Montag, 31. Mai 2010

Versaillesin linna




Kuten jo totesin Pariiisista pääsee Versaillesin kaupunkiin (90'000 asukasta) junalla helposti. Linnan lipun (18 eur) ostoa etukäteen kannattaa harkita yhden jonon vähentämiseksi ja koittaa mennä ajoissa. Turhaan eivät jopa 30'000 päivittäistä vierasta tuonne matkaa.

Ludwig XIII osti metsästysmajan Versaillesista ja sitten tuli vielä linnan tapainen. Poika Ludwig XIV (1683-1715). Patsaassa lukee Ranskan ja Narvarran kuningas. Kardinaali Mazarini oli virkaa tekevä hallitsija nelivuotias poika oli hieman liian nuori johtamaan maata. 22-vuotiaana hänestä tuli kuningas. Aurinkokuningas työllisti pari arkkitehtia pisti laajennusoperaation käyntiin. Alle ja vanha kylä ja kirkkokin. Myös Ludwig XV kasvatti linnaa, joka keräsi jo ihastusta ja vierailijoita ympäri Eurooppaa. Hänen kuoltua Versaillesissa isorokkoon kuninkaaksi tuli pojanpoika Ludwig XVI.



Versaillesista hallittiin Ranskaa 1682..1789, jolloin Ludwig XVI ja Marie-Antoinetti kuskattiin Pariisiin Ranskan vallankumouksen takia. Seuraavan vuonne he yrittivät paeta kaupungista, mutta jäivät matkalla kiinni ja palautettiin Pariisiin. 10.8.1792 Tuileriesin linnaan tehtiin kansannousu ja kuningasperhe vietiin toisenlaiseen linnaan. Ludwig XVI teloitettiin 21.1.1793 ja Marie-Antoinette 16.10.1793. Sieltä poistettiin huonekalut ja koristelut. Napoleon vietti siellä vain yhden yön.



Palatsin peilisalissa (se ikiomalla wikipedia sivulla on kuvia) päätettiin 1. maailmansota 1919 (Saksan ja liittoutuneiden välillä). 1871 siellä oli perustettu Preussin kuningas/keisarikunta. Museona se on ollut 1830 luvulta lähtein.
Linna on 1979 lähtien UNESCOn maailmanperintökohde. Eiköhän ranskalaiset halua sen säilyttää muutekin sillä se tahkoaa varmasti hyvin rahaa. Restaurointityötä riittää vieläkin. Yksi iso etappi päättyy v. 2020. Nyt esimerkiksi ulkoseinän kultauksia on osa tehty.

Pätkä seinää.

[Sisäänkäynnin luona.]

Kuvia linnan huoneista näkee esim. surffaamalla linnan kotisivulle ja klikkaamalla vasemmalta Images et videos alta löytyvää linkkiä Voir le diaporama.
Wikipedian jutussa on myös kuvia kuten Kuningattaren makkari.
Jos jotain lukuja linnasta esittää niin lattia pinta-alaa 51210 neliötä, huoneita 70, tauluja 6123 ja huonekaluja ja vastaavia 5210.
Tässä panoraamakuva puiston puolelta.



Kaksikerroksinen kuninkaallinen kappeli (1710) on sekoitus barokkia ja klassista temppelimeininkiä. Kuninkaallisilla oli oma paikka. Naiset istuivat sivuaitioissa ja muut alakerrassa.


Taidetta kotiin.

Ei taida olla K-Raudan kattolistaa.

Sotasankari Ludwig.


Kuningattaren sänky, jossa on syntynyt 15 lasta. Marie-Antoinette pakeni naislaumaa tämän huoneen ovesta.



Tämä 120 m Galerie des Batailles (kuvassa puolet). Sisältää 82 rintakuvapystiä ja 33 isoa maalausta taisteluista. Wikipedian listassa on 118 teosta.

Sonntag, 30. Mai 2010

Ryöstö seraljista


[Odesonsplatzilla oli jostain syystä Biergarten ja "Christkindlmarket-kojuja" sekä pieni lava, jossa bändi soitti rokkia ja poppia. Välillä oli tullut vettä, joten yleisöä tuskin oli sataa enemmän klo 22:30.]

Aamulla ihmettelin Saksan lippua parvekkeella.
Kämppis tiesi kertoa, että Saksan Lena oli voittanut ESC:n (Euroviisut).



Ylen Areenassa näkyi olevan aamutv:n juttu autoilusta Keski-Euroopassa. Siinä pelotellaan moottoriteiden ruuhkista.


Youtubessa puolestaan on pätkä Applen iPad kaheleiden ostoryntäyksestä tältä viikolta.





