MUC

[Menossa kohti Myssenin lentokentän terminaali 1:n D-osaa, jossa Air Baltic on raaskinut vuokrata parkkipaikan. Välillä huilasin ulkoilmaterassilla syöden jäätelön (Magnum 2,20)]
Juuri julkistetun listan (perustuen 9,8 milj. ääneen) mukaan Mynssenin lentokenttä on maailman 4. paras ja paras Euroopassa. Kakkosena oli Zürich ja kolmantena Amsterdamin iso Schiphol.


Joku Ylen toimittaja oli saanut idean kirjoittaa jutun Saksalainen renkaanvaihto on tiedettä. Minä en ole liikkeessä kai vaihdattanut renkaita koskaan liikkeessä enkä ole ollut Saksassa henkilöauton kyydissä talvisaikaan, joten en osaa ottaa kantaa. Minusta ainoa omituinen juttu tuossa oli se varoitustarra kojelaudassa, ettei saa ajaa maksiminopeutta. Pitää tarkistaa työkaverilta joskus koskeeko tuo tosiaan koko Saksaa.

P.S Jos ei pääse kaupunkien konsertteihin, voi vaikka kuunnella Yleradio1:n pääsiäismusaa kuten Johannes-passio Kallion kirkosta. Torstaina radioidaan Matteuspassio Englannista, mutta siellä on Topi Lehtipuukin mukana. 2.4. tulee jälleen Oulun SRK:n Virtuaalikirkosta Matteus-passio klo 18 alkaen.

Keksintöjä ym.

Matkailu avartaa..

Riikan kentällä tehomarkkinointiin kahdellakin ständillä elektronista sikaria, joka sopii ilman savua, tervaa yms. myös passiivisille tupakoijille.
Wikipedian mukana on, että ilmavirran aistivat sensorit höyrystävät nikotiinin. Kovin positiivista vastaanottoa se ei ole viranomaisten taholta saanut. Todetaan edelleen mahdollisesti haitalliseksi ja riippuvuutta aiheuttavaksi.


Nyt on sitten nanohousutkin jo ALE:ssa Imatralla. Pitää pitää mielessä, jos joskus tarvitsisi toisetkin housut.


[Riikan lentokentän automaatissa ainakin vesi oli selkästi merkitty.]

Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man zweigen.
Tuosta tulee monelle suomalaiselle mieleen varmasti muukin setä kuin Wittgenstein.
Yle Teemalla oli Baijermynssenin potkupallopelin kilpailijana M.A. Numminen 70-v. arkistokooste lähetys.

Siellä laulettiin Helka neidistä (lainaus M.A:n webbisivuilta "1972 Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä (ICH HAB' DAS FRÄULEIN HELEN' BADEN SEH'N) (LRLP-58)
Das alte deutsche Lied aus den 20er Jahren wurde als MANs Übersetzung ein wirklicher Hit in Finnland. Ein 'heimliches' Kultlied war Munat jäi vetoketjun väliin (Die Eier klemmten im Reissverschluss), weil der Rundfunk es nicht spielte."
em. Wittgenstein ja Schubertin Ständchen. Jälkimmäisen ohjauksessa mm. iltapukuisilla naisilla avoauton kyydissä oli sähkövatkaimia käytössä.

Nettisivujen mukaan ne olivat juuri Leipzigin kirjamessuilla olleet esiintymässä.
Nyt ne viimeistelevät Heideggerin lauluja, joiden ensiesitys on Berliinissä 17.4.
Se siis on edelleen Saksan kanssa paljon tekemisissä. Pitääkin varmaan lainata parille työkaverille sen Finnwelt levyä, jos en ole muistanut. (Itse en ole järin fani, mutta kunnioitan tyypin luovaa erikoisuutta ja ilmeistä menestystä kaikesta huolimatta.)

Kuulin kerran kun eräs matematiikan prof. kertoi olleensa aikoinaan sen kanssa keikalla Ruotsissa. Ko. prof. oli erikoistunut soittamaan kahvipannua.
CERNin Openlabissa ollessani työharjoittelussa kysyi minua jonkin vuoden vanhempi itävaltalainen, että tunnenko Nummisen. Oli hämmästynyt, että tiesin.

CERN sai itsensä jopa Suomen TV-uutisiin kun saatiin 7 TeV:n törmäys aikaan klo 14 Suomen aikaan. Twitter viestit olivat luonnollisesti iloisia Experiments have half million events! More than three hours of stable and colliding beams..
Die Welt riemuitsi, ettei tullut maailmanloppua. Tähdet ja avaruus 1/2010 lehdessä oli muuten juttu Venäjän epäonnistuneesta ohjuskokeesta (Bulava), joka aiheutti komean spiraalin taivaalla. Jotkut norjlaiset pelkäsivät, että spiraalin keskellä on musta-aukko tai että se on atomipommin jälki.

P.S Leena Peltonen-Palotien hautajaiset olivat päätyneet kummankin iltalehden etusivulle. Ilta-sanomat pisti paremmaksi "Yli tuhat saattoi Palotien hautaan" kun Ilta-lehti oli laskuissaan muistaakseni vain sadoissa ja otsikolla "Huippututkija Leena Palotie siunattiin".

P.P.S Aiemmin kertomani Maultaschien (täytetty makaroni) syömisestä potkut saanut vanhustenhoitaja on saamassa sovittelumenettelyn seurauksena vahingonkorvauksia 42 keur. Työtä ei saa takaisin.

P.P.S. Ylen mukaan Suomesta rahdataan
rekkakaupalla kananmunia Saksaan. "Saksa joutui luopumaan perinteisistä häkeistä ja tuhannet tuottajat lopettivat toimintansa. -- Saksalaiset söivät viime vuonna lähes18 miljardia munaa. " Jutusta ei saata käydä ilmi, että sama säännös koskee Suomeakin.

P.P.P.P.S Esimerkki uutisesta, joka tapahtuu todennäköisemmin Saksassa kuin Suomessa: Tusina villisikaa touhusi Hampurin esikaupunki alueella itselleen kohtaloikkain seurauksin. Ihmisiä ei loukkaantunut. Yksi sika tunkeutui lasin läpi toimistoon aiheuttaen 15000 euron vahingot. Poliisi ampui tunkeutujan. Yksi ammuttiin kun se loukkaantui U-Bahnin töytäisystä. Niitä eksyi asemalla 6 kpl. Kolme eksyi heikoille jäille ja hukkui.

Pääsiäisherkkuikkunoita

Rahallisesti ja terveydellisesti on parempi kierrellä leipomoiden ja kahviloiden ikkunoita ulkoa päin etenkin näin pääsiäisen aikaan.
Tässä moderni konditoria Augsburgista.


