Kokous

[LRZ:n tuleva petaflop koneen ja muun laitteiston maja pitäisi olla valmiina ensi kesänä, jottan kone voidaan tuoda seuraavana syksynä sisään. Tilausta ei ole vielä tehty.]

Työviikko alkoi kokouksen merkeissä. LRZ:lle tuli 120 henkeä 20 maasta ml. Turkki, Kreikka, Bulgaria, Serbia, Norja, Tsekki, Kypros ja Itävalta joita ei ole juuri ennen näkynyt näissä piireissä. Noh, ei niillä ole supertietokonetta vieläkään, mutta EU etenkin haluaa ottaa monet maat mukaan yhteistyöhön suurien neljän maan (Italia, Saksa (3 kpl), Ranska, Espanja) koneiden käyttöön.
Suomesta oli kahdeksan työkaveria.

Kyseessä oli PRACE-projektin ensimmäisen toteutusvaiheen aloituskokous. Siinä oli jo kaksi vuotinen valmisteluprojekti, jossa olin mukana.

Pääasiallisena hommana on uusien petaluokan koneiden hankinta ja käyttöönotto ja sen jälkeinen elämä. Nyt niitä 1 000 000 000 000 000 liukulukuoperaatiota sekunnissa (teoriassa) suorittavia koneita on vain yksi Jülichissä Saksassa. Vuoden vaihteessa odotetaan Ranskaan toista. Sielläkin piti rakentaa uusi rakennus sitä varten ja se valmistuu ensi kuussa.

Projektin aikana kirjoitetaan kuutisenkymmentä monen kymmnen sivun paperia erityisesti EU:n huviksi, joka lystin maksaa puoliksi ainakin. Henkilötyövuosia projektissa on liki sata. Suurin osa työstä kuluu sovellusten muokkaamiseen ja tukemiseen tulevissa supertietokoneissa, jotka vaativat sovelluksen (algoritmin) toimivaan tehokkaasti tuhansille prosessoreille.

Kahvin kanssa oli voibretzeneitä ja voitaikina leivoksia. Lounaaksi oli ekana päivänä ennen kokouksen alkua voileipiä ja toisena päivänä keskellä kokousta Leberkäsesemmeleitä sinapilla ja jotain nuudelisoppaa.

Konferenssi-illallinen oli Garchingin Gasthof Neuwirtissa. Siellä oli iso perinteinen oluthalli kaarevalla katolla, johon oli maalattu kuvia. Siellä oli myös näyttämö, jossa ei kuitenkaan kukaan esiintynyt. Löwenbrau-panimon logojen lisäksi löytyi koristeena myös krusifiksi seinältä. Baijerilainen runsas illallinen oli buffet-tyyppinen. Oli siellä kyllä monenlaista salaattiakin ja svaabilaista Eierspätzleä. Epäbaijerilaisesti minä valitsin Apfelstrudelin sijaan jäätelöannoksen. Olutta tai alkoholitonta juotavaa tarjoiltiin pöytiin. Onneksi saksalaiset veronmaksajat erään organisaation kautta taisi maksaa illallisen, koska meidän työpaikkamme ei niitä korvaa.

Tiestysti saksalaiset ja espanjalaiset jaksoivat vieläkin palata MM kisoihin. Ranskalaiset sanoivat unohtaneensa kesä-heinäkuun.
Puolalaiset taisivat jäädä sinne pisimpään, kun lähdin 23:n jälkeen espanjalaisten työkavereiden kanssa. Yksi heistä kertoi, että Lonely Planet oppaassa varoitetaan ryhtymistä juomiskisaan puolalaisen kanssa.

Suomikuvia

Kävin lomalla tarkastamassa metsätuhoja Ruokolahden pohjoisosassa. Onneksi ne pari kovaa myrkskyä syöksyvirtauksineen olivat kohtuullisen pienellä alueella. Joillakin kävi huonompi tuuri. Parikkalan valolla meni kuukausi askarrellessa runkoverkkoa kuntoon. Ainakin jotkut kesämökit ovat vieläkin ilman sähköä reilu kuukausi myrskystä.

Otin minä Lappeenrannan hiekkalinnastakin kuvia yms., mutta kamera jäi puvun takin taskuun kaiketi. Joskus toiste sitten ehkä. Nyt on ehkä oikea hetki pistää Canon S90 tilaukseen.

