Westfriedhof

Lauantain syysretkeni alkoi U1:n Westfriedhofin läpikäyskentelyllä. Siellä oli ihmisiä hoitamassa hautoja ja jo pudonneita lehtiä kasaamassa.

Jotkut tosin ovat ulkoistaneet puutarhaylläpidon, mistä kertoo maahan tökätty mainoslappunen.


Siunauskappeli (Aussegnungshalle) (1902).


Kappelin edustalla on parempien perheiden patsaita kymmenkunta. Minä tunnen haudatuista kuuluisuuksista vain taiteilikreivi Lenbachin, jolla on siellä oma hautamökki.




Tavallinen hauta, jossa on havuja aseteltu kukka-asetelman ympärille.


Kanervatkin kelpaavat joillekkin haudoille.

Dom Augsburg

Saksassa on Reformationstag eli uskonpuhdistuksen muistopäivä 31.10 ja Allerheiligen eli pyhäinpäivä 1.11. eli päinvastoin kuin Suomessa.
Lauantai (31.10.) on minun toiseen kalenteriin merkitty mustalla ja toiseen punaisella. Pienellä präntätystä tekstistä käy ilmi, että lauantai on pyhäpäivä Brandenburdgin, Mecklenburg-Vorpommerin, Sachsen-Anhaltin ja Thüringenin alueella eli Koillis-Saksassa.
Luonnollisesti täällä katollisuuden vahvimmassa osavaltiossa päivää ei paremmin noteerata.
Sunnuntaina on suomalaisen seurakunnan tilaisuus uskonpuhdistuksen muistopäivän teemalla.

Requiem konsertteja on yllättävän hankala löytää. Viikonloppuna parissa paikassa esitetään Brahmsin Deutsches Requiem. Saas nähdä, jos vaikka kävisi. Helsingin seudulla ei ole ongelma löytää Mozartin Requiemia pyhäinpäivän tienoilla, mutta täällä se taitaa olla vasta 5.12 tulossa.

Pakanajuhla halloweenikään ei taida olla erityisen suosittu. Kaupassa on ovensuussa laatikollinen kurpitsoja halloweeniä varten, mutta muuten en ole huomannut erityisempää krääsää.

---

Augsburgin tuomiokirkko on hieman Münchenin vastaavaa pienempi, mutta nimeä myöten samankaltainen. Pituutta on reilu 100 m. leveyttä 40 m ja tornien korkeus 60 m. Historia ulottuu 800-luvulle. Keskiosa on peräisin 1000-luvulta ja goottilainen ulkoasu 1300-luvulta.



Pyhä Christophorus oli tarinan mukaan iso mies. Useasti kuvataan (Jeesus-)lapsi hartioilla.


Pääalttarin alla on krypta.


Yli tuhatvuotisen historian modernein osa taitaa olla tämä alttari.


Sivukappelien aidat on komeasti väänneltyjä.


Mariakappeli 1720-luvulta.


Korkeita värikkäitä ikkunoita riittää.


Kuvaelma.


Kirkkosalista johtaa käytävät sisänpihan ympäröivään siipeen (Kreuzgang), jossa on jonkinlainen museo ainakin. Käytävillä on hauta- ym. laattoja nelisen sataa.

Subtantiivi-verbi

Joku on tehnyt Suomessa sijaitsevalle palvelimelle näppärän harjoituksen, mikä olisi subtantiiville sovelias verbi.
Näitä myös harjoiteltiin tänään tunnilla. Minulla aivot eivät noita yhdistä mihinkään. Ei auta kuin opetella ulkoa monet. Kyllähän tuossa harjoituksessa esimerkiksi voi järkeillä, että "ottaa suojiinsa" toimii saksassakin ja koetta "im Schutz" + "nehmen".

• der Meinung sein (Ich bin der Meinung, dass..)
  
• seine Zustimmung geben (prep. zu)
  
• Vorbereitung (z.B. für Weichnachtsfest) treffen
  
• eine Entscheidung treffen / fällen
  
• einen Beitrag leisten (antaa / tehdä osansa)
  
• die Absicht haben (meinata tehdä jotain)
  
• Vollmacht erteilen (delegoida)
  
• ein Referat halten
  
• in Erwägung ziehen (harkita)
  
• Einigung erzielen (löytää yhteisymmärrys)
  
• zur Folge haben (seuraa jostakin)
  
• vor Augen führen (kuvitella silmiensä eteen)
  
• in Kauf nehmen (kaupassa tulee mukana jotain negatiivista)
  
• ausser acht lassen (ei ole ajatellut)
  
• in Verbindung bringen mit (assosioida)
  
• auf Kritik stossen (kohdata kritiikkiä)
  
• zum Opfer fallen (joutua uhriksi)
  
• in Sicht sein
  
• in Vergessenheit geraten (joutua unohduksiin)
  
• in der Lage sein (olla mahdollisuuksia tehdä jotain hyvää)
  
• zu Enge laufen
  

Tänään tuli kurssille toinenkin miespuolinen. Se oli 18-v. vietnamilainen, joka puhuu erittäin hyvin ja nopeasti saksaa hyvällä ääntämyksellä. Lienee ollut jo jonkin aikaa maassa.
Sanomalehtijuttuna, josta alla sanastoa, käsitteli syntyvyyttä Ranskassa. Hongkongilainen kertoi, että siellä kuten joissakin osissa Kiina saa olla useampikin kuin yksi lapsi, ettei saa isoja sakkoja ja veroja. Lisäksi voi olla mahdollista saada toinenkin lapsi, jos vanhemmilla ei ole sisaruksia tms. Se kertoi, että on tyypillistä, että hongkongilaiset naiset menevät töihin pian, ja kuukauden ikäistä vauvaa ja kotitaloutta tulee hoitamaan filippiiniläinen kotiapulainen. Hän itse oli kuitenkin hoitanut lastaan ja mennyt puistoon filippiiniläisten kanssa.

Sanastoa

• Rabenmütter = varisäidit ts. äidit, jotka hoitavat huonosti lapsiaan
  
• ein Anstied von 2 Prozent im Vergleich zum Vorjahr
  
• der Fortbestand = jatkuvuus
  
• absetzen = pudottaa, peruuttaa
  
• Ehrgeiz = kunnianhimo
  
• verordnen = säännöstellä, tarjota
  
• Geschellschaftsschichten verankerte Überzeugung = sosiaaliluokkien ankkuroitu käsitys
  
• unaufhörlich = loppumaton
  
• Chancengleichheit gewährt = annetut yhteläiset mahdollisuudet
  
• Gelassenheit = rauhallisuus
  
• mondän = sofistikoitu, chic
  

Lohengrin

Sunnuntaina jo klo 17 alkoi Lohengrin ooppera. Sen ensiesitys oli 1850 Weimarissa kapellimestarina itse Frans Liszt. Kestoa sillä oli liki neljä tuntia (+ kaksi taukoa), mikä ei Wagnerilta yllätä.