Augsburgin erään leipomon näyteikkunan vasemmassa laidassa on pääsiäisleipiä (Osterfladen). Useimmin ne ovat mallia manteli tai rusina (eräs ohje, mutta myös voi ja karpalomarja versioita bongasin. Samoin pinaatti-kananmuna version. Yhtään en maistanut, kun pitäisi ostaa puolikas leipä vähintään ja kilohinta on varmaan aika kallis. Rottenhöferin nettikaupan kilohinta on 18,90, mutta se on varmaan kaupungin kallein.

Pääsäisleivän syönti vuoristossa auringonlaskus koittaessa symboloi pääsiäisen tuomaa syntien sovitusta ja uudelleen kasvavaa maata. Se vastaa vähän kuin karitsan paistia. Erityisestä nuukiksi tunnetetuissa Saksissa ja Schwabin alueella pääsiäisleipä on perinteistä. (lähde).




Mynssenin Rottenhöferin konditoria tarjoaa pääsiäisleipien ja leivonnaisten sekoitusta.


Tietysti tyypillisintä on löytää suklaapupuja...

..ja pääsiäismunia.

Rottenhöferin isoin "suklaamuna" maksaa 180 eur. Siinä lienee jo painoa ja valikoimaa sillä sen nettikaupassakin 850 g maksaa vain 63 eur (toimituskulut suomeen 20 eur).

Pääsiäislomalle

Keskiviikkona lähdin puolelta päivin kohti lentokenttää. Aamupäivällä päivittelin mielessä, että onko tässä nyt järkeä lähteä Suomeen.


[Garching vs. Ruokolahti 25.-26.3.]
Torstaina oli Garchingissa enimmmillään +23. Noh, lauantaista lähtien sinne luvataan sadekuuroja joka päivälle ja lämpötilaa jää n. 10 asteen kieppeille.
17.3. lähtien on ollut yli kymmenen astetta joka päivä ja yli 15 astetta seitsemänä päivänä.


Pelloilla on siis ollut viikon verran vilskettä.
Maaliskuun kaksi ekaa viikkoa olivat kyllä kylmiä: viitenä päivänä päivän ylin lämpötila jäi pakkasen puolelle. Luntakin oli useampi sentti.


Tällä kertaa lensin Air Balticilla Mynsseni-Lappeenranta s.e. Riikassa piti vaihtaa konetta ja odotella n. 1,5-2h. Lisäksi Riikasta Lappeenrantaan kone teki n. 20-30 min. pysähdyksen Tallinnassa. Huolimatta keskiviikosta kone oli täynnä MUC-Riika-Tallinna. Pääasiassa venäläisiä puheesta päätellen. Tallinnassa satakunta jäi pois ja kymmenkunta tuli uusia, jolloin n. 30 lenti Tallinnasta Lappeenrantaan. Hyvin mahtui silloin 737:ssa istumaan. Pysähdyksen aikana ei tarvinnut käydä koneesta pois. Lentoemot kyselivät matkatavarat läpi, että kenen on mikäkin takki ja laukku.

Air Balticilla tarjoilut on maksullisia, joten jätin ne väliin. Sanomalehtiä on myös turha odottaa. Riikan lentokentällä join kahvia juustokakun kanssa. Siinä trendiravintolassa se maksoi jotain 6 euron luokkaa (maksoin Visalla). Lentokentällä hintataso ei siis ole maan hintatasossa vaan turisteilta otetaan kunnon hinta. Vessoihin näytti olevan koko ajan jonoa sillä ne olivat yhden hengen mallia (sama miehille ja naisille).

Lentokenttä rakennus on uudehko. Siellä näin vain yhden ei Air Baltic koneen. Se oli Ryanair. Oli aika hämäävä, sillä monitorissa, josta lähtöportti katsotaan kohdepaikkakunta on Tallinna ja portilla monitorissa oli Ryanairin Tampereen lento. Jälkimmäinen oli ehkä bugi. Tietysti lennon numerolla löytää monitorista oikean portin.


Air Balticin kuulutukset ovat ainakin latviaksi ja englanniksi, mutta myös venäjää kuului. Esimerkiksi ruokalistan tekstit on kolmella kielellä, joten hyvin ne ottavat venäläismatkustajat huomioon. Tietysti venäjää puhuvia asuu Latviassakin. Radiokanavien selailun perusteella ainakin kolmannes oli venäjää puhuvia. Ihan tuli Radio Sputnik mieleen siitä jympsketarjonnasta.

Hintataso (180 eur menopaluu) oli Finnairiin ja Lufthansaan (alk. n. 120) + VR Tikkurila-Imatra-Tikkurila (>80 eur) sen verta huomattava, että matka kannatti. Tosin joutuu siinä vaivaamaan autonkuljettajaa Lpr-Ruokolahti-Lpr Imatran sijaan. Tallinnaan lentää Lpr:sta puolessa tunnissa ja Riikaan tunnissa, joten luulisi kysyntää olevan, jos täällä päin asuu. Riikasta pääsee sitten vaikka mihin, jos varttuilee jatkolentoa.

Bachia ym. Maria Hilfessä ja Herkuleksessa

21.3.2010 oli siis Bachin 325-vuotissyttärit. Mynssenissä oli sunnuntaina varmasti yli kymmenen konserttia, joissa useimmissa oli Bach mukana. Pääsiäinen toki melkein kaikessa määritteli musiikin lajin.

Minä tein retken S2:lla Untermensinkiin. Se on semmoinen tyypillinen taajama pienkerrostaloineen ja ehkäpä omakotitaloineen. Joku kauppa ja leipomo just saattaa löytyä.

Matkan varrella rakennetaan Hackerbrücken läheisyyteen uusia toimistotaloja runsainmitoin.



Konsertti oli katollisessa Maria Hilfe kirkossa, joka on ulkoa semmoinen betonilaatikko, että vetää vertoja Tapiolan kirkollekkin.

Kirkkosalin ympäri kiersi tuommoinen kapea ikkuna. Muutamat ikkunan palkit olivat ilmeisesti tukevasta raudasta tehty, että ne katon kantoivat. Sisäkatossa tosin oli laatikkomarketeista ja varastohalleista tutut poikkipalkkisysteemit. Sentään oli siniseksi maalattu.


Paikallinen kanttori soitteli urkuja ja välillä esiintyi viitisen miestä ja viitisen naista yhdessä ja erikseen esittäen gregoriaanisia kirkkolauluja, joita katolliset harrastavat edelleenkin. (

Yhtenä päivänä turistia leikkiessäni käväisin Domissa, jossa oli miehen laulamassa niitä turistien iloksi. )

Ensimmäisenä kuultiin mainoslauseelta kuulostava
Audi benigne Conditor, joka on paaston ajan hymni.

