Oberammergaun keskeinen rakennus on tämä teatteri, joka sai suurin piirtein nykyisen muotonsa 1929, mutta toki sitä on laajennettu ja modernisoitu. Lämpiössä on historiasta kertova valokuvanäyttely. Rakennus on periaatteessa rakennettu vain yhtä teosta varten, ja vieläpä s.e. se esitetään vain joka kymmenes vuosi. Nykyään tosin sinä vuonna sata kertaa. Kysymyksessä on Kristuksen kärsimysnäytelmä.
Oikeastaan alkusysäyksen syynä on Ruotsi-Suomi sillä näytelmä ensimmäisen kerran esitettiin 1634 30-vuotisen sodan aikana. Edellisenä vuonna kyläläiset tekivät valan, että jos Jumala säästää Oberammergaun rutolta, joka oli tappanut kokonaisia kyliä ympäriltä he esittävät näytelmän joka 10. vuosi. Kylän polkuja vartioitiin sitä ennen, mutta sivupolut tunteva renki oli päässyt jo livahtamaan kylään ja levitti taudin perheeseensä, joka kuoli ruttoon. Sitten tehtiin kiireesti vala, eikä kertoman mukaan enää kukaan muu kuollut.
5000 asukkaan kylästä puolet ainakin on jollain tavalla osallisena näytelmän toteutuksessa. Ainakaan puusepistä ei ole pulaa. Näyttelijöiden tulee olla asunut paikkakunnalla 20 vuotta. Viimeiseen vuoteen ei monien miesten tarvitse ajaa tukkaa tai partaa, kuten
Weltin kuvassa näkyvä 45-v. Juudas.
Ensi-illasta raportoi mm.
der Spiegel. Kuvassa 4/8 on Seehofer, joka oli paremmissa piireissä liikkuvan amerikkalaisen työkaverini ohella ensi-illassa.
Syddeutsella on enemmän kuvia itse näytelmästä.
[Katsomorakennuksen edessä oli modernia aiheeseen liittyvää taidetta.]
Tällä hetkellä 102:een esitykseen on ehkä lippu tai kaksi jäljellä mitä. Lippujen hinnat vaihtelevat 50 eurosta 170:een. Se on toki kohtuu hinta, joka on tyypillinen istumapaikka hinta hyvässä oopperassa. Minä en kumminkaan talvella ostanut lippua, koska silloisen tietämyksen mukaan sieltä ei junia kulje illalla enää Mynsseniin vaan olisi joutunut jäämään sinne yöksi, jolloin kustannukset olisi noussut yli kahdensadan.
Yhteen esitykseen mahtuu 4720 henkeä, ja koska kaikki on loppuunmyyty nousee katsojamäärä aika tarkasti puoleen miljoonaan. Kausi kestää toukokuusta lokakuuhun.
Nyt näytelmä esitetään 41. kerran 370 vuotisen historian aikana. Joskus on jouduttu taipumaan 10-v. esitysvälistä. En tiedä oliko lykkäys syynä vai riemu, mutta Napoleonin sodan jälkeen 1815 oli näytäntövuosi. 1800 alussa oli kymmenen vuotta kielletty passioiden esittäminen. Sehän oli kuuluisaa sekularisaation aikaa, jolloin kaikkea kirkollista kiellettiin. Sota lykkäsi myös 1870 esitystä vuodella ja samoin 1. maailmansota aihetti lykkääntymisiä vuoteen 1922 ja 1934 (jo 440000 katsojaa ml. Hitler, joka kävi siellä ennen vaaleja kerätäkseen suosiota) jälkeen seuraava oli vasta 1950. 2. maailmansodan aikana siellä pakkotyöläisiä oli hommisssa Messerschmidtin maanalaisissa tehtaissa.
Jostain syystä tapahtumaan tulvii väkeä USA:sta (
Bible-Belt-Amis kuten Zeit asian tiivistää) ja Kanadasta.