Ohjaus oli moderni, kuten kuvistanäkyy.
Syddeutschen arvostelu haukkui tämän heinäkuussa ensi-illan saaneen teoksen ohjauksen. Nytkin muutama buuasi sen kunniaksi.
Kaikki puolenkymmentä näytöstä ovat loppuunmyytyjä olleet jo hyvän aikaa. Onneksi hommasin seisomapaikkalippuni (12,50) ajoissa.
Enkä yhtään ihmettele, sillä ooppera ja esittäjät ovat erinomaisia. Tähtiä neljä plus ainakin ja sijoitus minun TOP-15 oopperalistalle. Aika ei kyllä käynyt pitkäksi. Toisessä näytöksessä oli aavistuksen pitempiä keskusteluja. Yleisesti tunnettuja hittiaarioita oopperassa minusta ei ole, mutta kuuluisia ovat häämarssi kuorokohtaus ja kolmannen näytöksen alkusoitto. Silti

Kapelimestarina oli sinfoniakonsertteja useimmiten johtava Kent Nagano. Kolmanteen näytökseen se ilmestyi ovesta ottaen aplodit ja bravo-huudot vastaan. Orkesteri ei jää tuossa oopperassa säestäväksi salonkiorkesteriksi vaan ottavat välillä kuoron kanssa mitaa, kummasta saa mahtavimman pauhun. Trumpetisteilla on hommaa. Nagano johti erinomaisen joutuisasti eteenpäin eikä yhtään väliaplodipaikkaa jätetty.

Hans-Peter König oli nimensä perusteella hyvä valinta Heinrich I (linnustaja) (n. 876 - 936)) bassorooliin. Se oli Saksan kuningas, joka oli sotinut turkkilaisia vastaan, mutta oopperan tapahtumat eivät ole historiallisia. Kuninkaan tehtävänä on edustaa kansallisvaltiota eikä ooppera varmaan ollut vahingossa tehty teemaasta 1800-l. puolivälin vallankumouksellisissa tunnelmissa. Wagnerikin oli osallistunut johonkin, ettei päässyt Weimarin esitykseen vaan kuuli tuotoksensa paljon myöhemmin.

Graalin ritari Lohengrin (tenori) oli myös saksalainen ja oikein Mynssenissä syntynyt Jonas Kaufmann. Esimerkki sen kaukaisella maalla (Im fermen Land) laulusta oopperasta. Siltä on ilmestynyt CD levyjä, kuten tämä ooppera-aaria levy.
Erinomainen esiintyjä olikin ja sai kymmeniä bravohuutoja ja tömistyksiä, etten ole tainnut Mynssenissa aiemmin kuullut. Sen naamalla mainostetetaan tuota oopperaakin. Saksalaiset ovat kovin ylpeitä, että niillä on edes yksi maailmanluokan tenori aktiivipalveluksessa.

Alkusoitto alkaa herkissä tunnelmissa. Ko. nauhoitepätkässä itse Furtwängler johtaa Bayreuthissa v. 1936.
Oopperan alussa olla keräjillä itse kuningaan johdolla. Kuningas on kokoamassa tätäkin Brabandin herttuakuntaa sotaan Turkkia vastaan. Siinä Elsaa syytetään veljensä murhaamisesta. kertoo nukahtaneensa ja nähneensä unta ritarista, joka tulee pelastamaan. Kun hän heräsi, niin veli oli kadonnut. Kuningas kutsuu puolustajaa paikalle ja niinpä tuo ritari saapuu joutsenen vetämänä vetten yli kohtaamaan kreivi Friedrichiä ja siksi käytetään myös nimeä joutsen ritari. Tuossa ohjauksessa ritari kyllä kantoi muovista joutsensa näyttämön sivusta. Friedrich on määrätty Brabantin kuolleen herttuan lasten kruununprinssi Gottfriedin ja Elsan holhoojaksi. Kerran Elsa tuli yksin takaisin metsäretkeltä ja Friedrich syyttää häntä murhasta, että pääsisi hallitsijaksi. Itse asiassa Friedrich vaatii itse päästä hallitsemaan. Ritari ei kerro kuka on. Hän tietysti voittaa Friedrichin, joka lähetetään vaimoinensa (Ortrud) matkoihinsa huomenissa.
Elsa on muuten tuossa haalareissa sillä osallistuu talon rakentamiseen. Ritari tuli sinisessä T-paidassa ja verkkareissa joissa on metallin väriset raidat ja lenkkaritkin olivat kiiltävät kuin foliosta tehdyt.
Noista kahdesta pyöreästä jutusta katosta näkyi välillä videokuvaa. Pääasiassa kuninkaan tiedottajan pärstä kun se tenniskentäntuomaritornin kaltaisesta puurakennelmasta lauleskeli.

Friedrich on vihoissaa, että joutui moiseen häpeään.
Ortrud on sitä mieltä, että Lohengrin on voittanut noituudella ja yrittää juonia Elsaa kysymään Lohengrinin nimeä, että taikavoima loppuisi. Elsa on ainoa, joka voi kysyä.
Elsa sääli Ortrudia, ja pyytää tätä kaasokseen häihinsä, mutta Ortrud ei voi lopulta suostua. Tosin tokan näytöksen lopussa ne vielä muuraavat talon yläkertaa yhteisesti.
Hilf Gott! So muß ich dich erblicken (Karita Mattila iltanuotiolla Elsana).
Elsa häämarssi on jokaiselle tuttu ainakin urkuversiona.


Kolmannen näytöksen alkusoitto on tuttu. Tuossa pätkässä Toscanini johtaa orkesteria v. 1948 TV-taltioinnissa.
Tässä ohjauksessa on talo valmis ja sitä sisustavat ulkoa ja sisältä apulaiset. Nyt hääpari on vihdon kahden kesken aviovuoteen äärellä. tässä kuva lavasteesta ja näyte (heinäkuussa oli eri Elsa).
Elsa haluaa tietää nimen vähän kuin niiden suhteen lujittamiseksi.
Siitä käydään pitkä keskustelu ja Elsan korva on varmaan lujilla tenorin äänekkäästä sanomisesta.
Das süße Lied verhallt ja
Ach, könnt' ich deiner wert erscheinen (Mattila Elsana).

Lohengrin surmaan huoneeseen silloin tulleen Friedrichin. Sitten he menevät kuninkaan ja sinisiin t-paitoihin pukeutuneiden sotilaiden äärelle. Lohengrin saa ymmärrystä osakseen, että joutui tappamaan puolustuksekseen.
Siellä Lohengrin kertoo olevansa Lohengrin (tässä muuten nauhoite Kaufmanin laulaman heinäkuulta), Graalin kuninkaan, Parzifalin poika. Näiden ritarien tehtävä on varjella Graalin maljaa. Se joka lähtee vartiosta linnan ulkopuolelle joutuu palaamaan takaisin jos nimi paljastuu. Mattila-Elsa käy tässä keskustelua Lohengrinin kanssa.
Ortrud sanoo muuttaneensa Siegfridin joutseneksi, joka vetää venettä. Lohengrinin rukous saa Gottfriedin takaisin. En nähnyt, miten se tuossa ohjauksessa kävi, mutta Lohengrin oli nuori poika. Lohengrinin pitäisi antaa ennen lähtöä Elsalle kypärä, sormus ja miekka, mutta ei tuossa ohjauksessa semmoisiin oltu taivuttu. Lohengrinin lähdettyä
armeija menee tuossa ohjauksessa punkkiensa luokse ja pistävät pistoolit suuhunsa ennen valojen sammumista. En nähnyt kulmastani, miten Elsalle kävi, mutta sen pitäisi kuolla tuossa lopussa.
finaali Bayreuthin esityksestä englanninkielisillä teksteillä.