Toisen numeron voi kuunnella opettavaisena videona nuottien kanssa seuraavasta linkistä. Se on Bachin tuttu Preludi ja fuuga E-molli (BWV 548). Kirkon urut olivat tilaan sopivat, mutta ei sen erityisemmät. Apulaista tarvittiin äänikertojen säätämiseen.
Tässä sama videona, jossa kuvakulmat vaihtuvat. Kummankaan soitossa tai instrumentissa ei minusta ole valittamista. Suorastaan mukaansa tempaava fuuga etenkin.

Sitten oli jälleen laulua 4. paastonajan sunnuntaille sävelletty "Laetare Jerusalem" (noh, konsertti oli viikon myöhässä organisatoorisista syistä) ja "Laetatus sum". Laetare on siis iloitsemista. Urkunumeron tulivat vielä osat Tractatus (Qui confidunt), Offertorium (Laudate) ja Communio (Jerusalem gaude) osat.

Barokkiexpertin Ton Koopmanin käsissä Bachin Leipzigin kauden koraali "Schmücke dich o liebe Seele" (BWV 654) kuulostaa tältä.

Tunnetun sokean urkusäveltäjän Jean Langlaisin (1907-1991) "Mors et Resurrectio" osa oli teoksesta "Trois Paraphrases Gregoriennes". Myös lopuksi kuultiin tavallaan ranskalaista urkumusaa sillä Naji Hakim on Pariisin Basilika Sacre Coeurin urkurina ollut 1985-1993 ja sitten vuoteen 2008 La Trinitén urkurina, jossa Messiaenkin puuhaili.

Loput gregoriaaniset kipaleet olivat
Ave regina caelorum ja
Vexilla Regis prodeunt.


Sisälle oli kivikin kuulunut arkkitehdin piirrustuksiin. Ihan hyvä idea ja kivilattia toteutus.



Maanantaina puolestaan olin Angela Hewittin konsertissa Herkules-salissa. Pätevistä pianisteista mainittakoon, että pari viikkoa sitten oli Olli Mustonen ja ensi kuussa tulee Murray Perahia.

Ohjelma koostui kolmesta kovasta B:stä: Bach, Beethoven ja Brahms.
Tässä Jevgeni Koroliovin soittamana.
Toisena oli Beethovenin sonaatti D-duuri op. 10,3 (Presto- Largo e mesto - Menuetto - Rondo).
Horowitzin Beethoven kuulostaa tältä.

Tauon jälkeen kuultiin Brahmsin pianosonaatti Op. 5 f-molli. Osat
Allegro maestoso,
nätti Andante. Siitä
minulle tulee muutamista soinnuista Finlandia mieleen esim. 2:30 alkaen
tätä kuunnellessa.
Edellisessä äänitteessä on myös mukana vauhdikkaampi Scherzo osa.
Tässä loput osat Intermezzo ja Finale.

Ylimääräisenä esitetty Bach sovitus sen Saksin kreiville tekemästä metsästyskantaatin (208) osasta oli
Schafe können sicher weiden (lampaa voivat turvallisesti laiduntaa). Nimi ei kyllä sano mitään, mutta musiikki on varmasti jokaisella Bach fanille tuttu. Transkiption on tehnyt Mary Howe (1882-1964), joka oli perustamassa myös Washingtonin sinfoniaorkesteria.

Toinen vielä kuuluisampi oli Jesu bleibet meine Freude, jonka transkription on tehnyt Myra Hess. Se piti keskipäiväkonsertteja Lontoossa sodan aikana (1940-46) moraalinkohotukseksi, kun muita huvituksia ei ollut. Armeijan edustajat pääsivät ilmaiseksi ja muilta kerättiin pieni maksu, joka lahjoitettiin maanpuolustuksen hyväksi. Itse hän ei sentään joka päivä esiintynyt vaan esiintyjiä oli koko joukko ilmaiseksi esiintyneitä muusiikin tekijöitä. Osa National Galleryn konserteista radioitiin. Sieltä oli taide evakuoitu sisämaahan. Musiikki on peräisin kantaatista nro 147 "Herz, Mund und Tat und Leben".

Kyllä tuo Hewitt-Herkules-sali-Fazioli-terve-kurkkuinen yleisö yhdistelmä oli mahtava. Varmastikin paras pianokonsertti jossa olen käynyt. Hewitt saa flyygelin kosketuksessa irti sävyeroja niin paljon irti, ettei uskoisi. Yllättäen sali oli vain noin puolillaan yleisöä. Noh, kyllähän sinne mahtuu 1200 henkeä.
Konserttiflüügeli oli paikalliselta liikkeeltä vuokrattu. Hintaa sillä Faziolilla näyttää olevan 118 tuhatta kyseisen liikkeen verkkokaupassa.

P.S Saksan mediassa on kohtuullisen näyttävästi muistettu Wolgang Wagnerin kuolemaa 1919 syntynyt Richarding pojanpoika. Myös isä Siegfried oli säveltäjä. 2008 asti hän oli Bayreuthin Wagner-festareiden toiminnanjohtaja.

Leipäsuola, pakettinödeleitä

[Liikkuva leipä-konditoria myymälä keskiviikkona Garchingin torilla]

Päivän "tiedeuutinen" tulee taidehistorian ja ravintotieteen puolelta: jollain tavalla mitattuna "viimeinen ehtoollinen" tauluissa (50 kpl) "Vuosien 1 000 ja 2 000 välillä ruoka-annosten koon lisäksi lautasten koko näyttää kasvaneen 66 prosentilla ja leivän koko 23 prosentilla. "

Tänään piti nauraa ääneen
uutiselle "EU nimeää saksalaisen leivän epäterveelliseksi - kuohuttaa leipureita" tai "EU ajaa Saksan leipurit barrikadeille". Siinä heti lihavalla todistetaan "saksalaisen leivän laadun huomaavat monet ulkomailta palatessaan".
EU on pohtinut raja-arvoksi 1,3% suolapitoisuutta, kun nykyisin suolapitoisuus saksalaisssa leivissä on 1,8..2,2%. Tietäisivätpä EUlaiset, miten täällä syödään Brezeneitä.. Ja leipää kai lähinnä syödään jonkun makkaran tai juuston takia. Vehnäsämpylää tarvitaan vaikka Leberkäseviipaleen alla. Turha kai etsiä mitään ruisleipää lounasravintoloissa. Muutamia sämpylöitä todennäköisesti löyty muutamalla kurpitsan siemellä koristeltuna.

