Karjaa

Ankkoja Oberammergaussa.

..ja ammuja niitulla.

Tuossa parin kilometrin pässä on Echingin pikkukunta. Alueen laajoilla niityillä laiduntaa lampaita. Maanantaina siellä oli illan suussa useampi paimet ja koira. Kai siirsivät niitä pellolta toiselle.

 Tämä pieni lauma oli 30 cm tiestä ilman aitaa kummempia paimenia. Siellä oli useita karitsojakin seassa. Aika sekalaista sakkia.

 Hassu luppakorva otus.

 

Itseasiassa viime viikolla historiallisella Wiesn'llä syntyi karitsa. Se pässi sai nimekseen Ludwig ja äiti nimettiin Auguste Wilhelmine Mariaksi. Baijerilainen rotu on nimeltään Coburger Fuchsschaf. Omistajat eivät olleet tietoisia koko raskaudesta. Asian huomattuaan ne kiidättivät sen hevosille tarkoitettuun vajaa lähellä ja siellä se sitten syntyi. Illalla ne vietiin kotiin. 

Veistotaidetta

Ilta-aurinko käy vielä mäelle.

Jos haluaa lukea pakinan suomalaisen leivänsyöjän integroitumisesta Saksaan kannattaa lukea uuden Renkaan s. 14-15. Kokemukseni on samansuuntaiset. En suosittelisi tuomaan leipää saksalaisille tuliaisiksi vaan ennemmin vaikka makeaa suklaata.
Vaikka leipomoista saa leipää (kämppiskin jopa syö ruoan kanssa toisinaan) on sämpylät ja erityisesti bretznit suositumpia. Työkavereista lounasaikaan tuskin olen kenenkään nähnyt syövän sämpylää, joku ottaa bretzenin eikä leipää edes ole tarjolla.

---

Ludwig II:lle järjestettiin oma näytös 1871. Hän liikuttui niin suuresti, että päätti lahjoittaa tämmöisen muistomerkin. Mynsseniläinen kuvanveistäjä työsti tätä pari vuotta ja sitten se raahatiin Oberammergauhun mäen päälle, josta aukenee näkymä kylään. Sinne menee jotain 20 min kävellessä. Ei näkynyt kyllä juuri muita. Se on marmorista. Osien painot ilmoitetaan kyltissä sentnereinä (Zentner), joka on 50 kg (Saksa) tai 100 kg (Itävälta, Sveitsi, Venäjä, Italia...). 50 kg:lla laskettaessa, Kristus ja risti painaa 15 t, Maria 1 t, Johannes 1 t, ja sokkeli 12 t. On siinä ollut raahaaminen.

Patsaan luota kylään on puustossa aukkoa.
Teatterirakennus näkyy selvästi vasemmalla.

Pöllö erään ravintolan terassilta.

Etelä-Saksan ja Itävallan puunveistäjiä, jotka tekevät uskonnollisia teoksia kutsutaan nimellä Herrgottsschnitzer.

Talotaidetta

Wiesn'n ympäristön viikonlopun rikostilastoissa on ainakin neljä seksuaalirikosta ja yksi eläkeläisen ja keski-ikäisen parin pahoinpitely parin mynsseniläisen veljeksen toimesta. Eläkeläinen meni Hackerbrückellä sanomaan niille, että tässä ei saa tupakoida. Poliisi sai ne kiinni.
Olin sillä asemalla samaisena iltana klo 01 aikoihin ja siellä oli vielä yllättävän paljon porukkaa. Poliiseja ja DB:n vahteja oli varmaan pari kymmentä laiturilla järjestyksen pidossa. S-Bahn tosin oli ihan rauhallisen oloinen ja samoin Marienplatzin ja Odeonsplatzin asemata vaikka ihmisiä oli paljon.

Onneksi olutteltoissa on rajoitettu valikoima, ettei käy niin kuin tässä oluttestissä (Komediker TV-sarjasta "Vanhaa baijeria aloittelijoille"). Tuossa päitkässä on hyödyllistä olutsanastoa.

