Sonntag, 31. Januar 2010

Krapfen

Tammikuun puolivälissä ilmestyivät leipomoiden ja kahviloiden valikoimaan ihmisten kiusaksi todella laajat valikoimat mitä erinäisimpiä munkkeja. Perusmunkkihan on semmoinen tomusokerilla kuorrutettu munkki, jonka ohje kuvien kera on Baijerin yleisration sivulla Altbayern & Schwaben ohjelman sivulla. Sivun oikeassa laidassa voi katsoa videolta sen valmistuksen.

Huoneenlämpöisistä aineksista tehdään hiivataikina. Jauhot (1 kg) pitäisi siivilöidä (sieben) kulhoon (Schüssel).
Neljä (4) munaa vatkataan vaahdoksi.
Hiiva (mallia tuore, 40 g) paloitellaan, lisätään 1 tl sokeria ja 0,5 l lämmintä maitoa. Annetaan seisoa 5 min.
Sitten sekoitetään hiivaliuokseen, 1 rkl suolaa, 2 reilua rkl:sta sokeria, 200 g sulatettua margariinia, (2 rkl rommia, joka tuntuu esiintymvän monessa munkkiohjeessa..), ja viimeisenä munavaahto jauhoihin. Taikina alustetaan notkeaksi (geschmeidig) ja huolellisesti. Annetaan seistä tunnin lämpimässä paikassa peitettynä.
Taikina kaulitaan n. 2,5 cm paksuiseksi levyksi (vaikka kahdessa osassa) jauhotetulla pöydällä. Videossa täti oli öljynnyt kätensä, ettei taikina tartu. Jauhon käyttö ei kai ole hyvästä.
Siitä sitten voi olla lasilla (valkoviinilasia oli käytetty videossa, mutta eiköhän hätätilassa muukin käy). Kakkarat kohotetaan liinan alla vielä vartin ainakin ennen paistoa.

Voisula (Butterschmalz on kai suomeksi kirkastettua voita, mutta eiköhän kookosrasvakin tai paistamiseen sopiva kasvisöljykin ihan käypiä) lämmitetään kattilassa sopivan kuumaksi, ettei munkit sentään pala vaan paistuvat uimassa tasaisen kypsäksi. En tiedä auttaako se paistaa niitä kannen alla. N. 4 min kuluttua käännetään. Toinen puoli pitäisi olla kullankeltainen ja kun toinenkin puoli on ollut neljä minuuttia pitäisi keskellä munkkia näkyä enää vaalea rinkula keskellä. Munkit nostetaan ritilälle (alla vaikka leivinpaperia), että ylimääräinen rasva voi tippua pois (abtropfen). Pursottimella voi pistää sisään marmeladia (tai hilloa) kun munkit ovat vielä lämpimiä. Jäähtyneiden munkkien päälle saksalaiset tietysti pistävät joko sokerikuorrutuksen tai ripottavat (bestreusen) tomusokeria.


Tässä Baijerin yleisradion jutussa on näkyvillä myös munkkeja, joita on koristeltu laskiaishahmoilla.
Schmalziger Samstag tai "Schmoizana Samsda" (lauantai siis) paistettiin perinteisesti munkkeja. BR:n sivu käyttää nimitystä Schmalznudel, munkista joka on pyöreä ja litteähkö rasvassa paistettu munkki. Täällä sitä tapaa leipomoissa nimellä Auszogne (korkeaksisaksaksi Ausgezogene (ulos(päin)vedetty). Eikä tässä vielä kaikki: Muotonsa vuoksi siihen liitetään polvi (Knie) etuliite Knieküchle, josta seuraa variaatiot Kiacherl, Kiachl. Ala-Baijerissa käytetäään jälleen yhtä Nudel nimeä Rottnudel, ja erityisesti Salzburgissa...


Bauernkrapfen. Söin tuon Salzburgissa valmiiksi paloiteltuna ja lämmitettynä. Jotkut kai laittavat päälle vaikka omenahilloa.

Ohjeita mm. tässä ja toinen kuvien kera.
Seuraavana on tämä ohje (sis. muutaman kuvankin)
Tarinan mukaan frankenilainen naiskokki oli sanonut, että keskikohdan pitää olla niin ohut, että näkee lukea rakkauskirjeen.

8 dl (550 g) jauhoja sekoitetaan pussilliseen kuivahiivaan (7 g tai 40 g tuoretta) (Germ Etelä-Saksassa / Itävallassa, Hefe yleisemmin). Leivinjauhetta sekoitetaan 2,5 tl ja ripaus suolaa.
100 g sulatettua (zerlassen) voita sekoitetaan 2,5 dl kädenlämpöiseen maitoon ja ne kipataan jauhojen joukkoon. Lisäksi 5 kananmunan keltuaista. Jälleen pitäisi pistää 3 rkl rommia joukkoon.. Myös sitruunan makua voi kokeilla.
Taikina alustetaan hyvin ja jos se on liian jäykkää voi lisätä maitoa. Sitten kohotetaan, alustetaan kohottu taikina uudelleen ja kohotetaan lisää.
Sitten taikina kaulitaan ja otetaan pyöreällä muotilla munkkeja ja sitten peitetään kohoamaan.
Niitä sitten paisteteen öljyssä (170 astetta; joku mainitsi kikan, että lämpö on sopiva kuin kattilaan pudotetut suolahiput aiheuttavat ääntä). Että niistä tulisi tuollaisia oikean näköisiä, pitää taikinaa ohentaa keskeltä reunoille. Paistetaan kullankeltaisiksi. Voi koettaa auttaako, että paistaa ensimmäisenä sen puolen, jossa on monttu.
Ylimääräisen rasvan voi antaa pudota pois. Munkit voi koristaa tomusokerilla.
Keskelle voi laittaa mustaherukka- tai aprikoosimarmeladia. Itävallassa näköjään mustaherukka on Ribisel ja aprikoosi Marillen kun saksaksi on (Schwarze) Johannisbeere ja Aprikose.

P.S Sunnuntaina vein Mynssenin suomalaisen srk:n kirkkokahveille rasian perunalimppuja. Ne herättivät ansaittua ihmetystä ja kohteliaita kommentteja, että pitäisi tehdä toistekin.
Noh, eivät ne näyttäneet ihan siltä miltä pitäisi, mutta kun on sähköuuni ja taitamaton leipuri.. Tein kolme pellilistä ja jokaiseen oman seoksen ja lisäksi paistoaika eli tummuusasteet vaihtelivat kaikissa. Pohjamassana oli ihan oikeaa perunamuussia ja lisäsin voita ihan kunnon nokareen.

P.P.S
Laskiaistunnelmiin pääsi jo mm. 1600 harrasteuimaria. jotka olivat puljaamassa laskiaiskulkueessa Tonavassa Neuburgissa lauantaina naamiaismärkäpuvuissa (kts. kuvat).

P.P.P.S Rick Mabry on ratkaissut pizzanjako-ongelman, joka on vaivannut matemaatikoita 40 v. Mabry keksi ratkaisun ollessaan kivassa hotellissa Baijerin Allgäussa ilman tietokonetta.

Samstag, 30. Januar 2010

Horisonttia laajempi


Kävin katsomassa etnograafisen museon (Museum für Völkerkunde) Weiter als Horizont näyttelypuolen sunnuntaina. Sisäänpääsy kun on sunnuntaisin vain euron. Audio-opastus (englanti/saksa) oli myös euron tuohon uuteen pysyväisnäyttelytilaan. Kahvi tosin maksaa 2,30 eur.

Tuohon näyttelyyn on koottu eri maanosien kulttuurin taiteeksi luokiteltavia esineitä. Uusimpia oli afrikkalainen iso lintu, joka oli hitsailtu moottoripyöränosista, mutta muuten se melkein näytti ihan aidon eksoottiselta kamalta ja uloittui 200 jKr. asti.


Kiinalaisia patsaita kuten kuvasta näkyy.


Uli-hahmo (ennen v. 1919). Sivulla on bonushahmoja.


Munduruću (Brasilia), 1820. Head hunterilla oli hieman eri merkitys aikoinaan. Vihollisten käsiteltyjä päitä (kuvassa) nostettiin seremonioissa esille. Tosin niissä oli se bugi, että niiden vaikutus kesti vai muutaman vuoden. Onneksi niitä saa aina lisää.
Koreita sulkapäähineitä museossa on useita.



Budhapatsaita. Alimmainen 200-300 jKr. Kertomusten mukaan Siddhartha Kautama (n. 536-483 eKr.) oli prinssi, joka näki kurjuutta palatsin ulkopuolella pistäytyessään ja jätti omaisuutensa 29-v ja alkoi mm. kirjoittaa ja opettaa. 49 päivän mediaation jälkeen 35-v. koki valaistumisen (buddha).


Toisissa näyttelytiloissa onm fijiläisiä kaulaketjuja (1800-l) kaskelotin hampaista. Se on suurin hammasvalaista ja sillä on suurimmat aivot (9,2 kg).

P.S Kansainvälisyydestä puheenollen, Saksan uusi EU-kommissari energia-asioissa esitteli englannin taitoaan pitäessään puhetta Berliinissä. Alkuperäinen video kiellettiin esittämästä youtubesta tekijäinoikeuksiin vedoten, mutta vastaavia videoita riittää. Kesällä ulkoministeri Westerwelle
kieltäytyi vastaamasta toimittajan kysymyksiin englanniksi. Jälkeen päin sitä kadutti ja selitteli kaikenlaista. Se on saanut lisänimen Westerwave. Suomella onneksi on nyt kielitaitoinen ja pätevä ulkoministeri - kiitos tekstiviestien.

