Aïda Semperissä

Dresdenin Semper ooppera on kuuluisa paikka. Se Semper on siis arkkitehti (patsaskin löytyi).
Ooppera on Zwingerin vieressä ja hovikirkkoa vastaapäätä, joskin välissä on iso aukio ja katu.

Kooltaan se on melkein Mynssenin Gärtnerplatzin teatterin kokoa eli ei mikään iso. Se oli vastikään ilmeisesti restauroitu eli sisältä kaikki näytti uudelta ja parvien kaiteeseen oli rakennettu ilmastointi että oli ihan mukava istua hellepäivästä huolimatta. Mynssenin iso teatteri tahtoo olla turhan lämmin normaalinakin päivänä ja muutenkin se on kulahtanut hieman. Tekstityslaite oli Semperissä paljon parempi eikä ollut ongelmia lukemisessa.
Jännä yksityiskohta oli näyttämön yläpuolella oleva roomalaisia numeroita näyttävä kello. Ensimmäinen kello, jonka minä olen tavannut, joka näyttää aikaa viiden minuutin askelissa.

Minulla oli lippu toisen parvin eturivistä keskeltä eli täysi näkyväisyys ja hintakin oli sen mukainen (6x eur muistaakseni). Ostin sen etukäteen, koska ei olisi ollut mitään toivoa saada iltakassasta lippua kun paikka on pieni ja illanohjelmassakin oli kuuluista Aïda. Sen olen nähnyt Savonlinnassa perinteisenä versiona, mutta tulipahan nyt käytyä tässä kuuluisassa talossa.
Laulajien taso ei ollut mikään huima minusta. Mynssen ja Savonlinna voittaa ilman muuta. Lavastus & puvustus oli modernia, muttei juuri haitannut.

Yleisö näytti minusta paljon virallisemmin pukeutuneelta jne. kuin Mynssenissä eikä nuoria näkynyt toisin kuin täällä. Ehkä lippujen hinnat ovat korkeammat, mutta silti.
Kanttiinin puolikin oli koristeltu kattomaalauksin.



Egyptiläinen sediini tilasi Verdiltä oopperan v. 1870 ja siitä sitten syntyi Aida.
Aïdassa on etiopilainen tytär ja isä orjina egyptiläisessä hovissa.

Celeste Aïda on varmaan oopperan tunnetuin aaria, jota tähdet esittävät konserteissaan tietysti. Tässä Jussi Björlingin äänityksenä. Kohdassa 1:20 alkaa celeste ja 2:30 kohdassa tulee jo ilmaa pihalle hyvin.
Sen laulaa ekassa näytöksessä Radames, joka haaveilee pääsevänsä valitsemaan Aïdan puolisokseen, kun tulee valituksi sotapäälliköksi.

Siitä ei puolestaan ole iloinen talon rouva Amneris, joka aavistaa noiden kahden välillä olevan jotain. Lisäksi hän toivoo sankarin palaavan voittajana (ritorna vincitor) sillä Radames tuli valituksi. Tuossa pätkässä on konserttiversio, mutta laulajana on Karita Mattila eikä laadussa ja latautumisessa ole toivomisen varaa. Tuossa kuulee myös orkesteriteemoja.

Toisessa näytösessä on alussa pitkähkö Aïdan and Amneriksen synkkä duetto, jossa Amneris ensin sanoo Radameksen kaatuneen ja kun Aïda järkyttyy pahasti se korjaa kertomuksensa ja kertoo olevansa kilpakosija Aïdalle, joka anoo armoa lopussa. Radameksen johtamaa voittoa juhlitaan komealla toitotuksella ja marssilla, joka on tämän oopperan tunnetuimpia numeroita Celeste Aïdan kanssa. Tuossa pätkässä on spektaakkelimainen areenaesitys, kuten tuota oopperaa joskus esitetään. Wikipedian mukaan Verdi "teetti juhlamarssiin kuusi ”aidatrumpettia”, kolme As- ja kolme H-vireistä. Ne muistuttavat aitoja egyptiläisiä soittimia".
Tuollaisia oli käytössä Semperissäkin, mutta Savonlinnassa päästiin tavan trumpeteillä ihan hyvään tulokseen: toinen oli kiivennyt linnan takaosaan ja toinen soitti edestä. Tuossa kohdin on porukkaa lavalla, ja sitä rahkeiden mukaan saattaa olla useampi sata kuorolaista ja näyttelijää.
Ramades saa tahtonsa läpi monien etiopialaisten orjien vapauttamisesta, mutta Aïda ja hänen isänsä jäävät vangiksi. Aïdan sijaan hän saakin ei niin yllättäen kuninkaalta luvan Amneriksen kanssa lyödä hynttyyt yhteen.

