Goldbergmuunnelmia

Maanantaina kävin Herkules-salissa (Residenzin korttelissa) korkeatasoisessa pianokonsertissa ja siksi lippukin maksoi 23 eur. Oikeastaan vain salin halvin takaosa, jossa minäkin istuin oli puolityhjä. Sinnekin kyllä kuului erinomaisesti. Paikalla näkyi aika paljon opiskelijoita, jotka varmaan saavat jonkin alennuksenkin. Tosin tuohon konserttiin kannatti investoida, jos pianomusiikkia opiskelee. Illan pianisti arveli, ettei tuota ole ennen esitetty Mynssenissä.

Ohjelmassa oli periaatteessa Bachin Goldberg-muunnelmat (engl. wikipedia sivu on saksalaista laajempi sisältäen nuottiesimerkkejä ja osakohtaiset esittelytekstit) (BWV 988), mutta teon on Joseph Rheinbergerin ja Max Regerin muokkaama. Lisäksi poikkeuksellisesti pianisteja oli kaksi: israelilainen Yaara Tal ja saksalainen Andreas Groethuysen. Duolla on soiva kotisivu. Tässä äänite Max Regerin ja tässä Schubertin teoksista. Siitä vaan kuvittelemaan, mikä neljästä kädestä soittaa mitäkin.

Wikipedian mukaan Nürnbergissä v. 1741/2 julkaistun teoksen nimi oli Clavier Ubung bestehend in einer ARIA mit verschiedenen Veraenderungen vors Clavicimbal mit 2 Manualen. Se oli siis Bachin myöhäistuotantoa (kuitenkin ehdittiin hyvin julkaista ennnen kuolemaa) ja barokkiajan muunnelmataiteen mestariteos.

Teoksen aloittaa ja lopettaa rauhallinen aaria. Tuossa pätkässä eräs maailmankuulu pianisti soittaa peräti 16 min alusta. Reilun neliminuuttisen aarian lisäksi seuraa variaatioita. Päätösaaria ei ole Bachin keksintöä. Välissä on 30 muunnelmaa, jotka eivät kumminkaan juuri aaria toistelematta. Aaria oli jo Anna Magdalenan nuottikirjasessa v. 1725.
Jostain yhtenäisestä bassoteemasta siinä puhutaan ja joka kolmas kaanon. Minä en ainakaan moisia tunnista tuosta vain, eikä sen niin väliä.
Ranskalaiseen tyyliin sävelletty 16. variaatio aloittaa toisen osan (yhtä pitkiä ajallisesti kumpikin). 25 on hidas osa. Päättävä aaria 30 on tyypiltään "quodlibet", joka pohjautuu pariin kansanlauluun. Bachin perheen huvituksena oli hyräillä improvisaatioita teoksista laidasta laitaan. Sen ehkä piti palauttaa kuulija viimeseen aarian tunnelmaan.
Youtubesta löyttyy Grigori Sokolovin Leningradissa äänitetty live version koko sarjasta, mutta vain äänityksenä. Sokolov on esiintynyt Suomessa viimeeksi tänä keväänä Sibelius-akatemiassa. Tunnetuin tulkki on Glenn Gould, joka levytti nuo kahdesti.

Goldberg-muunnelmiin liittyy legenda Bachin elämänkerturin kirjan (1802) mukaan, että kreivi Hermann Carl von Keyserlingk univaikeuksiin.
Bachi(e)n oppilas cembalisti Johann Gottlieb Goldberg oli määrä niitä soitella ei kreivin nukuttamiseen vaan viihdyttämiseen öisin. Bachin mielestä variaatiot passasivat parhaiten. Teos on Bachin Leipzigin kauden lopulta.

Nimestään Clavier-Übung – Aria mit verschiedenen Veränderungen teos ei ole mikään pianoharjoitus vaan eräs Bachin vaikemmista pianoteoksista. Jos sitä soittaa kaksirivisen cembalon sijaan pianolla ei asia ainakaan helpotu.
Bachin jäljiltä ei ole jäänyt niin tarkkoja esitysohjeita vaan on varaa tulkinnalle.
Teos kestää pikkuista vajaan tunnin nykymuodossa. Osien pituudet vaihtelevat n. minuutista n. 10 minuuttiin.

Vuonna 1883 Josef Gabriel Rheinberger (kuoli Mynssenissa 1903) oli Bach-fani ja muokkasi Goldberg-muunnelmista version kahdelle pianolle levittääkseen ilosanomaa teoksesta. Max Reger kärsi unettomuudesta ja hermoromahduksesta ja siksi otti sarjan omakohtaiseen käsittelyyn. Myös esittäjä pari on vähän muokannut tätä ja lähemmäs barokkia eli parempaan suuntaan. Ennen soittamista saksalainen piti noin parinkymmenen minuutin luennon teoksesta ja ne soittivat esimerkkejä millainen kappale on alunperin, ja millainen Rheinbergerin ja Regerin jälkeen.


Saksalainen soitti Faziolia (hinnat lähtee 75000 dollarista 400000 dollarin öljysheikki-malliin), joka soi hieman voimakkaammin kuin Israelilaisen Steinway. Jos oikein käsitin niin saksalainen soitti enemmän Bachia ja israelilainen myöhempiä romantiikan ajan nuotteja. Tämä konsertti oli kyllä ainutlaatuinen.


Konsertin jälkeen taiteilijat olivat levynmyyntipisteessä nimikirjoituksia jakamassa. Sony on niiden levyjä levyttänyt kuten tämänkin.

1. adventti

Yle yllätti tekemällä 5-osaisen virsistä viis(i) ohjelmasarjan sunnuntaina prime time -aikaan. Esiintyjäkaarti ja sovitusten taso oli vaihteleva. Päättävässä
adventin-jaksossa on tietysti mukana pari adventtiveisua. Suomen paras kuoro -ohjelman (josta Risto Nordellkaan ei tykännyt) tuomarina kansan tietoisuuten tullut teekkari h.c. Seppo Murto kertoo Hoosianna vitsin sorvinsa ääressä ja prof. Jaakko Hämeen-Anttila kertoo Hoosiannan olevan hepreaa ja tarkoitavan "pelasta meidät".

Perinteiseen tapaan Mynssenin suomalainen srk vietti yhteistä perheadventtijumalanpalvelusta Dankeskirchen saksalaisen srk:n kanssa. Kirkko oli siis hyvin kansoittettu (ja meluisa :) ). Suomalaisia lauluja olivat "Nyt sytytämme kynttilän" ja "Hoosianna". Saksalaiset alle kouluikäiset lapset esittivät "Alle Knospen sringen auf" (Kaikki silmut puhkeaa), ja muut saksankieliset laulut olivat Ein Licht geht uns auf, Macht hoch die Tür, die Tor macht weit ja kansainvälisen Taizé-laulun Meine Hoffnung und meine Freude.
Miika luki päivän tekstin Jaakko Heinimäen Suomen Lasten Raamatusta (kts. HS:n juttu). Se näkyi syksyllä olleen jopa Imatran City-Marketin kirjavalikoimassa.

Kirkon edessä oli muutama saksalaisten koju Glühwein ja Leberkäse-sämpylä telttoineen. Seurakuntakodissa (kuvassa) oli ainakin suomikoulun myyntipöytiä. Minä en tietysti voittanut kolmella arvalla (5 eur) vaikka joka 3. olisi pitänyt voittaa. Myyntipöydillä oli tarjolla askartelu-neulonta-tuotteiden lisäksi laatikkoruokia, ruispuikuloita ja karjalanpiirakoita. Finnliving-kauppa möi Marimekko-tuoteita ja alakerrassa ruokatavaroita. Edellä ollut asiakas osti kuusi tuubia sinappia ainakin. Tällä kertaa ostin vain pari askia Sisuja (á 2 eur) parille työkaverille. Erityisesti venäläinen työkaveri ymmärtää Hollannissa asuttuaan noiden päälle, mutta kreikkalaista pitää ehkä alkaa totuttamaan. Se valisti minua kreikkalaisen mytologian hahmosta nimeltä Sisyphus. Heikki Turunen on siis kopioinut kivenpyörittäjänsä siitä. Saksalaisen wikipedia sisu sivu on ytimekäs, mutta pidempi kuin suomalainen versio. Sen sijaan englanninkielinenn sivu on pitkä ja se korostaa rohkeutta aika paljon. Siellä mainitaan myös Sisyphus.

Alakerrassa oli kahvila ja ylhäällä ravintola. Siellä ehkä mahtuu nelisenkymmentä syömään samaan aikaan, joten minä kävin välillä kävelylenkillä. Sitten maistui lohikeitto + 2 pientä ruisleipää (5 eur iso annos), mineraalivesilasi (50 c), ruispuikula-joulukinkku-sinappi + talkoilla eteläkarjalaisella perinteellä tehty karjalanpiirakka munavoilla (5 eur) ja vielä mahtui kahvi ja korvapuusti (kevytversio eteläkarjalaiseen versioon tottuneen mielestä) (2 eur).
Kauneimmat joululaulut ja puurojuhla olisi 11.12., mutta taidan jättää väliiin.

Kotimatkalla U-Bahnia odottaessa kävin Schwabinkin joulumyyjäisryysiksessä Münchner Freiheitin välittömässä läheisyydessä. Se on profiloitunut ehkä käsityöpainotteiseksi, mutta kyllä sieltä Glühweinkojuja vaikka kuinka. Dampfnudeleitakin näkyi olevan saatavilla. Erikoisuutena on myyntitaidenäyttelyteltta.