Uutisessa todetaan, että Saksassa työskentelee leipomoissa 290'000 ihmistä 15'000 työpaikalla. Liikevaihto on 12,9 Mrd.
Leipuriliitto on laskenut että Saksassa leivotaan 300 erilaista leipää 1200 pienempää juttua, mikä on maailman ennätys. Suosituinta on sekaleipä (31%), paahtoleipä 21%, täysjyväleipä 11%, moniviljaleipä 13% ja ruisleipä ja vaalealeipä saavat n. 6% osuudet ja muita loput.

Havaintojeni mukaan leipomossa jonottavat ottavat erilaisia sämpylöitä useimmiten. Joku ehkä ottaa patongin. Tarkistin Rewen Ja! merkin ruisleipäpakkauksesta eikä edes tuollaisessa teollisuuden tuotteeseen oltu merkitty mitään suolapitoisuudesta. Tuskin on misään leivässä mitään kuitupitoisuuksiakaan. Kaikista vähiten tietysti leipomoissa, joissa ihmiset oikeasti käyvät. Suomessa semmoisen löytäminen on pieni ihme jopa pääkaupunkiseudun taajamissa.




En kai ole vielä kertonut, että selvitin, miten perunaknödelit saadaa pakattua niitä kapeampaan pakettiin, joka sijaitsee perunamuusijauheen vieressä?

Salaisuus oli, että peruna oli ryyneinä ikään kuin teepussin sisällä, jotka pistettiin veteen kiehumaan. Niistä tuli sitten palleroita, joiden ympäriltä piti rapsuttaa pakkaus pois, jos se vielä oli ehjä. Paketissa totta kai korostettiin, että on laadukasta kotimaista perunaviljelyn tuote.



P.S On varmaan pettymys turkulaisille, mutta Beckham ei ole enää eniten tienaava potkupalloilija. U-Bahnissa tarkastin Bild-laatulehdestä viime viikolla, että Turku sijaitsi Suomessa. Luonnollisesti mamu terveysasemalla pääsi viime viikon Uutissirkukseen, jossa oltiin arvojen ja Yle-lain äärellä.

P.P.S Saksalaisille eläkeläisgangstereille langetettiin nyt tuomiot

Venäjä-juttuja

Ensinnäkin voi todeta, että Saksassa on saatu aikaan 3D näkymättömyys infrapunalla (uutinen englanniksi).
Otaniemessähän on kehitetty asiasta matemaattinen malli (inversiomatematiikkaa). Ongelmana vielä vaan on, että jutut eivät taida toimia kuin yhdellä aallopituudella.
Inversio-ongelmat saivat (2006-2011) oikein oman huippuyksikön, jossa Lappeenrantakin on mukana.
Viime kertaisessa Nuorten Akatemiaklubissakin oli "Käänteisten ongelmien matematiikka" aiheena. Kts. myös klubin muut huippumielenkiintoiset luennot ml. huippumateriaalitutkija suoraan Joenkaupungista tammikuussa.

Viikon Radiaattorissakin oltiin materiaalitieteen parissa aiheena hiilen grafeenin muoto, joka on varsin kätevä: voi olla yhden atomikerroksen paksuinen, johtaa sähköä ja on vahva. Elektroniikan sovellukset vielä ovat silläkin kaukana.

---

Maanantaina oli Syddeutsessa juttu, miten Google on jälleen osoittanut innovaatiokykynsä ja on nyt tallentanut Moskova-Vladivostok junareitin Youtube-videoiksi. Palvelusta on myös tarjolla Englanninkielinen sivusto.
9000 km junamatkan videon kesto on 150 tuntia. Aikavyöhykkeitä matkalla on 7.
Huomion arvioisia kohtia on mm. Petrovsk-Zabailkalskyn kaupunki, Baikal-järvi, vuoristo-osuus.
Niihin voi hypätä sivun listasta.
14 kaupungista (yli kahdeksastakymmenestä ohitettavasta) on tarjolla
kuvia ja lyhyitä esittelyvideoita Google mapsissa.
Taustaääneksi voi valita junankolkotuksen, balalaikan soittoa (mm. Bach-sovituksia), venäläisen pop-radioaseman, tai kuunnella luentaa teoksista Sota ja Rauha (Tolstoi) tai Kuolleet Sielut (Gogol). Oli siinä listassa joku muukin vielä.

---

Die Zeit puolestaan teki sivun jutun Ikean kamppailusta Venäjän korruptiota vastaan. Arvioidaan, että viidennes bruttokansantuotteesta menisi virkamiesten taskuihin. Transparency Internationalin listalla Venäjä on sijalla 147. Asiassahan ei ole mitään uutta. Ikea on julistanut äänekkäästi, ettei maksa lahjuksia ja taisi joutua erottamaan työntekijänkin, joka niin meni tekemään. Jos kerran maksaa, niin aina joudut maksamaan. Jotkut avajaiset on vedettu dieselgeneraattorien avulla läpi kun ei sähköä ole muuten saatu. Viime kesänä Samarassa avajaiset olisi pitänyt siirtää jo kahdeksannen kerran eri viranomaisten vedätyksen takia. FAZin jutun mukaan esimerkiksi vedottiin siihen, ettei rakennusta oltu suunniteltu hurrikaanin vahvuiseksi. Tietysti alueella ei niin kovia tuulia ole.
Kun ei Etelä-Venäjän Krasnodarin virkamiehet antaneet periksi suunnitelmat muuttuivat jopa siten, että marketti tuli Adygeia naapurivaltion puolelle.
Nyt kuusikymppinen Ikea-Venäjä -veteraani on kirjoittanut kirjan "Ikea rakastaa Venäjää", joka ilmestyy pian saksaksi.
Putin ei suostunut ottamaan vastaan Ikea pomoja. Huhujen mukaan tapaaminen olisi maksanut 5-10 miljoonaa dollaria.
Ikealla kuitenkin on kymmenessä vuodessa Venäjälle tullut jo tusina liikettä ja liikevaihto on suuri.

---

Saksalaisten siirtolaisuus uudelle mantereelle jutussa oli kiinnostava grafiikka. Siinä on selkeä nousu venäläisillä 1895..1915. Saksalaisilla sattuneesta syystä 1942..52. 400 vuoden aikana 7 milj. saksalaista on muuttanut Amerikkaan ja siten joka kuudennella siellä asuvalla on saksalaisia sukujuuria. Briti ovat kuitenkin suurin sinne muuttanut ryhmä.