Donnerstag, 28. Januar 2010

Madama Butterfly

Keskiviikkona oli vuorossa Puccinin Madama Butterfly (1904 / uudistettu versio 1907). Kuten madamasta voi päätellä, sijoittuvat tapahtumat Jaappaniin, mutta henkilöllä on kuitenkin ameriikkalainen nimi. Alkuperäiseltä (tyttö)nimeeltään hän on Cio-Cio San.
Häntä esitti Olga Gyryokova, joka on jo kiertänyt merkittäviä oopperataloja, mutta ei ollut minusta niin erinomainen.

Pääosissa miehiä ovat amerikan laivaston luutnatti B.F. Pinkerton ja konsuli Sharpless (terätön?). Pinkerton oli Miroslav Dvorsky ja Sharpless 27v Levente Molnár. Myöskään nekään eivät häikäisseet isossa oopperasalissa maailman luokan tähtien tapaan.

Sivuosissa sitten joukko japanilaisia, kuten Mr. Goro, joka on järkännyt kätevän japanilaisen talon - ja vaimon - 999 vuodeksi Pinkertonille.
Pinkerton kuitenkin suhtautuu asiaan jotensakin kevyesti, että talosta pääsee eroon vaikka kuukaudessa ja juo viskiä sen kunniaksi, että jenkki saa joskus amerikkalaisen vaimon. America for ever! lauletaan USA:n kansallislaulun sävelien soidessa.

Goro kuitenkin varoittaa Pinkertonia, että Cio-Cio San on tositarkoituksella liikkeellä.
Konsuli sapuu, ja sitten kohta hääsaattue tulevan morsiamen kanssa. Tulevat aviopuolisot siis näkevät ekan kerran toisensa. Ikää luutnantilla on tietysti enemmän kuin 15-vuotiaalla morsianehdokkaalla, mutta sekään ei haittaa (tuossa videossa tosin tosielämässä Butterflyn esittäjä Freni on Domingoa vanhempi. Freni (1935-) on wikipedian mukaan vieläkin elossa kuten Domingokin (1941-)).
Morsian kehuu olevansa rikkaasta perheestä - mutta sittemmin joutuneen työskentelmään geishana.
15-vuotias isätön tyttö haluaa kääntyä amerikkalaisten tapaan uskomaan Jumalaan. Ottokeenit (esi-isien henkiä kantavat nuket) hän on kuitenkin ottanut mukaansa, kuten myös tikarin, jolla isänsä teki itsemurhan. Juhlat keskeytyvät kun setä Bonzo saapuu (2:30) ja julistaa saaneensa tietään, että Butterfly oli käynyt eilen lähestysasemalla. Ihmiset järkyttyvät ja kiroavat Butterflyn erottaen hänet siis perheyhteydestään. Pinkerton ajaa porukat pois ja sitten itku vaihtuu romanttiseen hääyöhön.
(rakkausduetto Vieni la sera)

Ensimmäinen näytös on lähinnä keskustelua ja voi uhata käydä pitkästyttämään, jos ei tekstejä ymmärrä. Tämän oopperan draaman kaari kohoaa eksponentiaalisesti loppua kohden. Toinen näytös on jo keskimäärin enemmän kuin hyvää ooppera. Hyvällä miehityksellä tämä ooppera ansaitsee paikan TOP20 listalla. Tämä on kaiketi maailman suosituimpia oopperoita. Onhan tässä saippuasarjan aineksia ja aika helppo kuuloista musiikkia ja etenkin Puccinin orkesteripuoli onkin kuin elokuvista. Juoni on lisäksi helposti ymmärrettävä eikä mikään ihan onneton, koska esim. Paramount on tehnyt elokuvankin (1932 mm. Gary Crantin tähdittämänä).

Kolme vuotta on kulunut 1. näytöksestä ja Butterfly odottaa kärsivällisesti. Rahat tosin alkavat olla jo loppu, mutta onneksi konsuli maksaa vuokran.
Tätä autenttisempaa Un bel di vedremo esitystä tuskin löytyy. Maria Callasin tulkinnat ovat varmaan referenssi tuolle kuuluisalle aarialle.
Goro ja konsuli Sharpless saapuvat ja Sharpless kertoo saaneensa kirjeen Pinkertonilta.
Madama Pinkertonille tarjotaan jopa uutta rikasta puolisoa, joka kannetaan kantotuolissa paikalle, mutta rouva ei suostu uskomaan, että hänet olisi jätetty. Rikas puoliso on sitä paitsi Pinkertoniakin iäkkäämpi, ja madama toteaa ääneen, että hän on ehtinyt varmaan olla jo monissa naimisissa ennen häntä. Mikä lie kreivin ei auta kuin poistua.

Hän esittää Shaplessille myös poikansa ja hämmentynyt Sharpless lupaa kertoa siitä Pinkertonille.

Sitten kanuuna kertoo sotalaivan saapuvat ja kaukoputkesta (Butterfly tarkistaa joka laivan) asia varmistuu, että se on Pinkertonin paatti (Abraham Lincoln). Taloa koristellaan kirsikan kukilla ja madama pistää hääaamutakkinsa (vai mikä lie) päällensä ja pohtii, mitä ihmiset nyt ajattelevat, kun hän olikin oikeassa ja eiköhän nyt kosimista yrittänyt Yamador joudu naurunalaiseksi. Meneeköhän saapumiseen tunti vaiko kaksi? Vastaan ei tietenkään sovi lähteä ja hänen saapuessaankin on melkein syytä olla olevinaan piilossa..
Kaikki jäävät odottamaan seinän viereen, mutta yö alkaa tulla. Butterfly valvoo valojen himmetessä pimeyteen asti.
Tässä kohtaa orkesteri viihdytää pitkähköllä välisoitolla, ettei odotus käy yleisölle liian pitkäksi. Samoin näyttämön takaa kuuluu hymisevä kuoro.

Aamun sarastaessa palvelijatar kehottaa Butterflyta menemään jo nukkumaan.
Pinkerton ja Sharpless saapuvatkin pian tarkoituksella aamutuimaan ja kieltävät herättämästä Butterflyta. Pinkerton viimeinkin tajuaa, miten häntä on odotettu. Sharpless pyytää Suzukia tiedustelemaan Butterflyiltä, että voiko Pinkertonin uusi amerikkalainen nainen adoptoida lapsen.
Järkyttynyt Pinkerton katoaa maisemista eikä kestä kohdata Butterflyita.

Butterfly herää ja tapaa amerikkalaisen vaimon, Shaplessin ja Suzukin. Hän lupaa luovuttaa pojat puolen tunnin kuluttua Pinkertonille.
Butterfly ajaa palvelin toiseen huoneeseen, ottaa isänsä tikarin, johon on kaiverrettu "joka ei voi elää kunnialla, kuolkoon kunnialla".
Palvelija arvaa, mitä on tapahtumassa ja tyrkkää pojan viime hetkellä huoneeseen.
Butterfly kirkuu korvaan hyvästit ja lähettää pojan leikkimään ja tekee harakirin.
Tässä videossa on hieman erilainen loppu sillä palvelija ja Pinkerton näkevät tapahtuman myös.
Ehkä se tekee palvelijasta liian kylmäverisen ja epäinhimillisen, eikä sitä käytetty nyt.
Tässä videossa
Butterfly se elää tarpeeksi kauan kuollakseen kuolee Pinkertonin käsiin.
Mynssenin versiossa sitä ei ehtinyt nähdä kukaan muu kuin yleisö.
Saa olla aikomoinen turska, mikä tuo loppu ei aiheuta kylmiä väreitä ja pientä järkytystä.
Myös eilen illalla se onnistui ihan hyvin, vaikkei sopraano ollut niin viimeisen päälle mainio.

Lavastus oli hyvin perinteinen (kts kuva 1, kuva 2).

Dienstag, 26. Januar 2010

Työoikeutta

Tiistaiaamuna oli kiva huomata, että maa oli valkoinen parin viikon tauon jälkeen. Ilalla oli jopa -8 pakkasta.
Maanantaina oli muuten die Weltissä (ja Berliner Morgenpostissa oli sama teksti) Lappi aiheisia kuvia matkailuosiossa.
Jos joku tuota tavaa, niin voin kertoa, että Wellensittiche on undulaatti. Niitäkin nimittäin on porofarmarilla kuten lampaita, laamoja ja kaneja.
"Levillä on vuori, pieni vuori. Saksalaisen mittapuun mukaan pikemminkin mäki, 530 m korkea."
Kieltämättä vaikuttava tilasto, että tuhannen asukkaan kylässä on 22000 vuodepaikkaa ja kuulemma on taas hotelli rakenteilla. En tiennytkään, että tuollaisia lasi-igluja on olemassa. Syynä on v. 2008 julkaistun jutun (Talouselämä) mukaan se, että ne menevät turisteille niin hyvin, ettei niitä edes suomalaisille tarvitse markkinoida. Siinä voisi sängystä katsella tähtitaivasta tai sitten ei. Internetistä löysin yhden hinnan. Kahden hengen igluyö maksaa 250..380 eur.

Saksalainen kollega käy lapissa kavereiden kera kaiketi joka toinen vuosi ajamassa koiravaljakoita. Sillä on huoneen ovessa A4-väritulostimella tulostettu kuva sieltä. Ensi vuonna se kuulemmä lähtee. Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä laskiaisen kanssa.

Mäkisessä maisemassa on omat vaaransa. Tällä viikolla putosi iso kivi Oberbayernissa Mynssenin ja Salzburgin välillä asuintalon päälle (kuvia). Kaksi perheenjäsentä kuoli ja pari kaivettiin raunioista vakavasti loukaantuneena.
Kesällähän Pohjois-Saksassa talo syöksyi veteen kun rantapenka petti. Silloin taisi olla onnea, ettei kukaan ollut kotona.


[Suihkulähde Augsburgissa]
Tuores uutinen on HS.fi:ssä kertoi, että Baijerin hallinto-oikeus saa päätettäväkseen, voiko Augsburg kieltää kebabien myymisen ulkona klo 01 jälkeen. Kuulemma tulee meluhaittoja ja roskaa. Jutun mukaan diskot piti palauttaa keskustaan rattijuoppojen takia.

