DM:n kirjasto

Deutsches Museumilla on kirjasto sisäpihalla sen pääsisäänkäyntiä vastapäätä. Sisäänpääsy on ilmainen. Naulakkolokeroa varten kannattaa varata euron tai joutuu vaihtamaan vahtimestarilla.
Kirjasto on auki joka päivä 10-17. Tietääkseni se on ainoa kirjasto, johon sunnuntaina pääsee.

[DM:n sisäpihalla on pari turbiinia, vinssillä kaadettava lipputanko, aurinkoa kuvaava pallo. Ison museokaupan yhteydessä on pieni kahvila (iso kuppi kahvia 2,20. Kakkupala n. 2,50). Sen yläkerrassa taitaa olla aito ravintola. ]
Virkailijoita sen historiaa huokuvassa saleissa taisi olla neljä. Jokunen tietokone on elektronisia aineistoja varten.
Asiakkaita näkyi olevan muutama kymmentä. Vanhoja setiä ja opiskelijoita, kuten olettaa saattaa.

Kirjoja on tekniikan joka alalta, mutta mitenkään hirveän suuri se ei ole. Erityispiirteenä on tekniikan historia. Esimerkiksi eri automerkkien tai vaikka rautateiden historiaa löytyy. Tietotekniikka osasto ei ole montaa kymmentä hyllymetriä, mutta nykyaikaisen oloinen.

[Kuten kuvasta ehkä näkyy, ei sunnuntai ollut kovin aurinkoinen. Mitään kovaa tuulta ja sadetta ei näkynyt. Varhain aamulla vähän ripsi vettä. Maanantaina taas paistoi aurinko (+12).]

Kirjastossa on erittäin laaja tieteellisten aikakauslehtien kokoelma, joka kiertää pari pitkää salia. Se tilaa varmasti tekniikan historiaan ja pienoismalleihin liittyvät lehdet. Esimerkeksi lennokkilehtiä oli kuusi. Oikeat harrastelentokonelehdet olivat erikseen. Myös hifilehtiä ja tietokonelehtiä oli mukavasti. Löysin esim. Stereoplay:n, jonka nettisivulla on runsaasti testituloksia esim. korvakuulokkeista.

IEEE Spectrumista luin jutun Suomen ydinjätteen loppusijoitusluolaston rakentamisesta. Suomessahan ollaan siinä asiassa maailman ensimmäisiä, vaikka ydinjätettä ei suinkaan ole kertynyt paljoa vaikka Ranskaan, Iso-Britanniaan ja Saksaan verrattuna kovinkaan paljoa.
(Nyt vasta huomasin, että luin joulukuun numeroa uutena IEEE Spectrumin numerona..)

Helmisäät

Eipä tarvitse täällä olla katoista huolissaan. Jossain aurauskasoissa saattaa vielä nähdä rippeitä. Helmikuun kuutena viimeisenä päivänä meni 10 astetta rikki. Yhtenä päivänä helmikuussa mentiin alle -10:n (-12). Tyyppilinen arvo oli -5..-3. 18 päivänä oltiin plussan puolella.


Deutsches Museumin säähavaintotorni näytti 11 astetta 28.02.2010.


Kukkia 27.02.2010 Garchingin keskustassa eräällä sisäpihalla.

Lauantaina oli Englischer Gartenissa kova huiske kun aurinko paistoi.
Ihmiset ja koirat pelasivat palloa. Yhdellä Bernin paimenkoiralla oli melkein aito sorsa suussa, jota se oli selkeästi ojasta hakenut.


Kiinalaisen tornin ravintolan Bierbänkenit olivat hyvällä käyttöasteella.

Ostin vain kärystettyjä manteleita (3 eur / 100 g) yhdestä vaunusta. Ruoka-olutravintolan jäätelöarkku kun oli tyhjä.
Tornissa oli jo puhallinorkesterikin soittamassa. Myös polkujen varrella oli useampi katusoittaja.


Hiekkatiet olivat vielä vähän kosteita kävellä pikkukengillä.

P.S Viikonloppuna Hesarin digilehti oli ilmaiseksi luettavissa "säistä johtuvien viivästysten takia".
Näköjään ulkoasua on vähän uudistettukin sitten viime tapaamisen.
Hesari on kieltämättä hieman värikylläisempi sanomalehti kuin saksalaiset. Mainosten määrä kyllä järkyttää. Sarjakuvia saa Saksalaisista lehdistä etsiä (edelleen hakusessa). Esim. Hesarin sunnuntainumeron Timo Mäkelän Helsingissä tapahtuva sarjakuva "Minun elämäni" on väriversiona huipputaidetta grafiikaltaan ja sisällöltään.


Sunnuntain numerossa oli s. C4-sivulla Topi Lehtipuu maskeerauksessa. Juttu liittyi Mynssenin uutuusoopperaan die Trägodie des Teufels. Minä menen katsomaan sen vasta heinäkuussa. Harjoitelkoot nyt ensin. Sinne olisi kyllä päässyt vaikka sunnuntai-iltana. Normaalisti vain kalleimpia ja halvimpia lippuja on saatavilla, mutta webbisivun mukaan oli joka kategoriaan paikkoja, mikä kertoo poikkeuksellisen huonosta menestyksestä. Moderni ooppera taitaa pelottaa baijerilaisia. Kriitikko Sirénkin näköjään poikkesi katsomassa. Kehui Lehtipuuta, mutta ei juuri oopperaa. Perjantaina vilkaisin oopperan lehtileikkeet, joita siellä kerätään, mutta kenties valikoidusti. Ei siellä yksikään noin selväsanainen ollut.

Hesarin ehkäpä mielenkiintoisin juttu oli D2-3 Suomen maahanmuuttajien ammateista. Puolet Helsingin bussikuskeista on maahanmuuttajataustaisia. Laivasiivoojista 80%. Muita tyypillisiä ensimmäisiä ammatteja on hotelli-ja ravintola-alalla, myyjä, postinlajittelija ja yrittäjä. Todetaan, että Suomesta puuttuu pesulat. Ravintola-alalle tullut saksalainen valittaa jutussa, että Suomalaiset tekevät virheen alkaessaan puhua englantia. Muissa maissa ei kuulemma niin tehtäisi. Lisäksi on osattava tulkata ilmeitä kun suomalaiset ei puhu: "yksi murahdus voi merkitä asiaa, jonka selittäminen jossain toisessa maassa voisi viedä aikaa minuuttitolkulla".

D5-sivulla pohditaan professorien kanssa, onko Suomi väkivalta maa. Siitä käy ilmi, että tilastoja on hankala vertailla, mutta todetaan, että Suomessa tehdään henkirikoksia suhteessa väkilukuun neljä kertaa enemmän kuin Saksassa ja kolme kertaa enemmän kuin Pohjoismaissa.

Tekniikkatreffit

Tekniikan ammattilaisena sain nakin vierailla lauantaina ekumeenisten kirkkopäivien epäilemättä isoimman tapahtuman Abend der Begegnung tekniikan tiedotustilaisuudessa (Techniktreffen). Ev.lut. Kreuzkirchessa oli hädin tuskin kaikille istumapaikkoja. Siellä oli arviolta 400 ihmistä ympäri Baijeria. Jäi välipalabutterbreznkin saamatta, kun ei ennen saksalaisia kerinnyt. Kahvia sentään riitti.


Tietysti tilaisuuteen kuului pieni hartaus, joka sujui ekumenisissa merkeissä etenkin, kun se ei sisältänyt Glaubenbekenntnisiä, jossa katollliset olisivat kumminkin kailottaneet Ich glaube an den Heiligen Geist, die heilige katholische Kirche.. (katottomat (evankeliset) olisivat sanoneet .., die heilige christliche Kirche..). On jo selvää, ettei toukokuussa yhteisiä ehtoollisia ole tiedossa edelleenkään.

Ökumenischer Kirchtentag (2. ÖKT) on 12.-16.5. Mynssenissä. Sinne odotetaan 100'000 kävijää siksi ajaksi (lähinnä tietysti Saksasta). Tarkka lista tapahtumista ilmestyy 10.3. tienoilla, mutta eri tapahtumia arvioidaan olevan 3000. Ohjelmaan tulee yli 700 sivua. Netissä on jo yksi pdf versio. S. 657 on Garchinging tieteiden yö. LRZ varmaankin järjestää kiertökäyntejä ja samoin muillakin on ständejä. Teemakeskusteluaiheena on viimeisimmän James Bondin teemaa seuraten: "Vesi - 21. vuosisadan öljy?" ja "Antaako kaikki laskea itsensä - simulointi ja todellisuus".
Tällä hetkellä esim järjestäjät esimerkiksi etsivät vapaaehtoisia majoittamaan ihmisiä (monet ovat hotelleissa, mutta myös mm. koulut ovat käytössä) ja lainaamaan polkupyöriä tapahtuman ajaksi.

Kohtaamisen ilta järjestetään keskustassa (Altstadtringin sisällä, joka eristetään liikenteeltä) 12.5. Sinne odotetaan 250'000-400'000 kävijää. Erilaisia ryhmiä on ilmoittautunut 400 (esim. suomal. srk.). Järjestämässä arvioidaan olevan 5000 ihmistä. Alue on jaettu Baijerin alueiden kesken.

Tosin suomalaiset ja muut sekalaiset sakit on ryhmässä Weltkirche, jotka on sijoitettu Sendlingertorin lähelle. Osallistujat tietysti esittelevät kirkollista toimintaa, mutta suomalaisten teltassa tulee olemaan luonnollisesti tarjolla myös Suomeen liittyvää tietoa tarjolla.