---

Oberammergaun olennainen osa on sen komeasti maalatut talot, joita aiemminkin esittelin. Lisää samantyyppisiä Lüftlmalerei freskoja löytyy Tirolista ja Etelä-Baijerista. Tässä jokunen lisää. Wikipedia Oberammergaun (suojeltujen) rakennusten listalta käy ilmi, että monet on peräisin 1700-1800-l. mutta on 1900-l. alussakin vielä maalailtu.

Suomessa ei jostain syystä kukat kasva parvekkeellä näin nätisti.

Ravintola ja viinitupa.

Pilatushaus (museo) pääty.

Hotelli-ravintola. Jostain syystä siellä oli Ruotsin lippu. Kadulla näin joitakin ruotsalaisia. Itseasiassa se on ruotsalaisten (ja kai siten suomalaisten) ansiota, että kylään iski 30-vuotisessa sodassa rutto, jonka seurauksena Passionspiel aloitettiin. Verkkokaupassa on jopa ruotsinkielinen käännös tekstistä myynnissä. Ehkä selittävä tekijä on, että Mora on O:n ystävyyskaupunki.

Puusepän liike. Aiemmassa kirjoituksessa oli kuva sen toisesta päädystä.

Moderni talo.

Kiinteistövälitysfirmallakin on komea, joskin varmaan aika tuore seinämaalaus.

Raatihuoneen ovi outoine lehmineen ja ties mineen.

Puuveistomyyymälä

Passionspiel

Mynssenin keskuslinja-autoasemalta (Zentral Omnibus Bahnhof (ZOB) Hackerbrückellä. Kuljettaa ihmisiä vaikka Hollantiin ja erityisesti Itä-Eurooppaan. Varmasti taloudellisista syistä jotkut joutuvat turvautumaan autoon lentokoneen sijaan. Matka-ajat voivat olla vuorokauden luokkaa.

Jos Oberammergau tai Passionspiel ei tunnu tutuilta niin suosittelen katsomaan edellistä kirjoitustani.

Christus - 1700-l. lopulta. Ko. teos on pääsylipussa ja useassa paikassa.

Minä kävin 4700 muun tavoin katsomassa lauantaina luonnollisesti loppuunmyydyn esityksen.
Baijerin TV:n nettisivulla on uutisvideo, jossa raportoidaan, miten ihmiset leiriytyvät rantatuoleineen lippukassan eteen tunteja etukäteen saadakseen peruutuspaikkalippuja ko. päivälle. Ebayssä on näköjänä muutama lippu myynnissä alkaen 189 eur/kpl. Viikon päästä 102 esityksen kausi on loppu ja seuraavan kerran siis 2020.

Lavalla oikealla ohjaaja itse. Kuva otettu paikalta, joka minun 25 eur lippu oikeutti.

Myös rouva Bundeskanzlerin Merkel oli niin kiireinen, ettei hänkään ehtinyt aiemmin (BR:n juttu). Kun työkaverini oli ensi-illassa niin siellä oli Ministerpräsident Seehofer, ja elokuussa kun toinen työkaveri kävi niin  silloin oli Bundespräsidant Christian Wulff.
Kunnanjohtaja luovutti oman ja rouvansa lipun Dr. Merkelille ja hänen lehdistöedustajallen (Merkelin mies oli Ameriikassa), mutta eivätköhän ne olleet sen nähneet jo muutaman kerran. Niiden mustat Audit olivat Berliinin rekkarissa, joten olivat autolla tulleet hyvän matkaan ja varmaan vauhdikkaasti.
Hän lounasti kylän hotellissa ohjaajan ja päänäyttelijöiden seurassa, mutta ei kumminkaan kylään yöksi jäänyt. Liekö Mynssenin 5-tähden hotellit kelvanneet vai ajatutti aamuksi itsensä Berliiniin, en tiedä.

125 eur lipun paikalta.