Ekalla tunnilla

[Omakotitalorakentamista naapurikylästä. Punainen tiilikatto pysyy vuosikymmenestä toiseen muodissa.]

Aluksi tietoiskut:

Tänne saapui pohjoinen ilmavirtaus ja yöllä ja aamulla on ollut kertaa miinuksella. Joku lumihiutaleen tapainen tuli, mutta ei ne jää kuin autojen päälle. Jo ne ajoivat liukkauden takia ensimmäisen isomman kolarinkin Lyypekin tienoilla. Ensi viikolla pitäisi lämmitä taas.

Nukkumatti täyttää 22. päivä peräti 50-vuotta. Tuo DDR:n parhaimpiin luomuksiin kuuluva ukkeli on seikkaillut yli 1000 jaksossa 200 kulkuneuvolla. TV-yhtiöllä on asiasta tietokilpailukin.

Tänä syksynä tulee kuluneeksi 70 vuotta talvisodan syttymisestä. Yleradio1:llä on asiasta laadukas 12-osainen historiasarja.
Saksassa on vaihteeksi "kohu" - nyt puutarhatonttujen muodossa.

---

Maanantaina aloitin uuden saksan kurssini, joka taisi olla kielioppia ja puhumista otsikolla. Taso C1. Ensimmäinen kerta jäi välistä kun edellisenä viikolla istuin lukiossa odottamassa peruutetulle kurssilla. Oli taas sietämistä tuossa saksalaisbyrokratiassa viime viikon keskiviikkona, kun odotin vajaan tunnin allekirjoitusta neuvonnasta selvään asiaan: kurssi on C1 tasoa (käy ilmi luettelosta) ja minulla on C1 todistus mukana. Mutta ei ne sitä voi ilmoittautumistiskillä koneelta katsoa vaan tulee määräys mennä yläkertaan. Kolmesta peruuntuneesta kurssista sain rahat takaisin ja lähdin monta kymppiä rikkaampana vaikka maksoin uuden 88 euron kurssini niillä rahoilla myös.

Opettaja on +50 nainen, joka näyttää teitittelevän osallistujia. Ihan mukavalta vaikuttaa. Se veisteli meine Damen und Herre, sillä olen kahdentoista hengen porukan ainoa miespuolinen jäsen. Yksi osallistujista oli tuttu kesän kurssilta. Porukan keski-ikä on päälle kolmenkymmenen sillä siellä ei nyt ole au-paireja ja muutama on jo 40-50 vuotiaita.

Kielioppia ne olivat aloittaneet lauseen sanajärjestyksessä, jonka nyt luulisi olevan jo kaikille tuttu. Ne olivat kyllä huomioineet adverbitkin, johon harvoin olen törmännyt. Englannista muistetaan sanajärjestys tapa-paikka-aika. Saksassa temporal-kausal-modal-lokal eli aika (milloin? kuinka kauan/usein?, syy (miksi?), tapa (hitaasti, valitettavasti..) ja paikka.
Seit einem Jahr fahre ich wegen des langen Wegs mit dem Zug zur Arbeit.
Asiasta on netissä harjoitus vastauksineen. Se ja paljon muita löytyy täältä.

Akkusatiivi ja datiivi samassa lauseessa ja voi olla epäselvä:
Die Frau gab ihrem Mann einen Kuss.
eli datiivi on ennen akkusatiivia substantiivin ollessa kyseessä. Kuitenkin datiivi personaapronominien kanssa päinvastoin: Zeige es mir!.

Der Arzt legte dem Kranken vor der Untersuchung prüfend die Hand auf die Stirn (die Stirn = otsa)
Der Mann nahm gestern einer alten Dame die Tasche aus der Hand.
Du hast mir schon gestern diese zu Hause erzählt.

Keskusteltiin hieman Barackin noobelista, jos sitä ei sanastosta arvaa..

• Auszeichnung = kunnianosoitus
  
• empfinde Demut angesichts dieser Erung = tuntea nöyryyttää kohdatessaan tällaisen kunnian
  
• verweisen (verwies) = viitata jhk. (viittasi)
  
• versichten = kieltäytyä (jostain positiivisestä)
  
• dereinst = kerran, jonain päivänä
  
• Abschaffung = lakkauttaminen (esim. rotusyrjinnän tai armeijoiden)
  
• Heer, -e = armeija
  
• einstig = muinainen, entinen
  
• Einrichtung = järjestely, sovitus; kalustus, sisustus; laitos, järjestelmä; tapa
  
• Gratulanten = onnittelijat
  
• streben = pyrkiä, nach etw. ~ tavoitella jotakin
  
• würdig = juhlava, arvokas
  
• würdigen = arvostaa
  
• Bürde = taakka
  
• gescheit = älykäs, fiksu
  
• stachen (stach) = pistää (pisti)
  
• der Dorn = piikki
  
• Blüte = kukka, kukinto
  
• nüchtern = raitis
  
• Schicht = asianajaja; vuoro; kerros, laminointi, filmi
  
• verwelken = kuihtua
  
• vermodern = verwesen = verfaulen = mädäntyä, maatua
  
• herabfallene Blätter und Äste = pudonneet lehdet ja oksat
  
• Dünger = lannoite
  
• prallgefüllt = täpötäysi
  

Hirvi kuoli!

[betonitaidessa Grosshadernista]

Suomessa on hirvijahti jo käynnistynyt.
Vähän aikaa sitten varmaan jokainen saksalaislehti uutisoi, että hirvi nimeltä Knutschi (knutschen = pussailla tms.) oli löydetty kuolleena. Bild-lehden jutussa on kuvia hirvestä, joka muistuttaa siis kovasti suomalaista hirveä.

Sienestäjät löysivät kuollen hirven vain neljä päivää sen jälkeen kun se vietiin luonnonsuojelualueelle Hesseniin. Se piti siirtää sinne (nukuttamalla) kun se oli liikkunut vaarallisen lähellä autobaanaa. Se oli kaiketi vaeltanut idästä joko Tsekkistä tai Puolasta. Hirvifaneilla oli oma hotline-puhelin, johon saattoi ilmoittaa havainnoista. Tällä hetkellä ei liene havintoja muista hirvistä eikä Brunon karhun seuraajaakaan ole nähty.

Tiestysti Internetistä löytyy sivustojakin aiheelle.
Yhdellä nettisivulla oli uutinen Suomen Liperistäkin, miten palokunta oli hälyytetty paikalle, kun kolme hirveä oli ilmeisesti keikkinut tukkikasalla ja pudonneet sieltä. Kolmas hirvi oli jotenkin joutunut veteenkin, mutta kaikki pääsivät omin avuin pois.