Keräjistä puheenollen, viime viikolla tuli Kölnin tuomarien päätös, ettei asianajaja saanut vähentää työntekijän palkasta 680 euroa, vaikka oli kirjannut hänen viettäneen vessassa 384 minuuttia toukokuussa 2009. Työntekijä on vaihtanut yllättäin firmaa.

Muita esimerkkejä, miten voi saada potkut Saksassa (näistä on herännyt hieman yhteiskunnallista keskustelua, ja siksi pääseet lehtiin):

  • Ennakkotapauksena kai voi pitää Bienenstich (toskakakun siivu) keissiä vuodelta 1982. Silloin tavaratalon työntekijä sai potkut syötyään palan. Nämä muut jutut ovat tuoreita.
  • Kaksi sihteeriä sai potkut, kun olivat syöneet sämpylät ja frikadellin (jauhelihapihvi) pomoille varatusta buffetista. Toinen sai sovittua tosin jatkosta rakennusliiton palveluksessa. Uutinen ei kerro oliko ne tähteeksi jääneitä sämpylöitä vai ei.
  • Vanhainkodin työntekijä sai potkut syötyään kuusi Maultaschea (kasvislihamössöllä täytettyjä makaroni, joita saa kuuden kappaleen paktin Rewestä hintaan 1,30 eur).
  • Ei auttanut, että leipuri oli henkilöstönedustajiston jäsen (luottamusmies), potkut tuli silti, koska se oli kotonta tuomaansa sämpylään ottanut leipomosta jotain (makkarasiivun?) väliin.
  • Hoitokodin hoitaja sai potkut syötyään teemakkarasiivun, joka oli tarkoitettu hoidokille (jutussa ei käy ilmi, oliko makkara ylimääräinen vai jäikö hoidokki oikeasti ilman).
  • Jätteiden lajittelukeskuksen työntekijä oli pistänyt roskalavalta löytämänsä hyväkuntoisen lasten sängyn ja pistänyt sen autonsa takakonttiin. Toinen työntekijä oli mennyt kertomaan pomolle, joka antoi potkut.
  • Ilmeisesti kiwi-keissi on vanha kun tässä on vielä markoista puhe. Siinä marketin työntekijä oli pistänyt kolme pehmennyttä kiiviä laukkuunsa ja saanut potkut.
  • Osa-aikaeläkkeellä ollut työntekijä oli vapaa-ajalla kaupassa käydessään vienyt 2 euron juustopaketin. Sai potkut.
  • Ravintolan keittiöapulainen sai potkut otettuaan illalla mukaan kolme silakkavoileipää, jotka hänen mukaansa olisi muuten heitetty pois.
  • Vakuutusyhtiön työntekijä sai potkut lähtettyään yksityiskirjeen työnpaikan laskuun (4,95 eur).
  • Kaupan kanssan väitetään ottaneen itselleen kaksi pullonpalautus lappua (yht. 1 eur) ja sai potkut.
  • Leipomon työntekijän epäillään kavaltaneen kassasta 1,36 eur. Pomo oli palkannut kaksi etsivää tarkkailemaan, miksi kassa ei aina täsmää. oikeusjuttu oli tuon lehtijutun aikana vielä kesken.
  • Työntekijä oli ladannut omaa kännykkäänsä firman pistorasiasta. Potkut tulivat 0,00014 eur varkaudesta.
  • Työtekijä oli kopioinut tiedostoja työskennelläkseen kotona ja sai siten syytteen tietovarkaudesta ja sai potkut.

Salzburger Dom



Salzburgin tuomiokirkko sai alkunsa jo vuonna 767. Irlannista tullut piispa Virgil vihki Domin v. 774. Kaupunki kärsi 1167 tuhopoltosta, mutta 10 vuoden päästä kirkko rakennettiin entistä suurempana. 1598 oli seuraava tuhoisa tulipalo. Sitten syntyin ensimmäinen Alppien pohjoispuolella olevan (varhais)barokkikirkko, joka vihittiin kesken 30-vuotisen sodan v. 1628. 1944 pommitettiin kupoli ja osa alttarista. 1959 oli kirkko jälleen vihkimiskunnossa.

Mozart on kastettu v. 1311 peräisin olevassa kastealtaasta. Tietysti se on ehtinyt soittamaan urkujakin siellä. Kirkko on pyhitetty Rupertille ja Virgilille, joiden patsaat ovat siellä.
Kirkon pituus on 100 m ja sinne mahtuu n. 10000 ihmistä.



Kirkon takaosan koristeelliset pääurut.



Kattomaalauksia sekä kipsikoristelua (?) löytyy.


Alttarin vieressä on pari pienempää urkupillistöä.
Kupolin korkeus on 71 m ja keskilaivan 32 m.




Sivualttari ja pääalttari.

Ovella muuten oli koppi, jossa istui mies pyytämässä lahjoituksia. Onhan tuossa yllä pidettävää pinta-alaa kyllä. Taisin pudottaa euron niin sain pienen kortin palkkioksi, jossa toisella puolella on ilmakuva edestä ja takapuolella tärkeimmät vuosiluvut. Enpä taida olla moiseen aktiiviseen rahan pyytämiseen kirkossa ennen törmännyt.

Sonntag, 24. Januar 2010

Dona eis requiem


Tänään oli St. Michaelissa hyväntekeväisyyskonsertti Haitilaisten hyväksi. Avustuskanava on jesuiittojen (joiden kirkko tuo on) kautta myös Santo Domingoon. Dominikaaninen tasavallan asema auttaja on tärkeä.
Illan teoksena oli tuttu Mozartin Requiem, johon ei kyllästy vaikka sen on kymmeniä kertoja kuullut. Viimeisestä elävästä esityksestä Meilahden kirkossa tosin on jo vierähtänyt kai kolme vuotta, vaikka on tuota täällä viimeeksi esitetty joulukuussa. Epäilen kuitenkin, ettei se suuri filharmonian sali ole kovin optimaalinen, kuten ei tämä iso kirkkokaan.
Kuten kuvista näkyy, tuonne mahtuu varmastikin toista turhatta ihmistä. Minä ennätin varttia vaille paikalle ja sain vielä seisomapaikan. Vanhuksia kääntyikin ovelta pois, kun eivät pääseet istumaan. Lisäpenkkejäkin oli jostain kannettu paikalle. Pääsylippu oli 20 eur. Se olisi melko tavanomainen hinta muutenkin.

Requiemin keskellä kuultiin Bachin tuntemattomampi preludi ja fuuga d-Molli (BWV 539) (noita d-Molli versioita on useampikin, tässä toinen harvinaisempi).
Kuorolaisia ja muusikoita oli kirkon omasta kokoonpanosta, Gärtnerplatzin Staatstheaterista, Staatsoperista, Baijerin radionkuorosta. Kirkkomuusiikko ja Gärtnerplatzin kuoronjohtaja olivat maanantaina päättäneet sunnuntain konsertista. Solisteina tarvitaan sopraano, altto, tenori ja basso. Ihan kelpo suoritus siihen nähden.


[Mozartplatz Salzburgissa]

Youtubessa on epäilemättä korkealaatuinen Soltin johtama levytys. Videot tulevat automaattisesti perätysten, ja kuvaruudulla näkyy kuorolaisten nuotit, että voi treenata itse kukin äänialansa mukaan. Minulla on muuten tämä Böhmin (jonka päästä on muuten tehty pronssipatsas Mynsseniin oopperataloon) versio VHS:llä. Arvokasta teosta pitää johtaa riittävän hitaasti, ettei mene hosumiseksi, jolloin kärsii sanojen ymmärrettävyys, musiikin arvokkuus ja vaikuttavuus. Eräs hidas ja kaunis osa on vaikka Lacrimosa.
Teos sopi ko. kirkkoon hyvin kun offertorium osassa lauletaan sed signifer sanctus Michael repraesentet eas in lucem sanctam (antakaa pyhän Mikaelin johdattaa heidät pyhään valoon).
Ehkä kapellimestarit ovat parhaimmillaan 70-vuotiaana.

[Jos haluat hyvää, sano Mozart. Tosin siitä kiistellään, kuka viimeisteli viimeikseksi jääneen Requiemin (KV 626) Mozartin kuollessa 35-vuotiaana. ]

Areenassa näkyy olevan myös Suomen hyväntekeväisyyskonsertti (osa 2) katsottavissa viikon ajan. Esiintyjälistalla oli myös mm. Perko ja Rantala eikä vain humppatähtiä.

Samstag, 23. Januar 2010

Vihreä IT


[Hotelli-ravintola syyskuun vehreydessä Salzburgin Monkbergillä.]

Energian säästäminen tietokonesaleissa on ollut kuuminta hottia jo pari vuotta.
Viimeisin CSC News viime vuodelta
Lisäksi esimerkiksi CSC Suomessa taannoin vaihtoi käyttämään vihreää energiaa huolimatta siitä, että pari konehuonetta kuluttaa n. 8 GWh vuodessa sähköä. Siinä siis puoli miljoonaa eur voi helposti olla sähkölasku.
Tällä hetkellä maailman suurimmassa vehkeessä USAssa Jaguarissa on 220 tuhatta prosessori ydintä. Yhdessä prosessorissa on kuusi ydintä. Ytimien määrän odotetaan lähivuosina kasvavan prosessoria kohti voimakkaasti, mikä osaltaan helpottaa tilan ja jäähdytyksen tarvetta.

Palvelinten puolella virtualisointia on tehty jo vuosia (toki niitä fyysisiä koneita tarvitaan niitäkin pyörittämään). Laitteista voi päästä jossain määrin eroonkin ostamalla palvelu ulkopuolelta (esim. tallennustila, ohjelmisto tai jopa laskentakapasiteetti (pilvihypetys)).