[Päivien virallinen juomalähettiläs on paikallinen Adelholzer. Firman historiasivun kuvasta jo käy ilmi, ettei kyseessä ole ihan normaali firma.
Tuotto menee hyviin tarkoituksiin. 1907 lähtien toiminta on ollut hyväsydämisten sisarten ( Kongregation der Barmherzigen Schwestern vom hl. Vinzenz von Paul.) käsissä ]
Olennainen osa on tietysti ruoka. Saas nähdä, montako Leberkäse ja Brezn pistettä siellä tulee olemaan. Nettisivut ainakin lupaavat

Es riecht nach Schweinsbraten und Reiberdatschi. Frauen im Dirndl verkaufen Griebenschmalzbrote und Butterbrezn…




Kaupungin kebabvirkamies (tai mikä lie inspektööri) piti nopeat kalvosulkeiset hygieniasta. Tilannetta helpottaa se, että kirkkopäivillä on oma astiasto, joita kaikki käyttävät.
Astiat jaetaan suljetuissa pakkauksissa ja palautetaan tiskattavaksi ensi vuotta varten. Astioilla on panttisysteemi.
Kertakäyttöastioita tai pulloja ei suvaita. Ympäristöasiat ovat esittä muutenkin. Kävijoille on tarjolla esim. hiilidioksidilaskuri, että tietää laskea, paljonko reissun takia pitää antaa ympäristokeräykseen rahaa. Lisäksi suositellaan hankittavan lähiruokaa, bioruokaa ja reilun kaupan tuotteita.

Lisäksi esiintymislavoja on toistakymmentä, joten värikästä menoa on odotettavissa ainakin maailman kirkolla päin. Saas nähdä, miten Baijerin eri osat keksivät vai soittaako siellä vain töyhtöhattupäisiä nahkapolvihousuisia valkopartaisia setiä.



Baijerilaiselta puhallinmusiikilta ei ainakaan voi välttyä, sillä jo myöhäisiltapäivän avajaisjumalanpalveluksesta Theresienwieseltä (Oktoberfest-kenttä) lähtee kansallispukuihin puettuna kaiketi tuhatkunta soittajaa. Ne myös kaiketi säestävät illan lopussa (22:30) olevaan hartautta, jossa lauletaan ainakin Monkin "Titanic-hymni" saksaksi (tuttu suomalaisestakin virsikirjasta). Pimenneessä yössä jaetaan 180'000 kynttilää ihmisille.

Tuon kokoinen tapahtuma vaatii siis jo jonkin sortin järjestelyjä. Osallistujat saivat täytettäväkseen nelisivuisen kaavakkeen, jossa kyseltiin ohjelman ja tarvittavan tekniikan (esim. sähkö) perään. Tiedotustilaisuudessa valistettiin mm. aikataulusta, lavatekniikasta, astioista, elintarvikehygieniasta, jätteistä ja logistiikasta.

Jokainen kojun pitäjä sai suurtapahtumiin erikoistuneen arkkitehdin suunnitteleman kartan mukaansa. Evangelische Pfadfinder pojat oli niitä jakamassa. (Suomessa kun on karkeasti normaalit partiolaiset ja meripartiolaiset niin Saksassa näyttää olevan erityisryhmiä pitkä lista.)

Seurakuntatalon yläkerrassa oli kuin kenraalien päämajassa. Pari pöytää karttoja ja seinilläkin joitain. Arkkitehti oli kysymystulvan alla. Samoin muut eri alojen vastuuhenkilöt toisaalla. (saksalaisethan eivät arkaile kysyä, vaatia ja valittaa, jos niikseen tulee, ge)

Pitkänmallista (takuula siveellinen) T-paitaa voi käyttää Suomessakin: Ihmiset luulevat voittaneeni Pikku Kakkosen palkintotehtävässä.

Roberto Devereux

[Kevät kai on tulollaan, kun esittelyautoista puuttuu katto. Huonossa kuvassa SL 63 AMG, jonka ovh Suomessa 270 keur.]

Perjantaina kävin Staatsoperissa Donizettin ei kaiketi kovin kuuluisan Roberto Devereux'in (1837) näytöksessä. Tämä ohjaus on peräisin v. 2004, ja siitä on DVD:kin, jossa laulaa Elisabethin osan paikallinen tähti Edita Gruberova kuten perjantaina. Nottinghamin herttua oli Paolo Cavanelli.
Musiikki oli hyvää ja laulajat kanssa. Tosin tenori ei ollut kovin kaksinen. Illan tähti Gruberova sai brava-huutoja (ja bravohuutoja italiaa sivistymättömiltä saksalaisilta) väliaploodeina, joista ekat kesti varmaan puoliminuuttia.

Ohjaus on moderni eikä mitenkään näyttävä (kts. kuvat).
Se oli minusta oopperan heikoin kohta.
Lavastuksessa oli vesiautomaatteja, sanomalehtihylly, pöytiä ja nojatuoleja. Kuoro näytti ensin kuin toimistoihmisiltä ja jossain kohti kuin viiden tähden hotellin työntekijöiltä. Kuningatar vaikutti hameessaan kuin nykyiseltä Englannin kuningattarelta. Herttuat olivat normaaleissa puvuissa.

Ooppera kuuluu Englannin Tudor hallitsijoiden kauteen. Donizetilla on myös Maria Stuart, Anna Bolena, joita pääosan esittäjä, bel canto oopperoiden tähti, on myös tehnyt ja levyttänyt.
Elisabeth I on Englannin kuningatar. Roberto Devereux oli Essexin kreivi, mutta ooppera ei mikään historiallinen dokumentti ole.

Elisabeth oli lähettänyt (sala?)rakastajansa Roberto Devereuxin sotatantereelle hillitäkseen hovissa vallitsevia huhuja. Vastoin ohjeita Devereux oli sopinut rauhan ja saa siksi syytteen maanpetturuudesta kaateellisen neuvonantajan taholta.

Ollaan siis semmoisessa hotellin aulamaisessa tilassa. Kuoro lukee sanomalehtiä. Sara (naimisissa oleva Nottinghamin herttuatar on kalpeana huolesta).
Hän odottaa Roberton kohtaamista sillä niillä oli salainen suhde vuosia sitten. Sittemmin Sara meni naimisiin Roberton nuoruuden ystävän kanssa.
Roberto tulee saliin.
Elisabeth tajuaa, että Roberto viilenee häntä kohtaa prosessin ja toisen naisen takia. Jutellessaan kahden kesken yrittää hän lämmittää muistoja. Roberto kuitenkin paljastaa ihastuneensa toiseen naiseen eikä päästä kuningatartaan lähelle, josta Elisabeth suuttuu ja vannoon veristä kostoa epäuskottomuudesta, vaikka muutama minuutti sitten sanoi, ettei koskaan voisi tuomita kuolemaan häntä.

Sara pyytää Roberton luokseen yöllä ja Sara sanoo rakastavansa Robertoa ikuisesti. Roberto antaa sormuksen, jonka kuningatar on antanut. Kuningatar oli sanonut, että jos hän antaa sen takaisin, se on merkki siitä, että hänen henkensä on uhattuna ja kuningatar pelastaa hänet silloin. Sara antaa sinisen huivin, jossa on rakkauden tunnustus kirjailtuna.

Toisessa näytöksessä parlamanetti käsittelee Roberton tapausta. Lordi Cecil kertoo kuningattarelle kuolemantuomiosta (5:38), jonka kuningattaren pitää allekirjoittaa. Kuningatar epäröi vaikka saa kuulla, että kotiarestissa ollut Roberto on löydetty yöllä ja sen hallusta löytyi silkkinen huivi, jossa on rakkausteksti siis.

Nottinghamin herttua yrittää puolustaa ystäväänsä. Roberto tuodaan paikalle. Elisabert näyttää myös huivin jonka Nottinghamin herttua tietysti tunnistaa, ja menee siksi melkein shokkiin. Hän ei kuitenkaan sano, että tunnistaa sen olevan vaimonsa huivi. Roberto kuitenkaan halua vastata kuningattaren vaatimuukseen tunnustaa, kenen se on. Sekä Elisabeth että herttua ovat nyt molemmat vihoissaan ja vaativat kuolemantuomiota, jonka kuningatar allekirjoittaa mustaan mappiin.

Kolmannessa näytöksessä nuori palvelija tuo Roberton kirjeen Saralle, jossa hän pyytää lähettämään sormuksen kuningattarelle, että hänen henkensä säästyisi (miksi se ei sitä antanut samantien sitten?! Missä välissä se kirjeen ehti lähettämään?!). Sara on pakkaamassa myös laukkuaan kun isäntä saapuu kotiin aika vihaisena.
Herttua tempaa kirjeen ja lukee sen. Laukun tavara puretaan ja se sitoo vaimonsa, ettei sormus lähde mihinkään.
Näyttömön poikki vedetään lasiseinä, jonka toisella puolella raahataan Robertoa ja pahoinpidellään.