Etelä-Saimaa puolestaan uutisoi viikolla, ettei germaaneja metsästäjiä käy Etelä-Karjalan metsissä, koska maanomistajat ja metsästäjät eivät niitä halua. Harrastuspohja romuttuisi.
Voisi kenties hieman pohtia, millä todennäköisyydellä passiketjuun sijoitettu henkilö ampuu hirven vaikka 10-20 ajosta? Keskenäänkö ne saksalaiset niitä alkaisi jahdata vieraassa maastossa?

Haagissa

Lähtö Hollannin retkelle sujui tavallista jännemmissä merkeissä, koska kämpän luota Ismaningiin vievää bussia ei kuulunut 07:53, eikä toiseen suuntaan 07:03 eikä vielä 07:13. Sitten pysäkille jarruttanut bussikuski tiesi kertoa, että tie oli poikki Ismaningiin mennessä onnettomuuden takia (ei ollut muuten eka kerta). 07:20 kiirehdin takaisin kämpälle hakemaan pyörää ja ajamaan sillä tutkimuskeskukselle pikapikaa. Taksin numeroa kun ei ollut kännykässä. Sattumalta joku kaljaveikko saapui sillä hetkellä taksilla autotallin oven eteen ja otin taksin. Jos olisin ollut järkevä varman pää, olisin ajanut sillä suoraan lentokentälle, mutta ajattelin säästää muutaman euron ja ajoin Echingin S-Bahn asemalle. Taksikuski oli tsekkiläissyntyinen 50+ v mies. Se kun sai tietää, että olin suomalainen niin alkoi tulla sotahistoriaa Mannerheimista ja Lapinsodasta lähtien.

Junaa piti odottaa 12 minuuttia. Olin junassa n. klo 08:00. Tutulla kentällä löysin Lufthansan check-in automaatit helposti eikä niissä ollut jonoa.
Olin kirjannut lennolle kirkkaasti kahdeksan minuuttia etuajassa (08:12). Päätin sulloa repun isompaan matkalaukkuun, joka sekin on käsimatkatavara kokoa, ettei tarvinnut laukkua kiikuttaa mihinkään tiskille.
Ehkä jatkossa kaiken varalta teen lähtöselvityksen netissä etukäteen.
Turvatarkastuksessa piti jonottaa vartti ainakin eikä portti ei ollut isolla kentällä mitenkään lähellä, joten olin viimeisten joukossa saapumaan linja-autoon sisään, joka vei koneelle. Noh, myöhemmin n. vartin päästä saapui vielä pieni joukko, että siinäkin oli varaa olla vaikka 10 minuuttia myöhemmässä.

Lento Amsterdamin Schipholiin kesti 1,5 tuntia tasan. Olisiko ollut Gouda juutoa voileivän välissä. Ainakin sen kaupungin yli lennettiin.
Lentokentällä joutui kävelemään varmaan kilometrin Lufthansan siivestä juna-asemalle. Ostin automaatista 7 eur lipun Haagiin. Junia menee puolen tunnin välein ja minun tuskin tarvitsi odottaa viittä minuuttia.

Matkalla näkyi pienehköjä peltoja, suoraan riviin istutettuja puita tai muutaman aarin metsäpalstoja, pieniä lehmä ja lammaskatraita, muutama tuulimyllykin (lienee museokunnossa), ja muutamia kanavia ja suota näkyi kanssa.
Ainoa pysähdys oli Leidenin asemmalla, joka on n. 10 minuutin päässä Haagista.
Siellä on vanha yliopisto (v. 1575). Haagin vieressä ratikkamatkan päässä on Delft, joka on kuuluisa yliopisto paikkakunta myös. Teknillinen yliopiston on rankataan mannereuroopan toiseksi parhaaksi. Pitkä matka ei ole mm. satamakaupunki Rotterdamiin. Hollannin matkailijalla on vaikea optimoida pitemmän reissun tekemisiä kun kaupungit ovat lähellä.

Haagin päärautatieaseman lähellä on moderneja toimistoja. Vieressä on kuitenkin myös vanhakaupunki, joka on pääosin kävelykatuja täynnä.
Polkupyöräilijöiden määrästä ja pyöräkaistoista kyllä huomasi, mihin maahan oli tultu. Myös talojen arkkitehtuuri kertoi sen yksiselitteisesti.

Hotelli sijaitsee rannan ja keskustan välillä. Korttelin päästä länteen alkaa kokonainen alue, jossa näyttää olevan pelkästään suurlähetystöjä.
Niillä näkyy olevan yhteinen arkkitehtuurinen linja päälinnan kanssa.
Ilmeisesti ne ovat lähinnä konttorikäytössä eikä joka talossa asuta.
Poliisilla on alueella, että rannalla siirrettäviä koppeja, kuten rakennusmiehillä ikään. Niissä on tummat lasit ja valvontakamerat katolla. Pohjoismaita en löytänyt. Myös pienemmillä mailla on siellä sun täällä konsulaatteja.

Alueella sijaitsee kansainvälisen oikeuden rakennus, jonka kellotornista kuului monimutkainen sävelmä pitkän aikaa. Se on YK:n kuudesta yksiköstä ainoa New Yorkin ulkopuolella, mutta se sentään sijaitsee USAlaisen rahoittamassa rakennuksessa. Carnegie hall on tuttu nimi musiikki-ihmisille, mutta sama Andrew Carnegie rahoitti Rauhan palatsin (1913). Toisen maailman sodan jälkipyykkiä ym. varten nähtiin tarpeelliseksi pysyvä oikeuselin.
Vieressä oli 2. maailmansodan juutalaisille moderni mitään esittämätön muistomerkki.

Kävelymatkan (minun mielestä) päästä on Schweningin kaupunginosaan. Sch:n lausuminen ei muuten hollanninkielessä ei ole ihan helppoa vaan siinä on semmoinen kurkkuärrä vähän kuin hollannin g:n kanssa (ogg formaatissa äänite).
Ensin satuin logistiikka-alueelle, josta ei merta näkynyt, mutta kilometrin jälkeen vaivan näkö palkittiin kivalla hiekkarannalla ja rantaan särkyvillä aalloilla. Kieltokyltit varoittavat uimaan menemisestä ja kymmenestä muusta asiasta, mutta kyllä siellä surffaajia oli. Jotkut kuljettivat lautaa polkupyörilläkin. Yhdessä näytti olevan sivussa telinekin sitä varten.
Rannan tuntumassa oli paljon meriruokabaareja ja muita baareja.

Viikonloppuna on leijanlennätyskisat. Vastarantaa ei näy ja tuuli on taattu.
Muutamat olivat jo harjoittelemassa, ja osa leijoista oli kyllä 1,5 metriä leveitä ainakin, että kyllä siinä taitoa ja koko vartaloa tarvitaan kun niitä pöyritellään.

Mereen päälle työntyy katettu laiturikäytävä (leija kuvaa klikkaamalla näkyy taustalla), jonka päässä on tuommoinen majakan tapainen ja ravintola. Käytävässä on jotain pieniä kahviloita ja päässä olevissa on ravintola, joista yksi mainostaa erityisesti pannukakkuja. Ne ovat eri versioin on Hollannin erikoisuus. Kuulemman Ranskan Bretagnessa täytetty lettu yleinen (kts. kuva galettesta).