Minun bussi lähti klo 11 ja se oli n. 1,5 h päästä perillä. Siellä oli aikaa kävellä ennen esitystä. Isosssa autossa oli vain 14 matkustajaa. Minun lippu maksoi näköjään 25 eur ja kyyti 74 eur. Onhan se päivän Baijer-tikettiin verrattuna (20 eur) kallis, mutta eipähän tarvinnut hommata hotellihuonetta (helposti 70 eur) enkä olisi muutoin lippua voinut kesällä ostaa. Jostain syystä ne olivat onnistuneet myymään samalla tuolille kaksi lippua. Minun sijainti oli hyvällä paikalla edessä, mutta sivussa hieman. Minä sanoin paikallisen tavan mukaan, että minulle makkaraa (mir ist es wurscht), missä istun, jonka jälkeen paikannäyttäjä vaihdatti jonkun naisen lipun minulle. Se oli 125 eur lippu taakse keskelle. Noh, niskat säästyi ja onneksi teatterikiikarit olivat repussa. Varmaan se oli myös akustisesti parempi. Silti en näe, miksi se on jopa 100 eur kalliimpi kuin paikka, missä olin. Katsomo ei ole kunnolla kallistettu, että normaalipituinen henkilönkin yli pitää kurkkia.

Monella oli istumaalustoja ja vilttejä mukana, mutta kyllä se penkki oli ihan kohtuullisen hyvä. Minä pistin pitkät alusvaatteet päälle ja toisen näytöksen ajaksi vielä villapaidan college-paidan päälle ja se riitti ihan hyvin kesätakin kanssa. Joillain rouvilla oli turkistalvitakkeja. Liittokansleri kertoi lehdistölle korkeaan tyyliinsä "Ich habe alle nötigen Vorkehrungen getroffen" (Vorkehrungen treffen = ryhtyä (varo)toimiin).

Wetterdienst lupasi vielä lauantaiaamunakin kohtuullista kestosadetta jopa varoituksen arvoisesti Oberammergaun seudulle, mutta onneksi Jumala on sääpalvelua mahtavampi eikä siellä sateenvarjoa tarvinnut, kuin ehkä viimeisen näytöksen jälkeen linja-autolle kävellessä. Saksan sääpalvelun mittauspisteistä Oberammergau sijoittuu 3% kärkeen sademäärissä epäilemättä vuorten takia. Lämpötila oli tosin syksyinen 9..12 astetta, mutta ei tuulinen.

Yleisöä ainakaan ei sade haittaa ja näyttämökin taitaa olla hyvin katettu, mutta silti se on hyvin avonainen.

Tämän vuoden pääjehu on ohjaaja Christian Stückl, joka tässä kättelee Merkeliä.
Teksti on Daisenberger (1799-1883) sulkakynästä 1860/70,
ja myöhemmin ohjaajien Otto Huber ja Christian Stückl muokkaama (erit. poistettu juutalaisvastaisuus).
Musiikin sävelsi Rochus Dedler (1777-1822) v. 1820 ja sitä on muokannut Markus Zwink (1956-), joka on kesän toinen kapellimestari.

Kyllä tuo on sellainen spektaakkeli, ettei ihan heti tule mieleen, miten tuon voisi ylittää tai riittävin sanoin kuvailla. Rouva Bundeskanzlerin totesi väliajalla esityksen olleen sehr bewegend (oikein liikuttava) und wunderbar gespielt (loistavasti esitetty).
Bunderpräsidant lausui elokuussa:

"Es ergreift einen. Das Herz, die Seele und der Verstand werden angesprochen. Ich glaube, dass die christliche Botschaft nichts an Kraft verloren hat, ... Botschaften, die auch durch die Bergpredigt in dieses Passionsstück eingefügt sind und das schenkt uns die Gemeinde mit ihrem Engagement. Das finde ich ein großartiges Geschenk, das ich auch durch meine Anwesenheit hier würdigen möchte."

Seehofer totesi:

"Ergreifend - beeindruckend - monumental"

Ei voi kun yhtyä kommentteihin. Tuossa ohjauksessa ei tunteita säästelty.  Jeesuksesta löytyi särmää ja ääntä mm. temppelin siivouksessa. Juudaksen hirttäytyminen ja ristillä riippuminen oli toteutettu todella aidon näköisesti, ettei kiikareillakaan nähnyt mitään köysiä tms. Puvustus oli ihan OK, mutta ne siniset palmunlehvät olivat vähän outoja.