Uudemmassa konesalissa on päästy suhteeseen sähkön käyton tehokkuudessa, että kolmannes menee jäähdytykseen ja kaksi kolmannesta tietokoneiden käyttöön. Perinteisessä konesalissa ainakin lämpimissä maissa suhde voi olla puolet ja puolet.
Paksu virtajohto ei ole ongelma supertietokonekeskuksille, mutta mobiilivehkeille akun kesto on tietysti tärkeä. Vihreä IT käsitteen alle tietysti voi laskea sähkökulutuksen lisäksi kierrätykseen ja materiaaleihin liittyviä seikkoja.

Googlella on tavoite tulla hiilidioksipäästöissä neutraaliksi yhtiöksi. Taa Google Energy tytäryhtiön tarkoitus on hankkia ympäristöystävällistä sähköä konehuoneille.
Arvellaan, että Google haluaa pystyttää konesalinsa Suomen vanhaan paperitehtaaseen halvan energian takia. Lisäksi Suomessa ei ole kovin korkea keskilämpötila, joten konehuoneen jäähdytys ei kuluta niin paljoa sähköä kuin jossain etelässä. Tietysti ilman kosteutta pitää säätää kanssa.
Vesijäähdytyksen uskotaan yleistyvän supertietokoneissa. Työpaikkani konesalissa on vain Linux palvelmia vesijäähdytteisinä, mutta rakenteilla oleva uusi konesali varmasti suunnitellaan tukemaan supertietokoneen vesijäähdytyksen vaatimuksia.

Lontoossa suunnitellaan datakeskusta, jonka hukkalämpöä käytetään 1600 kodin tai konttorin lämmitykseen. Uspenskin katedraalin alle Helsingin energia rakentaa Academicalle konesalin, jota jäähdytetään kaukokylmällä ja hukkalämpöä käytetään n. 1000 kerrostaloasunnon tai 500 ison omakotitalon lämmittämiseen. Luola on jutun mukaan rakennettu sodan aikana, joten oli jo aikakin saada se hyötykäyttöön.
Lehdistötiedotteen mukaan palvelinkeskukset vievät nykyisin 0,5% Suomen sähkönkulutuksesta.
Perinteinenkin teollisuus viho viimein harkitsee Suomessa hukkalämmön siirtämistä kaukolämpöverkkoon.

Asian trendikkyyden yksi ilmentymä on se, että maailman tehoikkaimpien supertietokoneiden TOP500 listan lisäksi on alettu laatia energia tehokkaiden laitteistojen Green 500 listaa. Ensimmäisellä listalla on tällä hetkellä PRACE projektin prototyyppikone Saksassa, jossa on IBM PowerXCell 8i prosesoreja, jotka soveltuvat tietynlaiseen tieteelliseen laskentaan ainakin hyvin. Se saavuttaa 722 miljoonaa liukulukuoperaatiota Wattia kohden sekunnissa. Suomen supertietokone on sijalla 128 ja luku 163.
Viimeisimmän supertietokonetapahtumaan (SC09) oli kutsuttu puhumaan Al Gorekin.

Freitag, 22. Januar 2010

Homöopathie

Techiker Krankenkasse ilmoitti oikein kirjeellä Gestärkt durch den Winder dank Homöpathie (vahvistuneena talven läpi kiitos homeopatian), että nyt ne tukee 1100 homeopatista lääkäriä, jotka korkeantason kokonaisvaltaisilla parantamismenetelmillä ottavat Teille aikaansa ja tarjoavat hoidon sopusoinnussa henkilökohtaisen tilanteen mukaan. Esimerkkivaivoina unihäiriöt, selkäkivut ja voiman puute (väsymys?).
Että tämmöisistä palveluksista sitä menee 14,9% palkasta sairausvakuutusmaksua (puolet työnantajan maksamana, puolet palkan vähennyksenä). Parhaillaan demarit kritisoi kaavailtua lisämaksua (n. 8 eur /kk). Tulot kun eivät riitä menoihin. Joku poliitikko vaati, että hoitoja voisi asettaa tärkeysjärjestykseen, ettei kaikkea saisi ilmaiseksi.

Lisäksi on saatavilla vapaaehtoisia lisävakuutuksia. Siellä korvataan myös jotain luonnonparantajia (Heilpraktiker). Hienolta kuulostaa myös johtavan lääkärinkäsittely sairaalassa ja majoitus kahden hengen huoneessa (32 eur / kk).

Täytyi hankkia tässä talvella jäykkäkouristusrokotus. Oli iloinen yllätys, ettei edes normaalia vuosineljännesmaksua (10 eur) tarvinnut maksaa. Kävin Hausartztin vastaanotolla Garchingissa. Se oli melkein nimensä mukainen, sillä se oli asuinkerrostalossa. Samassa yhteydessä tosin on useampikin lääkäri. Pistoksen antoi sairaanhoitaja.

TK:n vuosiraportista muuten näkyy, miten naiset käyvät miehiä enemmän lääkärissä. Esimerkiksi yleislääkärin kohdalla 47 % vs. 55 %.
Yllättävää kyllä suolan liiallisesta käytöstä varoitettiin Syddeutschen juttussa. Syytettiin valmisruokia, mutta unohdettiin Baijerin kansallis aamupala, ruokaleipä, välipala, olutpala.. Bretzel. Ehkä sitä ei uskalla kukaan kritisoida.

Seuraavassa sanastoa viimeisimmästä sairaskassan lehtisestä.


  • Niedelassung = haaraliike; siirtokunta
  • nasskalt = kolea (kylmän kostea)
  • ganzheitlich = kokonaisvaltainen
  • schlapp = veltto, voimaton
  • der Antrieb = käyttövoima; virike; aus eigenem ~ = omasta aloitteesta
  • abstimmen = äänestää; sovittaa yhteen
  • umgehend = välitön/välittömästi, pikainen/pikaisesti
  • Wir melden uns umgehend bei Ihnen
  • trüb = samea, sumuinen
  • allemal = aina, joka kerta; varmasti, totta kai
  • Bandscheibe = nikaman välilevy
  • Nasenschleimhaut = nenän limakalvo
  • schnauben = niistää nenää, pärskiä; vor Wut ~ = puhkua raivosta
  • niesen = aivastaa; niistää
  • Beim Niesen schnaubst du jede Menge Krankheitserreger aus.
  • schlau = ovela, viekas
  • verblüffend = hämmästyttävä, ällistyttävä
  • toben = riehua, melskata yms.
  • Abwehrsystem des Körpers = kehon puolustusjärjeslmä
  • Unterbringung = majoitus; sijoitus, sijoittaminen
  • Heißhunger = syömishimo (sairaus); sudennälkä
  • scheitern = epäonnistua, mennä myttyyn
  • der Vorsatz = päätös, vakaa aikomus
  • gefeit = on turvassa joltakin
  • Gebärmutterhalskrebs = kohdunkaulansyöpä
  • Masern = tuhkarokko
  • Mumps = sikotauti
  • Röteln = vihurirokko
  • Diphterie = kurkkumätä
  • Kinderlähmung (Poliomyelitis) = polio
  • Überwindung = itsensä voittaminen; itsehillintä; ponnistus. ~ von Schwierigkeiten=vaikeuksien voittaminen
  • die Kur = hoito, kuuri; hoitola, terveyskylpylä. jmdn in die ~ nehmen = ottaa joku puhutteluun (panna tiukille)


Die Weltissä oli kuvasarja, jossa käsiteltiin anglismeja saksassa. Virheet oli tehty ihan sanomalehdissä. Esimerkiksi tuossa kielletään das macht Sinn käyttö (to make sense) sillä oikeammin olisi es ergibt Sinn tai es ist sinnvoll.

Samoin sieltä löytyy Das Unwort des Jahres kilpailun satoa. Viime vuonna voitti notleidenden Banken. vuoden 2009 voittaja oli Betriebsratsverseucht. Liittynee jotenkin työntekijöiden etujen valvomiseen yt-neuvotteluissa. verseucht tosin tarkoittaa ainakin saastumista. Betriebsrat on se työntekijöiden edustajisto.

Donnerstag, 21. Januar 2010

Tannhäuser


Tannhäuser on Wagnerin ooppera (ensi-esitys Dresdenissä 1845) (kts. kansilehti ensipainoksesta). Paavia ei niin ylistävän tarinan takia, ei teosta Itävallassa esitetty kovin pian (1875). Sitä ja Pariiisia varten Wagner teki korjailuja eikä olltu oikein koskaan tyytyväinen. Oopperan lisänimi on Wartburgin laulukilpailut. Kestoa on Wagnerille kohtuulliset 4,5 tuntia ml. tunti paussia näytösten välissä.

Ohjaus oli vuodelta 1994. Siitä ja puvustuksesta saa parhaimman kuvat katsomalla 4 minuutin koostevideon. Näyttämö oli aika pelkistetty. Wartburgin linnaksi riiti lähinnä muurin kappale. Lisäksi oli temppelin pylväs yhdessä kulmassa ja pala muuria, joka viimeisessä näytöksessä toimi polkuna epämääräiseen aukkoon näyttämön takaseinällä (kts. kuva).


Mynssenin tiistain esityksessä Matti Salminen oli pääosissa jälleen. Pääsi laulamaan mustissa nahkahousuissa ja semmoisessa pitkässä mustassa takissa. Hän oli Hermann, Thüringenin maakreivi. Sillä tosin on laulettavaa suht vähän ja vain toisessa näytöksessä. Sen veljentytär on Elisabeth.
Tannhäuser itse on ritari ja laulaja kuten myös Walther, Wolfram, Biterolf, Reinmar ja Heinrich. Noita rakkausrunoja laulavia minnelaulajia oli 1100-1400 l. Saksassa vähän samaan tapaan kuin trubaduureja muissa maissa. Lied oli yksi kolmesta laulutyypistä.