Kuvassa ole iso rakennus on hotelliravintola Kurhaus (1886).

Teatterissa

[Joku taitelija oli keksinyt valaista raatihuoneen tornin pinkiksi]

Lauantaina lähdin oopperan eteen myymään seisomapaikkalippuni, jonka oli aikoja sitten ostanut. Carmen sisältyi usean teoksen sarjalippuuni enkä viitsinyt toiseen kertaan mennä. Joka kerta yhden oven suussa on lippuja esillä pitäviä eli niitä kauppaavia ihmisiä. Carmen oli tietysti loppuunmyyty. Keski-iän ylittäneille naisille lippu ei kelvannut, mutta alle 10 minuutissa yksi tyttö osti 15,50 lippuni 15 eurolla.

Oikeastaan olisi pitänyt mennä elokuviin katsomaan suorana Tosca Metropolitanista, jossa oli Karita Mattila ja Juha Uusitalo. Saattoi kyllä olla, että ei ollut lippuja sinnekkään kun netin kautta oli varaus suljettu.
Suomalaista musisointia kuultiin myös sunnuntaiaamuna kun Bayer 4:n viikon Bach-kantaatti oli Monica Groopin ja Juha Kankaan Etelä-Pohjanmaan orkesterin esittämä.

Ex-tempore menin viereiseen rakennukseen, joka on Baijerin kansallisnäytelmäteatteri. Menin sisään ja ostin halvimman lipun (16 eur) (kalleimmat ovat 48 eur) esitykseen, josta ei ollut mitään tietoa. Toisen parven lippu oli ihan hyvä sillä sieltä näkin näyttämön hyvin. Esitys ei ollut loppuunmyyty sillä parveilla oli tilaa.

Näytelmä "Leichtes Spiel. Neun Personer einer Frau" (kevyt näytelmä (?), yhden naisen yhdeksän persoonaa.) oli kirjoittanut saksalainen Botho Strauß (1944-). Wikipedian mukaan Saksan menestyneimpiä nykydramaatikkoja.

SD:n arvostelu vaikutti positiiviselta, vaikka hämärää tekstiä tuokin.
Siinä oli pääosissa siis yhdeksän naista ja teos koostui yhdeksästä näyttämökuvasta. Kai siinä joku punainen lanka oli eri tapahtumien välillä, mutta vähän vaikutti, että voisi olla haastava vaikka olisi ymmärtänyt kaiken mitä puhutaan. Vaikka olin ns. pihalla oli tuossa kolme tuntia suggestopedista saksaa ja näyttävää teatteria sinänsä. Etenkin viimeisessä osassa alkoi jo pimeydessä klo 22 jälkeen painostaa.
Amerikkalainen työkaveri totesi maanantaina, että hänkin oli käynyt katsomassa tuon. Kuulemma tuo kirjailia ei anna editoida yhtään ylimääräistä (n. 50%) sen kässäreistä. Hän ei ollut nukkunut, ettei olisi menettänyt mitään mielenkiintoista ja piti sitten vaimolle kertoa, jos se oli nukkunut, mitä tapahtui.

Näyttelijöitä tarvittiin pari kymmentä. Lisäksi tarvittiin kymmenkunta miestä lavasteiden siirtoon. Niiden liikkeet oli myös ohjattu. Yleisöä viihdytti myös kahdeksan henkinen jazz-orkesterin tapainen poppoo (lyhyitä ääninäyteitä näytelmän sivuilla). Laulusolistina oli Sanni Orasmaa, joka opettaa jazz-laulua sekä täällä korkeakoulussa että Helsingin Pop-jazz-konservatoriossa. Tuon on ehtinyt laulaa monella CD:llä ja konsertoida Euroopassa ja New Yorkissa. Suomalaiset alanharrastajat varmasti tuntevat.
Näkyy Mynssenissä vaikuttavan myös toinenkin jazz-laulaja nimeltään Tuija Komi.

Ehkä ensi vuonna vaivaudun uudestaa teatteriin täällä. Ehkä sitten jotain vähemmän modernia saksalaista. On tuolla nytkin tarjolla kaikenlaista Romeosta ja Juliasta lähtien. Harkitsin, jos olisi mennyt yhden olutkellarin Karl Valentin esitykseen joskus. Sen museon kotisivulla on hinnat ja aukioloajat hieman erikoiset. Harmi, että tuon DVD:t ovat kalliita.
Yhdessä pätkässä osa 1 (osa 2) korjataan lamppu.

Strudeleita, Hollantilaista

Syyskuussa oli sadonkorjuu aika ja mm. kaupassa oli pieniä hieman punertavia luumuja Zwetschgeneitä. Normaaleja Pflaumeneita varmaan kuskataan ulkomailta ympärivuoden.
Mensassa oli tällöin Zwetschgenstrudeleita (resepti kuvilla) vaniljakastikkeen kera.
No, taikina oli vähän taikinamainen, mutta ei se luumutäyte maistunut niin luumulta kuin jossain luumukiissellissä.

Tavallisesti ruokalassa on tarjolla Apfelstruudelia eli lehtitaikinaan käärittyä omenahilloa käytännössä. Viime viikolla oli Mensassa joka päivä strudeleita. Aprikoosistruudelissa oli aprikoosin kanssa rahkaa (resepti), mikä oli hyvä yhdistelmä. Ihmettelin, mitä Grand Marnier kastike on, mutta se on reseptin mukaan likööriä. Korvikkeena voisi käyttää appelsiinimehutiivistettä. Netissä tuon kastikkeen kanssa syödään vaikka mitä kuten mansikoita ja ohukaisia.

Pinaattistruudelissa oli pieniä juustokuutoita sisällä. Eräs ohje määrittää sen vuohenjuustoksi, mutta varmaan fetajuusto ajaa saman asian. Ruokalistan mukaan siinä oli mukana pinjansiemeniä, mutta niistä ei ole havaintoa. Tämä versio siis on terveellisemmästä päästä näistä, kun muut ovat makeampia.

Yhtenä päivänä oli vielä kirsikkastrudelia, jossa ohjeen (kuvalla) mukaan on seassa pähkinää (tai mantelia) ja sämpylän muruja (Brösel).

---

Hollantilaiseet ymmärtävät muuten myös salmiakin päälle ja niitä on varmaan suurempi valikoima kuin suomalaisessa kaupassa.
Kaupassa huomasin lenkkimakkaran kaltaista makkaraa muovipusseissa huoneenlämpötilassa (kuva). 70% näkyi olevan lihaa. Noita tarvitsee tietysti vain lämmittää kiehuvasssa vedessä. Tuota Rookwurstia syödään stamppotin kanssa. Perunat ja vihannekset kuten hapankaali, porkkana, tuommoinen outo endive salaatti keitetään erillään ja lopuksi muussataan sekaisin.
Hollantilaiset on muutenkin perunakansaa (de patat / de aardappel) ja grillikioskeja näkyy tiheään, jotka mm. myyvät kroketteja tai muita rasvassa keitettyjä perunoita.

Tuliaisiksi tulee luonnollisesti siirappi-ei-niin-pikkuleipiä (stroopwafels) ja kruinnoteneita, joita on näköjään myös suklaapäällysteisinä.