Elisabeth on mustassa iltapuvussa ja hänen kruununjalokivet kannetaan jostain syystä esiin ja hän pitää hetken kruunuakin päässä. Kirjeen tuonutta nuorukaista retuutetaan näyttämön takaosassa.
Elisabeth on selvästi tullut taas katumapäälle rangaistuksesta. Sitten näyttämön reunalla eräs tyyppi päästää Saran vapaaksi, joka ryömien tuo kuningattarelle sormuksen, jota se on odottanut. Se käskee kaikkien viedä äkkiä sanaa hirttopaikalle, että tuomio pitää kumota. Kuka sen saa vietyä saa kruunun. Se on kuitenkin liian myöhäistä, sillä näyttämön takaa jyrähtää kanuunanlaukaus tuomion toteutumisen merkiksi.

Nottinghamin herttua astuu myös esiin. Murheen murtama Sara tunnustaa, että hän on se, jonka kanssa Roberto petti, mutta hän tuli tuomaan kuolemankin uhalla sormuksen, jotta Roberto pelastuisi. Kuningatar tivaa, miksi hän ei tullut ajoissa. Herttua tunnustaa, että se on hänen syytänsä: verta halusin, ja verta sain. Elisabeth sanoo, että näitää kumpaakin odottaa kuolemanenkeli. Hän heittää punertavahiuksisen peruukin pois (alta paljastuu vanhan naisen harva vaalea tukka) (kts. kuva). Hän ilmoittaa, että veljenpoikansa Jakob saa kruunun. Elisabeth lyhistyy maahan. Em. linkin video on siis sama ohjaus ja esittäjä kuin perjantaina. Baijerin TV:n ansiosta siinä on tekstitkin.
Kyseinen hulluuskohtaus on kyllä tuon bravuuri.

Viel Lärm um nichts

Äskettäin ilmestyi uutuus: Mynssenin museoporttaali ilmestyi puolentoistavuoden kehittelyn jälkeen. Siellä on viitisenkymmentä eri museota. Listan lisäksi etuna on Google maps. Yllätys, yllätys, englanninkielisellä puolella ei ole kehumista kts. esim. tämä. Museon nimi on vain saksaksi ja pitkä kuvaus, joka oli saksankielisellä puolella on poissa. Ja ainoa informaatio sekin on saksaksi käytännössä Gallery Hours tägl. 9.30-17.00, Do. 9.30-21.00.

---

Barokkimusiikin suurimpiin tähtiin kuuluva Ton Koopman tulee juuri Mynsseniin johtamaan Johannes-passion esityksiä.
Perjantain esitys tulee suorana radiosta. Minä en ostanut ajoissa lippua. Lauantaina on Netrebkon tähdittämä La Bohème MET:stä.

---

Kävin keskiviikkona katsomassa Staatsschauspielissa (oopperan vieressä) Shakespearen Paljon melua tyhjästä (1600) (engl. Much Ado about Nothing). En ole yllättänyt klassikon yleisömenestyksestä kaksi paikkaa näin olevan tyhjänä, mutta varmasti niillekkin oli liput ostettu. Onneksi älysin ostaa lippuni nettikaupasta hyvissä ajoin viikkoja etukäteen. Paikka oli parvelta kolmannesta rivillä, josta oli melko hyvä näkyväisyys eikä kiikareita tarvitse. Hinta oli hyvin kohtuullinen 13,50. Kestoa oli melko tarkalleen 2 h ilman taukoa.

Näyttämäkuva oli moderni (kts kuvia) . Oikeastaan ainoa lavaste oli pyörivä muuri. Sen (ja pyöreän lattian) kääntyessä tuli uusia ihmisiä yleensä lavalle ja entiset poistuivat. Siihen myös kirjoitettiin liidulla tai verellä italiaksi, ja iskettiin siihen tikari ja hääkakkukin.
Koska tapahtumat sijoittuvat Italiaan oli tämä moderni versio tehty mafia-versioksi puvustukseltaan. Kaikilla miehillä oli pistoolit taskussa.

Edellisen kerran Shakespearen näytelmän näin Suomen kansallistetterin suurella näyttämöllä (J-P Palo, P. Autiovuori, V. Keskinen, ym. nuoria hyviä näyttelijöitä..). Se Kesäyönunelma oli satumaisempi ja muistaakseni hauskempi.

Tässä Don Pedro, kreivit tms. Claudio ja Benedick poikkeavat sotaretkeltä palatessaan Messinan kuvernöörin Leonaton kartanoon - kuukaudeksi. Noh, nuo eivät tavallisissa puvuissaan nyt näytä miltään sotilailta vaan mafiosoilta tai tavallisilta ihmisiltä.
Hero on Leonaton tytär, johon Claudio on rakastunut. Benedick uhoaa, ettei aio mennä naimisiin. Myös näyttämöllä olevat vapaana liikkuva Beatrice on hyvin selkeästi sitä mieltä, ettei tarvitse karvaista miestä viereensä vaan ottaa mielummin vanhan lampaan.

Don John kertoo naamiaisissa ilkeämielisesti Claudiolle, että Don Pedro aikoo vietellä Neron (vaikka sen tarkoitus on puhua Claudion puolesta). Tämä väärinkäsitys selviää ennen kuin mitään vakavaa ehtii tapahtua.

Don Pedron miehet yrittävät saattaa Benedickin ja Beatricen yhteen puhumalla ääneen Beatricen olevan rakastunut Benedickiin tietäen, että Benedick kuuntelee heitä.
Heron naiset tekevät saman tempun Beatricelle.

Don John yrittää taas. Teoriassa sen ohjata viedä Don Pedro ja Claudio makuhuoneen ikkunan alle, jossa Don Johnin apuri (tässä kuuroa hovimestaria näyttelevä mies) viekottelee jotain naista sanoen sitä Heroksi. Tässä ohjauksessa kaksi miestä voihkivat muurin takana ja heittivät Neron käsineen nurkan taakse.

Claudio kieltäytykin kirkossa naimasta Heroa seuraavana päivänä ja Don Pedro yhtyy moitteisiin. Beatrice tietysti murtuu ja saa itkukohtauksen aiheuttaen näytelmään draamaa komiikan sijaan. Sen lähipiiri saa idean lavastaa Heron kuoleman saadakseen totuuden ilmi ja Claudion katumaan. Näyttämölle tuodaan ruumisarkku, johon Beatrice asettuu ja kohta siihen ympärille tulee jo hautakynttilöitä.

Siinä se kuvio sitten alkaa selvitä, kun voihkiva hovimestari paljastaa Don Johnin palkanneen hänet. Palkkioksi ei tällä kertaa tulee kahisevaa vaan useampi kuula mahaan (kyllä, näyttämöllä oli verta, ja itse asiassa morsian morsiuspuvussa vie ruumiin muurin ääreen ja kirjoittaa verellä seinään kai "kosto").

Makuuhuone näyttelijöiden juoni on selvinnyt ja Don John paennut kaupungista. Claudio lupaa naidan Heon serkun katumukseksi (?). Häissä serkku paljastuukin Heroksi. Beatrice ja Benedick tunnustavat myös kohta rakkautensa toisilleen. Siitä väkinäisyydestä saadaan huumoria aikaiseksi. Lopuksi tulee viesti, että miesten pitää lähteä sotaan ja naiset ottavat nenäliinat esiin.

Münchner Freiheit

Kyllähän se aurinko sittenkin löytyi sunnuntaina (Garchingin maksimi oli 7,9 C). Öisin on selkeästi pakkasta.



Vuoden vaihteen tienoilla Mynssenin joukkoliikenteessä tuli S-Bahneille uudet kuulutukset ehkäpä uuden aseman takia. Kuulutuksista tuli ytimekkäämpiä esim. enää ei sanota Fahrgäste mit Mobilitätsbehinderungen bitte links aussteigen tms. vaan todetaan vaan, että hissi on vasemmalla puolella. Lisäksi englanninkieliset tekstit lukee natiivimiesääni.

Uudehkoa on myös U6:n ja U3:n pohjoisin risteyskohta on Münchner Freiheitin aseman valmistunut remppa. Meni siihen ainakin vuosi aikaa ja välillä työtahti (tekijöiden lkm.) ei oikein vakuuttanut tehokkuudella.

MF:lta lähtee uusi ratikkapätkäkin (23) luoteeseen. Maanpäällä on futuristinen joukkoliikenneasema.


Myös sisällä on arkkitehdit olleet luovia. Sinisillä laatoilla pinnoitettua pylvään sivua valaistaan tusinalla sinisellä spottivaloilla. Sivuseinät ja hissien ovet ovat räikeän keltaisia.
Ylätasanteelle taisi tulla pari leipomoa ja pizzapalatiski lisää.

Usealla asemalla on muotia laittaa loisteputket vinoon. Täällä niissä on vielä eri värejä sekä varjostimena ritilöitä putkien ympärillä kaiketi vain esteettisistä syistä.
Seinillä on videomainoksia, joissa pyörii joskus myös uutisia (tietysti ml. jalkapallotuloksia) sekä tietovisa-tyyppisiä kysymyksiä tai "päivän luku" tyyppinen tietoisku.
Tietysti perinteiset staattiset ja liikkuvat paperiset mainoksetkin ovat asemalla.