Ooperassa on kuuluisa alkusoitto. Orkesteria johti itse Kent Nagano. Väliaplodeille ei jäänyt sijaa, sillä musiiki raikasi yhtenään.
Tannhäuser on majaillut Venuksen tykönä Venusbergissä, josta Venus ei haluaisi sitä laskea pois, mutta Tannhäuser kaipaa jo ulos orgioista vaikka kirkonkelloja kuuntelemaan.
Tuo dialogi oli tylsää kuunneltavaa eivätkä minusta nämä laulajat olleet huippuluokkaa.
Pariisin versioon Wagner lisäsi balettikohtauksen tuohon. Tässä ohjauksessa se oli lähinnä tanssia. Oli kertakaikkiaan sekalainen sakki siinä maailmassa pienestä vihreästä naisesta enemmän ja vähemmän vaatetettuihin henkilöihin. Oli nahkahousuja pitkiä ja lyhyitä, yläosattomia rouvia ym. säädytöntä. Noh, tästä voi itse katsoa sillä Mynssenin ohjaus on varmaan lähetetty joskus TV:stä tai saatavissa DVD:ltä. Olisi voinut jättää vaikka tekemättä..
Ovi-symboliikkaa käytetään monessakin kohtaa etenkin alussa, jossa Tannhäuser yrittää paeta Venusbergistä. Sitten sillä oli salkkumukana vähän kuin matkalaukkuna. Se sisälsi nuotteja, joita keräillään ja viskellään ekassa näytöksessä.
Tannhäuser julistaa avun tulevan Mariasta (Mein heil ruht in maria) ja löytää itsensä läheltä Wartburgin linnaa. Ohi kulkee pyhiinvaeltajia, jotka kantavat isoja kiviä (oikeasti niitä ei jaksaisi kantaa). Tannhäuserkin koittaa kantaa synnin kuormaansa, mutta ei jaksa raahata kiveä montaa metriä. Sitten saapu ritariporukka, jotka vaativat puoliväkisin tuntemansa Tannhäuserin mukaan linnaan laulukilpailuun.
Paimenpoikakin laulaa. Tölzer Knabenchorin neljä poikaa olivat mukana. Neljä laulaa lyhen veisun laulukilpailujen aluksi ja sitten tuolla paimenella on oma osuus.

Toisessa näytöksessä saapuvat ylhäisö (=kuoro) mukavan musiikin saattelemana (Freudig begrüßen wir die edle Halle). Tämä video on Mynssenin ohjauksesta englanninkielisillä teksteillä. Porukka on kuin linnan juhliin tulossa. Elisabethi puetaan valkoiseen pitsiin, ja kuuntelee laulua omalta lavaltaan, jonka eteen ihmiset tuovat kukkia. Se on kaiketi kilpailun palkinto. Naimaton kun on. Laulajat alkavat laulaa rakkauslauluja ja Elisabeth tapaa Tannhäuserin. Elisabethiä esitti erinomaisesti itävallassa opiskellut ja vaikuttava Petra-Maria Schnitzer.
Kisaa saapu katsomaan ylhäisiä henkiköitä marssin ja kuoron soidessa. Aiheeksi annetaan "rakkauden herääminen". Wolfram aloittaa. Tannhäuser pitää muiden yrityksiä laimeina.
Se kuitenkin ottaa ja laulaa kokemastaan Venusbergistä, mikä moraalisena syntinä saa ihmiset suunnitaltaan: naiset pakenee ja ritarit vetävät miekat esiin. Elisabeth saa säästettyä hengen ja maakreivi määrää Tannhäuserin Roomaan pyytämään paavilta syntejä anteeksi. Jos sitä ei saa, niin takaisin ei ole tulemista. Rooma kohtausta ei ole oopperassa.

Kolmannessa näytöksessä Elisabeth ja ritari Wolfram eivät löydä Tannhäuseria palaavien pyhiinvaeltajien (kuuluista kuorokohtaus) joukosta ja Elisabeth palaa linnaan yksin. Wolfram jää laulamaan surullisen, muttei surulllisenkuuluisan, aariansa iltatähdelle (O Du, Mein Holder Abendstern). Wolfram oli ihan hyvä laulaja Michael Volle. Sitä kuulen lisää maaliskuun alussa. Yöllä Wolfram tapaa Tannhäuserin, joka kertoo, ettei saanut syntejään anteeksi, kuulemma "ei ennen kuin (paavin) sauvaan kasvaa lehtiä" ja aikoo palata siksi Venusbergiin.
Venuskin tulee pyytämään takaisin, mutta Wolfram sanoo toista ja mainitsee Elisabethin nimen. Hautajaissaatto tulee ja käy ilmi, että se on Elisabethin. Wolfram juoksee ruumiin viereen ja kuolee siihen paikkaan myös pyytäen Elisabethia rukoilemaan hänen puolestaan. Pyhiinvaeltajia tulee paikalle, ja tuovat mukanaan sauvan, johon on kuin onkin kasvanut lehtiä eli itse Jumala vaivautui antamaan Tannhäuserin synnit anteeksi. Pyhiinvaeltajat lauvat täyttä kurkkua loppulaulun (kts. videon kohdasta 06:30 alkaen). Valitettavasti ei eilen ollut noin hyvää Tannhäuseria.

Kyllähän tässä oopperassa on hienoja hetkiä ja juontakin pystyy seuraamaan. Antaisin kuitenkin vain ***+ ja ohjauksesta **. Ooppera mahtunee minun TOP30 listalle. Ehkä joskus käyn katsomassa jonkun kunnollisen ohjauksen tuosta vielä. Wagner vaan vaatii kunnon laulajat, että sitä kestää kuunnella.

P.S Keskiviikkona hs.fi julisti Karita Mattilan vierailevan Suomen Kansallisoopperassa v. 2012 jossain oudossa Janackein oopperassa. Hyvissä ajoin ainakin tiedotettiin. Viimeinen esiintyminen oli Toscassa v. 2006, mutta siihen en älynnyt hankkia ajoissa lippuja vaan sain ainoastaan kuulla avajaisissa Vissi d'arten. Viimeeksihän Hesarin kriitikko sai sen äkäiseksi, kun katsoi Mattilan olevan epäkypsä Toscaksi.

Mittwoch, 20. Januar 2010

Germknödel, Mohnstreuselkuch

Tietotekniikka-matematiikkatalon kahvilaravintolassa oli kerran jälkiruokana
Mohn Streuselkuchen. Se ei juuri maistunut erityisemmältä eli ei ollut mitenkään makea. Mohn on unikko ja Streusel on kai "muru". Unikonsiemeniä käytetään muissakin leivonnaisissa kuten joissakin pullissa ja sämpylöissä. Siemeniä näytetään käytettävän myös Germknödelin päällä (kts. kuva reseptissä ). Ei tosin ainakaan opiskelijaruokalassa (Mensa) täällä.

Perjantaisin saattaa ruokalasta tavoittaa Germknödeleitä vaniljakastikkeen kera. Se näyttää ulkoisesti vähän Dampfnudelilta eli kuin hyvin vaalean (raa'an) sämpylän näköinen. Ehkä lähinnä tulee mieleen pulla kuin leipä. Näitä siis monet syövät pääruokana. Perjantainen versio olisi sisältänyt luumusosetta eli on kuin munkki siinä mielessä. Olen toki kerran maistanut. Ei se nyt pahaa ole, mutta luokittelisin tämän kulttuuriruoaksi niin kuin Brezenit, jota syödään kun kerran tapana on vaikka siinä ole järkeä. Ei siis ole syytä tuoda Suomeen.
Ilmeisesti ei ollut kovin osuva myöskään hollantilaiseen makuun.
Joidenkin mielestä se on niitä hyvää, että sille on pitänyt tehdä laulu. Siinä näkee sen kuvankin. Ei heikkohermoisille on tarjolla syöntikilpailukin.

Mensassa oli taannoin jälkiruokana kreikkalainen jugurtti. Se oli vähän kuin rahkanomaista koostumukseltaan. Varmaankin hyydytetty ja lienee siinä kermaa kanssa. Ei kovin makeaa ollut. Päällä oli pähkinärouhetta ja pohjalla hunajakastiketta. Kreikkalaisen työkaverini ansiosta olen sivistynyt kreikkalaisesta ruokavaliosta hieman. Siellä hunaja on tärkeä. Esimerkiksi jouluna (ja kai ympäri vuoden) syödään hunajapipareita.

Kuulin BR4:lta hauskan biisin erinomaisen a capella mieskuoroesityksenä. Asialla oli ryhmä nimeltä Ensemble Amarcord. Se on julkaissut useita levyjäkin. Tuo mieleen jo King's Singersin. Ne esittivät 1700-l eläneen Carl Friedrich Zöllnerin "Der Speisezettel" (ruokalista).
Tässä melkein yhtä hyvä esitys Wienin musiikkiyhdistyksen kultaisesta salista Salzburgilaisen Voices Unlimited esityksenä.
Salzburgissa on muuten kesäisin maailmanluokan musiikkifestarit Salzburger Festspiele.
.

Montag, 18. Januar 2010

Mucha

Maanantaina eistyin Hypokunsthallen Alfons Mucha -näyttelyyn (kts. kuvat). Maanantaisin kuin lippu maksaa 4,50 eur 9 eur sijaan.
Olihan siellä muitakin, mutta lähinnä se haittasi vain videon katsomista sillä se sali oli täynnä. Tästä voi katsoa yhden dokumentin esittelypätkän.

Tsekkiläinen Mucha (1860–1939) oli eräs Art Decon pioneereistä ja tunnetuimpia edustajista. Hän opiskeli myös Wienissä, ja pari vuotta Mynssenissäkin. Se teki kirjankuvitusta, koruja, joitakin veistoksia, postimerkkejä, osakepapereita, seteleitä ja tauluja. Tuo mieleen vähän Gallen-Kallelan. Myös mainosgrafiikkaa (kts. video slideshow), joista tunnetuin on Sarah Bernhardtin Gismonda näytelmän juliste (kts eka kuva teoslistalta). Useimmissa kuvissa oli pitkätukkainen ja helmainen nainen. Tämän videon kun katsoo niin tietää, mitä tarkoitan.

