakunnan perhekirkko (kokonaan siis ruotsiksi), joka veti kirkon varmaan 80-90%:sti täyteen. Alussa lapsikuoro nuoren Lucia neidon johdolla marssi alttarille ja esitti potpurin lasten joululauluja enemmän tai vähemmän nuotilleen. Minä en tunnistanut ensimmäistäkään. Yleisöllä oli vaikea pitää välillä pokkaa.

Urkuparvelta lauluja esitti urun ja sellon säestyksellä kammarilaulaja tenori Claes-Håkan Ahnsjö, josta kyllä huomasi, että kyseessä oli ammattilainen. Googlailu paljastaa, että hän tuli v. 73 Münchenin oopperaan ja oli siellä vuoteen 1999 asti. Kappaleet olivat "Gören portarna höga" (esitetään jonkin verran Suomessakin), Frankin ikivihreä Panis angelicus, Sibeliuksen "Julvisa" (joka on siis "Giv mig ej glans.." eli "En etsi valtaa, loistoa.."), Mozartin ikivihreä "Ave Verum" ja päätteeksi Adamin "O helga natt" eli "Joulu yö, juhlayö". Sitä ennen oli sytytetty kynttilät "Nu tändas tusen juleljus.." (Nyt syttyy valot tuhannet) aikana. Erityisen harras tunnelma nyt ei valon ja melun takia ollut.
Pappi luki ääneen suositun ruotsalaisen adventtiajan laulun "Advent är mörker och kyla" (sävellys 1969), joka on ruotsissa otettu värssykirjaankin. En ole kuullut sitä suomeksi esitettävän.



Ehtoollista ei ollut, mutta kirkon jälkeen oli juotava puolikas Glühwein muki kun ilmaiseksi sai ja erityisesti siirappipikkuleipä oli kiva bonus. Seurakuntasalissa oli kanttiinissa ruokana oli paria sorttia voileipiä, jotain kelmuun pakattuja täytettyjä kääröjä. Minä otin lihapulla-kirsikkatomaatti kepakoita kolme, kuivan ja mauttoman sahramirusinapullan sekä kahvin (7 eur). Myyjäisissä myytiin joulukoristeiden lisäksi ruotsalaisia karkkeja, joita en nyt ihme kyllä ostanut.




Pois tullessa tein kävelykierroksen keskustassa. Marienplatzin tuntumassa on kymmeniä kojuja myymässä joulukoristeita ja erityisesti Glühweinia, terästyksellä tai ilman, ja erilaisia punscheja. Eilen maistoin Kinderpunschia, mutta se ei maistunut kuin laimealta kaupanmehulta.
Tänään ostin kuvan kojusta parilla eurolla suklaakuorrutteisen omenan. Kauppa näytti käyvän vilkkaasti; kaksi henkeä myi ja kaksi valmisti tuotteita takaosassa. Erityisesti suklaakuorrutteiset banaanit näyttivän tekevän kauppaansa. Ihmisiä oli tungokseksi asti vaikka kaupat olivat kiinni sunnuntaina.
Süddeutschen jutun mukaan kojuja on 160 ja 3 miljoonaa kävijää. Eri puolella kaupunkia on 20 joulumarkkinapaikkaa. Münchener Freiheitin torstain tori vetää paljon yleisöä. Sen koju tarjonta on aika taide- ja käsityöpainotteista. Onpa iso telttakin, jossa on myytävien taulujen ja veistosten näyttely.

Haus der Kunst

Piipahdin Haus der Kunstissa eli Taiteen talossa, joka on Münchenin residenssin lähettyvillä.
Talossa näytetään nykyisin modernia taidetta ja nyt siellä taisi olla neljä vaihtuvaa näyttelyä. Tilasta ei näyttäisi olevan pulaa ja vähän vaikutti olevan pintaremontin tarpeessa.

Aulan käytävällä oli mukava katsaus talon historiaan (lunttasin myös Saksan Wikipedian jutusta).
Aikaisemmin sen nimi on ollut Saksalaisen taiteentalo.
Paikallinen taidehalli paloi 1931 ja tarvittiin saada uusi. Kansallissosialistit nousivat valtaan samoihin aikoihin ja itse Adolf muurasi peruskiven ja halusi vaikuttaa arkkitehtuurisiin suunnitelmiin ja käyttötarkoitukseen. Rappiotaiteeksi luokiteltavaa ei nähtäisi. Hyväksyttyjä teoksia, valokuvia rakennuksesta löytyy tältä sivulta (esim. postikorttipuolella on lukuisia kuvia..).
Malli löytyi tietysti antiikista ja iso piti olla. Paikalliset liikemiehet rahoittivat (varmastin) mieleellään sitä projektia.
Käyttöönottoparaatin lisäksi vuosittain järjestettiin kerran vuodessa paraatit saksalaiselle taiteelle sodan syttymiseen asti. Hitler piti aina puheen.

Sodan jälkeen isäntänä toimi liittoutuneet, joilla oli jonkinlainen upseerikerho siellä.
Sitten sitä käytettiin paikallisen teollisuuden näyttelytilana.
1950-l. lähtien siellä oli korkeatasoista taidetta sekä ulkomailta että paikallisesta vanhasta taidemuseosta, jota piti remontoida pommitusten jäljiltä. Myös tätä taloa remontointiin, mutta syynä oli halu peittää Hitlerin arkkitehtuuriratkaisut, kuten iso aula ja punainen marmori.
1955 nähtii antifasistinen Picasson Guernica. Espanjaanhan sen pystyi viemään vasta kun Franco kuoli.

Kävin ennakkoluuloisuuttani vain yhdessä näyttelyssä, johon pääsi viidellä eurolla. Yhteislippu kaikkiin näyttelyihin on 13 eur.
Tämä vaatimattomasti nimetty "Brilliantfeuerwerk" (erinomainen ilotulitus) liittyi Münchenin 850-v. teemaan. Näyttely oli koottu 11 paikkakunnalla toimivan (esim. Siemens) yritysten kokoelmista. Tauluja ja grafiikkaa oli 1700-luvulta 2000-luvulle. Oli ihan hieno esimerkiksi 1800-l lopun Münchenin katukuva. Taitavasti tehty grafiikkasarja käsitteli kuolemaa maallisella tavalla (esim. kyntäjä oli kaatunut hevosten taakse saappaat jalassa). Tunnetuin taitelija oli Warhol, joka oli 1980-l alussa tehnyt kaksi isoa taulua jollekkin kustantamolle ilmeisesti: toisessa oli aikakauslehtien kansia väritetty Andylle tyypilliseen tapaan ja toisessa oli Münchenin nähtävyyksiä ripoteltu ja väritetty.