Uutta asemalla on kaiuttimista tuleva klassinen musiikki, joka aiemmin on soinut kai vain Universität ja Odeons Platz pysäkeillä. Jostain luin, että siellä ainoa CD on soinut jo vuosikausia, mikä aiheuttaa inhoreaktioita päivittäin seisoskeliville. Ilmeisesti neuvottelut Baijerin sinfoniaorkesterin kanssa on meneillään, että kappalevalikoimaa voisi päivittää. Minua lähinnä harmittaa vain kaiuttimien äänentoiston laadukkuus. Eräs päätarkoitushan tuollaisella musiikilla on karkoittaa asemalla roikkuvia ihmisiä. En minä kyllä mihinkään vetelehteviiin nuorisojoukkoihin ole törmännyt, kuten jossain Hgissä. Kodittomia näkyy joskus, mutta ne ovat liikkuvaa sorttia. Ainoastaan kerran olen nähnyt kun U-Bahn vahdit kantoivat viiteen pekkaan päärautatieasemalla yhden yhteistyöhaluttoman puliukon pois.
Talous(ilta)sanomat otsikoi, että Helsingin joukkoliikenne sai hopeaa 23 Eurooppalaisen kaupugin joukosta - vain Mynssen meni ohi. Helsingin niemi ei varmasti ole helpoin kohde rakentaa. Ehkä yllättävin ylistys Helsinkiä koskien oli nopea yhteys lentokentälle. Kyllähän se 615 menee päärautatieasemalta suht.koht. suoraan Kallion ja Sörnäisten lukemattomien liikennevalojen kautta, mutta 45 min on hyvä varata.

---

Suomalaisen SRK:n kirkkokahvien kunniaksi paistoin perunapiirakoita Lidlin pussimuussijauheesta. Täytteestä tuli vaan liian terveellinen: suolaa ja kenties voita olisi voinut olla enemmän. Toinen kananmuna olisi tuonut lisää kiinteyttä.
Kuoritaikinaan pistin oliiviöljyä. Lisäksi kostutin vedellä uunista otetut piirakat. Kuorista tuli niin pehmeitä, että puolen desin vehnäjauhonkin olisi voinut jättää pois.

P.S Luulenpa muuten, ettei Suomesta löydy seurakuntataloa, jossa olisi nimikoitu kaappi olutlaseille ja korkeille Weissbier-laseille erityisesti. Oli siellä myös snapsilasejakin muutamia. Ehkäpä siinä olisi idea saada Suomessa kävijämäärät nousuun.

Hannoverin ev.lut. kirkon piispatar tosin olisi pitänyt vähän varoa. Se oli virka Volkkarillaan (Phaeton) ollut liikenteessä ja poliisit olivat mitanneet puolentoistapromillen lukemat.
Se oli viime vuonna näihin aikoihin sanonut pidäyttäytyvänsä alkoholista paaston aikana.

Lumikantaatti, Mao

[Jos joku luulee askelmittarin olevan 1990-luvun keksintöjä niin erehtyy. Kuvassa 1730 tehty mittari Augsburgin museosta, jossa on monenlaisia instrumenttejä.]

En viitsi siis valittaa, että täällä on odotettavissa puolipilvinen viikonloppu eikä aurinko paljoa paista vaikka lämpimän puolella onkin. Maanantaina voi mennä 10 astetta rikki. Ensi viikolla nämä vähäiset lumet lähtevät varmastikin. Osassa Saksaa jo mietitään, että tuleeko tästä tulvia kun kuitenkin lunta on ollut ihan mukavasti monin paikoin.

Bachin seksagesiman (paastoa edeltävä 2. sunnuntai) kantaatti BWV 18 on näköjään soitettu Riston valinnassa tallä viikolla. Gleichwie der Regen und Schnee vom Himmel fällt (kuten sade ja lumi putoaa taivaasta) otsikolla kulkeva kipale sopiikin Suomeen tällä hetkellä loistavasti, kun uutissivuja lukee.

Tutun sinfonia (alkusoitto) osan jälkeen tulee basso-aaria:
Teksti kuuluu seuraavasti:

Gleichwie der Regen und Schnee vom Himmel fällt und nicht wieder dahin kommet, sondern feuchtet die Erde und macht sie fruchtbar und wachsend, dass sie gibt Samen zu säen und Brot zu essen: Also soll das Wort, so aus meinem Munde gehet, auch sein; es soll nicht wieder zu mir leer kommen, sondern tun, das mir gefället, und soll ihm gelingen, dazu ich's sende.

(eli suurin piirtein "Aivan kuten sade ja lumi sataa maahan eikä palaa taivaaseen vaan ne kostuttavat maan ja tekevät sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, että se antaa siementen itää ja leipää syömiseen: myös sana, joka suustani tulee niin oleva; se ei tule tyhjänä takaisin vaan tekee, mikä minua miellyttää ja sen pitää onnistuvan, siksi minä sen lähetän.")

---

Lauantaina kävin suomalaisen srk:n järjestemässä avoimen yliopiston tilaisuudessa (ovh 2 eur), joka on n. kerran kuussa (paitsi ei kesällä). Tietysti tarjolla on kahvia ja pullaa (ovh 1 eur). Tädeillä juttu luisti.

Tällä kertaa aiheena oli Mao Zedong (1893-1976). Seuraavalla kerralla on Mahatma Gandhi.
Esitelmän piti CD:llä poliittisen historian dosentti (Hki-Jnsuu) William Copeland - suomeksi.
Valitettavasti siten tietysti kuvat kansanjoukoista ja kärsivistä maalaisista ei välittynyt kirjojen ja tv:n tapaan. Silti esitys oli mielenkiintoinen ja oli 95% uudelta tuntuvaa asiaa, sillä minun historian opinnoista on jo ikuisuus.

Tiesittekö, että Mao menestyi koulussa ja opiskeli kansakoulunopettajaksi? Sitä ennen hän oli maanviljelinäjä ja jäi jo 16-vuotiaana leskeksi vaimon (serkku, järjestetyn avioliitto) kuoltua punatautiin. 1918 Mao läksi Pekingiin opiskelemaan ja ehti toimia myös yliopistonkirjastoon apulaisena (1918), mutta lähti sitten historianopettajaksi. Bolsevikkien menestys naapurimaassa antoi idean Kiinan tulevaisuuden ratkaisemiseksi. Mao oli yhtenä tusinasta perustamassa parin NL:n lainaaman Komintermemin konsultin kanssa kommunististista puoluetta (1921).

Kuomindang puolue ei tykkännyt kommunisteista ja Shanghain verilöylyssä (1927) pystyttiin teilaamaan 90% kommunisteista. Mao tietysti ehti palata Hunaniin kotiseudulleen jo aiemmin toimien lehtimiehenä ja rehtorina myös, ja sieltä hän joutui lähtemään Pohjois-Kiinaan (1934).

Mao organisoi n. 10000 km pitkän marssin (1934-35), jossa 100000 kannattajasta perille pääsi 15000.
NL:n kommunistien kanssa lopetettiin yhteistyö.
1949 Mao julisti Kiinan kansantasavallan perustetuksi ja Kuomintang pakeni Taiwaniin. Maosta tuli presidentti kymmeneksi vuodeksi kunne Liu Shaoshista tuli presidentti.

50-luvulta lähtien toteutettiin kampanjoita ja Maon henkilökultti kasvoi.
Välillä Mao kävi neuvottelemassa Moskovassa Stalinin kanssa, mutta luottamusta ei niiden välillä syntynyt. 56 Hrutshevin salaiseksi tarkoitettu Stalinia arvosteleva puhe pääsi vuotamaan ja Mao ei pitänyt, ettei sitä pyydetty mukaan Stalinin vastaiseen toimintaan. Vuosi on tietysti tuttu Unkarin kansannoususta. Mao saikin idean kysellä kansalaisten mielipidettä sosialismista (satojen kukkien kampanja).
Palautetta tulikin paljon ja etenkin älymystö innostui. Yllätys, yllätys se oli kriittisitä ja 1957 palautetta ei enää kyselty vaan satoja tuhansia, jos ei miljoonia passitettiin muuttamaan mieltään uudelleen koulutus leireille. Joku vietti siellä parikin kymmentä vuotta.

Suuressa harppauksessa (1958-60) ainakin nälkään kuolleiden määrä oli suuri, kun kaikki rauta oli määrä sulattaa teräkseksi teollisuudelle. Sato tosin jäi korjaamatta, kun maalaiset oli komennettu metallitöihin. Yhteensä Maon lasketaan aiheuttaneen touhuillaan 35-40 milj. ihmisen kuoleman. Noh, kaipa siinä jotain käyttökelpoisia siltoja ja patojakin syntyi. 1981 Kiinan johtaja jo uskalsi todeta, ettei Maon kausi 1957 lähtien ollut menestyksekäs.

1966-76 oli kulttuurivallankumous, jossa viimeistään tuhottiin ei kommunistinen aineisto. Se ei vielä ollut niin vakavaa, jos Neitsyt Maria korvataan Mao-taululla, kuten tässä videossa. Koulut ja yliopistot suljettiin. Älymystöä pilkattiin ja pahoinpideltiin ja monet lähetettiin uudelleen koulutukseen ja maataloustöihin. Vallankumouksen katsotaan kestäneen Maon kuolemaan ja sitä seuranneeseen ns. neljän koplan pidätykseen.

Jälkikeskustelussa joku mainitsi kirjan Villijoutsenet ,joka on Maosta kirjankin kirjoittaneen Jung Chanin (kts. wikipedia sivu (suomeksi)) menestyskirja.

Yhdellä osallistujalla oli mukana 1969 paikeilla Nepalista ostettu englanninkielinen painos pienestä (300 s. kuitenkin) punaisesta kirjasta (1964), jossa on siis Maon ajatuksia.
Osallistujat muistelivat, että kyllä sitä reilu 30-40 vuotta sitten Helsingissäkin monet lukivat..
Maolaisuus sivu tietää kertoa, että Suomessa toimii vieläkin esim. "eläköön maoismi" opintopiiri.