Nyt ei ollut lentokoneet niin täysiä kuin viikko sitten toiseen suuntaan menessä. Silloin oli perjantai ja pois tullessa sunnuntai, mikä tietysti voi vaikuttaa asiaan.
Vaikka se LPR-Riika välin Q400 kone on uusi, ei sinne anneta pistää isohkoja käsimatkatavalaukkuja sisään vaan ne viedään ruumaan. Läppäri yms. ei mahtane tykätä. Fokker 100 Riika-MUC oli tilavampi. Sitä väliä operoi joku Blue Lines tms.

Freising revisited

Kävin taannoin Freisingissa kaiketi kolmannen kerran kun kävin siellä suomalaisturistin kanssa huviretkellä.
Entisiä postauksia ainakin yleiskatsaus, St. Georg ja Domista.



Säästöpankilla vaikuttaa olevan samanlaiset kukat kuin Mynssenin Hirmerillä.
Kadulla näkyy karhuja paljon, koska se on Freisingin vaakunassa. Tässä kuvassa ne ovat enemmän taideteoksen näköisiä.

Runsasssisältöiseen tuomiokirkkoon mäen päällä voi tutustua huoletta useaankin kertaan.

Ingolstadt

Tonava kaunoinen virtaa Ingolstadtin läpi. Se on paljon leveämpi etelämpänä kaupunkia.

Baijerilainen wikipedia kertoo, että Ingoiståd is nåch Rengschburg de zwoatgreßte deitsche Ståd an da Doana und gheat zu de am schneijstn wachsndn Städt in Deitschland. 2006 hot Inglståd as 1200-jährige Stådjubiläum gfeiat. (ts. 2. suurin Regensburgin jälkeen Tonavan varrella ja 2006 oli 1200-v. synttärit).

Asukasluku on 124 tuhatta. Oberbayernissa 2. suurin Mynssenin jälkeen ja 6. suurin Baijerissa.

Sinne perustettiin 1472 ensimmäinen yliopisto Baijeriin, josta tuli vastauskonpuhdistuksen keskuspaikka. Ranskalaisten valloitusten myötä se siirrettiin v. 1800 Landshutiin, ja 1826 LMU:ksi Mynsseniin.

1. maailmansodassa tuohon kaupunkiin tutustui sotavankina itse de Gaulle ja Venäjän Тухаче́вский, josta tuli myöhemmin NL:n punaisen armeijan päällikkö ja Stalinin vainojen uhri.


St. Anton lähellä rautatieasemaa.
Rautatieasemalta (pää- tai pohjoiselta) on syytä ottaa linja-auto (minä tosin kävelin keskustasta päärautatieasemalle, mutta en menisi suosittelemaan).
Baijertiketillä pääsee matkustamaan niillä ilmaiseksi.


Löytyi siellä ev.lut kirkkokin, jonka tunnistaa karusta ja rappeutuneesta ulkokuoresta sekä tyypillisestä purppurasta kyltistä (reikää peittämässä?). Ovi oli kiinni jo.


Kyseisessä linnassa sijaitsee jonkin sortin asemuseo (keskiaika). Pitänee joskus käydä.

Paikallinen Asam-kirche. Se on asemuseon ohella toinen paikka, jossa ehkä vielä pitäisi käydä, kun kerkiän.


Kaupungin kirjasto on saaanut sijan historiallisessa rakennuksessa.



Vanha raatihuone. Moritzkirchen torni näkyy takana.

Lintuja varten on viritetty ikkunanlaudoille noita rumia piikkejä.


Keskustan taloja. Se oli kyllä aika kuollut lauantai-iltana hyvästä säästä huolimatta. Oli siellä ravintoloita ja kahviloita, joiden edessä istui porukkaa.
Tuolla näköjään kaupat menevät jo klo 18 kiinni lauantai-iltaisin.





Eräässä puistossa oli erinäisiä muistomerkkejä kuten näiden paikkakunnan surmattujen juutalaisten muistoksi.





Ingolstadt outlet-villageen pääsee vaikkapa pohjoiselta rautatieasemalta bussilla kätevästi taikka sitten keskustan kautta, jossa esim. päälinja-autoasema (Zentral Omnibus Bahnhof, ZOB) sijaitsee.

Tuo Ingolstadt Village on toisen unelma ja toisen painajainen. Siellä teollisuusalueella on satakunta merkkiliikkeen poistomyyntiliikettä. Oli siellä Lindt'in pieni suklaakauppakin ja muutama ravintola.