Joku oli keksinyt maalata vaahtosammuttimen. Eräs valokuvateos oli monta metriä pitkä, mutta ei kovinkaan korkea. Siinä oli kuvattu pilviä ja nimi oli jotain tyyliin Japanista Lontooseen. Eräs sarja koostoi hippiliikkeen enemmän ja vähemmän riettaista kuvista. Erikoisimmassa teoksessa oli metrin malkalla suorakulmion muotoon kolvattu lähinnä transistoreja yhteen eräänlaiseksi verkoksi. Kummassakin päässä oli kaiutin, josta tuli erilaisia piipityksiä. En ole varma olisiko siinä ollut sensoreita, jotka olisi ottanut ohi kävelijän liikkeen huomioon.
Näyttely oli kohtuu pieni, joten siellä ei puolta tuntia pidempään mene, jos kaikilla sitäkään..
Samaan aikaan sattui kuurojen ryhmä, jolla oli opastus viittomakielellä. Kuvia kommentoitiin myös vilkkaasti toisille.

Viikon ruokapyörylät

Kanttiinin listalta löytyi ilmeisesti paikallinen kausiherkku:
Weichnachtlicher Rinderbraten mit Zimt und Nelken, dazu
gebratene Mohnschupfnudeln: jouluinen naudanpaisti kanelilla ja neilikalla, sekä joku mikälie. Noh, se paistiviipale oli ihan hyvä eikä mitenkään erikoinen, mutta lautasella oli lumipallon kokoinen möhkäle. Analyysini mukaan siinä oli ainakin vaaleaa leipämössöä ja maidolla ja kananmunalla se kesti kasassa. Mausteista en osaa sanoa, mutta ohjeiden perusteella sipulia, pippuria, persilja, suola ja muskotti. Makea maitomössö maku ei kyllä oikein miellyttänyt.


Keskiviikkona oli varsinainen joulumenyy. Alkukeitoksi valitsin hyvän kukkakaalisoseen, jossa oli mantelisiivuja päällä (Brokkolicreme mit gerösteten Mandelblättchen). Pääruokana oli puoli lautasta täyttävä grillattu ankan koipi (Bauernente) ja melkein yhtä paljon siitä jäi tähteeksi kun ne vähäiset lihat sai kovalla työllä erotettua. Lisäkkeenä oli viinimarja-punakaalia (Johannisbeerblaukraut), joka oli hieman voimakkaan makuista sillä kuten resepti vahvistaa siinä käytetään etikkaakin.

Kolmantena lautasella oli iso perunanvärinen pallo Kartoffelknödel (perunapyörykkä). Se oli kuin hyytelöä: Kun pöytä tärisi niin sekin tärisi ja kun haarukalla painoi sitä kasaan niin se palautui alkuperäiseen muotoon. Se ei kertakaikkiaan maistunut miltään, ei edes perunalta.
Kyseessä on näyttäisi olevan Baijerilainen herkku tämän ohjeen mukaan. Ehkä ne kotona tehtynä ovat parempia. Reseptistä käy ilmi, että puolet perunoista keitetään 20 min ja puolet hienonnetaan raakana. Suolaista keitinvettä jää mukaan ja lisäksi pistetään kananmunaa, suolaa ja leivinjauhoa.
Annosta aikalailla vastaava kuva.


Yhtenä päivänä mietin kahdesti, että otanko lautasen, jossa oli verimakkara (Blutwurst) ja maksamakkara (Leberwurst). Ne olivat paksuja ja niiden kuoret (joita ei syöty) oli sidottu nyörillä kiinni. Noh, verimakkara näytti vähän ryynimakkaralta, mutta maksamakkara näytti kuin löysältä maksalaatikolta (seurasin kun rohkea amerikkalainen (22 v. täällä asunut) työkaveri) söi sitä vieressä). Saksalainen kollega sanoi syövänsä niitä kerran vuodessa. Minä otin vain lautasen, jossa oli pari normaalia nakkia sekä ruusukaalin nuppuja, pieniä pyöreitä perunoita ja paljon sosemaista kermakastiketta.

P.S Yhtenäpäivänä tiskillä eräs setä kysyi epätoivoisena, että eikö ole ranskalaisia.
Niitä on käytännössä melkein joka päivä ja hyvin suosittuja näyttää olevan. Suomalaisista työpaikkaravintoloista voi olla aika vaikea löytää. Otaniemen opiskelijaravintoloista ehkä Täffältä saattaisi joskus tavata.

Taidekammaribarokit

Keskiviikkoiltana menin töistä suoraan Alte Pinakothekiin (hieman keskustasta pohjoiseen, yliopistolta länteen), joka on vanhaan taiteeseen keskittynyt museo.
Barokkimusaa esittivät musiikkikorkeakoulun vanhan musiikin osaston opiskelijoita.
Esiintyvät (6 kpl) olivat vähän päälle 20 vuotiaita ja kontratenoria (joka tosin lauloi alton osan..) lukuunottamatta naisia.

Esityspaikka oli eräs taidesaleosta, johon oli kolmelle sivulle laitettu tuolirivejä ja esiintyjät olivat keskellä. Ihmisiä lienee ollut n. 150 ja vain pari paikkaa oli vapaana. Ohjelmat loppuivat kesken jo kun tulin, mutta jäljensin naapurin ohjelmasta olennaiset puolikkaan A5:n kokoisen pääsylippuni valkoiselle puolelle (ts. pienet kirjoitusvirheet ovat mahdollisia.)

Ohjelmassa oli mm. kaksi Biberin teosta eli luvassa oli siis vauhdikasta viulumusiikkia. Ekassa Marian Verkündigung (julistaminen) teoksessa basso kontinuota edusti urku, cembalo ja sello. Pääosaa veti kiinalaisen näköinen nuori viulustinainen. Myös toinen Biber oli Maria aiheinen
Heimsuchung (koettelemus?). Kokoonpano oli sama kuin ekassa. Tässä toinen osa oli erityisen nopea ja lyhyt.

Mukana oli yksi soolourkuteos: Buxtehuden muutaman minuutin kiva perusurkuteos "Wie schön leuchtet der Morgenstern" (kuinka kauniisti loistaa aamutähti). Urut olivat hyvin pienikokoiset yksiriviset, mutta sopi erinomaisesti tilaan ja kokoonpanoon. Soitin näytti melko uudelta. Cembalo tai huilut eivät myöskään kyllä olleet barokin ajalta.

Jakob Klein edusti tuntemattomampaa puolta. Sonaatti sellolle ja cembalolle E-duurissa kolmesta osasta eka oli melkein kepeään romantiikkaa vivahtava, toinen mollivoittoinen ja viimeinen vauhdikas. Sellisti ei ollut virtuoosi ja ehkäpä lukuisat nuotit olisi sopinut viululle paremmin.

Kontratenori pääsi esittämään traverson (korsiongenvapaa muistuttava poikkihuilu), urkujen ja sellon säestyksellä Telemannin "Vor des Lichten Tages scheint" tjsp. (ennen päivänvaloa paistaa).
Lisäksi se lauloi John Bullin, Jakob v. Eyckin ja Sweelinckin hollatilaisia kappaleita tyyliin "meille on syntynyt lapsi". B. ja S. olivat molemmat syntyneet v. 1562 ja molemmat olivat urkureita, Sweelinck Oude Kerkissä Amsterdamissa ja Bull Antwerpenissä. oli Erityisen hienoja oli cembalon alku- ja loppusoolot. Laulun, tai pitäisikö sanoa puoliresitoinnin (laulun ja puheen välimuoto), välillä nokkahuilulla soitettiin (turhan) pitkät soolot.