Kolmannen näytöksen alussa on pitkä Aïdan monologi sisältää kuuluisan "O patria mio" pätkän (em. videossa se alkaa kahden minuutin kohdalta). Radameksen sijaan tuleekin egyptiläisten kuningas eli sen isä esiin ja kertoo uuden sodan olevan tulossa ja kehottaa Aïdan onkivan tietoonsa, mitä kauttaa Ramades johtaa egyptin joukkonsa etiopialaisia vastaan, että ne voivat järjestää väijytyksen. Siitä seuraa perheriita ja isä poistuu vihaisena. Sitten Ramades saapuu reippaana, mutta Aïda ei ole. Radames paljastaa sotasuunnitelman (solan) ja he päättävät karata yhdessä, mutta Amneris oli sotilaineen salakuunnellut heitä ja Ramades pidätetään.

Neljäs näytös alkaa Amnerisin voivottelulla kun rakkauden kohde meni tekemään semmoista (tekstitys englanniksi) ja yrittää saada suostuteltua paikalle pyytämäänsä vankia (Radames) katumaan tuomiota miettimään tuleville papeille asiaa, mutta mies on sitä mieltä, että elämästä on kadonnut mielekkyys ja kuolema on paras ratkaisu. Lisäksi Amneris aneli (engl.) Radamesta unohtamaan Aïdan, joka Radamesin yllätykseksi vielä elääkin.

Eipä siinä valitus auta kun pappien tuomio käy toteen kun vastausta ei kuulu vaikka kolmesti kysytään. Keskeinen osa kuulustelu osa alkaa 3:30 kohdalla draattisine Verdi jyristelyineen. Tuo amerikkalainen mezzosopraano Zajick on näissä METin pätkissä pätevä.

Mies pistetään hautaan elävältä ja kuinka ollakkaan Aïda on livahtanut hautaan myös. Sielle ne sitten jutustelevat (tekstitys englanniksi) ja kuuntelevat kuinka maanpäällä papeilla on jotkut kemut.
Naisten puolella on ehkä O patria mia tunnetuinpia. Tuo Leontyne Pricen esitys ei taida jättää toivomisen varaa. Price on ilmeisesti ollut tuon roolin suuri tähti mm. MET:issä 50-luvulla.

Dresdeniä yleisesti

Dresdeniin junaileva yllättyy nähdessään tämän rakennuksen junasta keskustaan saavuttaessa. Kyseessä ei ole moskeija vaan entinen tupakkatehdas! Yenidze (wikipediassa on parempi kuva) on saanut nimensä kreikkalaisen tupakkakaupungin mukaan. Se on rakennettu v. 1912. Nyt se taitaa olla toimisto ja konferenssikäytössä.


Nykytaiteen ja taideteollisenkorkeakoulun kaiketi kompleksi joelta päin. Toisella puolella on Frauenkirkko.

Tuollaisia taloja yhdistäviä vanhoja käytäviä näkee melkein joka kaupungissa.

Dresdenin merkittävin ulkotaideteos on Saksin entisten hallitsijoiden ja tärkeiden henkilöiden kuvat seinässä (Fürstenzug). Linkissä on hyvä panoraamakuva. Se etenee aika järjestyksessä 800-v. ajalla. Mukana on mm. Lutherin suojelija Friedrich der Weise (viisas). Se koostuu 25000 posliinipalasesta. Pituutta on 102 m ja korkeutta 9,5 m. Se valmistui 1907 (entinen oli pelkällä maalilla) ja se säilyi onneksi lähes vahingoittumattomana pommituksista.

Keski-eurooppalaisissa kaupungeissa pyöräkuljetukset ja hevosturistikierrokset ovat tavallinen näky. Ehkäpä Itävallassa niitä tapaa varmimmin (?).

Viisas mies rakentaa talonsa kalliolle tai ainakin tarpeeksi korkealle Elben rinteelle.

Elben liikenne näytti koostuvan pääasiassa turistiristeilijöistä. Kuvan proomu taisi olla ainoa hyöty alus, jonka näin. Tosin en pahemmin rannalla joutanut päivystämään.