Koska tuo kylä on luoto keskelle peltoa tai teollisuusaluetta on ollut vapaat kädet suunnitella, mitä lystää.
Tuo on liioitellun keinotekoista arkkitehtuuria, josta tulee ehkä Espanja mieleen.
Siellä on iso parkkipaikka, joka oli lauantaina täynnä autoja, että lienenkö isompaa nähnyt. Näemmä tuo hulluidea on kannattanut.
Noh, olipa Suomen Kuivalehden Jyvissä & Akanoissakin seuraava ilmoitus:
"Shoppaa ja outlettaa jopa -80% DesignShop Outletista! Suomalaisia brändituotteita Kuopion Kauppahallista." (Mainos Savon Silmukassa 9.6)"

Westend

Lukio aukion vieressä.


Theresienwieseltä (Oktoberfestkentältä) vie mm. Beethoven- tai Schubertstrasse keisari Ludwigin aukiolle. Kaakkoon siitä vähän matkan päässä on U6:n Goetheplatzin pysäkki. Goethestrasse vie pohjoiseen suoraan päärautatieasemalle.

Päärautatieaseman eteläpuoli lienee Westendiä tai sitten ei, mutta vieressä on ainakin. Joku voisi sanoa sitä myös Istanbuliksi sillä siksi värikästä seutua se on.. Kannattaa pistäytyä ehdottomasti kävelyllä.
Die Weltin artikkelin mukaan siellä on maahanmuuttajataustaisia 40%.

Yritteliäisyyttä löytyy: Internet-välitteisiä puheluita, kännyköiden ostoa, myyntiä, korjausta ja koristelua, ja vaatteita.


Arabialaisia ja turkkilaisia elintarvikkeita. "Istanbul jalokivet" on tyypillinen jalokivennäisten moniosaaja osto- ja myyntiliike. Noita kultakello, -sormus, hammaskulta ym. liikkeitä on runsaasti.



Pelikasinot ovat myös turkkilaisten erikoisalaa. Hedelmäpelejä kun ei saa missä vain olla.


Tämä apteekki palvelee kuudella eri kielellä.


Eksoottisempi marketti. Sanomattakin selvää on, että kebabpaikoistakaan ei ole pulaa.

Obatzda,Gröstl

Bauerngröstl'n (maalaisjotain) on nimensämukaisesti yksinkertainen ravitseva perunapohjainen lihajuttu. Esim. tämä resepti:

• 800 g perunaa
  
• sipuli
  
• 3 rkl öljyä
  
• 500 g keitettyä naudanlihaa
  
• suolaa, pippuria, meiramia (Majoram, engl. majoran), laakerinlehtiä (Lorbeerblatt, engl. bay leaf)
  
• 30 g voita
  
• hieman lihalientä
  

Perunat keitetään ja sitten kuoritaan ja paloitellaan. Sipuli paistetaan öljyssä ja sitten pilkotaan keitetty liha pieneksi pannulle ja sipuli ja suola perään. Myöhemmin peruna, laakerinlehti ja meirami. Paistetaan että seos saa väriä.
Sitten voita ja lihalientä. Voidaan syödä vaikka kaalisalaatin kera.

Söin taannoin sellaisen tavallisen salaatin kanssa (7,50 Isartorin viereisessä pienessä baijerilaisravintolassa ).

Tirolissa on näköjään oma versio, jonka päälle lätkäistää paistettu kananmuna. Wikipediassa sanotaan suoraan, että kyse on tähderuoasta.



[Kuvassa suomalaisturistin tilaama Höfbräuhausin ravintolan alkuperäinen Brotzeitteller eli välipalalautanen kotona savustetulla kinkulla Streichwurst (sulatemakkara??), kylmällä paistilla Braten Pressackilla (lihahyytelömakkaraleike), etikkakurkulla Essiggurke, kaksi palaa leipää ja voita. Hintaa 8,50.

Baijerilaisesta wikipediassa on tietysti oma sivu Obatzdalle (Bair. Obaatzda). Sitä on tuo keltainen pallero keskellä.

Söin kiinalaisen tornin ravintolassa ruoka-annoksen Dreierlei Obatzter mit roten Zwiebeln, Schnittlauch und Hausbrot (kolmenlaista baijerilaista juustoa, punasipulia, ruohosipulia (engl. chive) ja leipää (6,00). Leivän kanssa tuota "voita" on järkevintä syödäkin, mutta voi sitä syödä Bretzeninkin kera tietysti. Se on Biergarteneiden vakiotavaraa.

Aineksina on camembert and brie juustoja ym. kermaa, tuorejuustoa, heraa ja voita. Joten se on hyvin vähähiilihydraattista (3 g) wellnesssapuskaa. Nälän vievää raskaa on ainakin 31 g.