Asuin aluksi pari yötä hotellissa (****) Haagissa ja sitten yön hotellissa (***) Amsterdamissa. Molempiin sisältyi amerikkalainen runsas aamiainen.
Työpaikan maksaman hotellin (***) aamiainen ei sisältynyt 89 euron huoneen hintaan vaan olisi oli maksanut 18 eur per aamiainen lisää. Vaikka sen olisi saanut piilotettua hotellilaskuun niin boikotoin ja kävin omalla rahalla syömässä kolmella eurolla pari sämpylää ja kahvin läheisessä kahvilassa ja kaupasta sai eurolla banaanin ja pienen juotavan jugurttipurkin. Saanen päivärahaakin muutaman euron lisää, kun matkalaskussa kysytään sisältyikö aamiainen vai ei.
Kerran Stuttgartissa vahingossa söin vaikka se ei ollut huoneen hinnassa. Se 16 eur lasku toivottavasti opetti muistamaan jatkossa tarkistamaan asia. Suomalainen virkamiesten matkustusohjesääntö ei aamiaislaskuja hyväksy. Konferenssi-illalliset sen sijaan menee helpommin toisin kuin kuin Baijerin tiedeakatemian kanssa.

Hollantilaiseen tapaan aamiainen ei ole terveellisemmästä päästä. Croissantteja ja täytettyjä lehtitaikina leivonnaisia, vaaleaa paahtoleipää tai vehnäsämpylöitä leikkeillä.
Kun saksalaiset syövät suklaapähkinälevitettä Nutellaa, niin tuolla paremmassa hotellissa oli pienissä pahvirasioissa tarjolla myös suklaahiutaleita paahtoleivät päälle (kts. kuvia
Lounaaksi kokouksessa saa täytettyjä sämpylöitä, kun hollantilaiset ovat kuin tanskalaisia tuollaisen lounaan suhteen. Isomman kokouksen aikana oli myös laihaa keittoa ja hedelmäsalaattia tarjolla.
Maanantaina ja tiistaina sai ilmaisen illallisen. Maanantaina otin caesar-salaatin, paistetun tonnikalan ja tiramisun. Tiistaina vihreän keiton, jossa oli kalaa, riisi-kasvispaistoksen ja jälkiruoaksi ranskalaisen suklaakakun (lämmin, jossa oli sisällä sulaa suklaakastiketta) jäätelöllä.
Keskiviikkona ei kokousisäntä enää kuskannut meitä, mutta suositteli hyvän indonesialaisen ravintolan. Se oli aika pieni ja ihan täynnä. Kukaan meistä ei kysynyt ruokalistaa vaan tarjoilija ehdotti, että ensin tulee alkupala (kolme kasvisliha hommaa), sitten tuli 24 jälkiruokakupin kokoista annosta kasvista tai sianlihaa eri mausteisuusasteilla (tosin kovin tulista ei tilattu). Vettä meni useampi pullo kyllä ja osa joi myös viiniä pari pulloa (33 eur pullo). Jälkiruoka oli hedelmäsiivuja, ja kolme jäätelöpalloa koristeineen.
Noh, olihan siinä kaikenlaista, mutta silti 65 euroa per henki kyllä yllätti varmasti kaikki. Viinin juojille tuli vielä 7 eur lisää. Jouduin lainamaan entiseltä pomolta kympin käteistäkin.
Italialaisessa trattoriassa olen kahdesti syönyt 50 euron lounaan, mutta kyllä ne voittavat tuon mennen tullen. Tuota hintaa en aio yrittää ylittää kuin korkeintaan Michelin ravintoloissa tai muussa hyvin poikkeuksellisessa tapauksessa.

Carmen

Puvustus ja lavastus olivat hyvinkin perinteisellä mallilla. Tapahtumapaikka pitäisi olla Sevilla 1820. Espanja kyllä näkyy ja kuuluu. Heliumilmapallot yhdessä kohtaan vaan taisi sotkea aikakauden. Minua häiritsi tuppakkatehtaan naisten valkoiset leningit. Tuskin semmoisia missään tehtaassa olisi käytetty.

Georges Bizet'n (1838-1875) Carmen (1875) on ranskankielinen ooppera, joka pohjautuu Prosper Mériméen pienoisromaaniin. Toinen hänen tunnettu oopperansa on Helmenkalastajat. Talvella kävin katsomassa sen humoristisen yhden näytöksen Ihmetohtorin.

Kuuluisa alkusoitto.
Alkoi yllättäen. Kapellimestari oli jotenkin hiipinyt paikalleen ilman
aploodeita ja sitten valot lävähtivät pois (ei sentään
orkesterimontusta) ja soitto alkoi samalla sekunnilla.
Tuo video on toki parempi kuin täällä kuultu. Jotenkin soitto tuntui
liian arvokkaalta ja leppoisalta eikä mitenkään räiskyvän
epsanjalaiselta.

Carmen on siis mezzosopraano (tai wikipedian mukaan kenties altto). Ehkä tumma mezzoääni on korostamassa mustalaistaustaa.

Michaëla tuo viestiä kopraali Don Jóselle, mutta hän tulee vasta vahdinvaihdon yhteydessä. Vaihtoa säestää lapsellinen musiikki. Tuossa toteutuksessa ei oltu säästelty vaan lapsia oli vissiin viisikymmentä. Joskus niitä on kymmenkunta ja ne marssivat kuten laulussa sanotaan, mutta nyt ne vaan roikkuivat aidassa kiinni ja lauloivat.
Michaëlan viesti on suukon Joséa kaipaavalta Josén äidiltä ja viestin, että sen pitäisi naida Michaëla kun äiti on jo tulossa vanhaksi.
Tupakkatehtailijat tulevat Carmen muiden muassa tauolle ulos.
Carmenia ei huvita tuona päivänä ihastua kehenkään kuten habanerassa
(L'amour est un oiseau rebelle) ilmaisee. Jósen välinpitämättömyys saa sen kiinnostumaan ja paiskaa kukan Jóselle, joka rakastuu simlasabim.
Tehtaan työn jatkuessa sotilaat jouksevat selvittämään mitä älämölöä tehtaasta kuuluu ja siellä Carmen oli tapellut jonkun naisen kanssa. Sotilailla on naisjoukossa pitelemistä. Luutnantti lähettää Jósen hakemaan Carmenia.
Carmen ei tunnusta mitään ja luutnantti käskee pistää putkaan. José ei näyttävästi halua käsiä sitoa ja luutnantti sitoo ne ja käskee viedä vankilaan.
Pidätetty Carmen laulaa komean seguidillan (videossa heikkolaatuisella videolla, mutta korkealuokkaisella äänellä ja selkeällä ranskalla) ja saa sillä Jósen irroittamaan köydet.
Carmen neuvoo Jóse näyttelemään iskun saanuttta ja päästämään Carmen että he voisivat rakastua jne. Sotilaat yrittävät saada Carmenia kiinni, mutta lopulta vain Jóse pidätetään (joksikin aikaa).