---

Vuonna 2002 tiedemaailmaa kohautti pietarilainen matemaatikko Grigori Perelman sillä hän esitti todistuksen Poincarén hypoteesiin. Se on sen verta monimutkainen, että vasta nyt 18.3.2010 Clay-instituutti on päättänyt palkita hänet miljoonalla dollarilla. Kyseinen instituuttihan on asettanut seitsemän millenium-pähkinää, joista kunkin ratkaisija saisi miljoonan. Perelmanin vastalause tiedemaailman epäjalolle oli kieltäytyä vastaanottamasta mukava - rahapalkinto mukaan lukien - Fieldsin mitalia 2006. (Fieldsin mitalin sai muuten myös palkinnon ekana vuotena 1936 suomalaissyntyinen Lars Alfors, joka tosin asui sittemmin Ameriikassa).
Eristäytyvä matemaatikko ei kai ole työskennellyt missään laitoksessa sitten vuoden 2003 eikä ole pitänyt tiedemaailmaan yhteyttä muuta kuin mitä aluksi vastasi todistusta koskeviin kysymyksiin. Tiettävästi hän asuu äitinsä kanssa jossain Pietarissa.
Olen tietoinen yhdestä kunnon haastattelusta, joka on tämä vuodelta 2006.
Jokers poistokirjamyymälästä ostin kympillä Das Poincaré-Abenteuer kirjan, joka on sveisiläisen sanomalehtitiedetoimittajan kirjoittama kirja ilman yhtään kaavaa.

---

>

Viikolla kävin katsomassa pitkästä aikaa balettia. Illan otsikko oli 100 Jahre Ballets Russes. Tanssijoita kyllä oli monestakin eri maasta, että en nyt tiedä, mitä kaikkea näissä oli venäläistä. Illan aikana esitettiin kolme eri teosta ja välissä tauot. Kuvia löytyy täältä.
Eka oli ilman muuta tunnetuin: Nikolai Rimski-Korsakovin Sheherazaden. Sen alkusoittoa on kuullut monet kerrat vaikka RSO:n soittamana. Nyt varmasti kuulin ensimmäisen kerran koko nelikymmenminuuttisen teoksen. Viulisti ja fagotisti pääsevät esittämään taitojaan, mutta tanssijat eivät ohjauksesta riippuen välttämättä pääse kovin vauhtiin, sillä ei se musiikki niin vauhdikasta ole. Tässä Mariinskin pelkistetty versio. Täällä sen sijaan puvustus oli kovin värikästä, runsasta ja itämaista. Porukkaa oli lavalla paljon.

Toisena balettina oli Les Biches. Siinä puvustus, lavastus ja etenkin hiusmuoti oli 1920-lukua. Juoni kai oli, että miehet yrittivät iskeä naisia. Musiikkina oli Francis Poulencia.

Kolmannessa "Once upon an ever after" (kaikki oli kerran yhtä ikuisuutta tms.) oli osia Tsaikovskin kuuluisasta Pateettisesta sinfoniasta (nro 6.).

Viimeinen numero vauhtineen ja modernine rohkeine asusteineen oli kai liikaa yhdelle mummelille, joka kai kohtauksen permannon kolmannella rivillä. SPR:n ihmiset saivat kerrankin töitä. Vahtimestarit kantoivat mummelin pihalle näytännön jatkuessa.

Sevillan parturi

Augsburgissa ehdin tehdä pienen kävelykierroksen keskustassa ja ostaa katukioskista Currywurstin ketsupilla (vaikken Berliinissä olekaan) ja ranskalaiset mukaan junaan. 17:39 lähteneellä junalla ehti hyvin klo 19:sta oopperaan. Vuorossa oli Rossinin Sevillan parturi (1816). Sanoisin, että tämä on komediallisin ooppera ja ohjaus jota olen nähnyt. Ylittää Donizetin Lemmenjuomankin ja etenkin sukulaisoopperan Figaron häät kirkkaasti. Musiikillisesti se ei ole oopperan helmiä vaan ennemmin luokittelisin tuon musiikaalin likelle.

Lavastus ja puvustus olivat onneksi perinteisiä.
Kreivi Almavivan esiintyjä oli kipeänä, mutta sille olivat löytäneet pikaisesti loistavan korvaajan. Kreivi on oopperan pilkan kohteena hassusta vaatetuksesta lähtien.
Esiintyjät olivat keskitasoa. Eniten ehkä pidin Rosinasta (Silvia Tro Santafé), jonka pitäisi olla koloratuurimezzosopraano, mutta sitä osaa laulaa myös koloratuurisopraanot. Figaro ja kreivi eivät selvinneet täysin kuuluisista haasteellisista aarioistaan.

Orkesterimonttu oli yllättävän tyhjä, joten orkesteri ei peittänyt laulajien ääntä. Ooppera sisältää paljon resitointia, joten cembalistilla on töitä.
Jotenkin minusta kuuluisa alkusoitto on kuin väärästä oopperasta sillä se on jotenkin vakava.

Kreivi on palkannut muusikkosakin mukaansa säestämään serenadia Rosinan talon parvekkeen alle.
Valitettavasti se ei näytä tuottavan tulosta. Kreivi maksaa kumminkin hyvän korvauksen, josta miehet kiittävät turhankin äänekkäästi, että kreivin pitää hyssytellä ja käskeä miesten lähteä.
Hän on itseasiassa valepuvussa esittäen köyhää opiskelijaa (Lindoro) kaiketi saadakseen selville, että rakastaisiko Rosina häntä ilman omaisuushaaveita.

Sitten lähistölle saapuukin kreivin tuttu parturi Figaro. Yleensä se laulaa sen yksin lavalla, mutta tässä ohjauksessa on ymmärretty, että Figaron virtuoosimainen aaria (Largo al factorum) sopii hyvin laulaa näyttämöllä ihmisten kesken.

Kreivi selittää tilanteen ja saa talon väen tuntevan Figaron palkattua apurikseen. Siinä kohtaa oopperassa on vähän tylsää resitointia kymmenisen minuuttia.

Sitten Rosina tuleekin parvekkeelle ja kreivi pääsee vetäisemään laulun Figaron säestäessä häntä kitaralla.
Kohta kumminkin pitää miesten mennä piiloon sillä talon isäntä tri. Bartolo tulee parvekkeelle. Rosina on sen holhotti, mutta silti tämä vanha äijä aikoo mennä naimisiin sen kanssa. Hän itseasissa pitää Rosinaa vankina talossa ollessaan peloissaan, että se karkaa jonkun toisen kanssa. Talouteen tietysti kuuluu myös pari palvelijaa.