Garchingissa oli joulumarkkinat Römershofin sisäpihalla. Siellä oli kanssa tungosta ja ainakin parikymmentä kojua. Sedät paistoivat grillissä bratwursteja sämpylöiden väliin. Sää oli ihan kohtuullinen pilvipouta +11. Lpr:ssakin näkyy olleen golfkelit.

Illalla vielä ehdin kuntosalille ja saunaan. Siellä oli rauhallista - ehkä jalkapallon takia. Kannoin löylyveden ylös ja heitin vähän enemmän vettä kiukaalle. Hetken päästä tuli saksalainen sisään ja kysyi, että olenko heittänyt vettä kun täällä tuntuu jotenkin kuumemmalta. Sitten se käänsi tiimalasin ja kävi alemmalle lauteelle pötkölleen. Ei tullut sen suurempaa sanomista.

Funktionsverben

[Joukkoliikenteen lippuautomatti on päättänyt buutata ja ruutu on iloisesti jakautunut.]

Lauantaina kävin nelituntisen saksan kurssin Funktionverbstä.
Sitä piti samainen opettaja kuin mitä viime intensiivikurssilla. Oppilaista vain yksi italialainen nainen oli sama. Muut oppilaat olivat kolme venäläistä. Kaksi niistä oli au-pairia, mutta ei kovin nuoria. Ne olivat minua paljon taitavampia saksassa. Toinen oli Pietarista ja toinen Mustanmeren rannalta. Ne valittelivat työn rankkuutta, ja että saksalaisten äitien kanssa on hankala tulla toimeen, kun ne vaativat niin paljon. Toinen noista oli vaihtamassa jo kolmannen kerran perhettä. Myös toinen oli etsimässä uutta perhettä, kun nykyisen perheen äiti oli todennut, ettei kemiat oikein kohtaa. Minä kehotin niitä vaihtamaan maata. Uskon, että saksalaisilta onnistuu hyvin vaatia liikaa ja vähän ylikin säästääkseen rahaa päivähoitomaksuissa ja vaivaa itseltään. En suosittelisi kenenkään tulevan Saksaan au-pairiksi noita juttuja kuultuaan n. 5-10 tyypiltä.
Kolmas venäläinen oli vähän päälle nelikymppinen mies kotoisin Pietarista. Sillä oli tosin Kanadan kansalaisuuskin. Se on kemistinä ollut töissä monessa firmassa mm. metsäyhtiössä, jonka konttori oli Storaenson konttorin lähellä. Siellä eräs naisjohtaja oli päättänyt järjestää Tuuran kustantaman suomenkielen kurssin, johon tämäkin kemisti sai osallistua. Siksi se sanoi minulle "Valitettavasti en puhu suomea hyvin". Minä vastasin samalla mitalla takaisin "i ksasaleniju ja gavarju nie harasoo pa-russki" (liekö mennyt oikein, en tiedä).

Päivän teemana oli verbi ja substantiivi yhdessä luovat merkityksen. Osaa on hankala arvata kun ne näkee. Sellaisia esiintyy Einfluss ausüben (=beeinflussen) (akkusatiiviobjekti) tai preposition kanssa zu Ansehen gelangen. Etenkin noita ensimmäisiä saksassa riittää.
Tilaa tai kestoa in Bewegung sein (olla liikkessä), passiivi in Bewegung kommen (tulla liikkumaan) in Bewegung bringen (saada liikkumaan (aktiivilause).

Kyseisellä sivulla on tarinaa noista runsaasti.

Eräs lista verbeistä englanninkielisine käännöksineen.
Mukana on esimerkkilauseet, mitkä auttaa ymmärtämään. Seuraavassa vain joitakin esimerkkejä.

• Anerkennung finden
  
• zur Anwendung bringen
  
• in Verlegenheit geraten
  
• in Verbindung stehen
  
• die/eine Wahl treffen
  
• einen/den Vorwurf erheben
  
• unter Beobachtung stehen
  
• Rücksicht nehmen
  
• zu Ansehen gelangen
  
• Einfluss ausüben
  
• zur Vernunft bringen
  
• ein Versprechen geben
  
• eine Antwort geben
  
• einen Beweis führen
  
• eine Entwicklung nehmen
  
• Rache nehmen
  
• einen Verlauf nehmen
  
• in Frage stellen
  
• zur Diskussion stellen
  
• zur Abstimmung stellen
  
• Vorsorge treffen
  
• Vorbereitungen treffen
  
• eine Wahl treffen
  
• etwas in Bewegung setzen
  
• auf e-m Standpunkt stehen
  

Tässä voi testata taitonsa. Substantiivien arvaaminen on helpompaa kuin verbien.
Tässä pdf harjoitus ratkaisuineen. Ja toinen vaativampi (ekassa tehdään homma nurinperin).
Vielä yksi helppo.

Monta roottoria

[E350 farmarimersun (81teur erikoisvarustein. 7 autom. vaihdessa, 290 hv) takakonttiin on lastattu ei-niin-saksalaisia Louis Vuittonin kapsäkkejä, joiden hinnat vaihtelevat 790 .. 2750 eur. Niitä saa keskustasta sekä LV:n omasta liikkestä että Oberbollingerin tavaratalossa sijaisevassa liikkeestä.]

Torstai-iltana kävin konetekniikan osaston lentopuolen vierailuluentoa kuuntelemassa ainakin parin sadan muun kanssa. Vieraana oli Ascending Techonologies Gmbh (Nousevat teknologiat oy). Se on opiskelijapiireistä lähtenyt firma, mutta tuo myyntimies vai liekö ollut toimitusjohtaja itse oli jo päälle kolmenkymmenen varmasti.
Ne valmistavat pieniä, jotkut jopa 30 cm kuutioon mahtuvia, helikoptereita. Olennaista niissä on useampi propelli, jotka ovat pieniä. Niitä ohjaa Arm prosessori millisekunnin reaktioajalla erilaisten sensorien mukaan. Lentoaika ei ole niin hyvä kuin jos olisi iso propelli, mutta tuo on tarkkaliikkeinen.

Mukana oli pari tekniikan puolen heppua, jotka lensivät luentosalissa kolmella eri mallilla. Yleisö ml. minä oli aika vaikuttuneita ja palkitsi lennot ja jopa yhden videon aplodeilla.
Pienemmällä ainakin voi tehdä vaikka silmukoita.
Ohjaajat pystyivät kontrolloimaan niiden liikkeitä täsmällisesti. Yhdessä kahdeksan propellisessa mallissa oli kamera mukana. Piirtoheittimen kankaalla sai ei niin kirkasta videokuvaa lentävästä kopterista. Myös ohjauspaneelissa on pieni näyttö. Kameraa voi myös käännellä.
Ne ovat esimerkiksi testanneet sitä harjoistusmetsäpalossa, 100 m korkeiden tuulivoimaloiden ja korkeajännitelinjojen kunnon tarkkailussa.

Koptereihin saa myös GPS:n, jonka avulla autopilotti hoituu ulkona ja muutenkin sen voi ohjelmoida kartan mukaan. Tässä näyte miten se hakeutuu takaisin paikalleen. Näimme videon meren rannalta, jossa piti tulla 10 m/s. Laite ei liikkunut mihinkään. Niillä oli esimerkkinä tarkka Google maps kuva, johon oli pistetty pisteitä kirkon ympärille. Helikopteri lensi jokaiseen pisteeseen ja otti kuvat kirkossa virtuaalimallin rakentamiseksi. youtubessa on jo esimerkkejä teräväpiirtovideoista, joita on otettu tuollaisilla vehkeillä (ehkä ei noiden firman).

Hinnat kuulemma liikkuvat tonnista pariin kymmeneen. Ne kehittelevät parhaillaan ohjelmointiympäristöä vapaalle prosessorille, että siihen saa sitten kehittää omia älykkyyksiä.
Hyötykuormaa voi olla ainakin 500 g. Akku painaa sen verran kanssa. Muu tuskin paljoakaan.

Firma voitti MIT:n tiimin kanssa itsestäänohjautuvan lentävän laitteen kilpailun. video1 video2 näkyy välillä tietokoneen näyttö, miten kone laserkeilailun avulla navigoi radan läpi. Tavoitteena oli lähettää videokuvaa hieman saastuneen ydinvoimalaitoksen säätöpöydästä. Toisessa kisassa Intiassa lennettiin kilometrin pätkä etsien maasta pisteitä, jotka piti olla miinoja. Sitten pörrättiin terroristien kaapaaman talon ympärillä. Tosin Kyllä ne olisi huomattu..

P.S Saksankielisessä Technology Review lehden (kts. kansi "Spielend spionieren") (saatavilla am Gasteigin pääkirjaston lehtihyllystä) uusimmassa numerossa oli muuten kolmen aukeaman juttu tuollaisista lennokeista. Siellä pohdittiin myös, mitä mahdollisuuksia paparazzeille aukeaa noiden avulla. Siitä kävi ilmi, että jo 1920-luvulla testailtiin neliroottorista mallia miehitettynäkin, mutta ei se idea lentoon lähtenyt.

Turkkilainen Italiassa

Keskiviikkona kävin katsomassa Rossinin oopperan "Il turco in Italia" (turkkilainen Italiassa), joka on tavallaan ajankohtainen, kun Turkki haluaisi EU:hun ja tässä turkkilainen kreivi tulee opettelemaan eurooppalaisia tapoja (kts. kuva).