Toisessa näytöksessä toreadorit saapuvat (videon elokuvassa oikein kärryillä, mutta näyttämöllä joutuivat kävelemään). Carmen ja Escamillo ihastuvat toisiinsa Escamillon Votre toast.. aaria (tässä engl. tekstityksellä) jälkeen.
Carmenin salakuljettajakaverit yrittävät saada Carmenia mukaan keikalle (tylsää inttämistä videossa), mutta Carmen jää odottamaan vankilasta päästyä Don Jósea ja laulaa epsanjalaista laalalaata.
Sitten varuskunnan torvet kutsuvat iltaselle ja Carmen alkaa moittia, että nyt se jo lähtee. Perheriidassa Don Jóse esittää tunnetun aariansa La fleur que tu m'avais jetée", miten Carmenin antamaa kukkasta on linnassa haistellut ja sitten loppujen lopuksi jää Carmenin luokse pysyvämmin. Tosin heti tulee selkkaus kun luutnantti saapuu Carmen luoksi ja Don Jóse on tappaa se.

Kolman näytös alkaa seesteisesti pimeähkössä kivilouhos näyttämöllä sillä Carmenin joukkion salakuljettajat ovat hämäräpuuhissa.
Tuo kolmas näytös sisältää vähemmän soitettuja osia. Alussa Carmen ja toine nainen
ennustavat kohtaloaan korteista ja käy ilmi, että hän ja mies saavat surmansa. Kortit eivät valehtele eikä uudelleen sekoittaminen auta. Tosin tuossa kohtauksessa on ensin huumoria, kun toinen ensin ennustaa saavansa komean nuoren miehen, jonka kanssa ratsastaa romanttisesti pois ja toinen taas puolestaan näkee vanhan ja rikkaan miehen, jolta saa usein jalokivennäisiä ja ison omaisuuden kohta perinnöksi.
Yksi illan hienoimmista aarioista oli Michaëlan aaria
Je dis que rien
ne m'epouvante. Hän tulee kertomaan Don Jóselle, että nyt äiti on kuolemaisillaan. Hän ei tosin ehdi sitä kertoa kun vartioimassa oleva Jóse havainnoi kulkijan ja ampuu kohti luullen sen olevan tullimies. Se on kuitenkin Escamillo, joka kertoo tulevansa rakastamaan Carmenia ja taas Jóse yrittää tappaa kilpakosijan, mutta Carmen ehtii väliin.
Escamillo kertoo lähtevänsä härkätaisteluun Sevillaan ja kehottaa seuraamaan. Michaële pyytää Don Jósen mukaansa, joka ei ole hyvällä tuulella.

Viimeisessä näytöksessä härkätaistelu on alkamassa ei mitenkään yllättävän soiton johdattelevana.
Minusta noita joitain teemoja kuulee turhan monta kertaa tuon kolmen
tunnin aikana tai sitten tuohon on tullut vaan yliannostus. Tuossa Levinen johtamassa versiossa on tosin meininkiä.
Oopperasta tehty elokuva näyttää minusta karmealta dubbaukselta kun vaikka katsoo
Escamillon luritusta Carmenille.
Don Jóse tulee hakemaan Carmenin katsomosta areenan ulkopuolelle keskustelemaan ja
lopussa Don Jóse yrittää vielä laulaa Carmenille nätisti, mutta Carmen kieltäytyy suhteen jatkamisesta ja lopulta viskaa sormuksen Don Jóselle ja Don Jóse tappaa Carmenin tikarilla. Naisia saapuu suremaan ja Don Jósen pakenee takavasemmalle. Escamillon voitin juhlinta kuuluu areenalta.


Joku sakki oli tullut oopperan rappujen eteen hienolla bussilla. Moottori näyttäisi olevan takana.
Ihmiset painuvat mielellään ulos paussilla. Keskiviikkona ei takkia tarvinnut sillä keskiviikkona oli varmastikin loppuvuoden lämpimin päivä 26,9 huippulukemin Garchingissa. Torstaina iltana ja perjainan tulikin sitten jo syksyinen +15 tihkusateineen.

Kurs/Wiesn Ende

Tänään lähdin töistä suoraan saksankurssin ensimmäiselle kerralle. Pitopaikka oli Schwabingin Oskar Miller Gymnasium. Se on ulkoa ihan kiva. Sisällä luokassa sen sijaan oli kovin luokkamainen tunnelma roskaisine lattioineen ja hujan hajan olevine tuolineen ja pulpettimineen. Liitutaulun lisäksi oli moderni piirtoheitinkin. Luokan oven yläpuolella oli pieni puinen krusifiksi.

Sinne ei ilmestynyt kuin yksi nainen. Sillä oli päivän kirjeet mukana ja kun se aukaisi yhden niin siellä kerrottiin, että kurssi joudutaan perumaan vähäisen osanottajamäärän takia. Minäkin löysin kirjeen postilaatikosta kun palasin kämpille.

Myös toinen saksankurssini peruttiin samoin kuin kiertokäynti saksanopiskelun puitteissa Nürnbergiin. Nyt pitää täyttää kupongit kolmen kurssimaksun palauttamiseen ja etsiä uusia kursseja. Nyt tosin menetän kaksi opetuskertaa ennen kuin ehdin tunnille.

Viimeeksi luulin, että nyt minulla on laput täytetty oikein ja valmiiksi, mutta kun ilmoittautumisjonossa pääsin tiskille niin ne lähettivät ylös hakemaan allekirjoitus saksanasiantuntijalta. Siellä sitten jonotin vartin, että ystävällinen täti allekirjoitti laput puolessa minuutissa sillä toki minun tasotodistukseni sellaiset simppelit kurssit kattoi.
Sitten alas taas jonottamaan vartiksi. Kassalla tuskin tarvitsi jonottaa. Ikävä tuli taas Suomen kansalaisopiston epäbyrokraattisuutta ja edullisia kurssimaksuja.

Muistutin viime viikolla Garchingin kielikoulun sihteeriä, että lähettäisi laskun kesä-heinäkuulta. Se oli unohtanut sen ja lupasi toistamiseen lähettää sen.

---

Tämän vuoden Wiesnistä sitten selvittiin ilman välikohtauksia. Eilen ammuskeltiin tosin Bavarian edessä lopetuksen kunniaksi perinteiseen tapaan. Videossa on boonuksena perinnepukuja sekä tietysti torvisoittokunta musiikkia. Lauantailta on amatöörivideo huvipuiston härveleistä ja tietysti lötyy kääliövideoita teltoista. Tässä menee kaksi tuoppia peräkkäisajona. Hollannissa huvitti kun baijerilaiset saivat ravintolassa eteensä jotain 2,5 dl olutlaseja niin ne joutuivat tilaamaan niitä kerralla aina useampia.

Yleisöennätyksiä ei rikottu sillä oli vaivaiset 5,7 miljoonaa kävijää, 6,5 milj. tuoppia olutta ja jollain tavalla laskettuna 800 milj. euron liikevaihto, josta 300 milj. on kentän alueella. Sää ainakin suosi tapahtumaa sillä alhaisin maksimipäivälämpötila oli 18,2 astetta. Neljää päivää lukuunottamatta päälle 20. Sadetta tuli 18 mm yhtenä päivänä. Syyskuu oli kuiva ja lämin. Vain yhtenä päivänä päivän ylinlämpötila oli alle 17 astetta ja 18 päivänä oli yli 20.