Rosina jo kirjoittaa kirjettä uudelle ihastukselleen.
Sen jälkeen talon isäntä tri. Bartolo ja Rosinan musiikin opettaja Don Basilio keskustelevat ja isäntä kauhistuu kuullessaan, että kreivi on nähty kaupungissa aavistaen, että sillä olisi Rosinalle asiaa.
Basilio keksii, että kreivistä pitäisi levittää vääriä huhuja.
Don Basilion kuuluisaa aaria (La calunnia e un venticello) (Tässä englanninkielisin tekstein huonommasta ohjauksesta, jos ei tuo venäjä suju..) Matti Salminen on tuota launanut monesti, että sen esityksiin tulee verrattuna muita versioita.
Youtubessa on vain äänite.
Siitä vaan koittamaan, että voiko puhuakaan noin nopeasti mitä jotkut laulaa.

Figaro tuo Rosinalle rakkauskirjeen ja kertoo, että Lindoro on ihastunut Rosinaan. Rosinalla on yllättäen kirje jo valmiina, johno Figaro toteaa, että on ammattilaisen kanssa tekemisessä.

Bartolo näkee, että Figaro kävi, eikä Rosina saa keksittyä vakuuttavia syitä, miksi. Lisäksi soprmissa on mustetta ja työpöydältä on kadonnnut yksi kirjearkki. Tohtori vakuuttaa aariassaan, ettei hänenkaltaiselle tohtorille mene kaikki tekosyyt läpi (un dottor della mia sorte). Aariassa vaaditaan nopeaa suuta Rosinan moittimisessa (kts. 5 min kohdasta). Siinä pitää vielä samalla näytelläkin. Siksi on hyvä idea ohjaajalta, että se on melkein sydärin partaalla kuten tässä (6:20 jälkeen).

Kreivi tulee humalaisena sotilaana väittäen tulleensa kortteeriin. Sapelinkin takia ei tohtori mahda asialle mitään. Tohtori etsii paperin, jossa hänelle on annettu vapautus sotilaiden ylöspidosta, mutta sotilas silppuaa sen.
Kreivi pystyy kuiskaamaan Rosinalle olevansa se köydä sotilas ja antamaan kirjeenkin. Rosina saa huijattua tohtoria, että paperi jonka se näki on pesulalappu ja sen se saa tohtorille vaihdettuakin. Saapuupa paikalle Figaro ja don Basiliokin ja ne yhdessä saavat semmoisen hässäkän aikaan, että kaupungin päivystävä upseeri joukkoineen tulee taloon sisään ja ensin pidättävät humaltuneen sotilaan, mutta vapauttavat sen kun kreivin nimi tulee esiin.

Toisessa näytöksessä hyvät yritykset jatkuvat.
Kreivi tulee taloon samantyyppisessä lähetyssaarnaajan asussa kuin don Basilio yleensä kulkee toivottaen siunausta (pace e gioia) hieman liian monta kertaa.
Koska don Basilio on sairastunut, antaa hän tänään tunteja Rosinalle. Lisäksi hän kertoo, että Lindoro on kreivin apuri, jonka tehtävänä on viekoitella naisia kreiville.
Tohtori on silti epäluuloinen ja käy välillä etäännyttämässä laulajaa säestäjästään. Tosin hän ei ole kyseisten laulujen fani ja nukahtaakin.

Figaro saapuu paikalle jelppaamaan. Tavoite on saada tohtorin avainnippu haltuun. Figaro lähtee etsimään sillä tavaroita yläkerrasta, koska tohtori itse ei voi jättää muusikoita kahden kesken. Noh, Figarolla särkyy pimeässä hieman astiastoa ja aiheuttaa tohtorille siten hieman harmia.

Vaikka tohtori saadaan parturituoliin vahinko kyllä don Basilio, jonka piti olla sairaana, ilmestyy sisään. Kreivi osaa selitellä Figaron avustuksella asiat hyvin ja don Basilio todetaan joukolla todella sairaaksi, vaikkei se itse sitä hetki sitten tiennytkään. Lopuksi toivotetaan eräänkin kerran buona sera hyvästiksi. Sitten kuitenkin tohtori äkkää, mistä on kyse ja ajaa Figaron ja kreivin pihalle ja kiirehtii myrskyisän musiikin soidessa notaaria hakemaan, että pääsisi pian avioon.

Figaro ja kreivi kiipeävät tikkailla parvekkeelle ja kreivi paljastaa Rosinalle kuka on kun se on murheen murtama luullessaan tulleensa petetyksi.
Figaroa ottaa päähän kreivin ja Rosinan lepertely toisilleen ja sitten tulee kiirus pihalle. Mutta Bartolo on sillä aikaa vienyt tikkaat pois ja siten ei auta kuin ottaa don Basilio ja notaari vastaan. Figaro näyttelee notaarille tohtoria, ja don Basilio kirjoittaa nimen alle todistajaksi kun kreivi uhkailee pistoolilla salaa. Sitten tohtori saapuu itse eikä voi enää tehdä asialle mitään.

Tässä loppukohtauksessa mustavalkoisessa videossa ollaan todennäköisesti Mynssenin Cuvilles-teatterissa, joka nykyisin sijaitsee siis Residenzissä.
Ooppera lauletaan saksaksi (hyvä kieliharjoittelua, jos ei tee niin musiikille oikeutta), mikä johtui varmaankin osittain tekstityslaitteiden puutteesta. Samaa on tehty Suomessakin suomeksi. Aikoinaan kun Yle vielä lähetti kulttuuriohjelmia, on Ilkka Kuusiston ohjannut oopperan nimekkkäiden suomalaisten laulaessa v. 1966. Kaisaniemen levykauppa ja musiikkikustantaja Fugahan on tehnyt usealla noistakin kokoelma CD-levyn uusimpana viime vuonna ilmestyneen Veikko Tyrväisen levyn. Sen poika on ekonomisti Timo, joka vetää Kansallisoopperan tukijoiden Pro Opera kerhoa. Olen sitä muutaman vuoden kannattanut 30 eur jäsenmaksulla, vaikka vaikka en ole tilaisuuksiin nyt päässyt.


P.S Sunnuntaina tulee koko päivä Bachia BR4:lta. Parhaaseen kuunteluaikaan tulee Matteus-passio. Radiohan kuuluu Internetissäkin.