---

P.S Talous(ilta)sanomat otsikoi lauantaina tavalliseen tapaan raflaavasti "Armeija voi pilata urasi". Jutun sanoma oli, ettei ulkomaille töihin hakevien kannata mainostaa armeijajutuilla ansioluettelossa poikkeuksena "Joissakin hurraa-henkisimmissä Yhdysvaltain osavaltioissa "armeijataustasta" voi olla suomalaiselle liikematkailijalle etua, samoin yllättäen Venäjän-kaupassa."

Baijerin hymni

2006 Baijerista kotoisin olevan paavi kävi Mynssenissä, ja silloin laulettiin Marienplatzilla Bayernhymne eli Baijerin kansallishymni. Tässä toinen versio, jossa voi katsella Baijeri-kliseitä knödeleistä Bemareihin.

Opettaja Michael Öchsner teki sanat ja kapellimestari Kondrad Max Kunz sävelmän 1860 ensiesityksen saaneeseen "Laulu Baijerille" (Lied für Bayern). Kolmas säkeistö sisälsi Jumalan apua Baijerin kuninkaalle, joten se sattuneesta syystä jätettiin 1919 pois yleisestä käytöstä.
Sitä on opetettu kouluissa 1953 lähtien, 1964 lähtien virallisissa tilaisuuksissa ja 1966 virallisen Baijerin hymninä s.e. se on lailla suojattu.

Sanat löytyvät jopa suomenkieliseltä Bayernhymne wikipedia sivulta - mutta saksaksi, joten käännän ne kätevästi sävelmään sovittamatta. Sanoituksia on useita ja ne poikkeavat hieman, että käytetäänkö veljeskansoja ja epämääräistä maantieteellita rajausta Alpeilta Mainille. Viimeisin niistä on Ministerpräsidant Straussin 1980 hyväksymä.

1. Jumala kanssasi, sinä Baijerinmaa,
kotimaa, isänmaa!
Yli sinun laajojen seutujesi
lepää sinun siunaava kätesi!
"Hän varjelee sinun vainiot,
suojaa sinun kaupunkisi
ja säilytä sinun taivaas värit,
valkoisen ja sinisen!"

2. Jumala kanssasi, Baijerin kansalle,
kun me isäimme arvoisna,
vakaasti sovussssa ja rauhassa
rakennamme meidän onnemme kotoa!
"Että Saksan veljesheimot
yhteismielin jokainen katsoo
ja vanhan kunnian säilyttäis
meidän viirimme, valkoisen ja sinisen!"

Aarrekammari

[Englantilaisen kuningattaren kruunu (1370-80), joka naimakauppojen mukana kulkeutui 1782 lopulta tänne.]

Münchner Residenzissä on myös aarrekamari Schatzkammer. Saksalaiset muuten puhuvat lapselle Schatzi, mikä suoraan suomennettuna on vähän kummallinen. Olen kuullut myös käytetävän aviopuolisolle/-sta. Noh, en menisi suomen "muru" vertauskuvaakaan kehumaan..
Museoviraston sivulta löytyy lisää kuvia kuten esim. Napoleonin 2. vaimolleen Marie Louise von Österreichille lahjoittama matkanesessity

Kokoelma sai alkuunsa 1565 Herttua Albrecht V:n testamentista. 1958 museosta tuli nykyisen muotoinen.


Kyllä tuo kokoelma käymisen arvoinen on, mutta ei se vedä Dresdenin Zwingerin kokoelmille vertoja lähellekkään.


Erikoinen kalenteri.


Pyhä Yrjö ratsastaa rasian päällä (1586).


Korkea pytty.


Prenikoita oli runsaasti. Tässä puolet niistä.


Korukorurasia.

Laskiaistiistai

Kölnin seudulla maanantai Rosenmontag on pääkarnevaalipäivä ja se oli vapaapäivä siellä.
Siellä oli ollut 11000 marssijaa, 120 soittokuntaa (4000 soittajaa) yli 100 autoa (penkkariajelutyyliin koristeltuja).
Karkkeja arvioidaan heitetyn satoja tuhansia kiloja. Kulkueen pituus oli 7 km ja matka myös. Kesto 7 tuntia.
Kaukana ei sijaitse Aachen, jossa oli myös paraati eilen (kts.
kuvat )

Täällä laskiaistiistaina U-Bahn matkalaisilla näkyi usealla jotain karnevaaliasuja. Marienplatzilla oli jotain pientä tapahtumaa, mutta pääasiassa varmaan juhlittiin sisätiloissa vuoden ajasta johtuen.
Mynssenissä meno on Kölniin verrattuna paljon vaatimattomampaa, kuten kuvista näkee.
Tässä on video Mynssenin laskiaisparaatista.

Vakavampia otoksia löytyy Maailman lehdistökuva 2009 -kilpailun sadosta, joista nro 18 taisi voittaa.

---

Tänään loppui työaika klo 13. Illansuussa menimme muutaman työtoverin kanssa katsomaan George Clooneyn tähdittämän Ylhäällä ilmassa (Up in the Air) elokuvan, joka on saanut IMDB:ssä 8/10.
Se oli vähän samantyylinen huumori-rakkausdraama kuten What ever works, jonka kävin edellisellä kerralla katsomassa.

Pääosassa on konsultti, joka reissaa yli 300 päivää vuodessa ympäri Amerikkaa irtisanomassa ihmisiä. Se on lentoyhtiön (siitä nimi), Hilton hotellin ja auton vuokrauksen kanta-asiakas viimmesen päälle. Jossain vaiheessa se tapaa naisen jonka elämän se olettaa olevan hyvin samanlaista. Siitä siis kehkeytyy suhde. Kolmantena pääosissa on nuori naiskonsultti jota vanhempi setä mentoroi.
Sen avulla sekä elämäntyyli- ja arvot sekä potkujen saamisen traagisuus keskustellaan elokuvassa. Lisäksi herran sisko on menossa naimisiin ja siinä perhe-elämän ja avioliiton järkevyys tulevat pohdintaan kanssa.

Kävimme niinkin innovatiivisen nimen saaneen elokuvateatterissa kuin "Cinema". Se on U1:n Stigmailerplatzin lähellä. Se on moderni iso sali, jossa on parvi ja vaaleat puuseinät kuin konserttisalissa. Katsomo ei vaan ole vahinko kyllä kallistuva. Siellä esitetään myös oopperoita MET:stä ja Barcelonasta suorana sekä 3D elokuvia (seuraavaksi näyttää olevan tulossa Disneyn tuotta Liisa (J. Depp) Ihmemaassa).
Elokuva esitettiin alkuperäiskielellä jopa ilman saksankielisiä tekstejä. Silti porukkaa oli ehkä vapaa-illan ja alennetun pääsylipun hinnankin (tiistai) (4,50) ansiosta ihan mukavasti (ehkä 100).

Olen huomannut, että saksalaisilla on tapana taputtaa nauraessa joskus kun tulee oikein hauska juttu esimerkiksi esitystä kuunnellessä tai jos joku kommentoi jotain hauskaa vaikka kokouksessa. Tänäänkin George sai aplodit elokuvateatterissa kun se kommentoi vitsikkäästi nuoremalle kollegalleen, joka keksi ehdottaa irtisanomista videoneuvottelujen avulla etänä.

P.S Nyt kirkkaina öinä on alla tiukkoja -10 lämpötiloja, mutta aurinko lämmittää jo lounaaksi lähelle nollaa. Loppukuussa päivälämpötilojen pitäisi kohota plussan puolelle joka päivä, mutta vain hieman. Viime viikolla satanut lumi on kestänyt hyvin ja varmaan menee monta päivää ennen kuin se häviää.

P.P.S Tuhkakeskiviikkona oli perinteiseen tapaan kanttiinissa tarjolla kalaa monella eri tavalla.
Valitsin paistetun Forellen (kts. kuva). Lisukkeena keitettyjä perunoita. Herkullisena lisäpoonuksena rasvassa lilluvia mantelilastuja. Sitruunaviipaleet ovat lähinnä koristeita minulle.

Faschingkonzert, Carmen, Boccaccio

Sunnuntaina kävin musiikkikorkeakoulun ylioppilaskunnan huumoripitoisessa laskiaiskonsertissa. Se esitetään korkeakoulun isossa salissa kolmena iltana peräjälkeen ja se on perinteiseen tapaan loppuunmyyty viikkoja etukäteen. Viime vuonna järjestettiin julkinen kenraaliharjoitus, johon pääsin katsomaaan. Eilinen konsertti myös taltioitiin ja siitä tulee kooste BR4:lla tiistaina klo 20:05 Suomen aikaan. Em. linkin kuva on viime vuodelta. Viime vuoden konsertti oli parempi kuin tänä vuonna. Nyt tässä ei ollut juonta juuri lainkaan. Ohjaaja oli sama kuin viime vuonna.
Joillakin yleisöstä oli naamiaisasu tai ainakin hattu.

Tänä vuonna laskiaiskonsertti järjestettiin 41. kerran. Siinä oli muutama historiallinen ohjelmanumero värikkäine vaatteineen jne. Musiikkia kuultiin rokista klassiseen nykymusiikkiin. Gasteigin kansamuusikot olivat oikeastaan poissa. Cafe Oriental numerossa tosin soitettiin pyyhepäisen "egyptiläisen" johdolla arabipoppia. Tanssiakin nähtiin mm. Jacksonin ja flamenco-Jacksonin hahmoissa. Mies ja naiskuorolla oli vaihtunut vahingossa vaatteet..