Kotisivun etusivu on saksalaiseksi poikkeuksellisen kansainvälinen, sillä normaalisti museoiden ja oopperoiden sivuilta saa englantia etsimällä etsiä. Siksi ei yllättänyt, että Linderhofissa oli englanninkielisellä kierroksella jenkkejä mukana reilusti. Opas oli ainakin tyytyväinen, kun ne jakoivat tippiä kierroksen loputtua. Niiden piti myös kommentoida oppaan juttuja
Really? Oh that is interesting etc.
Joka kaupassa näkyi olevan juhlakirja, saundträk-CD, ja muuta myynnissä.
Vaikka oli pyhäpäivä olivat useimmat kaupat aukit. Ilmeisesti turisteja ja niiden lompakkoa halutaan palvella tehokkaasti.
Mikä tekee poikkeuksellisen tuosta pitäjästä on sen veistäjäkoulu. Siksi myös myymälöitä lienee kymmenkunta. Oberammergaussa on 55 veistäjää. Suurimmat veistokset maksavat useita tuhansia, mutta tyypillistä ovat jouluseimien hahmot ja uskonnolliset veistokset kuten krusifiksit ja Maria-jutut. On siellä maallisiakin aiheita, kuten eläimiä, soittajahahmoja ja köyttäpitkin kiipeäviä ukkoja esim. lampun narussa.
Tässä erään
Holzschnitzerein webbikauppa, jossa voi katsella tyypillistä tuotantoa.
Siellä muuten myös
NATO school (koulu). Ihmettelinkin, miksi siellä sotilaspoliisiauton näin.
Oberammergausta löytyy varmasti keskimääräistä enemmän koristeltuja taloja. Kävelin kylää laajalti ympäri ja siellä oli kyllä säntillisesti hoidettuja tontteja. Ehkäpä ne on vielä skarpannut näytelmävuoden kunniaksikin. Silti tuosta jäi sellainen kuva, että tuolla toimittaa ohikulkiessa käydä vaikkei näytelmään menisi.
Varmaan tuolla on hankala löytää mitään kulttuurimaisemaa pilaavaa värikästä kebabkioskia. Toki siellä jotain italialaisia ravintoloita on.
Kulttuuria tuskin tuolla hirveästi on. Patikkaretkiä ja vuoristohissejä on useampikin, kuten vaikka edellisen juttini kartasta käy ilmi. Hotellikapasiteettia pitäisi riittää.
[Takana näkyvän 1342 m nyppylän huipulla on risti. Sinne pääsee sentän takansa loivempaa reittiä ylös.
Zeitin artikkelissa oli keksitty, että Oberammergau ja Jerusalem ovat kumpainenkin 850 m korkeudessa.]
Pilatushaus sisältää museon, jossa on kauppa, puusepän ja lasimaalarin työpisteet alakerrassa. Yläkerrassa museopuolella on peilejä, joihin maalattu päälle kuvia.
Talon julkisivu on peräisin vuodelta 1784.
1970-luvulla jopa Passionfestspielin puvustus meni överiksi.
Oberammergaun museo on pääkauppakadun varrella moderninoloisessa rakennuksessa. Siellä on näytteillä Passionnäytelmän esineistöä, mutta pääasiassa muuten puukäsityön historiaa isoista raamatullisista kuvaelmista (
Grippen) lähtien.
Tämän vuosituhannen taidokasta puukäsityötä museossa.
Museon puusepän pajan välineistöä.
Schwarzwaldin käkikellojen myynti on sentään kappaleen matkaa järkevämpää Oberammergaussa kuin Mynssenissä, vaikka sinne on vielä matkaa sillä aluehan alkaa vasta Stuttgartin länsipuolella.
Linderhofin linnan
turistimyymälän ulkopuolella katonrajassa oli englanniksi ja japaniksi, että kaupasta saa käkikelloja (
Kuckkucksuhr).
Kuvan kello maksoi muistaakseni 1500 eur.