Jonkin Boismorter nimisen säveltäjän Quatrime suite D-duurissa (yllättäen viisi osaa siis) oli vaihteleva temmoiltaan tietysti, mutta se musiikki oli jotenkin keskinkertaista ja tyypillistä barokkikammarimusiikkia, ettei sitä pysty muistamaan taikka assosioimaan kehenkään säveltäjään.



Sokerina pohjalla oli Händelin trio-sonaatti D-mollissa (HWV 381?). Cembalo ja sello oli basso kontinuo ja nokkahuilu ja viulu juttelivat keskenään pääosassa virtuoosisella tavalla. Jos edellinen sopisi johonkin taustamusaksi niin tätä kuunnellessa ei työhön pystyisi keskittymään.

Konsertti kesti puolisen toista tuntia pienellä tauolla, jonka aikana saattoi katsella ympärillä olevia italialaisia 1500-l. huitteissa maalattuja tauluja, joista monet sattuikin olemaan adventti-aiheisia. 7 euron lipun hintalaatusuhde oli erittäin hyvä.

Pääkirjastossa

[Kuten kuvasta näkyy koiratkin osaavat kävellä jalkakäytävillä kiltisti. Ko. koira ei edes lähtenyt muiden mukana valojen vaihduttua (koirat on kai värisokeitakin?) ennen kuin minun takanta kävellyt omistaja tuli ja antoi luvan. Hyvin monet koirat liikkuvat ilman hihnaa. U-Bahneissa niillä on kyllä hihna.]


Kävin am Gasteigissa (jossa filharmoniakin siis toimii) Münchenin pääkirjastossa. Myös siellä on käytäntönä että takit ja reput pitää jättää ulkopuolelle porteista huolimatta.
Passi ja kaupungin asukkaaksi ilmoittautumislomake eivät riittäneet vaan vielä joutui maksamaankin. Olisikohan 3 kk ollut 5 eur ja koko vuosi 18 eur.
Muuten maksua peritään vain sakkoina ja best seller uutuuksista pari euroa.

Mukaan sai myös paperin, jossa on Internet-palvelun salasana. Lainausautomaatteja on myös kirjastossa, ja ne eivät kysy edes salasanaa.
Laina-aika on normaaleilla kirjoilla kuukausi ja muilla pari viikkoa. DVD:itä ja best sellereitä ei voi uusia verkosta.

Pystyn klassisen musiikin sekä tietotekniikka-matemaatiikka-fysiikka hyllyjen perusteella vertailemaan kirjastojen tarjonnan helposti. Toistaiseksi paras kirjasto, jonka olen nähnyt. Espoon pääkirjasto Leppävaarassa on ihan hyvä etenkin musiikin puolesta, mutta ainakin luonnontieteen puolella häviää.Saksankielistä kirjallisuuttakin on enemmän tarjolla.
Elokuva DVD:t taisi olla 95% lainassa tai sitten niitä vaan ei ole. Ooppera DVD:itä on iso liuta.

Pääkaupunkiseudun erinomainen puoli oli, että kirjan saattoi tilata Tapiolaan vaikka Itäkeskuksesta 50 sentillä ja kirjat voi palauttaa mihin lystää. Täällä kirjat pitää kuskata takaisin pääkirjastoon vaikka on täällä sivutoimipisteitäkin (24 kpl) melkein jokaisessa kaupunginosassa. Tosin ne eivät ole lauantaisin auki ja varmasti valikoimiltaan niukkoja, joten varmaan pieni matkustamisen vaiva pääkirjastoon ei niin haittaa.

Suomessakin on joissain kirjastoissa jotain elektronisia kirjoja ollut mahdollista lainata, mutta täällä virtuaalinen kirjasto (
http://tinyurl.com/ysch2f ) on jotain aivan toista luokkaa: on kirjoja, audiota (Hindin kielen opasta, Bachin elämänkerta yms. äänikirjoja), musiikkia, lehtiä ja videota.

E-Lehtiä on vähän: Der Spiegel politiikkaan painottuva viikkolehti, Frankfurter Allgemein sanomalehti sekä Suomen Faktaa ja Talouselämää vastaava lehdet). Ovelasti Spiegelin kaksi uusinta numeroa eivät ole saatavilla, mutta sentään eilinen sanomalehti on.
E-Musiikkia on yli neljä tuhatta kappaletta. Vaikka formaatti on Windowsin Media playerin niin Linuxi (ilmeisesti VLC:n avulla) pystyi vaivatta käynnistämään koekuuntelun. E-videoita on yli 500 ja testikatselu Hubblen deep space filmistä onnistui myös. Tuplaklikkaamalla kuvaa saa sen koko ruudun kokoiseksi. E-Kirjoja on luokkaa 4600, joista matikan kirjoja on vain seitsemän.

Mikäli vuosikertomuksen luvuista oikein ymmärsin 35% väestöstä käyttää kirjastoa ja käyntejä oli viime vuonna 4,5 miljoonaa. Lainoja vuodessa per asukas 2,4.
Espoossa lainoja per asukas 17,8, Imatralla 15,2 ja Ruokolahdella 16,2. Artjärvi on toiseksi viimeinen 7,2 lainalla, mutta ei edes viimeinen Ruotsinpyhtää 5,5:lla häviä Mynssenille. Salo on muuten ykkönen liki 39:lla.

Lenbachissa: KandinskyKandinskyKandinsky...

Jos jotain taidejuttua pitää markkinoida hirveästi herää kysymys, että onko se oikeasti laadukasta, jos ei se ei itsessään vedä yleisöä. Nyt täällä on jonkin sortin Kandinsky huuma.
Lenbach Haus, joka yllättäen on jonkin rikkaan Lenbachin ex. kartano, on Kandinsky-näyttely ja se jatkuu kadun toisella puolella olevan Königsplatz U-Bahn aseman näyttelytiloissa (Kunstbau).



Lenbachin puolella oli Kandinskyn graafiset työt. 1900-l alun puupiirroksissa oli käytetty myös värejä, mitkä teki niistä erityisen hyviä. Meillä jotain vastaavaa teki Akseli G-K. Sitten oli myös muulla tekniikalla tehtyjä. Aika äkkiä mentiin abstraktin puolelle (kts. kuvat.

Kandinsky oli sytyi Moskovassa 1866. Isoäiti sattumalta opetti saksaa. Opinnot Moskovassa oli taloutta, lakia (väitös), mutta myös etno-juttuja erityisesti painottuen fenno-ugristiikkaan, että hän luki jopa Kalevalan. Myöhemmin hän omistautui taiteen tekemiselle ja opettamiselle. Phalanx ryhmänsä taidenäyttelyyn halusi osallistuvan myös ihailemansta Gallen-Kallelan.