Kanttiinin rouva oli ilmeisesti italialainen sinnä siinä numerossa esitettiin italialaisia ym. numeroita. Tänäkin vuonna mukana oli pianoa soittava koteteekkari, joka lauloi syksyllä ajankohtaisesta olleesta opiskelijoiden matkalippu äänestyksestä Mynssenissä. Myös opiskelijalakko oli monessa numerossa esillä ja kantavana teemana juontajan juonessa. Juontaja lisäksi joka välissä pyysi pitämään pääsylipun esillä ja välillä pyysi heiluttamaan sitä ja joskus antoi laskutehtäviä viivakoodin numeroista. Alussa hehkutettua palkintoa ei loppujen lopuksi tullut kun pesukone oli jossain päin Saksaa matkalla (autoa ajava konserttipianisti soitti juontajan kännykkään) ts. tässä pilailtiin TV-showjuontajien tekstiviesti ym. kisojen kustannuksella loistavasti.

Alussa puhetta oli liikaakin. Konsertti alkoi 19:19 virallisesti. Välissä oli n. puolen tunnin tauko ja konsertti loppui vasta n. 23:40. Minulla oli lippu parvelle 2. riviin sivustalle, josta oli rajoitettu näkyväisyys, mutta 14 eur hintaan sai siis kyllä sisältöä.

Lauantaina kävin Gärtnerplatzilla kuuntelemassa saksankielistä Carmenia. Tosin sanoittaja-sovittaja oli nostanut 2-3 aarian kohdella kädet pystyyn ja ne oli armeliaasti jätetty ranskankieliseksi. Pidin modernista näyttämökuvasta. Rahaa ei tosiaankaan oltu käytetty näyttämökrääsään. Sotilaisen puvustus ja aseistus oli moderni. Näyttämö oli jaettu osiin, joita saattoi nostaa ylös. Näin saatiin esim. loistavasti tehtyä lopun härkätaistelu kohtaus: ensin nähtiin, miten toreadori tulee kuoroyleisönkatsomon eteen ja sitten ylärivi käännetään alariviksi jne. ja Carmen jää näyttämön taakse s.e. yleisö näkee yleisöä eikä tarvitse siten kuunnella, miten toreadori kuoroa lauletaan jostain näyttämön sivusta.

Carmen oli pukeutunut varovasti sanottuna korostetusti tulipunaiseen iltapukuun kun muut tupakkitehtaan tytöt olivat sinisiin asuihin pukeutuneet. Kapakkakohtauksessa taas kaikki olivat pukeutuneet punaisiin sotilaita myöten. Carmenin esittäjä oli erittäin hyvä laulaja, muut eivät niin loistaneet, mutta menettelivät.

Lapsikuoro marssi modernisti tytön johtavana sotilaiden vahdinvaihdon aikana. Vähän vaan ihmetytti ja häiriti oikean näköinen kivääri tytöllä. Samoin myös sotilaat osoittivat pyssyillään mieltään osoittavia tupakkatehtaan naisia kohtaan vaikka ne olivat suht etäällä ja rauhanomaisia.
Luutnantti sai kovan lopun rosvojoukon vangitessa hänet kapakassa: pää pantiin giljotiinin omaisesti kaadetun pöydän reunaa vasten ja päälle heitettiin liina s.e. yleisö luuli siitä olevan pään. Sitten Don Joselle annetaan pesäpallomailan näköinen käteen ja se tempaisee kohoumaan.
Rosvot vetävät pöydän takaa lakanalla peitetyn luutnantin ruumiin ja lakanassa on verta.
Lakana oli saatavilla, koska Carmen oli pedannut pedin kapakan pöydälle toivoessaan vankilasta palaavan Don Josen tarvitsevan sitä.

U-Bahnilla oli lauantaina vaihdevika ja matka kesti yllättäen yli puoli tuntia normaalia kauemmin. Marienplatzilta oli bussi 52 juuri ehtinyt mennä. Mutta tulipahan testattua, että alle kymmenessä minuutissa pystyy juoksemaan Gärtnerplatzille. Sain takinkin naulakkoon ja olin n. 2 min ennen alkua paikalla. Onneksi oli vähän ihmisiä ja lunta jalkakäytävillä. Mitään taksia ei tietenkään oteta..


Tammikuussa kävin Gärtnerplatzilla katsomassa peräti operettia - Boccacciota. Siitäkin huolimatta Franz von Suppén musiikki oli ihan kuunneltavaa. Mukana oli myös paljon puhetta (näyttelemistä). Mukaan oli otettu myös revyy-tyyppinen numero, jossa otettiin kantaa Baijerin päivänpolitiikkaa (miten Horsti oli onnistunut tuhlaamaan rahaa pankkitukeen).

Kuten kuvista näkyy, sijoittuvat tapahtumat renesanssiaikaan. Puvuissa ja lavasteissa ei oltu säästetty. Näyttämö oli pyörivää sorttia. Alussä oli hauska ja lopussa oli 50-l. tyylinen näyttämö, jossa nainen oli silittämässä pyykkiä. Sitten se käänsi (putki)radion auki ja löysi kanavan, jossa Gärtnerplatsin teatterista alkoi Boccaccion esitys. Rouva ottaa kirjan käteen ja alkaa lukemaan. Lopussa se sitten havahtuu kirjastaan.

Boccacio on (rakkausstoori)runoilija Firenzessä ja sitten se sekä tehtävän, että aineistoa työhönsä ympäristöstään. Giovanni Boccaccio (1313-1375) oli tietysti oikea henkilökin. Sen pääteos on Decamerone, joka toi vitsikkäällä tavalla herrasväen tarinoita (100 novellia) ja vaikutti kertovan kirjallisuuden lajin syntyyn. Kyseisestä 1300-l. tehdystä kirjasta on näytesivu wikipediassa.

Pilailupeili

Tällä viikolla oli näin laskiaisen alla vuosittainen firman pilailulehden (Zerrspiegelin 32. vuosikerta jo) julkistus. Kannessa ovat raketin ikkunassa johto kolmikko (pari prof. ja hallintoasioista vastaava kuha on tri). Sivuilla oli jokunen vitsi esim. konsulteista. Sitten oli perinteiseen tapaan kerätty merkillisiä ja hauskoja sähköposteja tosielämästä. Esim. verkkopuoli näytti kunnostautuneen lähettämään kovin kryptisen oloisia "kaapeli sw-234-32f-t ja sw-3235-34f-t välillä oli viallinen, mutta nyt tilanne on normaali." tapaisia viestejä. Uudehkon talon vioista (ikkunan avausmekanismi, viallinen lukko, suihkun lämmitysboileri..) tulee talon ylläpitoryhmältä usein hauskoja viestejä "miten käytän asiaa X oikein".
Lehden hinta oli 1 eur. Suomenkielistä huumoria saa vaikka kuuntelemassa viikon uutissirkuksen.

Lehden julkistuksen yhteydessä sai ilmaisen perusmunkin (jippii akatemia). Perjaintain ruokatunnilla sain jälkiruoaksi työtoverilta keltaisen munalikööri munkin (kun totesin, ettei tänään ainakaan osteta munkkeja). En kyllä erityisemmin pitänyt sen vanijakastikemaisen täytteen mausta.

Jostain luin, että Mynsseniin oli tullut joukko kölniläisiä opettamaan miten pidetään hauskoja laskiaiskarnevaaleja.
Torstaina oli Schmotziger Donnerstag taikka Weiberfastnacht. Erityistä päivässä on, että naiset katkovat kravatteja Rheinlandissa. Noh, katki se meni Ministerpräsidänt Horstillakin (kts. kuvakoosteesta kuva 8).

Bairischer Hofissa (jossa se turvallisuuskonferenssikin oli) on Chrystanthemball hyväntekeväisyystanssiaiset (kts. kuvia) (liput 50-220 eur). Arpajaistuotot luokkaa 10000 eur. Noh, pientä tuo on Wienin oopperatanssiaisiin verattuna. Sinne on lippu 230 ja aitiovuokrat kohoaa 17keuroon. Vilkaisin niitä viime vuonna telkkarista.

Teknillisen yliopiston termodynamiikan tutkija oli selvittänyt, että serpentiiniä kannattaa puhaltaa 20-25 cm etäisyydellä suusta. Näkyi jopa kuntosalilla olevan serpentiinikoristelut perjantaina.

Kokous@lrz.de

LRZ isännöi tällä kertaa DEISA-projektin (jossa olen ollut v. 2006 syksystä) kokousta. jossa n. 30-40. Jälleen tuli todettua, että oli ihan tarpeeksi rankkaa vaikkei tarvinnut matkustaa kilometriä kauemmas. Jopa konferenssi-illallinen oli Garchingissa. Onneksi paikka oli edullinen, kun meillä pitää ne itse maksaa. Minä söin kananrintaa pinaattipedillä riisin kanssa (13 eur). Jälkiruoaksi otin jäätelöä (3 eur). Pieni vesi tietysti maksaa ison oluen verran.