Ohjaus oli onnistunut ja vaikka oli moderni niin hyvällä maulla tehty. Se taisi olla Hampurin oopperan alunperin tekemä. Fiorillan kodin väliseinästä (muuri) esimerkiksi aukenee keittiö espressokeittimineen, meikkikaappi ja kenkäkaappi, jossa on kymmeniä erivärisiä korkokenkiä. Laulajakaarti oli maailmanluokan tasoa (mm. Tigran Martirossian, Aleksandra Kurzak ja Renato Girolami) eikä minusta jättänyt toivomisen varaa. Don Narkissoksen sivuosassa ollut tenori Barry Banks ei ollut minusta niin kummoinen, mutta ajoi hyvin asiansa.
Parhaimman kuvan toteutuksesta saa katsomalla videota Mynssenin Prinzregententheaterista, jossa se aiemmin pyöri. Laulajat eivät ole samoja. Kohdassa 02:50 näkyy, miten Selim saapuu lentävällä matolla Italina rannalle (siksi bikiniasuiset naiset). Rantamaisema saatiin melko kivasti siniseen väliharsoon heijastamalla maisema.
Näin oopperan Berliinin valtionoopperassa ja siellä se saapui helikopterilla, joka heijastettiin videotykillä. Se näytti kuin lapsen hiirellä piirtämältä. Saman Berliinin toteutuksen nähnyt kollega haukkui sen ohjauksen surkeaksi.

Alkusoitto ei ole niin kaksinen ja sitä olisi ollut varaa lyhentää. Näyttämöllä on pieni asuntovaunu. Sieltä alkaa purkautumaan mustalaisia ja osalla on puutarha kalusteita yms. mukana. Kaikenkaikkiaan niitä tulee siitä pienestä vaunus kolmisenkymmentä ja yleisö alkoi jo hymyillä, ennen kuin ehdittiin laulaa.
Etualalle ilmestyy runoilija Prosdocimo, jonka pitäisi kirjoittaa koomisen oopperan teksti. Hän päättää aloittaa oopperansa mustalaiskuorolla. Oopperassa se runoilija liikkuu tarinan hahmojen keskellä niin kovasti, että se saa oopperan kuluessa pään, käden ja jalan pakettiin jouduttuaan tapahtumien keskelle.

Hänellä on ystävä Don Geronimo, jolla on vaimo Fiorilla ja sillä rakastaja Don Narcisio.
Mustalaisleiriin piiloutunut turkkilaisen kreivin ex puoliso Zaida ennustaa Don Geronomion kädestä, että sillä on aviohuolia.
Zaida on ollut turkkilaiskreivin rakastettu aikoinaan, mutta joutui pakenemaan mustalaiseksi koska sai kuolemantuomion mustasukkaiselta kreiviltä.
Periaatteessa olen oopperoiden kääntämistä vastaan, mutta tämä koloratuurisopraano Fiorilla värikkäältä 70-luvulta on kaikista huolimatta aika pätevä. Runoilija haluaa saattaa ne kuitenkin taas yhteen.

Rikas turkkilainen kreivi saapuu Napoliin oppimaan italialaista elämää ja tutustuu pian Fiorillaan, joka on semmoinen heitukka. Eikä aikaakaan kun se on jo Fiorillalla kylässä.
Geronimo ja Narciso eivät halua olla vain oopperan roolihahmoja ja tulevat päiväkahvihetken väliin mustasukkaisina. Myös Don Narkissos on ihastunut Fiorillaan ja siksi on kvartetto kasassa laulamaan monisanaisesti. Tuossa italialaista luristusta on monessa kohtauksessa (saksaksi selvästi hitaampaa. Tulee ihan Rossinin Sevillan parturi mieleen tuosta ooperasta.
Selim ehtii sopimaan uuden tapaamisen yöllä ja Fiorilla suunnittelee karkaavansa sen mukana Turkkiin jo. Aviomies Don Geronimo yrittää kieltää tapaamasta enää tuota ukkoa.
Selim tapaa sillä välin Zaidan ja tunnistaa entisen rakastettunsa. Fiorilla näkee tilanteen ja kohta alkavat naiset tappelemaan Selimistä ja runoilija on innoissaan.

Toisessa näytöksessä Selim aikoo viedä Fiorillaan mukanaan ja ostaa sen Don Geroniolta, mutta kauppoja ei tule. Turkkilainen kertoo, että maansa tavan mukaan hankalaksi käyvä vaimo voi daan myydä. Italian maantavan mukaan vaimon ostajat saavat kuulemma kuonoonsa. Sitten ohjauksessa oli nyrkkeilimatsi, jossa Gerniota avustaa ja hieroo runoilija ja turkkilaista sen henkivartia. Geronimo taisi kuukahtaa omasta lyönnistään ennen kuin turkkilainen edes ehti lyödä ja kohtaus loppuu.
Pakoa avustaisi naamiaiset. Runoilija junailee Zaidalle ja Don Geroniolle samanlaiset puvut kuin karkuun yrittävällä parilla.
Don Narciso on pukeutuu myös kuin turkkilaiseksi.

Naamiaisissa Selim luulee Zaidaa Fiorillaksi ja Fiorilla Don Narcisoa Selmiksi. Näyttämölle laskeutuu kolme isoa rekkiä vaatteita.
Don Geronimo saapuu kolmantena turkkilaisen paikalle ja näkee molemmat parit ja joutuu laulamaan, ettei tunnista vaimoaan (vaikka nekin välillä laulavat). Selim ja Zaida sopivat riitansa ja Zaida pääsee Turkkiin.
Don Geronimo on suuttunut vaimolleen ja vaimon kaikki miehet (kuoro mukaanlukien) hylkää Fiorillan, joka aikoo matkustaa laivalla Sorrentoon kotiin. Don Geronimo kuitenkin saapuu laiturile ja kohta on sopu valmis. Fiorilla onnistuu toki kääntämään asian nurin, että Don Geronimo onkin syyllinen.

Lopuksi nuotin luku harjoitus aariasta Presto, amichi..".
Tuossa oopperassa tuskin on yleisesti tunnettuja hittiaarioita, mutta musiikin yleinen taso on hyvä. Tuolla ohjauksella ja esiintyjä kaartilla voi päästä minun TOP 25 listalle.

Jättipää

Lauantai-iltana 23:30 löysin sähköpostista kutsun lähtemään helpolle retkelle Riesenkopf vuorelle. Tuossa wikipedian sivulla on kuva nyppylästä, josta minä en voinut ottaa kuvaa koska aamulla paistoi aurinko kirkkaasti sieltä päin ja illalla oli jo pimeää.

Sunnuntaina vähän ennnen yhdeksää lähdin kohti Ost Bahnhofia, jossa ostin junalipun EC junaan (14 eur) kohti Rosenheimia. Saksan maaperällä olin, mutta vain Italian ja Itävallan junayhtiöiden kyydissä. Tosin konduktöörit vaikuttivat saksalaisilta. Ehkä ne vaihtaa rajalla, en tiedä.
Sitten vielä kävi ilmi, että Rosenheimissa pitää mennä pari pysäkkkiä Innsbrugia kohti (3,30 eur). Illalla ostin paikalliskuniin kelpaavan junalipun koko matkalle 13 eurolla. Tosin illalla palattiin myös EC-junalla kun silläkin oli sama ehto voimassa.
Bayern-tiketti (20 eur) olisi riittänyt, jos olisi tiennyt, että EC-junillakin voi ajaa. Automaatit ja Internetti ei sitä kertonut. Saksalaiset matkakumppanit valittivat toki konduktöörille. Se totesi myös, ettei asia edes koske kaikkia vuoroja.
Rosenheimista mukaan tuli vielä kaksi saksalaista (entisen työkaverin tuttuja). Yhteensä meitä olisi viisi henkeä. Rosenheimissa piti varttua toista junaa n. 20 minuuttia mennen ja tullen.

Kuvan kartta oli rautatieasemalla. Brannenburgin asemalta käveltiin kylän läpi, josta jonkinlainen polku lähti oikeaan suuntaan. Reitit oli periaatteessa merkattu melko hyvin. Lähtökorkeus oli n. 500 m.

Löysimme tien, jota pitkin pääsi kävelemään ylös pitkän matkaa. Sieltä tuli vastaan yksi maastoauto ja viisi kävelijää. Tuolla näkyy puroja virtaavan nytkin, mutta on tuolla kunnon joenuomiakin lumien sulamisvesiä varten. Kuulemma talvella ne laskevat pulkalla noita leveitä ja tasaisia teitä pitkin. Pahempiin mutkiin olivat virittäneet aiantapaista.
Minulla ei ole vaelluskenkiä mukana täällä, mutta tuolla pärjäsi lenkkareillakin, kun väisteli muutamia märempiä kohtia. Märällä säällä tuolla olisi puiden juurien ja lehtien takia paikoitellen ollut hankala liikkua viimeiset muutama sata metriä.

Huipulla Riesenkopfilla (1337m) oli mies kahden n. kymmenvuotiaan lapsen kanssa. Niillä oli myös koira, jota olisi kiinnostanut ihmisten eväät. Ne puhuivat tosi voimakasta baijerin murretta, mikä näytti hymyilyttävän muualta Saksasta tulleita kanssa retkeilijöitä.
Evästauon loppupuolella saapui toista reittiä neljä aikuista ja n. 12 v. lapsi.