Mitä taiteelliseen puoleen tulee tämän vuoden hittejä olivat Das geht ab (suosittu on Youtubessakin 8 miljoonalla latauksellaan) ja 10 Meter geh'. Jälkimmäinen sentään kuulostaa eteläsaksalaiselta.
Myös etelänmurretta käyttävän bändin mukaan Dieses Jahr gibs koan Wiesn'hit aber troztdem sing jeder mit. Näköjään yleisö tuntee hittinsä.

Ariadne auf Naxos

Lauantaina kävin katsomassa Richard Straussin säveltämän Ariadne Naxos saarella (Ariadne auf Naxos) oopperan (1912, paranneltu versio 1916). Strauss on säveltänyt muitakin kuuluisia oopperoita kuten Salome, Elektra, Rosenkavalijer (Ruusuritari) ja Nainen vailla varjoa.
Kesto oli vähän vajaa 2,5 tuntia ilman väliaikaa. Minulla oli ylimmän kerroksen viimeisen rivin keskimmäinen seisomapaikka (15 eur). Se ei ollut näkyvyydeltään kovin kaksinen, koska seuraavan rivin ihminen oli näkökentässä häiritsemässä. Gallerian seisomapaikoilla on myös semmoinen pehmustettu kapea korkea penkki, jossa voi istua.

Pääosan esittäjät sopraano Anja Kampe (Ariadne) ja tenori Klaus Florian Vogt (Bacchus) olivat huippuja.
Ekassa osassa resitoidaan (puhelaulua) liikaa, mutta lopussa päästään laulamisessa asiaan ja toinen osa, jossa on oopperan ooppera, on ihan kivaa kuultavaa ja siellä on monta helmeä huolimatta siitä, etten tajunnut paljoa sisällöstä. Kovin korkealle tuo ei TOP-oopperalistassa nouse.

Lavastus ja puvustus olivat tietenkin moderneja (kts. kuvat). Omituinen puvustus ei helpottanut seuraamista, mistä rooleista oli kyse toisessa osassa. Siinä nimittäin esitetään samanaikaisesti koomista nätelmää "Zerbinetta ja hänen rakastajansa" sekä traagista näytelmää "Ariadne auf Naxos".

Kuten yo. kuvasta näkyy jo ennen yleisön saapumista esittäjät olivat treenaamassa.
Myöhemmin peilejä käytettiin lavastuksessa (siksi värikkäät teipit lattiassa).
Säveltäjä joutuu tottelemaan tuotannon rahoittajan ideaa yhdistää kiiren vilkkaa kaksi teosta ajan tiivistämiseksi.
Oopperaosuudessa merenneidot Najade, Dryade ja echo valittavat Ariadnen kohtaloa, kun hän oli menettänyt Theseuksen ja on nyt kuolemaan valmis saarelle joutuneena.
Zerbinettalla sen sijaa on neljäkin kavaljeeria (Harlekin, Brighella, Scaramuccia ja Truffaldin) ja hän yrittää piristää ja neuvoa Adriadnea, mutta ei onnistu. Zerbinettalla on itseassa enemmänkin miehiä ja mikäs siinä on taiturimaisia koloratuureja lauleskellessa. Bravaata huusi yleisö eilenkin. Lea Piltin esitys on äänitteenä kuunneltavissa englanninkielisen tekstityksen ja valokuvien kera.
Sitten saapuu (sankaritenori) Bacchus jumala, jonka Ariadne luulee olevan olevan Hermeksen lähettämä kuolemanlähettiläs ja pyytää ottamaan mukaansa. Sitten ne kuitenkin rakastuvat ja oopperassa on onnellinen loppu ilman yhtään ruumista.

Wiesnillä

Lauantaina oli toiseksi viimeinen Oktoberfest päivä. Se on myös Saksan yhdistymisen päivä ja kaupat ovat kiinni. Historiallisia valokuvia yhdistymisprosessista.

Porukkaa oli liikkeellä aamu yhdeksältä jo ihan mukavasti, mutta vielä mahtui U-Bahniin istumaan perille asti. U4/U5 tuo portille asti, ja U3/U6 on vain n. 600 m. päässä. Ne ajavat tihennetyin vuorovälein tietysti. Päärautatieasemalla, Odeonsplatzilla ja Marienplatzilla ainakin on järjestysmiehiä ohjaamassa porukkaa vaunuihin.

Silti jo ennen kymmentä suosituimmat teltat kuten Hackerzelt ja Löwenbrau olivat täynnä eikä porukkaa päästetty sisään.





Bavaria valvoo leijoneineen meinikiä. Kuulemma patsaaseen pääsee kiipeämään maksua vastaan ja katsomaan silmäaukoista, mutta tilaa on vain kahdelle. Patsas on valettua pronssia. Se valmistui Ludwig I:n tilaamana 1850.


Kävin kurkistamassa parissa teltassa ja täyttä niissä näytti olevan. Puheensorina oli voimakasta, että keskustelu on varmasti hankalaa. Musiikkia ei vielä kuulunut. Illemmalla vasta varmaan.




Löwenbraulla on oviaukon yläpuolella ärjähtelevät ja käpäliä ja päätä liikuttava leijona (4,5 m korkea) sekä vielä tolpan nokassa toinen hiljainen versio.
Tässä teltan ruokalista malliksi. Eivät nuo hinnat ole normaalia kalliimpia.

Hofbräu 6896 paikkaa ovat varmasti päivittäin täynnä. Ulkona on 3000 paikkaa.
Teltassa myydään 16 päivän aikana 550000 litraa firman olutta ja ruokana mm. 8500 makkaraa. Ruokalista englanniksi.


Hippodromilla, on 3200 paikka sisällä ja reilut tuhat ulkona. Teltassa pidetään alueella työskenteleville ekumeeninen jumalanpalvelus. Yleisöllä oli perhehartaus varhaisena sunnuntaiaamuna (08:30).


Kyseinen olympiarengasrata painaa 900 tonnia ja kiskojen pituu on 1,2 km.
Useimmat huvipuiston härveleistä oli vielä aamulla kiinni.



Paahdettuja manteleita ja eri tyyppisiä pähkinöitä myyviä kioskeja löytyy paljon. Suosittelen. Makeat ovat suolaisia parempia. Kohta niillä alkaa joulunalussesonki.


Tyypillistä tuolla ja joulumarkkinoilla ovat sokerikuorrutusteksteillä varustetut piparit. I fliag auf Di teksti osoittaa, että kaikki ei ole Hochdeutschea.

Poliisit tarkastavat laukut porteilla suurempien aseiden varalta. Teltan ovilla järjestysmiehet tarkastavat myös eivätkä päästä pullojen kanssa sisään.
Lähikaduille ei autoilla pääse muut kuin asukkaat.
V. 1980 kuoli äärioikeistolaisen tyypin pommi-iskussa pääsisäänkäynnin lähellä 13 ihmistä ja 211 loukkaantui. Isku tapahtui liittotasavaltakamppailun alla.