Ryöstö seraljista (1782) on tunnettu Mozartin ooppera (kts. pätkä huumori Mozart-elokuvasta), mutta en ole sitä aiemmin nähnyt. Seralji tarkoittaa palatsia ja tapahtumapaikka ja -aika on Turkki 1500-l.

Staatsoperin ohjaus sisälsi jonkin verran huumoria ja itämaisia sävyjä kuten pitikin, mutta aika moderni toteutus paikoin oli. Siellä nähtiin näyttämöllä mm. turkinlippuja kantavia jalkapallofaneja, joilla nyt ei ollut tuon tärkeämpää tekemistä. Erikoisinta oli, että tapahtumia selosti välillä saksaksi turkkilainen nainen. Tekstitystä ei ollut edes saksaksi sillä kieli oli saksa. En usko, että tavan saksalaisetkaan vaikka sopraanoiden numeroista aina selvää saivat.


Belmonte on espanjalainen herrasmies. Tässä ohjauksessa se näyttikin sellaiselta. F. Wunderlich lienee ollut äänensä puolesta yksi parhaimpia.
Sen kihlattu Konstanze ja palvelijat Blonde ja Perillo ovat joutuneet orjiksi (merirosvojen myymänä) Selimin linnaan. Belmonte on saanut vihiä, että he ovat siellä ja on saapunut paikalle.


Alkusoitto on tunnettu. Sen aikana eunukit levittivät sanomalehtia lavan etuosaan.
Lavastuksen tärkein elementti oli lentävät sohvat (kts.kuva). Niitä oli viisi eri väristä (+ valaistus) ja yleensä niissä oli saman värisiin vaatteisiin pukeutunut tanssijatar, mutta välillä mm. Osmin ja palatsiin vangitut porukat.

Takaseinällä oli jollain konstilla tehty videoscreeni ja lavan etunurkan tietokoneen äärestä sinne saattoi piirtää tekstiä, kuten 2. AKT tai lopussa esiintyjien nimiä. Välillä sinne pistettiin itämaisia kuvioita, Turkin lippu tai vaan vihreä neliö. Usein näytettiin linnan karttaa, johon piirrettiin nuolilla, missä nyt ollaan menossa.

Paikan vartija on nimeltään Osmin. Aluksi se hieman kurmottaa Perilloa .
Osmin on ihastunut blondiin (hieno nukketeatterikohtaus erinomaisilla laulajilla) (Blonde), mutta tunne ei ole molemmin puolinen.
Osminin esittäjä oli erinomaisen huvittava tuhti kalju herra Peter Rose. Ääni ei ollut mattisalmis/jaakkoryhäs tasoa kuitenkaan.

Haaremin vaimot (vahvasti meikattu sekakuoro) näyttäytyivät vain kerran. Siinä kävi ilmi, että talon herra oli valitettavasti mielistynyt Konstanzeen, joka kuitenkin kieltäytyy.

Belmonte keksii pukeutua arkkitehdiksi, että pääsee sisään palatsiin ja myöhemmin vielä turkkilaisen naisen mustaan asuun.
Hän tapaa Perillon - ja valitettavasti Osminin. Konstanze on palatsin vartioidussa haaremissa. Sinne päästäkseen Perillo juottaa Osminin humalaan, joka nukahtaa.

Pako ei onnistu kuitenkaan vaikka veneeseen pääsevät. Venekohtauksessa on pari sirkustaiteilijaa laskeutumassa pitkiä liinoja pitkin alas kieputellen itseään milloin mitenkin. Veneen takana eunukit on pistetty selällään rullilla liikkuva laudan päälle puhaltamaan saippuakuplia meren aalloiksi. Veneen alla roikkuu kaloja.

Porukka tuodaan takaisin linnaan ja vankilaan.
Valitettavasti Ryhänen on liian harvoin nähty oopperalavoilla. Tässä kuitenkin äänite Osminin Ha! wie will ich triumphieren Salmiseltakin on vain konserttiversio parin vuoden takaa.
Kaikki ovat varmoja, että kuolema odottaa koko sakille. Tuomion koittaessa kuullaan armonanomisia (onpa tässä pätkässä hieno elokuvaversio!) kuitenkin herra armahtaa kaikki ja päästää vapaaksi, koska ei halua olla Belmonten isän kaltainen. Niimpä kaikki iloitsevat (englannin kielisillä teksteillä).

Olin varmaan ainoa ovela oopperan väliajalla, joka osasi lähteä hakemään jäätelön nihkeään iltaan. Omituisia makuja piti testata: mysli ja mansikka-kaneli.. Kuvassa oleva ravintola turistikaupunginosassa on jo hyvässä kasvustossa.