Gabriele Münter, jonka teoksia on myös esillä, nimisen ooppilaan kanssa hän asui myös Münchenin lähellä ennen 1. maailman sotaa, jolloin Saksasta piti lähetä karkuun Moskovaan. Sitä ennen oli perustamassa Neue Künstler Vereinigung (NKV), josta piti erota kun K:n teokset oli iian abstakteja näyttelyyn.
Häntä pidetään abstraktin taiteen uranuurtajana (1910-l lähtien).
Jukka Korpela valaisee muuten translitteroinnista: "Esimerkiksi Vasili Kandinski muutti pois Venäjältä ja alkoi käyttää saksalaista translitteraatiota Wassily Kandinsky (ja tällä nimellä esimerkiksi suomenkielinen Venäjän kulttuurihistoria hänet tuntee)". Venäjässähän ei tuplaveetä ole.

Myöhemmin monen taiteilijan kanssa perustettiin kuuluisa sinisten ratsastajien (Blaue Reiter) niminen poppoo (kts. kuvaa kuva. Sininen kun kuulemma ilmaisi jotain rauhallista ilmapiiriä. Toinen saksalainen ekspressionismiryhmä silta (Brücke) oli perustettu jo aiemmin (kts juttu (suomeksi))
Venäjän vallankumouksen jälkeen piti lähteä Berliiniin ja siellä Bauhausiin (ei rautakauppaan vaan taidekouluun), jossa myös Klee toimi. Myös hänen teoksiaan oli esillä muutamia. Natsit sulkivat koulun 1933 ja sitten matka jatkui eripuolille Ranskaan ja New Yorkkiin. Kuolema koitti Pariisissa 1944. Näyttely matkaakin sopivasti seuraavaksi Pariisiin ja sitten NY:iin. Monet näyttelyn öljyväriteokset onkin Pompidou keskuksesta ja Guggenheimilta lainassa.

Minulle K:n useimmat teokset oli liian abstrakteja. Paljon kamaa ilman vihjettäkään, mikä se voisi esittää (kts. esim julisteita ). Oli siellä jokossa muutamia hyviäkin. Pidin toisen sinisen ratsastajan töistä enemmän: Franz Marc. Sillä oli paljon eläinaiheisia tauluja. Toki hyvin värikkäästi ja aika muoto vapaasti tulkittuna (kts. kuvahaku). Lisäksi sillä oli vanGoghmaisia töitä. Joka tapauksessa joku Tyko Sallinen tai vaikka nyt Emmassa näytteillä oleva Ole Kandelin näyttely menevät kirkkaasti ohi minun listalla että humahtaa.

Joka tapauksessa näyttely 12 euron pääsylipulla näki paljon taidetta - hyvin läheisesti, jos ei ihan pelkästään peräti, Münchenin taide-elämään liittyvää, mutta noilla on ollut vaikutusta paljon laajemmalle. Lisäksi oli Lenbachin kartonon muutama historiallinen huone hienoa nähtävää vaikka muuten sisätilat oli kuin normaalista taidenäyttelytilasta - niin paitsi yksi huone, jossa oli lattia ja seinä ruiskutettu värikkääksi spray-maalilla. Museo meneekin remonttiin tämän näyttelyn jälkeen keväällä.

Messiasta 2. adventtina

Kävin 2. adventtina U5:n Laimin päätepysäkin lähellä sijaitsevassa ev.lut. kirkossa konsertissa. Kirkko oli kyllä hyvin pelkistetty punatiilikirkko. Ei jäänyt varmaan kuin kymmenen numeroitua paikkaa tyhjäksi kun esityksessä oli Händelin tunnetuin teos eli Messias-oratoria.
Siinä on klassisen musiikin listahittiosia useita: tärkein tietysti Halleluja-kuoro ja myös solistiosia, kuten "ev'ry valley shall be exalted". Juutupesta noita löytyy helposti ja lisäksi wikipedia artikkeliin (englanniksi) on tehty linkkejä äänitiedostoihin.
Lisäksi esimerkiksi päättävä Amen-kuoro on aika vaikuttava, mutta sitä nyt ei itsenäisesti varmaan viitsi soittaa.

Händel (1685-1759) sävelsi teoksen tilausteoksena hyväntekeväisyyskonserttiin 1741 ja siitä tuli suosittu mm. Lontoossa. Sitä esitettiin pääsiäisenä paitsi ekaa osaa myös adventtina Irlannissa.

Konsertti kesti tunti neljäkymmentä minuttia, mutta oratoriosta esitettiinkin vain osat 1 ja 3. (joskin Halleluja osa on kakkosen päättävä osa). Toka keskittyy kärsimykseen ja kuuluu pääsiäiseen.
Teksti on peräisin Raamatun jakeista: ennakoivat jutut ovat pääasiassa Jesajan-kirjasta. Sitten lyhen pastoraali sinfonian jälkeen päästään jo syntymään ja Luukkaan evankeliumiin. Kolmannessa osassa tähdennetään uudesti syntymisen ihmettä etenkin Korinnttilaisille lähetettyjen kirjeitten pohjalta.

Solitit olivat saksalaisia ammattilaulajia, mutta ei nyt mitään tähtiä. Etenkin altolla tuntui eka osan aariassa olevan vaikeuksia. Paul-Gerhardt kuorolaisia oli varmaan 70-100. Erittäin hyvä suoritus vaikeasta teoksesta. Paul Gerhardt muuten oli saksalainen teologi 1600-luvulla ja tärkeä virsien sepittäjä (kts. kirkon kotisivut).

14 euron lipun hintaan sai erinomaisen konsertin. En ollut ennen kuullut tuota klassisen musiikin perusteosta elävänä esityksenä.


P.S Sunnuntai-iltana tuli Milanon La Scalasta Don Carlos ooppera. Lavastus oli melkein yhtäpelkistettyä kuin torstaina Tamerlanossa täällä. Vahinko vaan, että Matti Salminen ei ollut vuorossa esittää Filippiä. Salminen muuten tulee tänne kohta Lentävän Hollantilaisen Dalandiksi.

Apple store avautui Münchenissä

Keskustassa oli normaali lauantairuuhka. Siellä oli useita pelastuskoiria keräämässä rahaa toimintaansa.

Itsenäisyyspäivän juhlia muuten saattoi katsoa onnistuneesti verkostakin. Jatko-ohjelma tosin loppui vähän kesken. Uutisten aikana tuli testikuvaa ja toisen kättelyosuuden alku jäi näkemättä.
Yle Areenalla osa ohjelmista näkyy ulkomailla (esim. TV-uutiset), mutta useimmat ei. Samoin radio-ohjelmista ainakaan ne eivät kuulu, joissa on käytetty musiikkia tai on muuten tekijänoikeuksien kanssa tekemistä (esim. radioteatteri).