Ainakin 200 asteen sektorilla näkyi maisemia. Chiemsee kuulemma häämötti etäämpänä. Laakso on yllättävän tasaista. Lähikylissä oli taloja, pienekö sairaala, urheilukenttä, muutama jonkin sortin halli ja ainakin kuusi kirkkoa. Inn-joki on melko leveä ja matkaa Innsbruckiin. Vieressä menee Italiaan johtava moottoritie, jonka humina kuuluu ylös asti.

Luonnollisesti huipulla oli myös risti, joka näytti olevan vuodelta 2006.

Paluumatkalla pysähdyimme Hohe Asten (1100m) majataloon, jossa oli 20-30 henkeä ainakin. Ruokalista oli kuulemma hieman erilainen tuollaisissa korkeammalla sijaitsevissa majataloissa. Minä valitsin Knödel-keiton (rasvaisessa liemessä on sämpylänjämista ja kinkkusuikaleita tehty pallo), mikä ei niin eksoottinen ole, mutta takuula baijerilainen. Otin myös maitoa, joka toivottavasti oli lähiseudulta. Meijeristä se kyllä varmasti oli tullut sentäs.
Internetissä useammalla sivulla todetaan, etteivät ne pidä maastopyöräilijöistä tuolla tiellä. Yhdelle kysyjälle oli vastattu majatalosta, että "Konns'd scho nauffahr'n - griagst hoid aber dann nix zum dringa!" (voit ajaa toki tänne, mutta et saa mitään juotavaksi). Noh, eipä siellä näkynyt autojakaan sinä päivänä.

Reitin varrella näkyi muutama maatila, ja ilmeisesti kylmiltään oleva "paimentupa" ja piikkilangalla ympäröityjä lehmälaitumia (saksalaisen työkaveri muisti mikä on lehmänpaska suomeksi!). Vaeltajille oli huomaavaisesti rakennettu puinen rakennelta, jolla pääsi aidan yli. Siihen kohtaan oli myös vaihdettu piikitön lanka. Nyt talven tultua lehmät ovat jossain laaksossa navetassa.


Majatalon oellolla näkyi kolme hevosta, jotka eivät olleet edes aidan takana. Periaatteessa ne olisi voineet lähteä kävelemään tietä pitkin alas, mutta ei siellä olisi syötävää ollut. Sen tien saa kyllä poikki ottamalla ritilän pois, että lehmät eivät ainakaan pääse pois tietä pitkin.

Sinne johtaa mutkitteleva tie, jossa ei ole kompastumisen vaaraa, mutta vaatii vaivaa kävellä ylös ja alaskin. Tuo vuoristomajatalo on Saksan korkein ympärivuoden aukioleva. Lähtökohta oli 510 metrin korkeudella, että nousua pitäisi siis olla n. 800 m.
Pois lähdettiin eri rautatieasemalta naapurikylästä. Klo 17 tuli jo pilkkopimeää ja pääsimme sopivasti katuvaloalueelle.

Päivällä tarkeni liikkuessa aurinkoisilla paikoilla t-paidassa, mutta muuten ohut verkkatakki oli sopiva. Garchingissa oli ollut huippulämpötila 15,6 astessa. Tuskin tuollakaan montaa astetta vähempää oli.


Loppupuolella matkaa erkani tie, jossa alkaa Stationweg, jonka nykyinen paavi on aikaisemmassa arkkipiispan toimessaan vihkinyt 1978. Tie vie Petersbergille, jossa on pieni ja vanha entisen luostarin pyhiinvaelluskirkko ja jonkinlainen majatalo. Siellä ei nyt käyty, kun piti kiiruhtaa kotia kohti ennen pimeää. Tien varrella näkyi pari pientä kappelia sekä
yhden pienen linnan rauniot. Torni ja vähän muuria oli vielä pystyssä.

Kuvassa toinen kallio Rehleitenkopf (lähikuva), joka näyttää melko jyrkältä kiivetä. Se on metrin korkeammalla kuin vierailemamme Riesenkopf.
Oikeilla vuorilla muuten sattui viikonloppuna kaksi kuolemaan johtanutta vuorikiipeilytapaturmaa Etelä-Baijerissa.

Tunnistamistehtävä metsästyksestä ymmärtäville. Peltojen reunoilla näkyi tiiviillä seinillä varustettuja kyttäyskoppeja useampia.

Raivoisa Orlando

Perjantaina kiiruhdin Prinzregententheateriin katsomaan Vivaldin Orlando Furioso oopperaa, jonka teatteri- ja musiikkikorkeakoulujen väki olivat toteuttaneet. Tämä oli kolmas niiden tekemä ooppera, jonka näin. Modernia lavastusta ja ohjausta totta kai. Kuten kuvasta näkyy lavasteena oli olennaisesti orkesterimontun yli menevä puusilta ja kolmikerroksinen rakennusteline systeemi. Sitten oli jotain sälää kuten kaljakoreja ja pari pientä pensasta. Rakennustelineiden välejä peitettii välillä rullaverhoilla (en tiedä miksi). Syddeutschen arvostelija ymmärsi ja kehui nerokkaaksi.

Onneksi ehdin Garchingissa puolen minuuttia ennen U-Bahnin tuloa laiturille. Seuraava olisi mennyt 10 minuutin päästä ja sitten olisi esitys jäänyt näkemättä. Yritin aamulla varata internetistä lippua typerän Java applettisysteemin kautta, mutta ei se toiminut. Ajattelin, että onhan tuolla isossa salissa tilaa etenkin kun tuo oli jo neljäs esityskerta. Olin lippukassa eteisessä kymmentä vailla seitsemän, kun esitys alkaa kuudelta. Siellä oli jo viisi ihmistä jonottamassa lunastamattomaksi jääviä lippuja (Restkarte). Vieressä oli jono, johon ennakkoon lippunsa varanneet muodostivat. Järjestysmiehellä oli niiden kaitsemisessa töitä, kun ne ryntäsivät kassalle miten sattuu. Noh, kello lähestyi puolta jo ja yksi vanhempi mies alkoi jo mekkaloimaan "Mitä tämä oikein on? Mitä ne vielä odottavat, että esitys alkaa vai?! Minä en voi ymmärtää tätä. Häpeällistä!". Kyseinen mies kehui jollekkin olevansa neljättä kertaa katsomassa tuota.

Minun edestä oli kaksi jo hävinnyt niiden ostettua liput joltain, jolla oli ylimääräistä. Lopulta ne viittä vailla puoli päästivät meitä kahdelle kassalle. Minä sain 16 euron lipun (maksavat 9..30 eur) ja ihan hyvältä paikkaa. Joskin niiden tekstityksessä käyttämä kirjoitustkonefontti ei ollut selkeintä luettavaa. En hukannut aikaa takin viemisessä naulakkoon ja säästin siinä sitten euron. Loppujen lopuksi istuin vielä viisi minuuttia ennen kuin ovet sulkeutui. Muutama minun jälkeenikin sai liput, mutta kyllä se jono oli pitempi.

Esitys kesti n. 2h 20min ilman taukoa. Muusikot olivat Hofkapellen orkesteri Michael Hofstetterin johtamana. Selvästi laulajia varttuneempaa väkeä. Huilistilla oli pitkä ja hieno osuus yhdessä kohtauksessa, enkä muista koskaan kenenkään orkesterinjäsenen saaneen noin kovia aploodeja pl. tähtisolistit.
Musiikki oli barokkimusiikiksi keskitasoa. Joku Purcellin ooppera on helposti parempi.

Oopperan juoni jäi vähän hämäräksi, mutta Orlandon rakkaushuolista siinä oli kyse. Orlando ja kaksi muuta mieslaulajaa olivat kontratenoreita. Erittäin harvinaista siis. Wikipedian sivun mukaan Orlando olisi altto ja vain Ruggieron esittäjä olisi kontratenori tai altto. Neljäs mies oli basso, mutta ei niin kaksinen. Naisia oli kuusi. Nuo olivat kahdentaneet naisten määrän jostain syystä, mutta ei kai se niin haitannut tuon hämärän juonen seuraamista. Yksi oli kuitenkin menettänyt flunssassa äänensä, ja näytteli lavalla mykkänä ja montussa oli joku laulamassa sen lyhyen osan. Myös miehissä oli joku esittäjä jouduttu vaihtamaan. Joka tapauksessa yleisö oli innoissaan ja monen aarian jälkeen tuli ansaitut väliaplodit ja muutama bravo-huutokin.

Tuohon juoneen nyt ei kovin kummoista ohjausta voine tehdä. Tuossa se lähinnä liikkui tappelemisen ja halailun välillä. Välillä saadaan mustasukkaisuuskohtauksia tai muuta raivonpuuskia. Välillä käytetään taikuria apuna joka ripottelee kukan lehtiä rakkaustaiaksi. Orlando myös on hulluuden partailla (ilmeisesti silläkin on vaikea kestää juonessa mukana, kuka on kenenkin kanssa). Kolmen parin hääkohtauksessa käytetään tyynyä ja lakanaa, mutta nojaten seinään.