Istuin Italia-Espanja pöydässä. Eräs Italian edustajista on itseasiassa britti. Sen vaimo (nykyisin EU-hommissa) on asunut kuulemma vuoden Suomessa (jossain Hgin ulkopuolella). Espanjalaisen sisko puolestaan on Nokialla töissä ja käy usein Suomessa. Ihmetteli, että miten suomalainen juo vettä. Koko pöytäseurue tuntui olevan valveutunutta formula-kansaa. Yksi jopa asuu Ferrarin kotikaupungissa, sillä se on Bolognan lähellä.
Osaa piti sivistää jälkeen päin MP:n italian oppituntipätkä. Yhdellä sähköpostilistalla muistutin olemaan hieman varovainen baijerilaisessa ravintolassa. Tuota jaksaa katsoa useammankin kerran, jos vaikka on nähnyt.


Otin kuvan erikoisesta jälkiruoasta, jossa omenasiivuja on piilotettu taikinan sisään. Siinä on käytetty olutta taikinassa.
Nimi on Apfelkiachl (tai yleissaksalaisemmin Apfelringe / Apfelradl, mitkä viittaavat pyöreään muotoon). Ainakin Baijerissa ja Tirolissa suosittu. Noita voissapaistettuja omenalohkonyyttejä voi tarjoilla etenkin vaniljajäätelöä, mutta myös hillot ja kerma käy ja päälle voi ripotella kanelia ja sokeria. Kuulemma tuota tehdään juuri tyyppillisesti näin laskiaista ennen.

Löysin ainakin yhden ohjeen. Tarvitaan puoli kiloa omenia. Kananmuna vatkataan vaahdoksi 3 dl kanssa kylmää olutta (tai vettä) kanssa. Sitten siihen sekoitetaan huolellisesti 0,6 dl vehnäjauhoja, 0,6 dl maissitärkkelystä ja ripaus leivinjauhetta. Taikina on 5 min päästä leivontavalmista.
Omenasta leikataan sentin paksuisia rinkuloita, jotka kastetaan ensin vehnäjauhossa ja sitten taikinassa (yli määräiset jauhot ja taikinat annetaan tippua pois). Sitten paistetaan 160..180 asteisessä (rypsi)öljyssä rapeaksi. Vinkiksi todettiin, että jos puulusikan kastaa rasvaan ja siitä syntyy pieniä kuplia niin se on tarpeeksi kuumaa.


Täällä on satanut eilen ja tänään muutama sentti lunta. Arvioisin n. 10 cm. Se riitti teiden tukkimiseen (esim. kämppis oli ajanut Garching -Mücnhenin etelä-osa 1,5 tuntia suuntaansa).
Monet konferenssivieraista joutui odottamaan lentokoneen lähtöä 2-3 tuntia ja yksi ainakin niistä oli peruttu. Ensimmäisenä peruutettavien listalla näyttää olevan Saksan sisäiset lennot. Finnairin kone näytti lähteneen tänään ajallaan ihme kyllä.

P.S Oktoberfest 2010 mainosplakaatissa on Ausziehpuppe (leikenukke?) (kts. kuva). Siinä Drindliin yhdistyy kätevästi nahkashortsit.

Lähettitoimitukset

Tänään saapuivat uudet korvanappikuulokkeet (Shure SCL2-CL), jotka löysin Amazon.de:stä reilulla viidellä kympillä. Boseista toinen puoli lakkasi kuulumasta vuoden käytön jälkeen. Nämä uudet myös menevät tulppana korvakäytävään, joten U-Bahnissa kuuluu musiikki paremmin.
Tietokonekäytössä kyllä kuuluu nyt vaimea pieni suhina, jota ennen en ole kuullut. Löysin musiikista uuden tilaulottuvuuden. Sanoisin, että ovat entistä paremmat.


Tällä kertaa pieni paketti tuli Hermes nimisen firman toimittamana. Kuvan saapumislappu oli jätetty ulko-oven karmin rakoon. Oli kestanyt siinä.
Ideana on, että lähetti jättää paketin naapuriin, joka sattuu olemaan kotona. Nyt se oli löytänyt henkilön viereisestä kämpästä. Oli vaan kirjoittanut numeron väärin.
Näkyy noilla olevan joitain lähetyksiä, joita luovutetaan vaan henkilölle itselleen henkilötodistusta vastaan.


Tässä vanhempi lappu DHL firmalta, joka on maailman laajuisesti tunnettu. Se on Saksan postin tytäryhtiö. Se sentään oli jätetty postilaatikkoon.

Joulua ennen kämppis oli vastaanottanut erään paketin ja se oli meidän eteisessä varmaan viikon ennen kuin minä ja hakija saavuttiin joululomalta.

Mietin vaan, mitenköhän tuo sopisi Suomen oloihin. Olisiko joskus tullut käytyä naapurin ovella sitten.

Kerran taisi olla ilmoitustaululla lappu, että onko jollekkin toimitettu pakettia, jonka olisi pitänyt saapua. Ilmeisesti tuo suhteellisen hyvin kuitenkin toimii.

Olen toki saanut postistakin noudettavia paketteja.

Suomessa kai olen lähettifirmalta (Schenker) vastaanottanut vain kerran paketin (läppäri Dellin webbi-kaupasta). Se osoittautui hankalaksi saada, sillä oli käyty soittamassa vain ovikelloa eikä jätetty mitään lappua. Sitten sain soiteltua työpaikalle toimituksen.

Runerbergin leivokset

Ajattelin kääntää hs.fi:n Runebergin-leivosohjeen ohjeen naapuriryhmän saksalaiselle rouvalle, joka maanantaina tarjoili suklaapiirakkaa marjakiisselin ja juoksevan kerman kera.

T&T:n mainio Veijo on miettinyt, että Fredika oli loistava brändääja. En ollut tuota tullut ajatelleeksikaan Mozart-kuulia päivitellessäni. Onhan Suomessa myös mm. Ellen Svinhufvudin mantelikakku.

Saksalaiset nauraisivat nähdessään "voita tai margariinia" lausunnon. Kukaan nyt mitään margariinia käytä. Kardemummaa ei mahda olla joka kodissa.

Runeberg-Törtchen (siehe Bild)
(ca. 15 Stücke)

• 200 g Butter
  
• 2 DL Zucker
  
• 2 Eier
  
• 100 g kleingehackte Mandeln
  
• 2 DL Brösel
  
• 3 DL Weizenmehl
  
• 2 TL Backpulver
  
• 2 TL Kardamom (nicht unbedingt nötig)
  
• 2 DL Schlagsahne
  
• (Jarnos Meinung nach: einige Tropfen Bittermandelöl gibt echtes Schmack)
  

Zum anfeuchten: Zuckerwasser (z.B. ins 2 DL kochendes Wasser 1 DL Zucker schmelzen und dahin 2-3 Punsch oder Rum mischen)
Garnierung: Himbeeremarmelade, Puderzucker Glasierung (ein bisschen Wasser mit Zitrone (nicht nötig), dass eine steife Creme kommt.)

Weizenmehl, Backpulver und Kardamom rühren. Butter und Zucker schlagen und dann Eier (eizelne gut mischend). Danach dahin Mandeln, Mehlmischung, und Sahne abwechselnd mischen.
In die Muffinsformen teilen. In 225 Grad 15-20 Minuten backen. Wenn die abgekühlt sind, kann die anfeuchten und am wenigstens mit dem Himbeeremarmelade und die Glasierung garnieren.

---

Suomen ulkomaalaisille ja tuleville turisteille ym. sisältöä tarjoava finland.fi sivustolla on komeita kuvia jäänmurtajista töissä ja puhekuplassa voi opiskella suomalaisia fraaseja.
Sivuilta löytyy myös ruokaohjeita, kuten Runebergin-leivokset (englanniksi).
Siinä on näköjään vain yksi desi kermaa. Ohjeen mukaan 80 g manteleita on n. 2 dl. Punssin sijaan kostutusliemessä käytetään rommia. Siinä keitetään 2 dl vettä, johon sulatetaan desi sokeria ja sitten alkkoholia 2-3 rkl.

---

Leivoksia olisi voinut vaikka nauttia helmikuun ekan viikonlopun Bach-kantaatin Ich habe genug (minulla on tarpeeksi) soidessa (Mynssenin Bach-orkesterin itse Karl Richterin johtamanaja Fischer-Diskaun esittämänä).

Salome

Sunnuntaina alkoi jo klo 17 Salome-ooppera (1905 Dresdenissä) vaikka sillä on kestoa vain 90 min (vain yksi näytös). Työkaveri totesi sen olevan paras Straussin ooppera. Libretto pohjautuu Oscar Wilden Salomé draamaan (1891), jonka ensi esitti Pariisissa itse Sarah Bernhardt.
Oopperan musiikki on tosi modernia eikä todellakaan mitään uudenvuodenvalsseja.
Wienissä se uskallettiin esittää vasta 1918 ja METissa peruutettiin lisäesityksen ensi-illan jälkeen (1907).

Nuori sotilas tarkkailee Salomea, joka on tullut linnan juhliin isäpuolensa Herodeksen linnaan Galileassa n. 30 jKr. Palvelusväkeen kuuluva nainen kuitenkin laulaa, ettei Salome ole sopivaa seuraa kunniallisille miehille. Jostain kuuluu Jokanaan (Johannes Kastaja) ääni, jonka Herodeksen vaimo pitää vankina.