Uransa loppupuolella se otti tehtäväkseen "slaavilaisen eepoksen" kuvaamisen. Amerikkailainen Crane sponsoroi hanketta. Tuolla oli siitä myös toinen iso ja ihan kiva taulu. Kaksi muuta ovat jossain. Siitä on esimerkkinä Atmos-vuoren munkit maalaus ym. sivulla. Siinä mainitaan sen kokokin: 405 x 480 cm. Se oli ehkäpä näyttelyn vaikuttavin teos. Hienoa oli myös nähdä yhden huoneen kokoinen Pariisin maailmannäyttelyyn (1900) Bosnia-Herzegovinan paviljonkiin tehdyt seinämaalaukset (250 neliötä). Prahassa siltä on nähtävillä sen museon lisäksi mm. Vituksen katedraalin lasimaalaus ja kaupungintalon (?) sisustusta.

Kyllä se osasi nättiä grafiikaakin tehdä. Olikohan siellä näytteillä vain yksi veistos ja yksi huonekalu, joten siltä puolelta ei kovin paljoa näkynyt. Oli hauskaa, että samaan aikaan oli Villa Stuckissa se Tiffany näyttely.

Mucha pidätettiin hetikohta Saksalaisten marssittua Tsekkoslovakiaan 1939. Siitä koettelemuksessa puhkesi keuhkokuume eikä hän elänyt kauan vapaaksi päästyään samana

Tänään sain käteeni ensi heinäkuun Operfestspielen liput. Valikoin kolme oopperaa, joissa kahdessa on suomalaisia: Paholaisen tragediassa laulaa Topi Lehtipuu ja Toscassa Karita Mattila ja Juha Uusitalo. Ostin myös Don Carlokseen lipun, jonka juuri osittain näin, mutta sitäkin lähtemättömämmin (työkaveri käy katsomassa sen tänä keväänä 2-3 kertaa, ja heinäkuussa molemmilla kerroilla). Don Carlossa on hyviä laulajia kanssa vaikka Salminen ei tällä kertaa ole mukana. Ramon Vargas taitaa olla siinä porukassa nimekkäin.
Seisomapaikkaliput maksoivat 14..16 eur / kpl.

Ennakkomyynti oli lauantaina. Se on yksipäiväinen tapahtuma, joka perustuu jonotukseen. Ystävälliset työkaverit ottivat porukkaansa mukaan. Kolme niistä oli siellä jonottamassa: yksi 6-8, toinen 8-10 ja kolmas sitten vuoronumeron perusteella myöhemmin lippuja ostamassa. Numero taisi olla jotain 250 paikkeilla. Halutuimmat seisomapaikat ylimmäisellä tasolla olivat jo menneet. Minulle se ei ole niin olennaista. Annoin jonottajille palkinnoksi Fazerin tuotteita, joita sattui olemaan varastossa.
Kirjallisia tilauksia aletaan käsitellä helmikuun alussa ja joskus huhtikuussa muistaakseni tulee loput paikat myyntiin. Lauantaina kävin illalla kuuden maissa huvikseen kävelemässä ohi. Siellä jono just mahtui sisään. Kassoja oli ainakin viisi. Ovella oli poikkeuksellisesti vahtimestari.

Sonntag, 17. Januar 2010

Kapuzinerberg


Jos haluaa Salzburgissa reippailla, niin voi nousta Kapuzinerbergille, kuten minä tein syyskuisella retkelläni. Sieltä on lyhyen kävelymatkan päässä näköalatasanne, ja ainakin luostarikirkko.




Luostarin, joka on perustettu keskiaikaisen linnoituksen paikkeille 1600-l. alussa, muurin ulkopuolella mäen rinteen lähellä kiertää polku. Myös vanhaa kaupunginmuuriakin löytyy. Siellä käveleminen käy kuntoilusta. Päiväturistin tuskin kannattaa lähteä tuntikausiksi metsäisille poluille. Bongasin minä kukkasen, jonka ymmärsin olevan voikukkaa harvinaisempi. Portilla sijainnut kasvitaulu kertoi, että se on syklaameihin kuuluva Alpenveilchen


Kreuzwegin päätepisteenä vaivalla tehty päätepiste (kuvaava tn. vinossa, ei katos).

Mäellä oli myös Mozart-muistomerkki, joka kaiketi sijaitsee paikalla, jossa oli mökki, jossa Taikahuilu sävellettiin (1791). 2. maailmansodanpommitukset vahingoitti sitä niin paljon, että loputkin purettiin 1948.

Salzburgissa riittää kirkkoja vanhan kaupungin alueella. Turistinähtävyys sivu listaa lähes parikymmentä.


Hohensalzburgin linna mäen nyppylällä. Oikealla Dom ja vastapäätä oleva Fransiskaanikirkko. Vieressä on vielä St. Peter. Keltainen kirkko etualalla on Kajetankirche.


Valkoinen iso kirkko on Kollegienkirche. Etualalla vanha kaupungintalo (Rathaus).


Keskellä häämöttää Schloss Mirabel, jonka takana on barokkipuisto.
Lähellä on yliopiston Mozarteum ja Landestheater.
Kirkko (kupoli) etualla Dreifaltigkeitskirche.


Näkymä moderniin kaupunginosaan. Rautatieasema sijaitsee keskivaiheilla.
Kirkko keskellä on Andrilkirche. Väliin jäävät pienet Loretokirche ja St. Sebastian.

P.S Salzburgin Hotel mainostaa myyvänsä alkuperäistä Sacher-torttua. On-line shopista saa vaikka Suomeen viidellä kympillä ison tortun. Kaupunkia leimaa eniten kylläkin mitä ihmeellisempien Mozart-tuotteiden mainokset. Kuuluisimpina tietysti Mozart-kuulat.

Samstag, 16. Januar 2010

Sekalaista saksaa


[U1:n Wesfriedhofin laituri ufo-valaisimineen]

Tammi-helmikuu on taukoa kansalaisopiston kursseista. Uusi ohjelma ilmestyy helmikuun alussa.

Aluksi kuullun ymmärtämisharjoituksena TV:ssä pyörivä mainos Tiger panssarivaununkokoamissarjasta. "Nyt ekat osat vain eurolla".
Ei taideta Suomessa tuollaisia mainostaa. Tosin ei tuo välttämättä niin hyödytön harrastus ole. Taannoin työkaveri matkusti junassa Venäjällä ja samaan hyttiin osui sotilasalalla ja energia-alalla työskentelevät miehet. Venäläiset keskustelivat keskenään sotahistoriasta ja yrittivät tentata työkaveriltani muun muassa, montako mistä tarvittiin operoimaan Tiger-vaunua. Työkaverini ei ole alan harrastaja, joten ne miehet joutuivat pettymään vastauksiin.

Tuntuu kyllä, että Saksalaiset tekevät kaikkensa, että 2. maailmansota esiintyy varmaan keskimäärin joka päivä uutisissa. Lauantaina kuulin radiosta, että aikovat harkita kahden uuden n. 88 v. ukkelin syytämistä sotarikoksista. Toinen asuu Michiganissa vieläpä. Toinen olisi syyllistynyt Puolassa yli neljän tuhannen juutalaisen tappamiseen.

Lauantaina oli myös äänestys koillissaksalaisessa Greifswaldin yliopistossa (perustettu v. 1456), että pitäisikö nimestä poistaa Ernst Moritz Arndtin (1769-1860) nimi, jonka Göring sille antoi 1933. Kyseinen Arndt oli kiihkonationalisti, ja halveksi mm. juutalaisia (Ungeziefer= syöpäläinen; entarten=huonontua; verderben=mennä pilalle). Sen mukaan on nimetty ainakin kolme lukiota ja Berliinissä jopa ev.lut. kirkko. Täpärästi äänestäjät kannattivat nimen säilyttämistä.

Tässä on aikaa vaikka siivota papereita pöydältä ja kerrata vähän sanastoa..

  • Schmarrn = roskaa, hölynpölyä (tärkeä sana Baijerissa)
  • Banken = pankit
  • Bänke = penkit
  • auf der Post / Bank / Arbeitsamt
  • Besteck = ruokailuvälineet, lääkärin instrumentit
  • ablegen = riisua päältää; laskea käsistään; arkistoida; suoritttaa esim. Eid ~ = vannoa vala. Eine Prüfung ~.
  • anregen = innostaa; saada tekemään; virkistää
  • die Fürsorge = huolenpito; elatusapu
  • baumeln = roikkua, riippua; heilahdella, heiluttaa
  • verweisen = auf viittaus (tekstissä); siirtää / ohjata joku ; nuhdella, torua
  • arbeiten bei jedem Wetter im Freien = työskentelevät joka säällä ulkosalla
  • sind zur hohen Preisen zu haben
  • Er wollte sich für 10 Uhr anmelden, aber der Chef ist esrt ab 11 Uhr zu sprechen
  • Das Gesetz tritt im März in Kraft. In der Zwischenzeit bleibt es bei der bisherigen Regelung.
  • Der Direktor bleibt bis auf weiteres im Amt
  • Das Haus ist bei der Eroberung zerstört worden.
  • Die Saison beginnt so um den. 1. Januer herum und dauert bis weit in den April hinein.
  • ...die ganze Nacht lang / über, erst, bei Sonnenauffang...
  • In jeder Nacht musste es..
  • heute in einer Woche ist die Prüfung
  • Geschenk zum Geburtstag bekommen
  • die Base = (vanh) tyttöserkku (nyk. die Cousine. Poika: der Cousin (lausutaan kusán) tai der Vetter)
  • die Belegschaft ist in Streik geträten = henkilökunta on mennyt lakkoon
  • eingängig = helppo, yleistajuinen
  • überführen = kuljettaa, siirtää; (lak. todeta syylliseksi); viedän jonkin yli
  • Im Jahr 2009 lag ... auf gleichem Niveau
  • ..beträgt ihr Anteil jedoch nur 10 Prozent
  • erworben = hankkia jotain isoa
  • in Genen angelegt = geeneissä
  • reiben - rieb - gerieben = hangata; kiillottaa; raastaa
  • braten - briet - gebraten = paistaa (harvempi taitaa tietää tuon imperfektin)
  • mopsen = sich ~ pitkästyä; näpistää
  • Kinkerlitzchen = Bagatellen = turhanpäiväisyydet, pikkuasiat, sälä
  • die Empörung = suuttumus; kapina
  • scheitern = epäonnistua


Modaaliapuverbia wollen voi käyttää kerrottaessa hieman epäillen, että joku tietty henkilö puhuu totta. Esim. Sie will den Namen nicht verstanden haben = hän väittää, ettei hän ollut ymmärtänyt nimeä.