Prepositiokurssilla

[Viikon verran ainakin on Gasteigissa ollut joka vuotinen kirjamessut. Se ei ole yhtä vilinää kuin Suomen Messukeskuksen nelipäiväinen rutistus, vaan tuolla pitemmän ajan kuluessa saa ihmiset katsella uusia teoksia kartoista lähtien kuin kirjakaupassa ikään. Sillä erotuksella vaan, ettei tuolla niitä saa ostaa. Useissa kirjoissa näkyy kuitenkin olevan hintalappu vihjeeksi.
Tuollakin voi havainnoida, että Saksassa suositaan äänikirjoja paljon Suomea enemmän. Ehkä ihmiset kuuntelevat niitä ruuhkassa seisoessa.
Messuilla lienee joka päivä myös kirjailijahaastatteluja. Maanantaina ainakin messut olivat täydessä vauhdissa vielä yhdeksän jälkeen illalla. ]

Lauantaina olin neljä tuntia kestävällä prepositioihin keskittyneellä kurssilla.
Kyllähän niiden perusmerkityksen oppii jo viimeistään lukiossa, mutta ongelmana on, ettei useasti ole tietoa, minkä preposition verbi tahtoisi kaverikseen. Lisäksi joukolla preposioita (an..) on vaikeaa valita akkusatiivin ja datiivin välillä.

Kurssilla oli minun lisäksi kuusi osallistujaa: kaksi italialaista, ranskalainen, 50% brasilialainen-50% saksalainen, venäläinen ja kroatialainen. Minä oli joukon nuorin. Muutama noista oli asunut vuoden, kuten minäkin. ( Itse asiassa maanantaina taisi tulla tasan vuosi siitä, kun aloitin työt täällä. Vajaa vuosi siis jäljellä. )
Tosin yksi oli asunut kymmenen vuotta ja toinen 12. Puoliksi saksalainen puhui minusta moitteetonta saksaa. Muilla kyllä kuului äidinkieli taustalla. Opettaja oli jo melko varmaan likellä kuuttakymppiä. Kun sain ensimmäisen lauseeni sanottua, se totesi, että luuli Jarnon olevan liettuasta päin oleva nimi, mutta aksentista kuulee olevan suomalainen. Kun muut kysyivät, mistä se sen huomasi, niin ei se osannut määritellä.

Venäläinen mies oli varmaan kuusissakymmenissä. Se oli lapsena asunut Terijoen maisemissa ja sittemmin Pietarissa. Keskustelimme tauolla venäläisistä sananlaskuista ja se kertoi matkustaneensa Suomessa mm. Fazerilla ennen EU:hun liittymistä ja että sillä on sukulaisia Lappeenrannassa. Luulin kuulleeni niiden tulleen Germanlandista, mutta se tarkoitti varmasti Inkermanlandia eli Inkeriä. Vanhentunut saksalainen nimi oli Inkjerman. Venäjässäkin käytetään sanaa Ingermanlandia (Ингерманландия). Nimi juontuu Inkeri-nimen jostain muodosta.
Se totesi Suomen ja Venäjän suhteiden olevan hyviä ja kyseli, mitä mieltä ihmiset ovat kaasuputkihankkeesta. Minä totesin olevani enemmän huolissani jäissä liikennenöivissä öljytankkereista Pietarin satamasta.

Sanalistoja mikä prepositio tulee minkäkin verbin kanssa on ikävä ja hankala painaa mieleen.
Ehkä siis muutama esimerkkilause on toimivampi.
Opettaja käytti Obamaan puhua verbin kanssa esimerkkinä. Kun Obama puhuu Clintonin kanssa niin käytetään luonnollisesti mit, mutta sitten vaikka senaatille (tai senaatin edessä kirjaimellisesti) vor dem Senat, muutamalle ministerille jostakin für die Minister über das Thema Finanzkrise ja kun hän puhuu faneille niin käytetään zu den Fans. Sitten vielä voi käyttää von kun puhutaan jostakin asiasta. Esim. Er sprach ausführlich über die Lage des Betriebs und auch von eventuellen Kündigungen zu dem Belegschaft.

• die Belegschaft = firman henkilöstö (firman ulkopuolelta nähtynä)
  
• ausführlich = yksityiskohtaisesti
  

Kurssin eräs tärkeimmistä opeista oli ymmärtää käyttää lauseissa da+prepositio. Esim. Die jüngsten Produktionszahlen sprachen dafür, dass... Tässä siis sprechen ja für kuuluvat yhteen. dazu on yleensä merkityksessä lisäksi, mutta voi olla myös jotain tarkoitusta varten ja mielipidettä kysyttäess: Was meinst du dazu?. Vastaavia daa juttuja on Was denkst du darüber?, Was hälst du davon? ja Wie findest du das?
Puhua (spricht..) vastaan on tietysti dagegen tai gegen ja puolesta für.
Iloisemisestä puheenollen freuen über voi käyttää vain jostakin, joka jo on eikä etukäteen.

Verbi bestehen tuo mieleen esimmäisenä mieleen "koostua" esim. Bier besteht aus Hopfen, Malz und Gerste (humala, mallas, ohra). Mutta sitten on perustua Das Geheimnis des Erfolgs besteht in Fleiss und Aufrichtigkeit. (ahkeruus ja suoruus), vaatia jtk. Ich bestehe auf einer Entschuldigung ja kestää jtk. bestehen vor scharfen Kritik.

Ajattelun kohdetta edeltää an. Jos joku on ollut typerä voi sanoa Dass er sich so verhalten könnte, hätte ich nie von ihm gedact. Toinen voi vastata Was hat er sich dabei gedacht? Wie denkt er darüber denkt..

Tuoda voi voi vaikka hyvän idean Du hast mich auf eine Idee gebracht., mutta sitten on mm. "saada joku tekemään jotain" Du kannst mich nicht zubringen, "ottaa joltakulta" Der Betrüger hat viele Menschen um das Vermögen gebracht., die Prüfung hinter sich bringen, ja tuoda mukanaan diese Amt bringt viel Arbeit mit sich.

Keksiä, muistaa, saada selville kommen verbin kanssa: Durch deinen Hinweis bin ich auf eine gute Idee gekommen, johtua jostakin Es kommt davon, dass... Saada surmansta ums Leben kommen. Laskun loppusummasta voi käyttää beträgt tai Der Gesamntschaden kommt auf 1000 Euro. Perehtyä johonkin asiaan tai päästä asiaan sisällä ns. voisi olla erfahren tai hinter etw. kommen.

Opisk.lakko Föhnissä

http://www.unsereunibrennt.de/ lappunen, jossa todetaan, että suurin luentosali (Audimax) on käytössä (lue: vallatttu).

Tiistai 17.11. oli maanlaajuinen yliopisto-opetukseen liittyvä lakkopäivä. Valokuvia keskustan humanistiyliopiston mielenosoituksesta. Tässä uutisvideo Berliinistä, jossa oli ollut 15000 mielenosoittajaa kun Münchenissä oli vain 7000. Kovia ovat kokouksia pitämään. Käden ylös nostaminen tarkoittaa samaa mieltä olemista ja sitten on myös neliö ilmaisu "pysy asiassa" varten olemassa.

Puheenaiheita ovat vaatimus maksuttomaan opiskeluun (muka yhtäläisten mahdollisuuksien takia), opiskelun kaupallistamista vastaan ja oppilaitosten demokratian edistäminen.
Maanantaina aiheesta keskusteltiin saksan tunnilla ja luettiin artikkeli. Muuten en olisi koko asiaa huomannut vaikka kampuksella olen töissä. Ruokajonossa sai tiistainakin seisoa useampi minuutti. Voi siis olla, ettei se kovin laajalti koskenut opetusta. Lähinnä vaan marssivat ja kenties pitivät kokoustaan jossain salissa LMU:lla. Viime viikolla oli jo salin valtauksia. Jotkut olivat oikein yötä. Tübingenissä poliisia oli pyydetty tyhjentämään sali.

Saksan opettaja kertoi, että ennen oli kouluissa ollut maksuton opetus, mutta arveli nykyisin olevan jotain 500 eur lukukautta kohti. Tietysti osavaltioiden kesken on eroja. Sitten on vielä jokunen yksityinen yliopisto jossain pohjoisosassa maata. Ainakin siellä Bremenissä oli joku, jossa entinen romanialainen parikymppinen päällitason kurssitoveri oli käynyt. Tietysti valtiovalta ja rehtorit ovat sitä mieltä, että opinnot venyvät nytkin jo liikaa ja maksullisuus olisi porkkana nopeampaan tahtiin.

Kun opettaja oli aloittamassa germanistiikan opintojaan LMU:ssa 1968 tienoilla, niin silloin luokkaan saattoi tulla opiskelijajoukko metelöimään salin eteen, että luentoa ei voinut pitää. Olisi pitänyt keskustella vasemmistoaatteista. Kerran joku opettaja oli sanonut, että jos joku haluaa seurata häntä, niin hän menee Englischer Garteniin pitämään luentoja ja siellä je sitten niityllä kuuntelevat.
Itämaalaisen näköinen kurssilainen, joka on Tanskassa asunut kai koko nuoruutensa kertoi vanhempiensa olleen silloin opettajia (ehkäpä Kiinassa?) ja niillä piti pitää mukana Maon pientä punaista kirjaa. Tanskassakaan ei muuten ole lukukausimaksuja.

Saksassa ei taida opintotukea samassa muodossa kuin Suomessa. Vähävaraisen taustan omaavat voivat saada stipendirahoitusta. Yleisin rahoitusmuoto kuitenkin on "BaFög" (Bundesausbildungsförderungsgesetz). En tuosta jaksanut lukea, mutta se on käsitykseni mukaan on kuukausimaksusysteemi s.e. että isona ja tienaavana puolet siitä pitää maksaa takaisin. Nyt vaatimusten kohteena on tuon systeemin maksimisumman korottaminen.