Mynsseniläiseen Obatzdaan tarvitaan

• 250 g voita
  
• 300 g Camemberttia (70% rasvaa)
  
• 250 g tuorejuustoa
  
• 100 g Crème fraïssea
  
• 1 punasipuli
  
• yrttisekoitusta, paprikaa suolaa ja pippuria,
  

Aineet pitäisi olla tunnin lämpimässä ja sitten käytännössä vaan sekaisin.

Bemareita

BWM Z4 GT3 480 hv 8 sylinterisen 4 l koneen tuottamana.


BWM M3 GT2 500 hv 8 sylinterisen 4 l koneen tuottamana.
M3 ja Z4 malleja on myynnissä, mutta ei ehkä näinä GT versioina kumminkaan.





BMW:n Gran Coupe konseptiauto - vai kopioyritelmä Audi A5:sta. Se tulee kilpailemaan kyllä A7:n kanssa. Myyntiin tuon on tarkoitus tulla 2012. Sitä aletaan valmistamaan Dingolflingin tehtaalla n. 100 km Mynssenistä koilliseen.






BMW 326 tehtiin 1936-1941 neliovisena mallina ja myös 2- tai 4-ovisena avoautona. Se oli ennen sotaa menestynein BMW (liki 16000 valmistettua autoa). Siihen maailmanaikaan jotkin firmat tekivät toivomuksesta autoon koreja. Kuvan auto on vuodelta 1938. Siinä on 6 sylinterinen n.2 litrainen moottori tuottaen 50 hv. Huippunopes on 115 km/h.
Jos tuommoisen haluaisi ostaa niin netissä olisi yksi myytävänä 70 tuhannella eurolla.

P.S FC Bayerni juo nahkahousuissa olutta. Sehän on terveellistä urheilujuomaa.

P.P.S Bayreuthissa on skandaali, kun joku 23 vuotias kunnallispoliitikko sai ostaa omaan käyttöön lippuja Wagner-oopperaan. Hän maksoi niistä 400 eurolla ja möi ne reilulla 1500 eurolla Ebayssä. Edesmenneellä juhlien johtajalla W. Wagnerilla oli ripustanut mustanpörssin kauppiaiden valokuvia näytteille kostoksi.

Lihaherkkuja

Miten olisi siankieltä tai hapanlihaa hyytelössä? Halvalla saisi.

Ei ensimmäinsenä mieleen tulisi liittää wellness tai sport suolamakkaran yhteyteen. Noh, eiköhän sillä tule suolojen tarpeet tyydytettyä, jos hikoiluttaa.


Taannoin söin Deutsches Museumin liikennemuseon vieressä sijaitsevassa kongressikeskuksen baijerilaisessa ravintolassa Münchner Schweinsgraten mit Kartoffelknödel. Siinä oli päällä kova (nahka?), joka olisi ollut korkeintaan koiralle rouskutelta (jos siinä ei olisi ollut suolaa).
Jostain syystä mukana ollut turisti sanoi jossain vaiheessa närästystä havainneen. En minä ainakaan. Erään toisen turistin valistunut äiti oli ennen reisua suositellut ottamaan maitohappobakteereja reissuun mukaan, kun baijerilainen ruoka on muka sellaista vaativaa. Noh, hyvin pärjäsi ilmankin.

Sivu on hyvin tiivistänyt Schweinsbratenin suosion:


Koa bayrische Spezialität hod üba de Grenzen des Freistaates hinaus a derart hohe Bedeutung erlangt wia da Schweinsbraten.

Ob ois Niederbayrischer Krustenbraten mit Bayrisch Kraut und Semmeknedl oda ois Oberbayerisches Schmankerl zu Dunkelbiersoße, Kartoffeknedl und Blaukraut, der beliebte bayerische Evergreen ko ned oft gnua serviert wern.


Samaisen ravintolan ruokalistalta bongasin myös Milzwurstin eli pernamakkaran.
Tafelspitz on baijerilainen ja erityisesti itävaltalainen liharuoka härän rinnasta. Sitä voidaan tarjoilla omenahillon ja piparjuuren (Boarisch: Kren, saks. Meerrettich, engl.: horseraddish tai kermaviilin ja piparjuuren sekoituksen kera. Noita piparjuuri kastikkeita pitää varoa: niillä saa kyllä nenäontelot auki helposti.



Loppukevennyksenä outoja vihanneksi Viktualienmarktilta, kuten Spitzkohl, joka on tavallista keräkaalia Weißkohl (valkokaali) miedompi ja sopii hyvin salaatteihin. Se kasvaa myös aikaisemmin ja siksi sitä sanotaan kesäkaaliksi.
Sellereitäkin oli jo saatavilla.