Sollenilla puolestaan kerrotaan, että toiset ovat saaneet tietoonsa (esim. lehdestä) jotain. Esim. Der Sohn soll Manager geworden sein. Epävarmaa lausetta aloitetaan monesti sanalla angeblich (=kuulemma, muka, tiettävästi) esim. Angeblich ist das schon passiert..

P.S Saksassa kaikki pitää pistää Suomea paremmaksi: Niinistön pieni 29 v. ikäero lusikkahaukioon on pientä, kun vertaa demariin (entinen ministeri ja puolueen pj.) Franz Münteferingiin (70 v.) joka meni tasan 40 vuotta nuoremman naisen kanssa joulukuussa naimisiin. Nainen työskenteli sen toimistossa "tieteellisenä neuvonantajana".

Freitag, 15. Januar 2010

Bayerische Creme


[Vaihteeksi kesäinen kuva minkälie salzburgilaisen leikkimökin edestä.]

Mensassa oli jälkiruokana kuppi kiisselinomaista valkoista jälkiruokaa, joka oli nimetty Bayerische Creme. Wikipedia sivun mukaan jopa käytetään hienoa nimitystä Crème bavaroise. Se on muka peräisin Baijerin-Ingolstadin hovin Stefan III:n hovista 1385. Ainakaan niillä ei ole liivatelehtiä siellä ollut, mutta lienevätkö jo osanneet keitellä hyydyttävät osat talteen luista ja nahasta. (Liivatteen wikipedia sivu kertoo, että liivatetta käytetään aseteollisuuden ja harrastajien toimesta näyttämään miten luoti toimii kudoksessa ja sisään saatetaan pistää vaikka luukin.)

Chefkochin reseptiarkistosta löytyy useita ohjeita, mutta yksi niistä oli nimetty alkuperäiseksi. Siinä pienelle perheelle ilmeisesti

  • liotetaan 7 liivatelehteä lämpimään (kai siinä pakkauksessa lukee suositusarvo?) veteen (en mene takaamaan, että ne ovat Saksassa samankokoisia kuin Suomessa.)
  • vatkataan 200 g sokeria (olisiko vähän vajaa 2,5 dl) 4 valkuaisen kesken vaahdoksi
  • lämmiteään (liivatteen takia) (muttei kiehuvaksi) puoli litraa maitoa
  • sekoitetaan valkuaisvaahto maitoon
  • heitetään liukenemattomat liivatelehet kupista mäkeen ja kaadetaan liivatelitku maitoon
  • maitosotku annetaan jäähtyä
  • vatkataan 1/2 litraa kermaa
  • vatkaan maitosotkua viilenneenä, että se näyttää alkavan hyytymään
  • sekoitetaan kerma siihen
  • monessa ohjeessa käytetään myös vaniljasokeria mausteena. Ohjeessa myös mainitaan, että nesteenä voisi käyttää jotain mehua maidon sijaan.
  • annetaan olla tunti kylmässä

Donnerstag, 14. Januar 2010

Tilastoja

Seuraa verkkokatsaus.

Saksassa on verkkosivu, josta näkyy etunimien suosituimmuus järjestys. Bayernin 2009 tilasto näyttää, ettei minulle ensin mieleen tulevat nimet kuten Helmut ja Werner ole listoilla. Tuosta top 30:stä varmaan mahtuu yhden käden sormille ne nimet, jotka eivät ole Raamatusta peräisin pojilla.

Vuosien 2000-2005 listalla kiinnittyy huomio nro 5:een Finn / Fynn. Sen tietoisku sivu kertoo, että se yleistyi voimakkaast 1986 jälkeen. Irlantilainen nimi on muunnos nimestä Fionn ja Tarkoittaa vaaleaa. Ja jos se on pohjoismaalainen nimi Finn tarkoittaisi suomalaista.
Nro 26. Florian on tyypillinen baijerilainen nimi, jota tuskin olin ennen kuullut. Meidän ryhmässä on minua hieman nuorempi työkaverikin sen niminen.
Nro. 27 Lennard / Lennart, 42 Lasse, 57 Ole, 58 Lars, 114 Sven, 123 Per, 129 Leif ja 199 Arne kuulostavat aika ruotsalaisperäisiltä. Noh, Saksa on Tanskan rajanaapuri.

Nro. 50 on Timo, mutta sen historia tuskin on Suomeen liittyvä millään tavalla.
Nro. 80 on Marko (samalle sijalle lasketaan Marco joka on kämppiksen etunimi).
Nro 82 on Mika. Sen selitykseksi tarjotaan Mika Häkkisen esimerkkiä. Selvä piikki on v. 2002. Siinä väitetään, että pohjoismaissa sen voi antaa myös naiselle ja sen takia sitä saa Saksassa antaa pääsääntöisesti toisen etunimen kanssa.
Kai on 140 ja Matti 153. Esimerkiksi minusta niin tyypillinen Andreaskin häviää sille.

Sivustolla on tarjolla myös suomenkielisen väestön suosituimmuuslista. Ainakaan niiden ansiota ei ole Matti nimen suosio, koska sitä ei näy TOP50:ssä.



Die Zeitissa oli juttu ulkomaille muuttavista opiskelijoista, ja miten sitä saa kulttuurishokin neljässä vaiheessa. Teorian isä on amerikkalainen (vanhemmat suomalaisia) antropologisti Kalervo Oberg (1901-1973). Kuhertelukuukausi-vaiheen jälkeen tulee vaihe, jossa pidetään maassa asuvia hieman outoina, Sitten tulevat sopeutuminen ja hyväksyminen ja voi jopa ymmärtää niitä ja omaksua niiden arvojakin.

Wie lange die Phasen dauern, ist zwar individuell verschieden, aber wer glaubt, Erkenntnisse über »die Franzosen« oder »die Finnen« gesammelt zu haben, ist über Phase zwei nicht hinausgekommen.

Tuo kai on suurin piirtein "Se kuinka kauan toinen vaihe kestää on yksilöllistä, mutta joka uskoo, että on kerännyt havainnot niistä "ranskalaisista" tai "suomalaisista", ei ole päässyt vaiheesta kaksi yli." Kunnia-asia olla ranskalaisten rinnalla!

[Kuvassa on ranskalainen kello, jonka 14 keur hintaa suomalaisella ei ollut taskussa huolimatta siitä, että hän oli töissä ulkomailla.]

Ulkosuomalaistilastoja (hs.fi 10.1.2010) kertoo, että suomalaisia on maanrajojen ulkopuolella vankilassa pari sataa. n. 150 tosin Ruotsissa ja vain 15 Euroopan ulkopuolella.

hs.fi entisen Kiinan kirjeenvaihtajan kirjoittama juttu, että vuosittain yli 10000 suomalaista lähtee töihin ulkomaille kirvoitti lähes 200 komenttia. Ei kovinkaan yllättävää, että useimmille on tullut raha mieleen enemmän tai vähemmän perustellusti.

Taannoin National Geographics keräsi kaavion, miten terveydenhuollon kustannukset per henki suhteutuu odotettavaan elinikään. Mitä paksumpi viiva, sitä useammin käydään lääkärissä. Kyllä USA on ihan omaa luokkaansa. Onnea vaan Obamalle sen uudistuksiin.
Jännä että terveet Japanilaiset ja sitten toisaalta tsekkiläiset käyvät lääkärissä ahkerasti? Liekö työlainsäädännöllä osuutta asiaan?
Saksankielisessä versiossa Saksa sijoittui aika keskivaiheille kuten Suomikin.


P.S Loppukevennyksenä vinkki, että Yleradio1 aloitti vuoden alusta Lindgren-Holopainen-Granholm tiimillä Uutissirkus ohjelman. Viikon pääuutisotsikothan on myös kerrattavissa NytTen listalla (klikattava sitä mustavalkoista nuolta oikealla).

Dienstag, 12. Januar 2010

Ulm


Näitä poikkipuisista Fachwerkhauseja ei näy Mynssenissä.

Muurin osana toiminut Hanhitorni (Gänseturm) v. 1360.



Ulmin raatihuone v. 1370. Se on tietysti uudelleen jouduttu rakentamaan pommitusten jäljiltä.
Siinä on myös astronominen kello 1500-l. Tämä sijaitsee Mynsterin katedraalin lähellä torin vieressä.


Kuvassa Zundeltor. Kaupungin muurin portti.

Kaupungin muurin päällä oli sotilaiden entisiä taloja (Grabenhäusle) alkujaan v. 1610.



Kalastajatalot nimisessä kaupunginosassa meni pieni joki läpi Tonavaa kohti ja siellä oli kivoja taloja. Yksi oli keskellä jokea ja sen edessä oli kaupungin tunnus varpunen.


Albert Einstein syntyi tuolla paikalla sijainneessa talossa Ulmissa 14.3.1879, mutta ne muuttivat jo seuraavana vuonna Mynsseniin. Hän oppi muuten vasta kolmivuotiaana puhumaan.

Kirje Princetonista 1949 Ulmin ylipormestarille, koskapa ne olivat järjestäneet Einsteinin 70-v päivien kunniaksi juhlallisen symposiumin. 1945 jälkeen ei juutalaisuus haitannut.