Yksi oppilaita hiertävistä asioista on Bolognan prosessin tuoma kandidaatti-maisteri erottelu, joka siis on jo Suomessakin. Jotenkin ne yhdistää siihen, ettei kandeja palkata, mutta kuitenkin että se olisi yritysten tarpeista mietitty. Ilmeisesti kandista maisteriksi vaatii kohtuuttoman paljon työtä. Joitakin närästää liiallinen työmäärä ja joitakin opetuksen sisällyksettömyys.
Luonnollisesti Saksassa (kuten Suomessakin) on porukkaa prof. tms. kohti paljon. Ministerit ovatkin jo luvanneet isoja satsauksia tilanteen parantamiseksi.

Lentolehtisillä (Flugblatt) on pitemmät perinteet keskustan yliopistossa (LMU). Yliopiston vieressä sijatsevat aukiot on nimetty prof. Huberin ja sisarusten Schollien (Geschwister Scholl mukaan. DDR:n postimerkki on muuten sivulla. He toimivat valkoisen ruusun (Weiße Rose) vastarintaryhmässä, jolla muuten on museokin LMU:n tiloissa. Ne vangittiin ja teloitettiin natsien toimesta, kun he jakoivat Hitleriä vastustavia lentolehtisiä LMU:n isoon aulassa. Talonmies ilmoitti asiasta eteenpäin Gestapolle. Wikipedian mukaan teloitus tapahtui giljotiinillä. Viimeisin giljotiinituomio Saksassa annettiin 1949 ryöstömurhan tehneelle äijälle. Pari tunnettua pyöveliä teki kumpainenkin kolmisentuhatta giljotiiniteloitusta 1942-45.

• Kommillitonen = opiskelijatoverit
  
• Rektor - Direktor. Kuulemma peruskoulussa ja yliopistossa on rehtori, mutta lukiossa johtaja (Direktor).
  
• äußern = ilmaista (mielipide, tukensa..)
  
• zusagen = hyväksyä, vahvistaa
  
• Studienbedingung = opintotuki
  
• an dem Bildungsstreik beteiligen
  
• Bachelor-Studiengängen
  
• Pauschale = könttäsumma; yleismääritelmä
  
• agieren = toimia, suorittaa
  
• appellieren = houkutella jotain, kutsua johonkin, vedota avunsaamiseksi
  
• Studienbetrieb = oppilaskunta (tms.)
  
• vorwerfen = syyttää jotakin jostakin
  
• großen Zulauf haben = olla suosittu (esim. Internet sivusto)
  

P.S Mynssenin opiskelijoilla oli ainakin tiistaina hyvä sää ulkoilla sillä maksimilämpötila käväisi 19,6 asteessa. Viimepäivinä on Föhntuuli puhallellut etelästä lämmintä ilmaa. Viitenä viimeisenä päivänä on päästy yli kymmenen asteen.
Wikipedia selittää, ettää kostea ilmamassa sataa vuoristossa tuulen puolella kosteuden pois ja toiselta puolelta alaspäin laskeutuessaan kuiva ilma lämpenee. Suomessakin ilmiötä muka voisi havaita Pohjanmaalla.
AEG:n lanseerasi muuten hiustenkuivaajalle 1920 nimen fööni. Siitä ei ole minulla kuvaa, mutta General Electricsin leivänpaahdin 1900-l. alusta löytyy Pinakotheekin design-osastolta.

Saksa suri

Sunnuntaina oli liput puolitangossa tai mustilla surunauhoilla varustettu. Päivä oli Volkstrauertag eli kansan surupäivä.
Garchingissa oli sunnuntaina ekumeeninen hartaushetki sotamuistomerkillä keskustan vanhalla hautausmaalla. Katolliset kävelivät pääkirkoltansa järjestäytyneenä valkokaapuisten kynttilälyhdyin ja kevytrakenteisen krusifiksin varustautuneiden kuoripoikien perässä. Evankeliset tulivat alueelle omia aikojaan. Alueelle oli järjestäytynyt useampia porukoita uniformuihin tai baijerilaiseen asuun pukeutuneena vähän kuin tyyliin pelastusarmeija, mutta nämä lienevät olleet ampumaseuran (Schützenverein) tms. perinneseurojen tapaisia porukoita (kts. esimerkki kuva). Torvisoittokunta oli myös mukana kuten baijerilaisessa tilaisuudessa aina. Puheen Garhingissa piti kultaisella kettinkiriipuksella varustautunut pormestaritar Gabor. Maanantain muurinmurtuminen oli tietysti puheessa mukana.


Päivän aiheena on sotauhrien ja kaikkien väkivallan alaisuudessa elävien kansojen muistopäivä. Päivää on vietetty vuodesta 1952 lähtien 2 sunnuntaita ennen ensimmäistä adventtia. 1926 päivä oli pääsiäisen tienoilla 1. maailman sodassa kuolleiden sotilaiden muistoksi. Natsit säätivät 1934 Heldengedenktagin (sankarien muistopäivä), jota äärioikeistolaiset saattavat viettää vieläkin. DDR:ssä aloitettiin jo 1948 jo "kansainvälinen" muistopäivä fasistisen ja imperialistisen terrorin ja sodan uhreille.

Päivän politiikassa Ooppelin ja muiden seurana on Afganistanin kriisi. Bundeswehrissä on v. 1955 jälkeen kuollut 3100 henkeä. Uutisissa oli päivästä hyvin vähän. Ilmeisesti Berliinin päämajassa oli tilaisuus, jossa liittopresidentti puhui juuri Bundeswehrin uhreista. Tilaisuudesta vuodelta 2007 on esitys Leonhard Lechner (1553-1606) kipaleesta "Gott bhüte dich" Hampurin uuden poikakuoron esittämänä Bundestagissa.

Suomessa näköjään oli mielenterveysseuran organisoima itsemurhan tehneiden muistopäivä. Saksassa oli samana päivänä Hannoverin jalkapallostadion täynnä ihmisiä viikolla junan alle hypänneen potkupalloijan muistotilaisuudessa. Myös hs.fi uutisoi tuosta Enken surujuhlasta. Lisää kuvia esim. SZ:n sivulla. Minä tunnistin Schröderin, mutta se pelaa aktiivisesti vain kaasuputkilobbausta.


Kuva viime viikolta Sendlinger Torilta, joka on yksi keskeisistä paikoista keskustassa.

Vähäsen historiaa

Viime maanantaina oli siis muurin murtumisen 20-v. juhla eikä se jäänyt varmasti Suomessakaan keneltäkään huomaamatta. Hauskinta siinä taisi olla Clintonin ja Merkelin samanlainen ulkoasu "kuin siskokset". Päivä ei ollut liputuspäivä.
Minä kävin muurin rippeitä ihmettelemässä toissakesänä (kts. sekalaisia valokuvia Berliinistä).

Yleradio1:ssä on ollut juttusarja muurin murtumisesta. Tämän viikon jakso DDR:n omiin kansalaisiin kohdistuneesta terrorista on sävähdyttävää kuunneltavaa.
(Kevyempää kuunneltavaa on viikon Figaro-ohjelmassa. Siinä ensimmäisenä kuudesta maailmanluokan alle 40 v. tenoreista ensimmäisenä laulaa Lohengrinista tuttu Jonas Kaufmann. Hän tulee laulamaan Metropolitanissa Toscassa Karita Mattilan kanssa ensi keväänä.)

Huomasin kirjastossa 12. päivän die Zeitin tabloid-lisälehtisen, joka oli kiinnostava Saksan historiaan liittyen. Se listaa 50 tärkeätä, mutta kuollutta, saksalaista vaikuttajaa. Kaikenkattava se ei ole Bach esimerkiksi ei ole mukana, mutta loistava mynsseniläinen koomikko Karl Valentin on.
Nettisivulla on kuvia ja tekstiä listan henkilöistä. Opin esimerkiksi, että naismatemaatikko Emmy Noetherin mukaan on nimetty kuun varjopuolelle kraatteri. Nimi ja yliopistokohtalo oli kyllä tuttu ennestään.

Lutherin tuntevat kaikki, mutta DDR:n setelissäkin esiintynyt Jakob Fugger tuskin on tuttu. Hän perusti rikkaana ja uskonnollisena mieheneä yli 500 vuotta sitten sosiaalisia asuntoja Augsburgiin, jossa asui W.A. Mozartin isoisäkin. Nykyään Fuggerei (video) ei näytä mitenkään köyhien asuinpaikalta.. Hän harrasti menestyksekkäästi metallibisnestä. Suomikin pääsi tekstiin mukaan. Vapaastikäännettynä: Fugger osasi tehtää keksinnöillä rahaa, mutta nykyajan Saksassa fyysikot ja insinöörit ovat olleet kehittämässä tietokone ja mobiilivallankumouksen juttuja, mutta yrityksiä ei ole näkynyt. USA:ssa, Suomessa ja osittain Kauko-Idässä kyllä. Franhofer-instituutin patentoima MP3-formaatilla on tehnyt rahaa esimerkiksi Applen iPod.