Samstag, 29. Mai 2010

Linderhof

Hgissä oli toukokuussa ulkosuomalaisten parlamentin kokous. Ihmisiä oli 23 maasta, mikä ei tunnu paljolta. Tilaisuuden Halosen puhe ja Stubbin puhe, jossa todetaan "Vaikka tuoreita lukuja ei olekaan saatavilla, väestörekisterikeskuksen mukaan ulkomailla asuu ainakin 250000 suomalaista. Ja jos mukaan lasketaan toisen ja kolmannen polven suomalaiset mukaan niin luku nousee pitkälti yli miljoonan. "




Loppiaismaanantain pääkohde siis oli Linderhofin linna. Esikuvana toimi Versaillesin palatsi.


Yksi saksalainen pikkupoika totesi edessä spontaanisti Meine Güte! So klein Schloss! (Voi ihme, miten pieni linna).
Sisällä ei saanut valokuvata, mutta voin todeta, että sen huoneet olivat koristeellisia viimmmesen päälle. Se mm. teetätti Wagnerille pianon kuvassa vas., mutta Richard ei ehtinyt testaamaan sitä.
Ruokailuhuoneessa oli lattialuukku, jossa palvelijat vinssasitvat ruokapöytää ylös-alas. Ruokalajeja oli normaalisti 7..12. Huoneissa näkyi joitakin takkoja, mutta kartano lämmitettiin yhdellä uunilla alakerrasta, ja takoista päästettiin lämmintä ilmaa huoneisiin (keskuslämmitys). Makkari oli sata neliötä. Sänky oli jotain 3x3m - olihan Ludwig II oli tosin poikkeuksellisen pitkä 192 cm. tjsp. Toisin kuin Versaillesin aurinkokuningas hän ei antanut audiensseja makuuhuoneessa pukeutuessaan. Kuva audienssihuoneesta.
Peilisalissa on hienot efektit sillä näyttää, että huoneita jatkuisi ja jatkuisi eteen päin.
Esineistöä tietysti oli loistelias kattokristallikruunu, riikinkukko ja norsunluukynttelikkö.


Terassipuutarha, jonka huipulla on Veenus-temppeli.

Etualan altaan kultainen systeemi.

Takapihan 30 askelmainen vesiputous Neptunus suihkualtaaseen.


Päästäkseen Venus-luolalle, pitää muutama minuutti tallustaa. Valitettavasti köynnökset eivät ollet ehtineet kasvaa leikkauksen jäljiltä.

Keinotekoinen luola (Venusgrotte) (kts. parempi kuva), joka on rakennettu Tannhäuser oopperan ekan näytöksen luolan muokaan.
Ludwig II:n istui joko veneessä tai aitiossa kuuntelemassa Wagnerin oopperoita. Kokonaisia oopperoita tuskin on esitetty tuolla.
Tuona toukokuisena hellepäivänä luolassa lienee ollut 10 astetta lämmintä. Sen alla ja seinissä on kuitenkin ollut lämpökanavat, joilla on saatu sisälämpötila 20:een ja vesi lämmittettyä vieläkin lämpimämmäksi. Seinässä on myös palvelijoilla toimivat aaltokone. Siellä oli Baijerin 1. sähkövalaistus. 24 dynamoa oli 100 m päässä kopissa. Palvelijat muuttivat valon värejä tunnelman mukaan.






Tämä on Itävallassa rakennettu "marokkolainen" talo Pariisin 1878 maailmannäyttelyyn. Ludwig II:n kuoltua se siirtyi yksityisomistukseen, mutta 1980-l. valtio osti sen takaisin. Tänne se palasi vasta v. 1998.


Maurilainen kioski muutaman sadan metrin päässä luolalta. Kuva edestä.
Tämä oli Preussin osastolla maailmannäyttelystä, jonka jälkeen siirtyi jonkin rautatiemiehen omistukseen kunnes sen konkurssipesästä Ludwid II osti sen puistoonsa (1876). Noh, ei ne Ludwigin suunnitelmatkaan niin halpoja olleet. Tämä Linderhof on sen kolmesta linnasta ainoa, joka valmistui Ludwigin eläessä.


Linderhofin pikkukappeli St Anna (1864) on hieman metsän seassa. Tässä kuvassa v. 1871 se on aika toisenlaisessa ympäristössä vielä ennen Ludwig II:n aikaa. Tässä sisäkuva.