Mac-fanit huomasivat Suomessakin, että lauantaina avattiin myös Apple Store - eka Saksassa (kts. juttu saksaksi http://tinyurl.com/57awhg ). Hyvin ehti joulumarkkinoille. Entäs sitten on niitä Euroopassakin ollut useita. Apple siis valmistaa mm. suosittua mp3 soitinta (Ipod), tietokoneita (esim. MacBook työläppärini) ja se sai aikaisiksi ennen Nokiaa kosketusnäyttökännykän (Iphone). Kaikkia niitä yhdistää mäkkimäinen tyylikkäänä pidetty muotoilu, helppona pidetty käytettävyys ja kallis hinta.

Joltain tv-kanavalta tuli ajankohtainen Simpsoni yhtenä iltana. En katsonut, mutta työkaveri pisti postituslistalle linkin sen alusta: http://tinyurl.com/6e59s9 (englanniksi).

Applen mainoksia on näkynyt ydinkeskustassa useita. Mm. oopperan vieressä on iso eri väristen Ipod soitinten juliste.

P.S Toinen sähköpostilistalla kiertänyt linkki oli Dalai Laman mietelmiin pohjautuva kalvo show, joka näkyy ilman Power Pointtia webissäkin http://tinyurl.com/5t38uc . Jos ei englantia ymmärrä, niin voi katsoa ainakin komeita valokuvia.

Omenakäärylettä ja sikaruokia

Kuluneelta viikolla jäi mieleen pari enemmän tai vähemmän paikallista spesialiteettia kanttiinista:

Lautanen 1. Zweierlei süsse Strudel mit Vanillasauce.
Sitä oli tarjolla isolla lautasella isompi annos ja pienemmällä pienempi. Ehkei sitä niin moni pelkästään syönyt, mutta todella moni otti sitä pienen lautasen, että se on selvästi paikalliseen makuun.

Se oli kuin vähän kuin pannukakkuun olisi kääritty omenahilloa ja kananmunaa. Ei maistunut erityisen makealle ja siksi sitä varmaan syödäänkin vaniljakastikkeella.Sanakirja antaa Strudelille käännöksen "kääretorttu" ja myös "struudeli (esim. omenalla täytetty rulla)". Fysiikassa se tarkoittaa (vesi)pyörrettä.

Ohjeita näyttää olevan monenlaisia netissä. Esimerkiksi

lehtitaikinasta (kts. kuva.


hapankaali-sianliha setti:

2.1. Garniertes Sauerkraut mit Wammerl: lämpimänä tarjoiltua hapankaalia ohuella ruskealla kastikkeella. Sitä oli aika reilusti.
Wammerl on Baijerissa käytetty sana, ja yleisempi lienee Speck, jonka sanakirja kääntää "silava, ihra, läski". Mikä lie siansiivu suomeksi.
kts. kuva .
Sitä oli n. puolen sentin siivu. Ihan kuin olisi sianlihaa ja läskiä aseteltu vuorotellen kerroksittain. Maku toi mieleen lähinnä karjalanpaistilihan ilman pippuria. Ei suinkaan mitenkään pahaa tai että läski olisi narskunut hampaissa. Kuulemma Ranskan rajaa lähellä olevan elsassilaisten suosikkiruokaa.

2.2. Schweinswürstl: kapea pitkä sianmakkara. Selkeästi suunniteltu syötäväksi pitkän sämpylän sisällä.

2.3 ..und Leberknodel (+ perunamuussia): Iso lihapulla, mikä oli ilmeisesti maksaa (Leber), mutta ei kyllä maistunut juuri millekkään. Baijerilainen erikoisuus, joka kuuluu tarjoilla hapankaalin kanssa taikka keitossa (seuraavana päivänä olikin pienessä alkukeitto kupissa iso lihapulla liemessä lillumassa).
Resepti englanniksi.

P.S Perjantaina oli paneroidun muka-merilohen kanssa perunaa, joka oli välimuoto perunamuussista ja keitetystä perunasta. Vieläkin yllättää maistaa toisinaan kylmää perunaa.

Tamerlano ooppera

Torstaina menin töistä suoraan U6:lla Odeonplatzille, jossa pienen kävelymatkan päässä on Staatsoper ja sen 2000 ihmisen sali Nationaltheater. Kävelykatualueen takia autot jonottavat yhdestä suunnasta parkkihalliin maanalle.

Talon sisustuksessa ei ollut valittamista. Parvekkeita taitaa olla peräti viisi. Minä olin permannon (Parkett) jälkeisellä parvella (Balgong), jota ylempänä varsinaiset parvet ovat (Rang 1-3) ja aivan ylimpänä Galerie. Jossain siellä on myös seisoma- ja vain kuuntelupaikkoja. Lippujen hinnat vaihtelevatkin 9..100 euroon kyseisen oopperan kohdalla.




Ohjelmassa oli Händelin Tamerlano, joka ei ole varmaan kuuluisammasta päästä (18. ooppera häneltä v. 1724).
Kyllä siinä silti oli mukavaa musiikkia. Erityisesti orkesterin tusinalla viulistilla oli tärkeä tehtävä cembalistin lisäksi.

Esitys alkoi 18.30 ja päättyi 22.15. Välillä oli yksi väliaika. Minulla oli 25 euron lippu,jolla pääsi kyllä melko lähelle näyttämöä, mutta se oli takarivissä ja sivuosassa hevosen kengän muotoisesessa parvekkeella, joten piti istua vinoittain, että näki näyttämöllä. Orkesterista näki n. 20%, näyttämöstä n. 75% ja tekstityksestä n. 80%. Esitys oli italiaksi ja tekstitys saksaksi, mutta ilmaisu oli niin monimutkaista, etten kestänyt kärryillä. Tekstitys oli muuten toteutettu videotykkimäisellä tekniikalla valotaulun sijaan, joten siinä oli tilaa esittää vaikka kolmekin riviä yhtäaikaa. Suomessa sentään on suomen lisäksi englanniksikin tekstit.



Laulajien taso oli minusta tosi hyvä. Pääosissa oli huippuluokan kontratenori (http://www.danielssings.com/), mikä on harvinaista kuultavaa. Händelin ajan kastraattilaulajia kun ei ole sattuneesta syystä ole. Kuoroa ei ole mukana. Solisteja on riittävästi, että riittää haastetta kestää juonessa mukana.

Tamerlano oli tataarhallitsija, joka oli ottanut vangiksi sulttaani Bajazetin ja Asteria tyttären.
Naislaulajan esittämä prinssi (ns. housurooli ei ole tavaton oopperan ihmeellisessä maailmassa) Andronico on rakastunut Asteriaan, MUTTA Tarmerlano haluaa itse naida Asterian ja tarjoaa Irenen Andronicolle, vaikka ko. prinsessan Tamerlanon oli määrä naida. Bajazeti ei tietenkään halua Asterian menevän vangitsijan kanssa naimisiin ja myös Asteria sanoo mielummin tappavansa Tamerlanon kuin menevänsä naimisiin. Tamerlano aikoo antaa toisenkin tsäänssin, mutta sitten Andronicon ja Asterian rakastuminen suututtaa lopullisesti hänet. Asteria yrittää myrkyttää Tamerlanon, mutta tyhmä Irene paljastaa hankkeen eikä kukaan myrkyty. Lopulta Bajazet tekee hitaan kuoleman itsemurhan myrkyllä.