Kun lama oli aikoinaan paha 1930-luvun alussa, niin konsernijohtaja Robert Bosch keksi vähentää työaikaa ja mahdollistaa työttömille työpaikkoja - ja saada siten kulutusta kasvamaan. (nykyaikanahan tuo olisi kannattamatonta kaikille osapuolille). Boschin tehtaissa oli ensimmäisenä Saksassa kahdeksantunnin työpäivä ja vapaa lauantai. Lisäksi työntekijöillä oli hyvä palkka ja muut yritysjohtajat haukkuivat sitä punaiseksi ja sosiaalihaihattelijaksi. Bosch totesi, että ei se maksa hyvää palkkaa, koska sillä on rahaa vaan että sillä on rahaa, koska se maksaa hyvää palkkaa. Ensimmäinen Boschin verstas perustettiin 1886 Stuttgarttiin.

Kestäväkehityksen edelläkävijä oli herra Carlowitz, joka kritisoi kirjassaan (1713) puiden liiallista kaatamista yritysten lyhyen tähtäimen voittoja tavoittelemiseksi.
(Viikolla meni töissä niin pitkään, että myöhästyin naapuritalon luennolta ja tietotekniikan osaston pieni sali oli niin täysi, ettei sisään päässyt. Kyse oli projektista, jolla aiotaan Saharassa tehdä aurinkosähköä Euroopan tarpeisiin.
Sen sijaan ehdin torstain luennolle keskustaan, jossa oli aiheena uusituvan energian käyttö. Kalvot on netissä. Esimerkiksi kalvolla 3 on Shellin tekemä ennuste eri energian muotojen kehityksestä, kalvoilla 4-5 on Saksan uusituvan energiantuotannon (9,5%) jakautuminen, ja bioenergian kalvolla 9. Kalvon 22 sanoma on, ettei bioenergian tarpeita kannata kuskata 50-80 km kauemmas.)

P.S Sunnuntaina en huomannut viitteitä, että täällä olisi vietetty isänpäivää. Äitienpäivä on kyllä samana päivänä kuin Suomessa.

Mozart-ilta

Lauantaina kävin am Gasteigin Carl Orff -salissa ensimmäistä kertaa. Se on semmoinen muutaman sadan katsojan sali, ja lavalle mahtuu pieni sinfonia orkesteri ja kuoro hyvin. Minulla oli lippu parvelle (17 eu) "Bürger-Sänger-Zunft München e.V.":n konserttiin (Zunft = ammattikunta).

Se yhdistys on perustettu 1840. Siinä on n. 50 jäseniset sekakuoro ja sinfoniaorkesteri. Kuoron tasossa ei ole kyllä kehumista. Muusikoiden ja etenkin keski-ikä oli varmasti pääll5 50:n pitkälti. Viimeeksi yhtä surkeaa kuoroa kuulin vuosi sitten Espoonlahden kirkossa Mozarttia myöskin laulamassa muistaakseni. Orkesterin soittimista ei lähde ääntä ammattilaisten tyyliin, mutta ei asiantuntijaa ei musiikin taso häirinnyt. Johtaja on Puerti Ricossa syntynyt ja Nwe Yorkissa opiskellut, ja sittemmin Müncheniin muuttanut tyyppi.

Illan tähtiesiintyjä oli Aglaza Sintschenko (1979 Leningradissa syntynyt ja sittemmin Pietarissa opiskellut), joka sekin on asunut Mynssenissa v. 2004 lähtien.
Se esitti pianokonserton nr. 20 KV 466. (allegro-romance- rondo. allegro assai).
Orkesteri yksinään esitti tutun sinfonian nr. 40 g-molli (bonuksena klarinettien lisäys) (allegro con brio - andante - menuetto, trio - allegro).

Kuoro esitti orkesterin säestyksellä kappaleet takuula harvinaiset "Thamos, kuningas Egyptissä" (KV 345) nro. 6 "Gottheit, Gottheit, über alle mächtig" ja nro. 7 "Ihr Kinder des Staubes". Kyseessä on näytelmämusiikkia. Se taisi olla Taikahuilun esiaste. Tutusta taikahuilusta oli vähemmän tunnettu loppukuoro "Heil sei euch Geweihten"
Lisäksi "Idomeneosta" kuultiin osat nro. 9 "Nettuno s'onori" ja nro 26. "Scenda Amor, scenda Imeneo". Idomeneo oopperan 24-vuotias Mozart kirjoitti Mynssenin karnevaaleille 1781 vaaliruhtinas Karl Theodorin tilaamana. Mikään menestys siitä ei tullut, ilmeisesti liiallisen barokkiin kallistuneisuuden takia, vaikka Wienissäkin se esitettiin. Strauss ja kumpp. muokkasivat sen 1900-l. alkupuolella uudellen.

Yleisöä oli kovin paljon ottaen huomioon tason lippujen hintaan nähden ja tarjonnan sinä iltana.
Tietysti suurin osa lienee ollut esittäjien tuttuja tai sukulaisia. Minäkin ostin lippuni ennakkoon orkesterin viulistilta, meidän fortran ja suurteholaskentalaitteistoohjelmointiympäristö
gurulta.


Kotiin mennessä Marienplatzin Galleria Kaufhofin edessä esitti Piazzolan tangojuttuja katuorkesteri, joka toi mieleen Trio töykeät. Korkeatasoista musiikkia ilman Steinwayta. Viime viikonloppuna piti jo muusikoiden pukeutua lämpimästi.


Maanantai-iltana soitti puolestaan erehdyttävästi eteläamerikkalainen taitavasti vähän karibialaistyylistä rytmimusiikkia.

Rubensia katsomassa ja saunassa

Sunnuntaina kävin Alte Pinakotheekissä, kun se mainosti uutta Rubensin (1577-1640) näyttelyä. Siellä oli niitä jo aiemminkin, ja nyt niitä tuli kymmenkunta lisää eri maista. Ehkä logistisista syistä ne olivat ihan normaalin taulun kokoisia. Ei minusta mitään erityisen säväyttäviä, että niiden takia pelkästään pääsylippu toimittaisi ostaa. Normaalihinta on 13 eur ja sunnuntaisin 7 eur. Porukkaa olikin kenties harmaan päivän ansiosta runsaasti.


1500-l. perinteiseen asuun pukeutunut saksalaisnainen (1625). Levens Hallin kokoelmasta (U.K.).
Rubens teki sen Hans Malerin (1470/80-1529) työn pohjalta.

Näyttelyn ajatuksena on esittää tauluja, joita Rubens oli enemmän tai vähemmän suoraan kopioinut muilta taiteilijoilta, kuten Tizianilta, jonka tauluja näkee museoissa melko useasti.



Esimerkiksi "Aatami ja Eeva" taulut, jotka olivat saapuneet Madridista, olivat melko samanlaiset. Rubens oli lisännyt papukaijan ja poistanut Aatamin kriittisiä paikkoja peittävän oksan (Aatami kyllä istuu kivellä, että ei sen niin väliä). Tizianon Aatami (n. 1550) oli kyllä tummempi ja kyllä ihmisistä huomaa, kumpi on Rubensin (1629) selluliitti lihasmassaa. Rubens ei siis pyrkinyt suoraan kopioimaan niitä vaan myös parantelemaan. Hän kiersi Madridissa ja Lontoossa ainakin.


Rubensin Venus-juhla -taulu (1638) oli Tukholmasta lainasta.


Leijonan metsästys ei näytä terveelliseltä puuhalta.

P.S Sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa Saksassa saunassa. Kuntosalilla kun on uima-altaat ja saunasysteemit. Joskin sauna on arkisin päällä lähinnä silloin kun minä olen töissä vaikka sali on auki klo 23:een ja iltaisin on varmasti eniten porukkaa.
Lämpötilaa finnischen Saunassa oli 82 astetta lähellä kattoa olevan mittarin mukaan. Seinällä oli myös kosteusmittari ja tiimalasi, jonka voi kääntää ohjaamaan soveltuvaa aikaa. Huvittavinta oli valaistus joka oli katossa oleva neliö, joka vaihtoi väriä vaalean sininen ja punaisen sävyissä.
Vesiämpärin löysin vasta poislähtiessä lattialta kiukaan vierestä. Jospa seuraavan kerran kantaisi sen ylös ja kysyisi luvan dramaattiseen tekoon. Saksalaiset sen sijaan ovat kuivan saunan viereen rakentaneet höyrysaunan (Dampfbad), josta siis lattianrajasta tulee höyryä ja imetään katosta pois. Siellä tuskin oli kuuttakymmentä, mutta ei palentanutkaan. Lienee melko tyhjänpäiväinen.

Rinderroulade

[Leivoksia keskustan kahvilan ikkunassa. Halvempaa ja terveellisempää lasin takaa.
Ensimmäinen hiippaleivos Kapuziner on siis "kapuusimunkki" (die Kapuze on muuten huppu). Hörchen on diminutiivimuoto sarvesta (die Horn). Manteli ja suklaa ovat tietysti Saksassa yleisiä rakennusaineita. Heidesand on suoranakäännöksenä "pakanahiekka". Florentiner tarkoittaa firenzeläistä, mutta myös toskaleivosta. Mailänder on milanolainen (Mailand).]
Mensassa oli maanantaina pisin ruokajono Rinderroulad "Hausfrauenart" tiskille. Se oli semmoinen ohut naudanlihakääryle. Välissä oli pekonia ja jotain muuta luumua ja sipulia kai. Ruokaohjeiden mukaan väliin voi myös pistää mm. sinappia, suolaa, pippuria, persiljaa, porkkanaa, perunaa, jauheli-sämpylämuru sekoitusta, ja maustekurkkuja. Sinappi on yleensä kaikissa ohjeissa. Tässä ohjeessa on myös kuvia valmistuksesta (lista ohjeen hakutuloksista). Se käärä paistetaan ympäriinsä, että se saa väriä. Sitten annetaan kiehua hiljalleen veteen hukutettuna paistin pannun kannen alla n. 1,5-2 tuntia. Välillä käännetään. Mitään hammastikkua siinä ei ollut. Hyvältä maistui. Tarjottimelle kaadettiin myös punaviinikastiketta, mutta ei sen niin nuuka.