Kuningas Maximillian II osti sen Linderin perheeltä v. 1850 metsästysmajakseen. Poikaa (Ludwid II) ei metsästys kiinnostanut, mutta piti majan syrjäisestä sijainnista. Hän rakennutti pikku linnan ja metsästysmaja siirrettiin syrjemmälle.
Majaan on vapaa pääsy. Ulkoa se ei näytä hirsitaloa ihmeellisemmältä, mutta sisällä on toki aika erikoisia juttuja. Se on mietitti Wagnerin Valkyyrioiden ratsastuksen ekan näytöksen Hundingin mökin mukaiseksi. Valitettavasti alkuperäinen versio paloi 1945, mutta kai tämä 1960-luvun jälleenrakennus on ihan hyvä jäljitelmä.
Lähellä on myös pieni puukappeli, joka on Parsifal oopperan mukaan. Se jälleenrakennettiin vasta v. 2000.


Linnan ympärillä siis saa tehtyä n. tunnin kävelylenkin ym. kohteiden näkemiseksi. Reitti on asfaltilla päällystetty, joten ei kengätkään likaannu.


Tämän ravintolan Biergartenilta avautuu varmastikin yksi Baijerin komeimmista maisemista. Minä ostin makkarat, kahvit ja limonadin linikkapysäkin viereiseltä kioskilta, josta sai nopeasti ja kohtuu hintaan.

Donnerstag, 27. Mai 2010

Oberammergau



Oberammergaun keskeinen rakennus on tämä teatteri, joka sai suurin piirtein nykyisen muotonsa 1929, mutta toki sitä on laajennettu ja modernisoitu. Lämpiössä on historiasta kertova valokuvanäyttely. Rakennus on periaatteessa rakennettu vain yhtä teosta varten, ja vieläpä s.e. se esitetään vain joka kymmenes vuosi. Nykyään tosin sinä vuonna sata kertaa. Kysymyksessä on Kristuksen kärsimysnäytelmä.

Oikeastaan alkusysäyksen syynä on Ruotsi-Suomi sillä näytelmä ensimmäisen kerran esitettiin 1634 30-vuotisen sodan aikana. Edellisenä vuonna kyläläiset tekivät valan, että jos Jumala säästää Oberammergaun rutolta, joka oli tappanut kokonaisia kyliä ympäriltä he esittävät näytelmän joka 10. vuosi. Kylän polkuja vartioitiin sitä ennen, mutta sivupolut tunteva renki oli päässyt jo livahtamaan kylään ja levitti taudin perheeseensä, joka kuoli ruttoon. Sitten tehtiin kiireesti vala, eikä kertoman mukaan enää kukaan muu kuollut.

5000 asukkaan kylästä puolet ainakin on jollain tavalla osallisena näytelmän toteutuksessa. Ainakaan puusepistä ei ole pulaa. Näyttelijöiden tulee olla asunut paikkakunnalla 20 vuotta. Viimeiseen vuoteen ei monien miesten tarvitse ajaa tukkaa tai partaa, kuten Weltin kuvassa näkyvä 45-v. Juudas.

Ensi-illasta raportoi mm. der Spiegel. Kuvassa 4/8 on Seehofer, joka oli paremmissa piireissä liikkuvan amerikkalaisen työkaverini ohella ensi-illassa.
Syddeutsella on enemmän kuvia itse näytelmästä.


[Katsomorakennuksen edessä oli modernia aiheeseen liittyvää taidetta.]

Tällä hetkellä 102:een esitykseen on ehkä lippu tai kaksi jäljellä mitä. Lippujen hinnat vaihtelevat 50 eurosta 170:een. Se on toki kohtuu hinta, joka on tyypillinen istumapaikka hinta hyvässä oopperassa. Minä en kumminkaan talvella ostanut lippua, koska silloisen tietämyksen mukaan sieltä ei junia kulje illalla enää Mynsseniin vaan olisi joutunut jäämään sinne yöksi, jolloin kustannukset olisi noussut yli kahdensadan.

Yhteen esitykseen mahtuu 4720 henkeä, ja koska kaikki on loppuunmyyty nousee katsojamäärä aika tarkasti puoleen miljoonaan. Kausi kestää toukokuusta lokakuuhun.