Liharuokapäivä

Tiistaina Mensassa oli ruokaa, jonka nimeä pitää hetki opetella: Spanferkelrollbraten
Rollbraten tietysti viittaa että jotain on rullattu ja paistettu. Englanninkielen kautta päättelin, että Spanferkel on englanniksi suckling-pig. Suomeksi se kai voisi olla juottopossu. Jokatapauksessa 2-6 viikon ikäinen porsas, joka on pistetty teuraaksi.
Noh, minusta se oli kuin porsafile ilman luita. 10% lihasta oli vähintään ihraa. Ihan kuin sellaita lihaa olisi vaivauduttu vartavasten etsimään.
Laiha ruskea kastike oli Biersauce nimeltään, mutta en havainnut mitään outoa sivumakua.
Parhaimman käsityksen annoksesta saa Tästä kuvasta.
Sanoisin, että ei käy suurta vahinkoa, jos tuota ruokalajia ei Suomessa harrasteta. Noita lihakääryleitä saa täältä ostaa kaupasta valmiina ja grillata niitä itse.

---

Kaupungissa on parhaillaan suuri gridi-ihmisten konferenssi "OGF" (Open Grid Forum), jossa keskitytään erityisesti erilaisiin ohjelmistojen käyttämiin standardeihin.
Meidän työporukasta siellä on n. puolet. Niillä on siellä esityksiä. Korkean osallistumismaksun ja nuukan tiedeakatemian takia, minä jäin normaaleihin töihin, mutta ei siinä varmaan suurta vahinkoa käynyt pl. ilmainen ruoka.


Tiistaina tapasin konferenssiin osallituvat ex. työkaverit (3 kpl) CSC:ltä. Teimme pienen kävelykierroksen keskustassa.
Koska Isartorin viereinen bieni baijerilainen ravintola oli täynnä, kuten usein iltaisin on, menimme Hofbräuhausille, jonka ravintolassa tilaa melko varmasti riittää turistikauden ulkopuolella ainakin.

Piihpahdimme alakerran suuressa oluttuvassa, mutta ohjasin päättäväisesti seurueen viereisestä ulko-ovesta yläkertaan (Bräustüberl/) syömään sillä alakerran metelissä on hankala saadaa puheesta selvää.

Yläkerrassakin on joka kerran kuullut edes hieman baijerilaista musiikkia kuten tänäänkin. Ravintola on ihan viihtyisä, palvelu nopeaa ja hinnat kohtuullisia (ruoka maksaa n. 7-10 eur). Ruokalistan saa myös englanniksi, venäjäksi ja italiaksi ainakin. Jopa Visa käy maksuvälineenä. Nyt tuli vähän rikottua paikallisia tapoja kun suomalaiset jättivät juomarahan pöytään, kun yleensä se huomioidaan laskua pyöristäessä. Tarjoilijaa myös huvitti eurooppalaisen kahvin tilaus.



Tykkään turisteista, jotka eivät mene Schnitzel-hampurilaislinjalle vaan valitsevat kunnon ravitsevaa baijerilaista ruokaa!!

Vas. ylhäällä on köykäisempi annos hapankaalia (ei ollut kuulemma kovin hapanta) ja vaalea normaalin lenkkimakkaran kokoinen Bratwurst. Oikealla alhaalla on Sauerbraten baijerilaisesta naudasta, joka on oivallista lihaa, jonka kanssa ei tarvitse tapella. Tuota lisuketta taitaa harvemmin tavata: siivutettua Brezenknödeliä.
Varmistin herroilta, että konferenssissa oli tarjottu Brezneitä. Hämmennystä oli herättänyt täyte, joka oli näyttänyt kermavaahdolta. Kyseessä oli kuitenkin vaahdotettua voita. Siinä siis mitä terveellisin aamiainen: vehnärinkeli, jossa päällä on raesuolaa ja välissä kunnon kerros voita.

Kuvassa vas. alhaalla on minun Bierkutschergulasch mit Semmelknödel. Loistava valinta aina. Semmelknödel on minusta hyvää verrattuna oik. yläkulman perunahyytelöpalleroihin (Kartoffelknödel). Kyseisen annos sisältää myös kunnon rapeaksipaistetun siansorkan Schweinshaxn, joka on perinteistä oluen kanssa nautittavaa ruokaa siinä missä kananlihat.

Itseasiassa naapurimarketin pihalla on joka lauantai auto, joka grillaa siellä sorkkia, Ribs (kylkiluulihaa) ja kanaa (Hendl). Lisäksi sieltä saa ostaa hapankaali tai perunasalaattia ainakin.
Mynssenin keskustassa on myös ravintola Haxnbauer, jonka erikoisuutena on sorkkaruokalajit.




Jälkiruoaksi suosittelin luonnollisesti Apfelstrudelia. Tässä versiossa on ihan omenapaloja välissä ja taikinaa on aika vähän. Kermavaahto ei kai ole niin pakollista, mutta tässä sitä näkyi olevan. Tomusokerikuorrutus on standarditapa. Vaniljakastiketta on tietysti lautaselle.


Sain tuliaisiksi taskut täyteen salmiakkia. Tervaleijonia ei ollut tullut syötyä aikoihin, joten puoli rasiaa hupeni hetkessä. Työkaverit saavat myös osansa. Olen onnistunut jo koukuttamaan venäläisen ja kreikkalaisen Sisuun ja ne uskovat sen auttavan vaikeissa konffailuissa.
Edellinen vieras toi pussin turkinpippureita, mutta ne tuntuvat olevan vähän liian vahvoja ulkomaalaisille. Sen pussin jämät vein puoliksi hollantilaiselle naapuriryhmän kollegalle sillä Hollannissa ymmärretään salmiakin päälle ehkä Suomeakin paremmin.

Kokoussanastoa

[Krippen Staatsmuseumin kellarin kokoelmasta. Mitä todennäköisemmin Napolista peräisin sekä tekijä että aihe.]

Tässä pieni kokoussanasto

• yleiskeskustelu = Podiumsdiskussion
  
• vuosikokous = Jahreshauptversammlung
  
• johtokunnan kokous = Vorstandssitzung
  
• avaus = Eröffnung
  
• laillisuus ja päätösvaltaisuus = Rechtmäßigkeit und Beschlussfähigkeit
  
• Kokouksen puheenjohtajan, kahden sihteerin, kahden pöytäkirjantarkastajan, ja kahden ääntenlaskijan valitseminen = Wahl des Vorsitzenden der Versammlung, zweier Protokollführer, zweier Protokollprüfer und zweier Stimmzähler
  
• esityslistan hyväksyminen = Genehmigung der Tagesordnung
  
• toimintakertomus = Jahresbericht
  
• tilinpäätös = Jahresabschluss
  
• Tilintarkastajien lausunto sekä tili- ja vastuuvapauden myöntäminen johtokunnalle ja kassanhoitajalle = Berich der Kassenprüfer sowie Entlastung des Vorstandes und des Kassenwartes
  
• toiminta- ja taloussuunnitelma = Tätigkeitsplan und Haushalt
  
• rahastonhoitajan nimittäminen = Ernennung des Kassenwarts
  
• jäsenmaksu = Festsetzung des Mitgliedsbeitrages
  
• yhdistys = der Verein
  
• jäsenyys = Mitgliedschaft
  
• virkakausi = die Amtszeit
  
• äänioikeus = Stimmrecht
  

Augsburg revisited

Lauantaina kävin pistäytymässä Augsburgissa. Kuvassa kaupungintalo, jonka yläkerran kultaisesta salista kirjoitin jo jutun. Edellisen kerran kävin viime toukokuussa, mutta en ole vieläkään saanut aikaisiksi käydä niitä valokuvia läpi. Augsburg on lähellä Mynssenissä ja kätevän kokoinen tehdä päiväretki. Se on nätti pieni kaupunki, jossa toimittaa käydä, jos on vaikka viikon Mynssenissä.