Dresdenin pääpoliisiasema on aika komea kammariksi. Sen historiaan vaan kuuluu synkkämenneisyys sillä natsien aikana sen selleissä kuoli varmaan tuhansia.

Yhtenä iltana kävin Zwingerissä pienoisoopperaesityksessä (La serva Padrona) (1733). Säveltäjä oli Giovanni Battista Pergolesi, joka on tietysti tunnettu kirkkomusiikin säveltäjä (mm. Stabat Materia on esitetty pääsiäisenä Suomessa). Säestyksestä huolehti vanhan musiikin yhtye tietysti cembalistin johtamana. Esittäjiä oli kolme: palvelija, rouva ja herra.

DDR museon lähellä ihmettelin, että mitkä ihmeen museokiskot näin kapeat voi olla. Joku on vielä vaivautunut pystyttämään liikennemerkin risteykseen, että valojen vilkkuessa sammuta moottori.

Sattuipa sieltä sitten tulemaankin höyryveturi, jonka veturi tosin näytti olevan vikopärin vaunuihin kytketty ja veti niitä peruuttamalla.

Hotellin ikkunasta näkyi Dresdenin harmaampaa lähiöpuolta.

Jossain päin näkyi itävaikutteita kerrostaloarkkitehtuurissa. Saas nähdä montako vuosikymmentä nuo tuossa vielä seisovat.

Myös patsaista löytyi betoni-graffitiversioita.

Toista ääripäätä edustaa Aukusti Väkevan patsas, jolle tuskin kultaa vähäisempi kelpaisikaan.

DDR museo

Dresdenissä on yksi Saksan DDR teemaisista museoista ratikkamatkan päässä keskustasta eräänlaisessa toimistorakennuksessa. Berliinin keskustassa kävin viime kesänä pienessä (ilmaisessa) museossa ja se on ihan hyvä johdanto aiheeseen. Tietysti siellä on etenkin muuriin liittyviä museojuttuja useita.

Tämä Dresdenin museo on laaja, mutta se on otteeltaan hyvin arkipäivään liittyvä vaikka sieltä löytyi kyllä politiikkaakin julisteista ja asepukuja mm. 50-70-l. tavarat lienevät näyttäneet suurin piirtein yhtä rumilta kuin vaikka Suomessakin..




Alakerrassa on hyvä kokoelma autoja (erit. Trabant, mutta myös Suomessa tuttu Wartburg (kts. kuvia)), mopoja, moottoripyöriä.
Tässä (suomeksi) Trabant-aiheinen sivu.

Leirintäalue matkailu Suomessakin yleisempää ennen vanhaa, mutta erityisesti DDR:ssä se sattuneesta syystä oli niitä harvoja tapoja viettää lomaa. Yksi erikoisuus oli ns. Freikörperkultur eli lomailtiin ilman vaatteita semmoisilla alueilla (ei pelkästään ns. nudistirantoja).


Parissa kerroksessa oli sisustettu toimistoja ja kodin huoneita ja sitten oli teemoittain huoneita:yksi oli täynnä TV:itä, yksi musiikkikamaa, yksi leluja, yksi pyykinpesuun liittyviä, yhdessä oli kotitietokoneita jne.

Länsi-Saksan TV ei oikein tahtonut näkyä Leipzigista. Tietyllä antennityypillä näkyi Baijerin TV:n lähetin, joka oli Ochsenkopf nimisen mäen päällä. Sitten oli kampanja "Holst du nicht runter den Ochsenkopf, dann holen wir uns deinen Kopf" (Jos et hae häränpäätä alas, me haemme sinun pääsi). 70-80-l. linja oli suopea.

[Mitä vahvempi sosialismi, sitä vahvempi rauha]

Frauenkirche

Frauenkirchen jälleenrakennus on maailman laajuisesti tunnettu tempaus ja Dresdenin jälleenrakennuksen tärkein symboli. 180 milj. euron kustannuksista 70 milj. tuli julkisista varoista 102 yksityisistä lahjoituksista. Eräs merkittävä puuhamies oli trumpetisti Ludwig Güttler.
Tummat kivet (8425 kpl) ovat kierrätetty raunioista. Lutherin patsas säilyi kuin ihmeen kaupalla.