Ohjaus oli suunniteltu ruotsin neljä kertaa pienempään Drottningholmin linnaan.
Lavasteisiin ei ollut rahaa tuhlattu. Käytännössä oli toisessa näytöksessä yksi tuoli ja muutama pilvi lavaste. Ei siinä juuri mitään ohjaustakaan tarvita kun ihmiset seisoo, kävelee, istuu tai pötköttää lavalla ja laulaa (kts. kuvaava kuva juonikuvaussivulla: http://tinyurl.com/6577xu ). Tämän näkemän jälkeen Vilppu Kiljusen erikoinen ohjaus toissakertaisessa Händel-oopperassa tuntuu entistä paremmalta. Puvustus sentään oli fiksu. Kts. kuva loppukohtauksesta, jossa on kohta kuolevalla vanhuksella aika niukka puvustus http://tinyurl.com/5rd7q9 )

Welt-am-Sonntagin buffi Tamerlanosta: http://tinyurl.com/57dp6v .
Hyvä esittely Bayern 4:n radiokanavalla (mp3): http://tinyurl.com/5l48c5 (lopussa lauletaankin)

TUM:n tite-matikka kirjasto

[Kuva ei liity tekstiin tietenkään. Sitä vaan, että Kolehmainenkin on saanut kävelytien Olympiapuistoon. Takana näkyy Olympia-kylän opiskelijakampuksen isot ei niin tyylikkäät kerrostalot.]

Perjantaina kävin töiden jälkeen teknillisen yliopiston kirjastossa naapuritalossa, joka sisältää vain tietotekniikan ja matematiikan alueen tavaraa, jotka siinä rakennuskompleksissa ovat (nro. 13 & 14 http://www.in.tum.de/campus/index.html.de ). Hauskana yksityiskohtana ovat avaran aulan liukumäet kakkoskerroksesta alakertaan.

Varastamisen estämiseksi kirjastoon ei saa viedä laukkua tai takkia vaan eteisessä on säilytyslokerot. Lisäksi on tietysti normaali RFID portti, joka Lappeenrannan yliopiston kirjastoonkin jokunen vuosi sitten asennettiin.

Siellä on tietokannan hakuun varmaan 30-40 Sun työasemaa. Lisäksi neljältä koneelta pääsee elektronisiin tietokantoihin eli tieteellisiin julkaisuihin verkossa ja elektronisiin kirjoihin.
Parissa huoneessa on kopiointi- ja skannaushärveli. Sitten näytti olevan pari ryhmätyöhuonetta.
Lattia oli päällystetty ääntävaimentavalla kokolattiamatolla.

Ekassa kerroksessa oli kiitettävä määrä journaleita. Tietotekniikkaa oli selvä vähemmistö. Mitään Mikro-Bitin tapaisia lehtiä ei ollut, mutta ihmetytti ACM Communications tapaisten lehtien puuttuminen. Matikan puolella oli aika eriskummallisia julkaisusarjoja mm. Japanista, Edinbughista ja Italiasta (italiaksi). Venäläisiä tai kiinalaisia journaleita en havainnut. Eka kerroksen tilat meneekin niiden vanhojen sidottujen vuosikertojen säilyttämiseen.

Toisessa kerroksessa oli tietotekniikan kirjat. Sen kirjat on tietojenkäsittelyn teoriaa ja muutamia muita kuten Fortrania, lukuunottamatta käsiin vanhenevaa kamaa, ja äkkiseltään näytti, että 80% kirjoista voisi kantaa roskikseen tyyliin VAX:in tietoturva ongelmat. Kyllä siellä toki oli käyttökelpoisiakin kirjoja, kuten puolihyllyllistä Perl-oppaita.

Kolmannessa kerroksessa oli matematiikan kirjat. Sekä siellä että tietotekniikan puolella erityisesti ihastutti kymmenet hyllymetrit Lecture Notes in Computer Science / Mathematik julkaisukokoelmia. Lappeenrannan yliopistolla niihin ei pääse käsiksi edes elekronisesti.
Matematiikan kirjat ovat arvonsa säilyttäviä yleensä ja sattuipa nytkin silmään Hilbertin 1899 julkaisema kirja.

Jos Otaniemen TKK:n valikoima on kertaluokkaa LTY:tä suurempi niin veikkaan että TUM menee TKK:sta saman verran ohi.
Erityisesti pitää mainita aukioloajat. LTY:n kirjasto menee kiinni perjantaina 15.30 ja pysyy kiinni maantaihin saakka. Otaniemen kirjaston lukukauden aikana auki arkisin klo 21:een ja lauantainakin auki 9-16. Se oli hyvää palvelua työssä käyville. TUM:n tite-matikka sivukirjasto on auki ma-pe 09-24 ja la-su 10-15. Että siinä on kyllä jo joustoa kiireisimmillekkin.
Hankin tänään kortinkin, jos vaikka tulisi käytettyä.

Funetti 25v

Lehdistötiedote http://www.csc.fi/csc/ajankohtaista/uutiset/funet_25
julistaa, että Funet liitti Suomen Internettiin 20-v. sitten. Käytännössä sitä ei silloin juhlittu vaan merkitys on paljastunut myöhemmin. Lehdistotiedotteen kuvassa on juuri julkaistun kirjan (CSC, n. 180 s.) kansi. Kirjoittaja oli kuulemma oikein Ylen aamu-tv:n haastateltavana.

Funet yhdistää Suomen korkeakoulujen verkot ja käytännössä myös opiskelijoiden kampuksien enemmän ja vähemmän tieteellinen liikenne menee Funetin. Liikenne ulkomaille Nordunettiin menee Tukholmaan, josta pääsee Eurooppaan Géant 2 verkkoon jne. Joku piuha menee myös Pietariin.
Espoosta Lappeenrantaa on vielä ilmeisesti 622 Mbitin verkko Packet-over-Sonet tekniikalla. Ruotsiin liikenne menee valopolkua pitkin, mutta vuokrattua valokuitua on myös jo Suomessa saatavilla (DWDM). Esimerkiksi Metsähovin radioteleskoopilta on saatu erinomaisia (6-8 Gbps) siirtonopeuksia Kirkkonummelta Keski-Euroopaan ( http://tinyurl.com/56s96h ).

Pitkä on ollut matka esimerkiksi 1970-l. alun Helsingin Univacin tai Burroughs supertietokoneiden 2400 bps päätenopeuksista. Otaniemen HP2000:een pystyi v. 1972 käyttämään päätteellä, jonka siirtonopeus oli 110 bps eli 10 merkkiä sekunnissa. Lappeenrannassakin oli päätteitä vielä 1990-l lopulla. Siinä ja siinä, että jonkinlainen Linux käyttö on vielä mahdollista.