Salome ryntää pihalle kun ei kestä Herodeksen - isäpuolensa - himokkaita katseita. Hän kuulee profeetta Jokanaan äänen ja vaatii erittäin sinnikkääksi päästä tapaamaan häntä kuultuaan, että hän on nuori mies. Salomeen ihastunut päällikkö koettaa sanoa, että Herodes on kieltänyt keskustelemasta vangin kanssa.
Salome saa tahtonsa läpi etenkin kun päällikkö on lääpällään Salomeen.
Salome haukkuu Jokanaan ulkoasun hirveäksi ja sanoo hiustenkin olevan kuin orjantappurakruunun, mutta hän rakastuu hänen punaisiin huuliinsa, ja ilmoittaa monen monta kertaa haluavansa suudella, mutta vanki kiroaa häntä Babylonian ja Sodoman tytärtä.
Luola oli toteutettu s.e. iso kivi nousi maanalta ja laskeutui jälleen sinne. Moderni lavaste liikkui sivuttain.

Salomeen rakastunut kapteeni on tappanut itsensä epätoivoissaan, kun Salome ei ollut kiinnostunut hänestä. Salome menee ja maistaa verta. Veri oli toteutettu punaisella valonheittimellä erittäin näkyvästi.
Herodes (kts. kuva tuosta kukkaseppele äijästä) tulee pihalle ja liukastuu kohta vereen kuuta ihmetellessä. hän käskee viedä ruumiin pois. Jokanaan profetoi tyrmästä evankeliumeista tuttuja asioita. Herodias pitää huonona ajatuksena herättää kuolleita henkiin, kuten väitetään käyneen.

Herodes haluaa Salomen tanssivan hänelle ja lupaa jumaltensa kautta toteuttaa Salomen toivomuksen. Sitten tulee kuuluisa seitsemän hunnun tanssi. Tässä kuvassa se on vanginnut yhdellä hunnulla juutalaiset papit. Taustalla on kuoleman lintu, joka toimii pyövelinäkin.
Suomessahan ooppera pääsi vuosi pari sitten iltapäivälehtiin asti, kun Karita Mattila tanssi paljain ryntäin Metropolitanissa - kahden sekunnin ajan. Metropolitanhan lähettää oopperoita teräväpiirtolähetyksinä ympärimaailmaa ja päätti sensuroida ko. tanssikohtauksen suuntaamaalla kamerat siksi ajaksi muualle.
Mynssenin Salome on itse asiassa Mattilan nuorempi painos: ruotsalainen blondi. Hyvässä kunnossa kuten Mattilakin ja paljasti kyllä Herodekselle rintansa sivuttain yleisöön päin ainakin 10-15 sekunniksi. Tässä ohjauksessa sillä oli alunperinkin päällä vain avonainen mekko eikä tanssi ollut niinkään striptease-esitys, kuten MET:in versio vaan itämainen tanssi, jossa noita huntuja tippui katosta ja niitä se sitten kietoi henkilöiden ympärille.
Tämä ruotsalaistähti Erika Sunnegårdh oli Metropolitanissa Mattilan varahenkilö Fideliossa. Sitten kävi niin, että 18 kk ensimmäisestä esiintymisestään Malmön oopperassa (2004) hän pääsi esiintymään MET:tiin. Yleisö oli osoittanut kovasti suosiota. Hieno ura on varmasti vasta alussa. Hän on jo ehtinyt esittää Salomea parissakin oopperassa. Rooli on erittäin vaativa sillä ihan alkua lukuunottamatta se on näyttämöllä koko ajan. Lauluäänen lisäksi tarvitaan paljon näyttelemistä.

Palkkioksi Salome toivoo Jokanaan pään hopeavadilla. Herodes ei halua suostua tuohon ja ehdottaa ennemmin puoltavaltakuntaa, pyhää esirippua, ja kaikenlaisia jalokivennäisiä pitkän listan. Salome on itsepäinen ja lopulta saa tahtonsa läpi. Herodes pelkää, että pyhän miehen surmaaminen tuo ikävyyksiä. Vaimo välissä toteaa tyttärensä ehdotuksen olevan mainio, ja Herodes käskee hänen vaieta.
Tässä ohjauksessa rouva ottaa sormuksen kädestä, ettei Herodes oikein sitä tajuakkaan. Se ilmeisesti on valtakirja alakertaan tappamaan vanki. Salome ihmettelee, ettei sieltä kuulu tuskanhuutoja sillä hän ainakin huutaisi, jos joku tulisi tappamaan hänet. Kuoleman lintu tuo sitten pään, mutta ei tällä kertaa milllään lautasella. Tässä Mattila-MET -versio kohtauksesta.
Muut poistuvat näyttämöltä pitkäksi aikaa, sillä Salome laulaa päälle pitkät tarinat ja
suutelee irtonaista päätä (kts. kuva). Vieressä seisonut harmaapäinen herra puisteli päätään useammankin kerran oopperan kulkua seuratessa.

Herodes saa kyllikseen ja antaa käskyn tappaa Salome. Näyttämölle pitäisi tulla pimeys ja sotilaat hautaisivat hänet kilpien alle. Tässä ohjauksessa tuli vain mustiin kaapuun pukeutuneita ukkoja, jotka ympäröi naisen.
Tälläisia aplodeja, jotka Karita sai METissä ei kuultu. Montaa brava-huutoa ei ruotsalaistähti saanut, mutta kovat aplodit kyllä.
Laulajakaarti oli hyvää keskitasoa. Orkesteri pauhasi hyvin ja vei teosta eteenpäin jouhevasti ilman väliaplodeita.

P.S Satuin huomaamaan Itävallan Ebaystä, että Caranca & Netrebkon tähdittämässä Carmenissa toukokuussa Wienissä myydään yhtä lippua 1299 + pk. hintaan. Kaksi lippua taisi olla 2500 eur. Oikea hinta olisi luokkaa 130 eur/kpl.

Zug Vögel

Saksalainen ex. työkaveri lainasi Zug Vögel (juna linnut vrt. Zugvogel = muuttolintu) nimisen elokuvan (1998).
IMDB:ssä se on saanut jopa 7,4/10. Minusta käsikirjoitus ei ollut kovin kaksinen, mutta toki erikoinen.

Saksalainen varastotyömies opiskelee harrastuksenaan juna-aikatauluja ulkoa ympärimaailmaa. Sitten se menee pyytämään viikon lomaa koppavalta pomolta, joka sanoo, että saat, mutta takaisin ei tarvitse tulla sillä täällä joudutaan irtisanomaan porukkaa. Pomo saa nyrkistä. Myöhemmin se löydetään kuollena ja tämä päähenkilö joutuu epäillyksi ja etsintäkuulutetuksi.
Se on kuitenkin jo matkalla maailmaan ääriin eli Inariin - junalla tietenkin. Siellä on kilpailu parhaille aikataulujen tietäjiälle pääpalkintoa 25000 puntaa.

Käsikirjoitus sai alkuunsa Lapissa filmifestareilla yöttömän yön aikaan 1994. Siellä se oli tutustunut suomalaisiin. Monte olivat ihmetelleet, että saksalainen oli matkustanut sinne asti junalla.
(Luin muuten sen haastattelun DVD:n lisäosiosta, ja se ihmetteli sielllä, miten pokeriautomaatteja oli Ruotsin laivoilla ja huoltoasemilla. En itse asiassa ole tuota tullut niin ajateleeksikaan, että eihän täällä ole marketeissa peliautomaatteja. Huoltamolla olen kai käynyt joskus kahvilla, mutta uskon, ettei ole siellläkään nykyisinkään. Turkkilaisten kansoittamilla alueilla on kyllä peliluolia Saksassa. Mynssenissa varmastikin päärautautieaseman eteläpuolella. )
Suomimatkailukliseitä hehkutetaan Mäenpään suulla. Saksalainenhan matkusti Suomeen vain ottaakseen osaa kisaan eikä turistina.

Mies kohtaa konduktoorin, jonka kanssa hän ystävystyy. Konnari on joku rahanväärennös heppu ja eikä anna ilmi rajalla tuota miestä vaan pistää sen piiloon. Itse asiassa se oli myynyt hytin tuolle pimesti. Vasta Tukholmassa sille selviää, että poliisit on sen perässä. Se pääsee niitä pakoon Turkuun menevällä laivalle ja sieltä junalla Helsinkiin ja pohjoiseen.
Matkalla se on tavannut Outi Mäenpään, joka puhuu hyvää saksaa. Nainen on naimisissa helsinkiläisen nörtin kanssa, jonka kanssa sillä ei mene hyvin ja siksipä nainenkin lähtee Inariin uuden ihanstuksensa perään.
Pohjoisen junassa on kaurismäkeläinen tunnelma, kun saksalainen juo viiniä ja polttaa tupakkaa tangon soidessa Kati Outisen ja Kari Väänäsen kanssa.

Kun se vihdoin pääsee Inariin, on saksalainen poiliisi sitä vastassa suomalaisen poliisin (Pertti Koivulan, joka tuskin sanoo montaa sanaa koko roolissaa) kanssa. Loppujen lopuksi se häviää kisan tahallaan miellyttääkseen uuden naisystävänsä makua ajaa junalla Ruotsin eikä Suomen kautta Inariin. Poliisit eivät loppujen lopuksi pidätäkkään häntä, sillä juttu on selvinnyt muuten.

Parasta elokuvassa oli retro 80-90-l. vaihteen maisemat sinisine VR:n junanvaunuineen, huoltoasemat, Helssinkin herrojen muoti Aleksilla jne. Tietysti tuossa oppii saksaakin.
Kyllä tuon voisi Suomen TV:ssäkin esittää. Kyllä sieltä tulee 95% ajasta huonompaakin ohjelmaa.