Vielä pommituksen muistopäivänä 13.2.1994 tilanne oli tämä (video, jossa ihmiset jonottavat pääsyä katsomaan raunioita, jotka on suojeltu muurilla). Rakentaminen alkoi 1992 ja päättyi 2005.

Tässä yhteydessä on hyvä katsoa ja kuunnella Dresdenin Kreuzchorin Wie liegt die Stadt so wüst (Rudolf Mauersberger (1889-1971) pääsiäisenä 1945), jossa 3:30 kohdalla kuuluu Warum (miksi) useampaan kertaan.
Sen oletettiin olen Hitlerin vara-Berliini ilmeisesti. Siellä ei ollut sen paremmin ilmapuolustusta kuin sotateollisuuttakaan. Vaikea sanoa, mitä Churchillin päässä pyöri.

Sisällä ei saisi valokuvata. Siksi viittaan youtube pätkän olennaisista. Urut ovat alttarin yhteydessä ja olennainen osa on kirkon kupoli. Silbermann urkuja kävi myös Bach testaamassa. Nykyiset urut ovat Strassbourgilaista tuotantoa ja ne päätettiin tehdä Bachin aikaisia urkuja monipuolisimmiksi. Ilman parvekepaikkoja ei sinne paljon ihmisiä mahtuisi.
Tässä heikkolaatuisempaa pyörimistä pidemmälti. Noista käy ilmi, millainen turistimagneetti se on. Matkamuistomyymälä on hieman etempänä.

Luther vielä sivusta ja ylhäältä tornista:




Torniin pääsy maksaa 8 eur, mutta meneepähän hyvään tarkoitukseen. Siellä ei ollut turisteja ruuhkaksi asti. Jonkin matkaa pääsee hissillä ylös, mutta sitten on käveltävä lähinnä tuommoista liuskaa pitkin ylös päin:

Ensin saavutetaan sisimmäinen kupoli, jossa voi järjestää vaikka pienimuotoisen konsertin. Ulommaisessa kupolissa on katselutasanne ja sinne menee portaa.

Matkalla ei juuri kirkkoa sisältä näe.


Seuraavassa kuvassa keskella on Hofkirche.

Hofkirche

Tänään Etelä-Saksassa, Sveitsissä ja Puolassa ainakin oli vapaapäivä. Noh, minä olin tavallaan töissä 08-19 kun olin tietotekniikan-ja matematiikanosaston suuressa luentosalissa järjestyssä konferenssissa. Aamulla oli sateista ja kova tuuli. Siksi Marienplatzille aamu kahdeksaksi suunniteltu ulkojumalanpalvelus oli varmasti tuomiokirkossa. Sen jälkeen oli kulkue ja jotkut kemut. Esimerkiksi katollisetteekkarit menivät kerhokartanolleen syömään.
Evankelisella puolella tänään tuskin oli kirkoissa mitään. Katolliset sen sijaan viettivät Fronleihnamea, joka tulee vanhasta saksaksasta vrône lîcham joka tarkoittaa "Herran ruumis". Yleisesti (esim. Englannissa) päivän nimi on "Corpus Christi".

Päivää alettiin viettämään 1246. Idea liittyy katolliseen uskomukseen leivän ja viinin konkreettiseen muuttumiseen ruumiiksi ja vereksi (transsubtantaatio). Samoihin aikoihin kun tuosta päätettiin böömiläinen munkkin (Peter von Prag) näki keski-Italiassa Bolsenassa pyhiinvaellusmatkallaan v. 1263 miten ehtoollisleipää murtaessaan siitä tippu verta. Juliana von Lüttich (1192-1258) puolestaan sai visioita v. 1209, että kuun pimeä alue tarkoittaa olennaisen juhlan puuttumista.
Luther ei pitänyt juhlasta ja epäraamatullisesta kulkueesta. 1959 lähtien kulkue sinänsä ei ole virallinen liturgia katollisillakaan.
Kulkueessa (Procession, kts. kuva) kannetaan esinettä nimetltä Monstranz


Dresdenin hovikirkko sijaitsee Semperoopperaa vastapäätä, Elben ja Residenzschlossin välissä.
Se on kaupungin ja Meissenin alueen katollinen tuomiokirkko. Ollaan niin pohjoisessa, että täällä on kaksi isoa ev.kirkkoa (Kreuzkirche ja Frauenkirche) keskustassa ja vain yksi katollinen. Hieman toista kuin Mynssenissä siis.