Tietoliikenne on ollut standardien kanssa aina vaikeuksissa. Alkuvaiheessa Suomessa oli pakko käyttää Digitalin koneiden kanssa Decnettiä ja yrittää kytkeä vaikka IBM:n EARN verkkoa. Tele tykkäsi tarjota X.25 paketti(maksu)pohjaista tiedonsiirtotapaa, jonka Datapak verkon nopeus oli yliopistojen välillä 19-64 kbit/s. btw. Jukka Korpela muuten kirjoitti EARN-oppaankin.
Sillä oli Tukholman yhteyskin toteutettu 1980-l puolivälissä 9600 bps nopeudella. Sillä pystyi lähettämään myös pikaviestejä. Irkki keksitiin myöhemmin ja tiedä häntä, miten äkkiä se levisi.

1990-luvulla ATM:ää käytettiin runkoverkossa ja sen päällä pystyttiin ajamaan TCP/IP:tä. Lappeerannassa oli ATM-kurssikin vielä 1999.
Ethernet-verkkoa rakennettiin ensin Tampereen kampuksella ja sitten Otaniemeen 1980-l puolivälissä. Eka pidempi yhteys oli 2 Mbps Ethernetti Espoo-Tampere. Tulin miettineeksi, että ihmeen kauan kesti Ethernetin leviäminen pidemmille matkoille kun se keksittiin jo 1960-luvulla. Reittimiä ilmestyi 1980-l lopussa vasta.

Itse ainakin havahduin, että yliopistojen kirjastojen tietokannat olivat ensimmäisiä verkkosovelluksia. Aluksi oli jokaiseen paikkaan ostettava HP 3000 minitietokone, mutta sitten CSC rupesi ylläpitämään keskitettyä palvelua.


Kirja muistuttaa sisäpolitiikan ja kauppapolitiikan kiemuroista ja byrokratian jähmeydestä aikoinaan supertietokonehankintojen yhteydestä. Oli pakko ostaa Tampereelle roju, joka ei toiminut (noh, sen saattoi kipata Åbo Akademille). Lisäksi muistutetaan, että TKK:lla kehitettiin reititin, jota tarjottiin Nokialle huonoin tuloksin. Kohta alkoi Ciscon läpimurto alalla. Samoin TKK:ssa kehitettiin graafinen selain, mutta Mosaic tuli ja valloitti markkinat. Sentään Ylösen ssh on levinnyt laajalle (joskin en tiedä miten hyvin firmalla sinänsä menee). Ennen telnet, rsh ja muut turvattomat protokollat helpotti tarpeettomasti murtautujien elämää.

Suomi saavutti Internetin alkuaikoina kuuluisuutta puolivahingossa nic.funet.fi ftp-palvelimella, jonka vapaaehtoisten joukko ja fiksu organisointi herätti kiinnostusta, että Suomesta ladattiin dataa enemmän kuin Suomesta ulkomaille. Eiköhän CSC:llä ole vieläkin tallessa se rauta, josta Linux (alk. freax) pistettiin jakeluun.

Kirjassa mainitaan myös uucp-protokolla, jolla lähetettiin sähköpostia ja luettiin nyyssejä. Ennen webbiä oli gopher-protokolla käytössä. Muistan itsekin sen ja joidenkin ihmisten X.400 sähköpostiosoitteet. Ennen sähköpostin domainia, piti tietää vastaanottajan sähköpostiprotokolla ja mahdollisesti koneet joiden kautta liikenne meni. Ficix yhteysliikennesolmu mainitaan lyhyesti ja että Heinänen alkoi itse ylläpitämään fi nimipalvelua aluksi. Uudesta juurinimipalvelimesta ja Funetin päivystyksen ulkoistuksesta Otaverkolle eivät ole ollet mainitsemisen arvoisia.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu, mutta en tiedä, mitä tavallinen lukija lyhenteistä tai aiheesta tykkäisi. Lopussa on sentään lyhenneluettelo. Teksin layout on kivan kapea, että tekstiä on nopea lukea. Liitteiden kaaviot eivät ole oikein ajantasalla - ihan kuin tietoa ei olisi. Tai että on vaan otettu kaavioita, mitä on löydetty Internettiin liitetyt koneet Suomessa 1991-1995.

Välillä olisi toivonut vuosilukuja tekstin joukkoon (esim. kohtaan, jolloin 2 Mb Ethernet-yhteys tuli Tampereelle) ja ehkä myös lähdeviitteitä lähdeluetteloon, kun sellainen kerta on, mutta ehkä se on turha. Kuvia on lähinnä henkilöistä ja verkkokaavioista. Olisi ollut hausta nähdä vaikka valokuva miltä näyttää gopherin käyttö tai muistuttaa, miltä ekat webbi-selaimet näytti. Tekstin järjestys ja jako lukuihin ei oikein aukea minulle, mutta ei sillä niin suurta väliä. Hakemisto on ilmesesti automaattisesti generoitu kun sieltä löytyy esimerkiksi hakusana "Jukka Korpela" ja "Jukka Korpelan". Kirja on arvokas lisä Suomen aateekoo-historiaan ja fiksu investointi CSC:ltä.

Verboten: roskakuskien juomarahat

Tiistaina tuli jokaiseen Münchenin talouteen jaettu kirje Abfallwirtschaftsbetriebiltä (onko se nyt sitten jätetalouslaitos suomeksi?). Täyteen kirjoitetun A4:n sanoma oli: Se on loppu nyt roskamiehille (Müllmänner) juomarahojen (Trinkgeld) antaminen. (Lisäys: Torstain Baijerin TV-uutisissa asiaa kommentoitiin vähän negatiiviseen sävyyn ja mainittiin, että 80000 euron lähetyskustannuksilla olisi voinut investoida työntekijöiden joululahjoihin. Haastateltu johtaja mainitsi, että joku roskakuski on saattanut saada liki kolme tonnia juomarahoja joulunalla.)

Roskakuskeja on kuulemma liikkellä 750 päivittäin, tekevät raskasta työtä ja nauttivat korkeaa arvostusta kansalaisten keskuudessa. On ollut tavanomaista, että mynsseniläiset ovat antaneet juomarahaa vuodenvaihteessa. Muiden kaupungilla työskentelevien yhdenmukaisuuden takia on nyt päätetty heti kieltää juomarahojen vastaanottaminen sillä melkein kaikilla muillakin on käteisen vastaanottokielto. Sitten tässä luetellaan eri paikkoja kuten erityisjätteenkäsittelypiha, ja lämpölaitos, jossa myös tehdään raskasta työtä. Niissäkin on ollut jo juomarahanvastaanottokielto (lieköhän ollut vaaraa moisesta?).

Sitten painotetaan kappaleen verran julkisen hallinnon avoimuutta ja integriteettiä.