Nyt näytelmä esitetään 41. kerran 370 vuotisen historian aikana. Joskus on jouduttu taipumaan 10-v. esitysvälistä. En tiedä oliko lykkäys syynä vai riemu, mutta Napoleonin sodan jälkeen 1815 oli näytäntövuosi. 1800 alussa oli kymmenen vuotta kielletty passioiden esittäminen. Sehän oli kuuluisaa sekularisaation aikaa, jolloin kaikkea kirkollista kiellettiin. Sota lykkäsi myös 1870 esitystä vuodella ja samoin 1. maailmansota aihetti lykkääntymisiä vuoteen 1922 ja 1934 (jo 440000 katsojaa ml. Hitler, joka kävi siellä ennen vaaleja kerätäkseen suosiota) jälkeen seuraava oli vasta 1950. 2. maailmansodan aikana siellä pakkotyöläisiä oli hommisssa Messerschmidtin maanalaisissa tehtaissa.

Jostain syystä tapahtumaan tulvii väkeä USA:sta (Bible-Belt-Amis kuten Zeit asian tiivistää) ja Kanadasta. Kotisivun etusivu on saksalaiseksi poikkeuksellisen kansainvälinen, sillä normaalisti museoiden ja oopperoiden sivuilta saa englantia etsimällä etsiä. Siksi ei yllättänyt, että Linderhofissa oli englanninkielisellä kierroksella jenkkejä mukana reilusti. Opas oli ainakin tyytyväinen, kun ne jakoivat tippiä kierroksen loputtua. Niiden piti myös kommentoida oppaan juttuja Really? Oh that is interesting etc.


Joka kaupassa näkyi olevan juhlakirja, saundträk-CD, ja muuta myynnissä.
Vaikka oli pyhäpäivä olivat useimmat kaupat aukit. Ilmeisesti turisteja ja niiden lompakkoa halutaan palvella tehokkaasti.


Mikä tekee poikkeuksellisen tuosta pitäjästä on sen veistäjäkoulu. Siksi myös myymälöitä lienee kymmenkunta. Oberammergaussa on 55 veistäjää. Suurimmat veistokset maksavat useita tuhansia, mutta tyypillistä ovat jouluseimien hahmot ja uskonnolliset veistokset kuten krusifiksit ja Maria-jutut. On siellä maallisiakin aiheita, kuten eläimiä, soittajahahmoja ja köyttäpitkin kiipeäviä ukkoja esim. lampun narussa. Tässä erään Holzschnitzerein webbikauppa, jossa voi katsella tyypillistä tuotantoa.

Siellä muuten myös NATO school (koulu). Ihmettelinkin, miksi siellä sotilaspoliisiauton näin.




Oberammergausta löytyy varmasti keskimääräistä enemmän koristeltuja taloja. Kävelin kylää laajalti ympäri ja siellä oli kyllä säntillisesti hoidettuja tontteja. Ehkäpä ne on vielä skarpannut näytelmävuoden kunniaksikin. Silti tuosta jäi sellainen kuva, että tuolla toimittaa ohikulkiessa käydä vaikkei näytelmään menisi.
Varmaan tuolla on hankala löytää mitään kulttuurimaisemaa pilaavaa värikästä kebabkioskia. Toki siellä jotain italialaisia ravintoloita on.
Kulttuuria tuskin tuolla hirveästi on. Patikkaretkiä ja vuoristohissejä on useampikin, kuten vaikka edellisen juttini kartasta käy ilmi. Hotellikapasiteettia pitäisi riittää.


[Takana näkyvän 1342 m nyppylän huipulla on risti. Sinne pääsee sentän takansa loivempaa reittiä ylös. Zeitin artikkelissa oli keksitty, että Oberammergau ja Jerusalem ovat kumpainenkin 850 m korkeudessa.]

Pilatushaus sisältää museon, jossa on kauppa, puusepän ja lasimaalarin työpisteet alakerrassa. Yläkerrassa museopuolella on peilejä, joihin maalattu päälle kuvia.
Talon julkisivu on peräisin vuodelta 1784.

1970-luvulla jopa Passionfestspielin puvustus meni överiksi.

Oberammergaun museo on pääkauppakadun varrella moderninoloisessa rakennuksessa. Siellä on näytteillä Passionnäytelmän esineistöä, mutta pääasiassa muuten puukäsityön historiaa isoista raamatullisista kuvaelmista (Grippen) lähtien.


Tämän vuosituhannen taidokasta puukäsityötä museossa.


Museon puusepän pajan välineistöä.


Schwarzwaldin käkikellojen myynti on sentään kappaleen matkaa järkevämpää Oberammergaussa kuin Mynssenissä, vaikka sinne on vielä matkaa sillä aluehan alkaa vasta Stuttgartin länsipuolella.
Linderhofin linnan turistimyymälän ulkopuolella katonrajassa oli englanniksi ja japaniksi, että kaupasta saa käkikelloja (Kuckkucksuhr).
Kuvan kello maksoi muistaakseni 1500 eur.