Hovikirkko on rakennettu v. 1751 August der Starken pojan toimesta.





Urut eivät näytä hirveän isoilta, mutta sitäkin paremmat sillä ne ovat Gottfried Silbermannin (1683-1753) tekemät urut (3000 pilliä). Ilmeisesti 1944 oltiin niin viisaita, että se oli varastoitu julkisivua lukuunottamatta johonkin. Sodassa tuhoutuneet Silbermann urut valmistuivat v. 1971. Mainostanpa muuten heinäkuun alkuun asti kuunneltavissa olevaa urkukonserttia "Ranskalais-romanttisen urkumusiikin huumaa", joka sisältää yllätten hyvää ranskalaista urkumusiikkia ehkä Suomen parhaimmilla uruilla (Keski-Pori) soitettuna taitavan soittajan toimesta.

Kirkon viranhaltijat ovat sallineet myös modernimman taiteen tulla temppeliin. Takaosan alttari muistuttaa lähinnä intiaanien toteemipatsasta.

Myös toinen sivualttareista on uusi vuodelta 2002. Se on tehty kuuden Dresdenissä v. 1942/43 hirtetyn marttyyrin muistoksi. Kirkossa oli julisteita puolaksi ja ilmeisesti siellä järjestetään säännöllisesti jumalanpalveluksia puolaksi. Raja on suht. lähellä, joten ilmeisesti Dresdenissä asuu paljon puolalaisiakin. Hahmojen muodostaman teoksen nimi on "Vapautus".

Toinen on puolestaan perinteinen

Kirkko oli siis hieno ja sisältä melkein uuden näköinen. Kirkon korjausremontti 13.-15.2.1945 pommitusten jälkeen valmistui 1964. Lähtökohta on ollut aika masentavan musertava:

Pillnitz

Pillnitzin palatsi puistoineen ei ole Dresdenin keskustasta.
Linikalla menee varmaan 20 minuuttia, mutta kyllä sinne oli turistiryhmiä vaivautunut riittävästi. Museoon sai hyvän alennuksen Dresden kortilla, mutta valokuvaluvasta taisi joutua maksamaan ns. itäiseen tyyliin (Venäjä, Unkari..) 5 eur.


Pillnitzin linna sijaitsee Elben rannalla (kts. linkistä kuva joelta). Jonkinlaisia linnoja siinä on sijainnut ainakin 1500-l., mutta Aukusti Väkevä pisti tuulemaan 1720-luvulla ja rakennutti rakennukset uuteen uskoon. Seuraavassa kuvassa näkyy rakennus, jonka keskellä on pylväikkö, jonka vierestä on otettu vasemmassa laidassa oleva kuva, jossa on tulvamerkintöjä. 2002 tulva on yhden toisen vuoden kanssa parin muistiin merkitty usean sadan vuoden ajalta.
Kuten kartasta näkyy, linnassa on pari pääsiipeä. Rakennukset ovat identtisen näköiset sisäpihalta katsottuna. Puistoistutukset sentään eivät ole. Tässä youtube panoraamavideossa on komeat kukkaistutukset, joita ei vielä näkynyt. Siellä oli myös pieniä palmuja isoissa ruukuissa. Alueella on myös kasvitieteellinen puutarha. En käynyt kasvihuoneessa. Vasemmassa laidassa on englantilainen puutarha, jonka kiemuraiset polut ovat ihan toista kuin viivasuorat polut linnan lähellä. Tämmöisiin systeemeihin kuuluu myös jokin kiinalainen rakennus ja Orangerie. Tuli lähinnä mieleen Potsdamin Sanssoucin palatsi, mutta se kyllä tietysti voittaa tämän mennen tullen.



Tauluja ei ollut paljon, mutta tuokin kuvassa oleva oli sitäkin laadukkaampi. En tiedä kuka on kyseessä.

Takan ritilä ei ole hassumpi.



Museo puolella oli eri aikakausien mukaan sisustettuja huoneitaja esineistöä eli kyseessä oli design museo tavallaan. Suomessa syntyneen Eero Saarisen ruokapöytä ja tulppanituolit olivat myös mukana.


Laseja v. 1840 tienoilta.



Toisen rakennuksen keskimmäinen iso sali oli sisustettu taidokkaasti japanilaiseen tyyliin.

Biedermaier taivutuksia.

Alttarisysteemi v. 1515. Alla Dresdenissä tehtyjä tuoleja v. 1560.