[Liikkuva kahvilamainos autoilijoiden iloksi. Jos se seisoo kauan paikalle ja puu kestää hengissä niin kai se on ekologinen ajoneuvo.]

Mensassa oli kolmena päivänä perulaisia ruokia. Kuulemma Aji de Gallina - Hühnchen in cremiger Würzsauce (kanaa kermamaustekastikkeessa) on hyvää. Mentiin perulaisen työkaverini kanssa yhtenä päivänä Nah oatlia, josta se ei ollut kuullutkaan. Se oli semmoista stroganoffin tapaista, jossa oli vähän porkkanaa ja perunaa seassa. Maissin tähkä (1 eur / kpl) oli ei-perulaisella tavalla lisukkeena. Ihan syötävää eikä siinä ollut juuri mausteita. Työkaverin äiti ja mummo kuulemma tekevät todella mausteisia ruokia, että ne voivat tuntua korvissa asti.

Rekiä ja kärryjä

Torstaina kävin Garchingin koten ilma- ja avaruusporukan yleisöluennolla, jossa oli Spiegelin tiedeosaston pomo kertomassa tiedeuutisista. Se ei ollut mitenkään antoisa. Lähinnä keskittyi valittamaan, että kustantamoilla menee huonosti, painettujen lehtien myynti laskee (nuoriso etenkään ei lue), taso laskee kun vakinaista porukkaa vähennetään, ja ettei nettisisällöstä makseta. Tiedeuutisiin liittyen se kehui, että ne on 3.-4. suosituin osio lehdestä, ja että hyvät tiedeotsikot myyvät numeroita hyvin. Kuitenkin ne uutiset pitää jättää johonkin lehden loppuun, koska politiikka ja kulttuuri ym. suuremmat alat on perinteisestikin ollut ensin.
Lisäksi se totesi, ettei mainosten hankinnassa ja kohdentamisessa ole oltu erityisen taitavia.
Esitysten lopuksi oli tarjolla olutta tai virvokkeita sekä jotain juustoleipiä. Minä otin viikon suola-annoksen ja söin yhden bretzenin.

Keskiviikkona vaivauduin keskustaan yliopisto rakennukselle asti kuuntelemaan biodiesel firman edustajan esitystä ympäristöteknologian luentosarjasta. Se käsitteli laajasti eri polttoainevaihtoehtoja autoihin ja kasviöljyn tuotantohankkeista esimerkiksi Perussa ja Galapagossaarilla. Se haukkui monen puhtaana energianmuotona pitämän maakaasunkin. Sen ympäristövaikutukset ovat Venäjällä (alkutuotantolähteillä pahat) ja siitä perille Saksaan tulee vain pieni osa.

---

Tämän kärryn kyljisssä oli oikein kunnon maalauksia. Keisari (Kaiser des Heiligen Römischen Reiches Deutscher Nation.) Kaarle VII (1697-1745 M. (arkku Theatinerkirchessä)) kruunajaisvaunut oli valmistettu Pariisissa 1722.

Kuningas Max I Josephin (1756-1825 myös Theatinerkirkkoon haudattu) kärrit. Kärrejä oli prameampaa sorttia noin viitisen kappaletta. Toisessa rakennuksessa oli 1800-l.herrasväen tusinakärrejä.

Nymphenburgin linnan yhdessä siivessä on linnan posliinitehtaan museo sekä kuninkaalllisten rekien ja vaunujen museo. Kummpaankin pääsee samalla lipulla. Sisältö on 1700- ja 1800-luvun kamaa.
Posliinitehdas toimii edelleen ja sen kauppa on auki arkisin linnan sivurakennuksessa. Sen webbisivuilla voi tarkastella tuotteita ja katsoa liikkuvaa kuvaa maalauksesta.
Hintoja ei webbisivulla näy.


Posliinimuseon puoli ei ole niin hieno kuin Oberschleissheimin puistossa. Täällä oli kyllä hienoja tauluja, jotka oli 1700-l. tyyliin tarkasti tehtyjä. Yleensä näkyy miniatyyrimaalauksia, joita riipuksissa kannettiin, mutta nämä olivat A4 kokoluokkaa.


Näin vanha karuselli lienee harvinainen. En tiedä, miten sitä pyöritettiin. Kaksi istuinta on mukavaa nojatuolia ja sitten on kaksi hevostakin.
Tämä oli aika erikoinen tavara museossa. Siellä oli hevosiin liittyen tauluja ilmeisesti hyviksi katsotuista kuninkaallisista hevosista (yksi per kuva ja hevosen nimi selvästi kerrottu).
Juhlallisia valjaita oli kymmeniä.




Prinsessan pikkuiset rattaat (tehty Pariisissa 1698).


Tähän ei kovin isoa henkilöä mahdu. Kyltissä lukee lasten sisätilareki (München 1733).


Peräkammarin reet ja vaunut olivat ennätyksellisen ylikoristeellisia.

Englischer Gartenissa

Maanantaina yritin mennä saksan oppitunnille, mutta perillä selvisi, että onkin syysloma. Kesällä tein saman tempun kahdesti. Viime viikolla kun olin Suomessa enkä päässyt tunnille enkä vaivaudu itse tuommoisia tietoja kansalaisopiston sivuilta etsimään. Menin sitten myöhään illalla ohjattuun jumppaan hienolta nimeltään "bodyart", joka oli joogamaista venyttelyä.

Saksaa treenasin tiistaina työpaikan viereisessä rakennuksessa, jossa teknillisen yliopiston katolinen ja evankelinen seurakunta järjestävät luentosarjan "tulevaisuuden strategiat". Keskustan TUM:n toimitiloissa on myös luentosarja (Ringvorlesung) ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Ensimmäisellä luennolla oli kampuksen Walther Meissner -instituutin kylmäfysiikan professori pitämässä pessimistisen alustuksen luonnonvarojen riittävyyden näkymistä seuraavien vuosikymmenten aikana. (Hesari muuten uutisoi eilen tai tänään energiajärjestön arvion liikennettä koskien, Al Goren oppikirja uutuudesta, Merkelin ilmastopuheesta USA:n konferenssista, Helsingin ruuhkamaksusuunnitelmista ja Mika Myllylän rattijuoppokärystä.) Öljyn ja kaasun lisäksi on paljon muutakin murehdittavaa. Esimerkiksi kännykät tarvitsevat tiettyjä harvinaisia metalleja, joiden hinnat on eksponentiaalisessa kasvussa. Teknologian kehittyminenkään tuskin ehtii pelastaa maailmaa. Tohtori tietysti otti suprajohtavuuden esimerkiksi ja esitti myös kiintoisan käppyrän miten eri materiaaleista on löydetty vain pieni osa. Ilmeisesti kyse oli, että useamman aineen yhtäaikaisen reaktion hallitseminen on vaikeaa. Esimerkiksi korkean lämpötilan suprajohteiden kuparioksidiyhdisteet on hankalia valmistaa puhtaasti.
Tämä kuusikymppinen setä osoittu kiitettävää asian harrastuneisuutta ja puhui selkeää saksaa. Yleisöä oli nelisenkymmentä ilta-ajasta huolimatta. Kaksi seuraavaa esitystä (10.11, 08.12) käsittelee aurinkovoimaa yritysedustajien toimesta ja viimeisen esityksen (15.12) Siemensiltä tuleva esitelmöitsijä puhuu hiilidioksidivapaasta Mynssenistä.

---

Sunnuntain syyskävelyretki suuntautui Englischer Garteniin (1789), joka on siis kaupungin keskustan tuntumassa ja siksi suosittu. Siellä liikkui sunnuntaina tuhansia ihmisiä ja jokunen katumuusikkokin. Siellä on polkuja jonkun laskentatavan mukaan 78 km. Ei siellä kukkapenkkejä näy vaan lähinnä puita, metsää, lampia, ja niittyjä.

Haus der Kunstin takapihalla on japanilainen teetalo (1972), johon vitosella pääsee silloin tällöin sisään. Nyt ei ollut ketään surffaamassa keinotekoisella aallolla.


Puiston monopteros (1836) sijaitsee kukkulalla. Tuonne pitää joskus vaivautua.


Koiria juoksenteli runsaasti ihmisten lomassa. Kuvassa hädin tuskin näkyvä pystykorva pulikoi ojassa ja yski henkeen mennyttä vettä.


Puistossa on ainakin kaksi kioskia ja tietysti kiinalaisen tornin ravintolakeidas, jossa oli ainakin satoja ihmisiä tuolloinkin juomassa olutta ja syömässä erinäisiä grilli- ja ravintolaruokia.


Isolla niityllä sai vuokrata lepotuoleja puolesta tunnista lähtien muutamalla eurolla. Näkyi siellä istuvat ihmisiä auringossa.


Hanhet pitävät aikamoista mekkalaa. Välillä kinastelevat keskenään. Ihmisiä eivät pelkää vaan taapertavat kävelytien yli isommalle nurmikolle jalan juuresta.


Tässä tunnistustehtävä niille, jotka luulevat tuntevansa lintuja.