- Suomalaista designia siellä on yhdessä skandinaavisen asumisen (Reisezeit Zeitreise" näytti komeasti kuvitelta ja maksaa vain 17 eur.
- Tietokirjoista mielenkiintoisin voisi olla Bertellsmannin kustantama Der deutsche Genius: Eine Geistes- und Kulturgeschichte von Bach bis Benedikt XVI, joka on 10244 s. paksu kirja ja siten hintaakin jo 50 eur. Otsikko tosin herättää kysymyksen, onko paavi tosiaan nero? En puhuisi siitä ja Bachista samana päivänäkään. Kirjoittaja Peter Watsonilta on muuten ilmestynyt muitakin laajan skaalan kiinnostavia kirjoja, kuten Ideen: Eine Kulturgeschichte von der Entdeckung des Feuers bis zur Moderne, joka on 18 euron pokkari, jossa on vaivaiset 1280 s. Taitaa tarvita ison taskun.
- Isoista taidekirjoista mielenkiintoisin voisi olla Hieronymus Boschin jättikokoinen ja huippukallis kirja.
- Joku oli saanut idean tehdä röntgenkuvista kirjan. Myös laserin historiasta oli omansa.
- Eräänlainen historian ja liiketaloustieteen sekoitus on "Management - von den Besten lernen", jossa on parilla kolmella sivulla kerrottu erilaisten johtajien temppuja ja periaatteita. Varmastikin inspiroivaa luettavaa, vaikkei johtaja olisikaan.
- Oppikirjoista valitsisin Elsevierin kustantaman Biologie kirjan. 1500 värikkäästä sivusta huolimatta hintaa on vain 70 eur.
Kävin Gasteigin läheisellä Weissenburgerplatzin Haihauser Christkindlmarkettia katsomassa. Muistan viime vuodelta samat Nürnbergin Lebkuchen-kojun ja koristepossukojun ainakin.
Nyt äkkäsin myös soppakojun(Altes Bunderwerk ravintolan Weissenburgerstr.). Siellä oli Erbseneintopfia (4,50) eli hernepataa. Siinä ei siis herne essinyt toistaan vaan se on normaalia hernerokkaa sakeampaa. Tuossa oli mielestäni myös jauhelihaa mukana. Nakkia ei tällä kertaa edes tarjottu lätkäistäväksi päälle. Sen sijaan otin riskin ja menin saman kojun grillipuolelle pyytämään sinappia. Kummankin rouvat päät kääntyivät ja naamat oli näkemisen arvoiset. Sinappia?! Oletteko varma? Sitten se suu auki pisti ehkä pari ruokalusikallista ja kysyi että riittääkö. Kerroin, että suomalaiset syövät hernesoppaa aina sinapin kanssa - ja ilman makkaraa. En viitsinyt enää järkyttää kertomalla, että voisi siihen vaikka näkkileipää murentaa myös.
Jotain ne keskenään jäivät keskustelemaan ja lautasta pois tuodessanikin jotain kommentoivat sinapista ja kysyivät oliko se hyvää.
Jälkiruoaksi söin tähden mallisen uppopaistetun leivonnaisen, joka toi lähinnä mieleen suomalaisen munkin ilman hilloa. Tuo taikina oli kyllä parempaa suussa sulavampaa. Lämpimänä tarjoiltuna lähes hintansa väärti (2 eur).