MUTTA: esimerkiksi elintarvikkeet ja juomat 15 euroon asti ovat sallittuja kaikille kaupungin työntekijöille. Sillä saisi vaikka pari pulloa grappaa taikka 4-5 litraa viiniä Lidlistä..

Lisäksi huomautetaan, että kiellettyjä ovat myös käteiseksi muutettavat asiat, kuten lahjakortit, arvat ja puhelinkortit. Täällähän on nimittäin vielä puhelinkoppeja ja yleisöpuhelimia ihan mukavasti. Lopuksi todetaan, että antamalla rahaa saatetaan rahan antaja ja kollega vaikeaan tilanteeseen ja roskakuskin on annettava raha laitokselle antikorruptiontoimenpiteenä.

Itsekin allekirjoitin vastaanottaneeni muutaman sivun pituisen lakipaketin virkamiehen lahjomattomuusjutuista. Pitänee joskus ajan kanssa listata mitä kaikkia allekirjoitinkaan..
Transparency Internationaalin 2008 listalla Saksa oli sijalla 14, kun edellisenä vuonna se oli 16. ( http://www.transparency.de/Corruption-Perceptions-Index-2.1234.0.html ). Suomihan on ollut kärjessä, mutta on nyt 5. Saksaa on ravistellut erityisesti Siemensin lahjusskandaali, jonka takia johtajia on eronnut ja 2009 budjettiin on varattu miljardi euroa USA:lle lahjussakoista.
Kannattaa lukea vaikka Suomen suurlähetystön lehdistökatsaus viime keväältä: http://tinyurl.com/5f5h3q .


P.S Lidlistä puheenollen pistäydyin siellä tänään. Ostin mm. juustosiivupaketteja 250 g. á 1,29 (oli kohtuullisesti 17% rasvaakin), täysimaitolitra (3,5%) oli 0,55. ja J.D Grossin tummasuklaa (70% kaakaota) oli 0,95, kun se Suomen Lidlissä on likellä 1,5 euroa.




P.P.S. Kemppisen blogista http://kemppinen.blogspot.com/2008/12/oma-omituisuutemme.html tuli mieleen, että Artelta tuli pitkähkö ohjelma sunnuntaina Aallosta ja erityisesti sen Paimion parantolaan suunnittelmasta tuolista (der Sessel Paimio http://tinyurl.com/55ct6e ). Tiedänpähän nyt minäkin mikä se on.. Ulkomailla oppii kainkenlaista. Arkkitehtuurin kunniaksi kuvassa naapurin toimisto ja BMW:n museo.

Ensimmäinen adventti

Suomalaisen seurakunnan käyttämä kirkko Dankeskircheksi (kiitoskirkko) on kilometrin päässä pohjoiseen kämpältä.
Jumalanpalveluksia on kerran kuukaudessa ja lisäksi jotain pientä muuta toimintaa, kuten joulumyyjäiset, jotka tänä sunnuntaina järjestettiin kirkon pihalla ja seurakuntakodissa.

Sitä ennen klo 11 oli perheadventtikirkossa, jossa paikalliset päiväkotilaiset lauloivat pari säkeitöä. Kirkko oli varmaan 70% täysi alhaalla (yht. ehkä 150 henkeä). Suomalaisia lienee ollut viitisen kymmentä ja myyjäisiin varmaan saapui myöhemmin lisää.

Ehkäpä tänään oli hieman spesiaaliversio liturgiasta, ettei tarkka eroavaisuuksien luettelointi ole nyt fiksua. Mainittakoon kuitenkin että ehtoollisen vietto sujui kätevästi siten että kaksi henkeä jakoi viinin ja leivän kummankin käytävän alttarin puoleisessa päässä. Alttarilla kun ei ole kaidetta mihin jonottaa polvistumaan. Käytössä oli yhteismalja, josta vuorotellen ryypätään. Suomessa kun on hygieniasyistä varmaan päädytty pikareihin. En käynyt ryypyllä, joten en leipää nähnyt. Suomessa sentään ehtoollisleivät jaetaan vielä ilman kumihansikkaita. Saksassa taidetaan myös käsin murtaa isoja pyöreitä leipiä pienempiin osiin.

Kelloja soitettiin pariin kertaan kirkon aikana (ainakin Isä meidän aikana).
Evankeliumin aikana istutaan ja sitä näköjään voi lukea maallikotkin. Pätkä luettiin sekä suomeksi että saksaksi. Meiningistä 90% oli saksaksi. Suomalainen pieni kuoro esitti suomeksi pari kipaletta ja yhteisesti suomeksi oli hoosiannan säkeistön lisäksi säkeistö saksalaisesta virrestä ja Bertierin Taizé-laulusta (Meine Hoffnung und meine Freude).

Hampurissa asuessa etuna olisi merimieskirkko: siellä on hyvät valikoimat suomalaisia elintarvikkeita kanttiinissa. Muuten pitäisi periaatteessa turvautua kalliimpaan nettikauppaan http://www.suomikauppa.fi/ , josta kyllä löytyy muuten erikoinen joululevy: http://tinyurl.com/6969ub .
Tulihan noita suomalaisia suklaakonvehteja kotonta tällä viikolla ylikalliissa paketissa mm. kameran johdon kera. Matka priority-paketilla kesti 1,5 viikkoa. Posti sijaitsi vajaan kilometrin päässä Olympiakylässä.

Seurakuntakodin yläkerrassa söin lohikeiton ruisleivällä ja mehulla (6 eur). Jälkiruoaksi kahvin ja puolukkakermapiirakkatortun (2,5). Kirkon pihalla ilmeisesti paikallinen vanhempainyhdistys myi Glühwein-mukillisen (1,5), ja sen kyytipojaksi piti ostaa omenapiirakan palanen (1,5). Sitä siemaillessa saattoi kuunnella neljän sokean puhallinmuusikon soittamia joulukipaleita. Ostin niiden joulu-CD:nkin (10 eur).

Myyjäisistä ostin arvan, joka ei voittanut. Myynnissä oli kaikenlaisia käsityötuotteita, leivonnaisia (mm. porkkalaatikkoa, suomalaista "kaupan ruisleipää") ja Marimekko-Muumi yms. tuotteita (varmaankin paikallisesta Suomi tuotteita myyvästä puodista).

Alakerran "valintamyymälästä" ostin pihjalanmarjamarmeladikarkkipussin (3), LU:n joulupipareita (3,80?) ja salmiakkiaakkosten pikkupussin (1,20), sillä aika moni on jo töissä ehtinyt salmiakin mainita. Suomi-konvehteja ehkä tarjoan ainakin ryhmäkokouksessa itsenäisyyspäivän lähellä vaikka kun Ahtisaari saa noobelinsa. Pipareita voi syöttää kahvitauoilla.
Myynnissä näytti olleen myös mm. itsenäisyyspäiväkynttilöitä ja kalan savustuspusseja.

P.S Tänään ZDF:llä näytti olevan paljon ohjelmaa Kuusamon lumisista maisemista. Ilmeisesti saksalaisetkin hiihtää ja laskee mäkeä siellä.