Olin kuuntelemassa suom. kirk. työn keskuksen (STKT) vuosikokousta, kun se sattui olemaan näin lähellä tällä kertaa. Saksan suom. srk:lla oli viralliset edustajat. Äänimäärät ovat jäsenmäärien mukaisesti. Kokouksen erikoinen tapa oli järjestää lippuäänestys vaikka tehtävään olisi ollut ehdolla vain yksi ihminen. Mukana oli sekalaista sakkia kuten ruotsista tullut pappi ja tietysti kaikki Saksassa toimivat papit, jotka eivät äänestä kokouksessa, mutta voivat kommentoida asioita tarvittaessa. Nämä erittäin mobiilia työtä tekevät istuivat pöytiensä ääressä läppäreineen kuin paraskin nörttiporukka. Kaiketin ensimmäistä kertaa näin, että videotykkiä voi käyttää näköjään langattomastikin.

Ennen kokousta oli aamu yhdeksästä alkaen vapaa yleiskeskustelu, jossa teemana oli aluekeskusten suunnitelmat.
Tarkoitus on koota Suomea koskevaa toimintaa samojen seinien sisäpuolelle. SKTK:n budjetti sisältää paljon myös maallistapuolta kuten Suomi-koulun rahoitusta sekä erilaisia seminaareja ja projekteja. Esimerkiksi naapuriapuryhmät auttavat apua pyytäviä henkilöitä kuten sairaita vanhuksia.

Keskustelu jatkui toisella aiheella, jossa oli kyse 1-2 henkilön vuosia vanhasta kiistasta, jossa tikusta on tehty asiaa. Yleisesti ottaen ihmisten vahvimpia puolia ei ole suhteellisuuden taju: Jostain parista eurosta tai ties mistä vessapaperinrullan kulkusuunnasta voi saada pahan mielen ties kuinka kauaksi. Ehkä aivot pyrkivät etsimään jotain negatiivista kuormaa, jos ei tähdellisempää pohdittavaa ole.
Opetuksena varmaan on, että kiistat pitää selvittää mahdollisimman pian sillä ratkaiseminen myöhemmin vaikeutuu asioiden paisuessa ja lukkiutuessa asemiin, etenkin kun aivot alkavat etsimään jotain muutakin sanomista entisten tueksi. Anteeksiantaminen ei ole niin automaattisen helppoa puhumattakaan 7*70 kerrasta. Parin henkilön huonot välit voivat alkaa heijastumaan ensin muun ryhmän toimintaa ja lopulta haitata siten koko firman toiminta ja asiakassuhteita.


[Ko. talo on molemmilta puolin koristeltu maalauksin, jotka tosin eivät ole alkuperäisiä. ]

Itse vuosikokousta johti Suomen kirkon hallinnon ylin virkamies (kansliapäällikkö). Kirkkohallituksen alla toimii ulkoasiainosasto, johon ulkosuomalaistyö (40 maassa) kuuluu.
Ilmeisesti siis hyvä virka, jos muihinkin osaankin noista maista pääsisi kerran vuodessa..
Hänen loppupuheenvuorossa klo 16 maissa kävi ilmi, että muuttoliike ja kuntien yhdistyminen on Suomessa aikamoinen haaste. Viimeisen 10 vuodesn aikana on 120 seurakuntaa vähemmän. Jäsenmäärien suhteen 2009 oli 2008 parempi, mutta vieläkin eronneita on viisi kertaa liittyneitä enemmän.
Pitäjien ja luokkayhteiskunnan historia (kirkkoherran auktoriteetti) on vieläkin painolastina. Hän peräänkuulutti yhteiskunnan arvojen perään vähän kuten HS:n
pääkirjoitus sunnuntaina, jossa viitattiin erityisesti päivystävän filosofin Himasen viikolla julkistettuun kirjaseen: "Höttöisen analyysin ohella kirja kuitenkin muistuttaa tarinoillaan siitä, miten tärkeitä ovat vuorovaikutus, keskinäinen kunnioitus ja avoin keskustelun ilmapiiri."


[Liiketoimintaa on kätevästi integroitu kirkon kylkeen kuten Mynssenin Dreifaltigkeits kirkon vieressä Tal-kadulla]

Osanottajia oli kai 40-50. Lounastauolla sattui samaan pöytään kolme Imatralta kotoisin olevaa. Yksi oli sukulaiseni entinen kollega Rauhasta. Sen saksalainen mies muisti minua nopeammin, minkä niminen on Simpeleen historiallinen kolmen valtakunnan rajapyykin mäki ja mikä oli Valkealan Repoveden kansallispuiston nimi, jossa muutama vuosi sitten kävin.


Kokous oli Diako nimisessä paikassa rautatieaseman vieressä, jossa oli hotelli, lääkäripalveluita, lastentarha ja ties mitä. Tuollaisia punatiilirakennuksia näkee Helsingissä yleisemmin kuin täällä päin. Mynssenissä lähinnä tulee mieleen Stachusin takana sijaitseva iso vankilannäköinen rakennus.


Jotain Augsburgin rakennuskannasta kertoo, että tämmöisessä pytingissä asustaa poliisivoimat.


..ja tässä kirjasto ko. kaupunginosasta.


[Augsburg on toki reformaatiohistoriansa puolesta mitä sopivin ev.lut. sakin kokouspaikka Etelä-Saksassa.]

Augsburg on syystäkin turistikaupunki, kuten vaikka Regensburg. Epäilemättä parhaimmillaan kesäisin. Augsburgissa on viittoja ja karttoja kaduilla, ettei tyhmimmänkään turistin pitäisi eksyä. Lisäksi on sivistäviä historiakarttoja.


Teatteriksi rakennuksen paljastaa lavasteiden nostamisen vaativa korkea lisäosa.



Augsburgin historian virstanpylväät puistosta Kennedyplatzin vierestä.