17.12.1944 pommituksista on netissä kuvasarja. Vanhasta kaupungista tuhoutui 81%.
USAn joukkojen tukikohta oli Ulmissa pitkään 1951-1991. Tässä rekrytointivideo vielä vuodelta 1990. Siinä alkupuolella esitellään kaupunkiakin. Siellä säilytettiin ydinkärkiohjuksiakin, mikä antoi aihetta mielenosoituksiin. Armeijan poistuminen aiheutti talouteen aukon ja tyhjät kasarmit houkutteli vain maahanmuuttajia entisestä NL:sta, mikä aiheutti levottomia asuinalueita.
Baijeriin kuuluvan Tonavan itäisen puolen Neu-Ulmissa on asukkaita n. 52 tuhatta ja itse Ulmin puolella 120 tuhatta. Ero tapahtui 1810.

Montag, 11. Januar 2010

Don Carlos


Sunnuntaina kävin katsomassa Verdin kuuluisan Don Carloksen - ainakin melkein kokonaan:
Tietokoneeseen oli eksynyt Helsingin aikavyöke - ja vaikka periaatteessa tiesin, että se on väärässä ajassa niin silti myöhästyin lähdöstä, että päätin mennä vasta tauon aikana. Kun arvioin saapumiseni vähän etuaikaan, niin portsari osasi ohjata tilaan, jossa oli jopa pienehkö TV josta saattoi seurata lähetystä heikolla kuvan laadulla tosin. Ääni kyllä kuului hyvin. Jopa ympäri oopperaa sillä sinne on piilotettu kaiuttimia näkymättömiin, että henkilökunta kyllä kestää perillä, missä mennään.

Don Carlos reilu neljä tuntia pitkä, että ehdin kyllä käyttämään 16 eur seisomapaikkaani ihan koko rahan edesä. Neljäs näytös etenkin sisältää tietääkseni olennaisimmat aariat.
Tuo on viiden tähden oopperoita varmasti monelle. Verdi draamaa ja oopperaa parhaimmillaan (ruumiitakin tulee).

Vaatimattoman alkusoiton jälkeen ekassa näytöksessä on espanjalais-ranskalaisen sodan seurauksista kärsiviä metsätyöläisiä nälissään. Ranskan prinsessa Elisabert de Valois tapaa ne metsästysretkellään ja lupaa allekirjoittaa rauhansopimuksen samana iltana. Hän aikoo mennä naimisiin Espanjan kruununperijän Don Carlosin kanssa huolimatta siitä, etteivät ole nähneet toisiaan. DC haluaakin oppia tuntemaan prisenssan tuntemattomana etukäteen ja esittäytyy itsensä lähettiläänä, mutta kuitenkin kohta näyttää oman kuvansa Don Carloksena. Kumpikin tietysti rakastuu heti.

Kreivi Lerma tuo Elisabethille tietoon, että rauha kestää vain jos se solmistaan Kuningas Philipin (DC:n isän) kanssa. Elisabeth puntaroi kärsivän kansan ja rakastuneen sydämensä välillä ja myöntyy (Sì tai Oui riippuen siitä kummalla kielellä oopperaa esitetään) avioliittoon.

Don Carlos menee luostarin eteen rukoilemaan keisarin Kaarle V:n haudalle ratkaisua tilanteeseen. (Em. linkistä löytyy lähes koko Villazon & co. oopperataltiointi.)
Rodrigue (markiisi) tulee juttelemaan hyvälle ystävälleen tilanteestaan Flanderissa ja Carlos puolestaan kertoo omastaan. Rodrigue ehdottaa, että taistelu Flanderista siirtä sellaiset murheet taka-alalle. Herrat vannovat ikuista ystävyyttä. Tuosta kohtauksesta tulee ensimmäisen mieleen Jussi Björlingin jonkun kanssa esittämä versio, mutta ei tuo Carreras-Cappucillikään jätä kylmäksi.

Prisessa Eboli on rakastunut Don Carlokseen. Rodrigues antaa kuningattarelle kirjeen äidiltään Pariisista sekä salaisen viestin Don Carlosilta, että hän tahtoisi jutella. Don Carlos tahtoo Elisabethia vaikuttamaan isäänsä, että se armahtaisi Flanderia. Don Carlos myös tunnustaa rakkautensa ja aikoi syleillä Elisabethiä, joka tönäisee kuitenkin pois ja sanoo, että Don Carloksen pitää tappaa isänsä hänet saadakseen.
Philip puhuttelee Rodriguesta pitämään kovaa kuria Flanderissa ja pitämään Don Carlosta silmällä tai muuten inkvisitio uhkaa.

Kolmannessa näytöksessä kruunajaiset alkamassa ja Elisabeth vaihtaa prinsessa Ebolin kanssa naamiaismaskeja. DC paljastaa rakkautensa Ebolille, joka aikoo antaa hänet ilmi, mutta Rodgiues puolestaan uhkaa prinsessaa tikarilla. Don Carlos kuitenkin estää sen.

Yleisö on valmiina
inkvisitiotuomion täytäntöönpanoseremoniassa (Autodafé "uskon tulia" oli mm. Espanjassa ainakin 9000 kpl. ) on tarkoitus polttaa harhaoppinen. Flanderilaiset pyytävät armoa ja Elisabeth, Rodrigues ja Don Carlos tukevat niitä jopa siten, että Carlos ottaa miekan kuningasta vastaan. Rodrigues kuitenkin ottaa miekan pois ilman väkivaltaa ja kuningas lyö hänet herttuaksi ja Don Carlos pidätetään.

Neljännessä näytöksessä kuningas (Salminen) herää sängystään yöpuku päällä ja laulaa pitkän tunnetun aariansa El giammai m'amò jossa valittaa yksinäisyyttään, kuolevaisuuttaan ja ettei Elisabeth häntä ole koskaan rakastanut.

Sitten saapuu suurinkvisiittori. Tässä ohjauksessa sillä oli silmien edessä musta naamio sokeuden korostamiseksi. Kaulassa roikkui krusifiksi. Myös näyttämöllä oli suuri harmaa krusifiki. Näyttämö oli saatu synkäksi vähäisillä elementeillä. Näyttämökuva oli melko pelkistetty ja ajaton, mutta ei minusta niin moderni kuitenkaan.
Tässä Salminen on v. 1986 99-vuotias suur-inkvisiittori. On voinut olla aikamoinen kokemus istua tuota kuulemassa itse Karajanin johtamana, kun jo kotikatsomossakin iho nousee kananlihalle.
Pelkkä äänitteenä on inkvisiittori Martti Talvela kuunneltavana.


Inkvisiittori neuvoo antamaan Rodrigueksen inkvisiittion eteen. Kuningas kuitenkin näkee Rodriguen luotettavana miehenä. Suurinkvisiittori varoittaa, että kuningaskin on vastuullinen teostaan inkvisition edessä.
Elisabeth valittaa kuninkaalle hänen papereidensa varkaudesta. Philipp löytää Don Carlosin valokuvan papereista, jotka Eboli luovuttaa. Philipp vihastuu ja huitaisee Elisabethin tajuttomaksi. Rodrigues ja Eboli rientävät paikalle. Eboli sanoo olevansa syyllinen papereiden varkauteen ja tunnustaa olevansa rakastunut Don Carlokseen. Kuningatar käskee Ebolin lähtemään aamun koittaessa. Eboli haluaa pelastaa Don Carloksen.

Rodrigues tulee tapaamaan Don Carlosta vankilaan hyvästelemään sillä paperit jotka paljastavat hänen syntinsä ovat löytyneet. Ovi avautuu ja tyyppi ampuu laukauksen kiväärillä Rodgioa kohti, joka onneksi vielä jaksaa makuulta lauvaa varmaan ainakin viisi minuuttia, kuten edellisen linkin "Io morrò, ma lieto in core".
Hän ehtii kertoa, että Elisabeth on luostarissa varttumassa Don Carlosta.
Eboli usuttaa kansaa vaatimaan Don Carloksen vapauttamista, mutta Philippi ei taivu.

Don Carlos ja Elisabeth (tässä K. Mattila) tapaa keisari Kaarlen V:n haudalla, jossa se siis aiemmin valitteli kohtaloaan. Don Carlos myös haluaisi pelastaa Flanderin, mutta kummatkin napataan Philipin ja suurinkvisiittorin ym. toimesta. Sitten ilmestyy vanha munkki, jonka äänen kaikki tunnistavat Karle V:n, vetää Don Carloksen ja Elisabethin mukanaan pimeyteen. Tässä ohjausessa Kaarle oli kuninkaan haarniskassa, ettei jäänyt epäselvyyttä asiasta.

Ei ollut valittamista laulajissa. Mm. paikallinen Anja Harteros oli Elisabath, Jonghon Lee oli Don Carlos (ei näyttänyt Salmisen pojalta kasvoista kyllä :) ) ja Simon Keenlyside Rodrigona. Näiltä kaikilta löytyi ääntä salin täydeltä. Bravohuutoja kuului välillä ja lopussakin. Ehkä eniten Rodrigolle ja Elisabethille. Orkesteri saattoi olla vähän yleisön mielestä joskus hieman epätäydellinen.

Toivottavasti tämä ooppera tulisi Kansallisoopperaankin pitkästä aikaa. Tampereella tuo näköjään vasta oli viime vuonna.
Salminen lauloi Suomen kansallisoopperassa Philppin osan jo 25-vuotiaana.
Tietysti se jälkeen päin muistaa mainita noista kylmäpäisistä lupauksista mennä esittään tilanteen tulessa.
Salmisen Artist portrait levyllä (ei hinnalla pilattu) on valikoitu "Ella giammai m’amo" ja "Il Grande Inquisitor", mikä on osoituksena, että tuosta teosta on tullut laulettua jokunen kerta ja useassa roolissa.