Siinä on musiikkikohtauksia ainakin 16 (niin monta raitaa on ostamassani ääni-CD-levyllä) ja sitten välissä on puheosia ilman musiikkia. Orkesteri on montussa näkymättömissä. Olkoonkin, että esiintyjät ovat Oberammergausta ei musiikinkaan taso juuri jättänyt toivomisen varaa.

On kertakaikkiaan ällistyttävää, miten tuo 5300 asukkaan kunta pystyy tekemään kaiken tuon olkoonkin, että vastaavaa tapahtumaa on harjoiteltu 40 kertaa aiemmin 376 vuoden ajan. Näyttelijöitä on 2400, josta yli 600 lapsia, ja sitten päälle vielä muu turismiin liittyvä toiminto. Esiintyjiä on useita satoja, jotka sai aikaan aika järisyttäviä joukkokohtauksia.

En ihmettele, että joku maksaa tuhansia euroja tuosta retkestä vaikka Suomesta tai Ameriikasta asti. Jo 1800-luvulla alettiin järjestämään tuonne matkoja esim. Lontoosta ja kaukomailta. Kuulin toki kaduilla englantia nytkin, mutta veikkaan, että näin loppusyksystä jotain 80% ainakin on saksaa puhuvia. Siitä on kyllä etua, sillä tekstin seuraaminen viiden tunnin ajan englannin kielisestä käännöksestä voisi olla aika rankkaa ja häiritsevää. Toisella puoliskolla tarvitsee lukuvaloa.



Näyttämöllä nähdään lampaista, aaseja, vuohia, hevosia ja kameleita.

Näytelmän ekaosa on 14:30 - 17:00, ja se alkaa Jerusalemiin ratsasmisesta ja päättyy Jeesuksen vangitsemiseen.

Toisessa osassa 20:00 - 23:00 on siten oikeudenkäyntiä ja Golgatan tapahtumat päätyen kohtaamiseen ylösnousseen kanssa.

Kannattaa katsoa ylin video näytelmän kotisivulta sekä videot BR:n kotisivulta viime toukokuulta (paitsi ei nro.5, joka on baijeriteseti berliiniläiselle). Kotisivun videossa soi taustalla näytelmän eräs musiikeista (ylipappien esiinmarssi -kohtauksesta) ja näkyy pätkiä tämän vuoden näytelmästä mm. Jeesus ratsastamassa Jerusalemiin, siivoamassa temppeliä, ylipappeja, sotilaita, kansanjoukkoja, viimeinen ateria, ristisaatto, Golgata ja mm. yksi monista Vanhan Testamentin kuvaelmista, joissa esitetään joku asetelma keskellä lavaa aukeavien verhojen takana, jossa oikeat ihmiset on liikkumatta mukana (kts. Syddeitschen kuvia). Sen aikana kuoro ja solisit laulaa ympärillä. Myös BR:n sivulla on muutama kuva.

Ennen esitystä ja tauolla oli ev.lut. kirkossa vartin hartaus, jonka piti +60 v. erinomaista englantia puhunut pappi saksaksi ja englanniksi. Kolmen tunnina paussilla toki useimmat syövät atrian ravintoloissa. Kyllä siellä kahviloissakin asiakkaista oli. Minulla ei ollut suuremmin nälkä, joten söin vain pari sämpylää ja Apfelstrudelin sekä kahvia.

Minulla on aihetta kerrankin kiitokseen Oktoberfestia kohtaan, sillä sen takia oli lauantaina ylimääräinen vuoro (01:30) Garchingiin asti. En edes huomioinut seikkaa matkaa ostaessa. Normaalina päivänä olisi pitänyt ottaa loppumatkalle Fröttmaningista taksi Garchingiin, joka olisi ollut ainakin 15 eur. Bussi oli Mynssenissä klo 01.

Menomatkan kuvia bussin ikkunasta.

---

Päivän Wiesn juttu. Eräs mies lähti Oktoberfestin jälkeen Augburgissa vielä siskon fillarilla kapakkaan (0,8 promillen humalassa), mutta ajoi poliisiratsiaan. Hän päätti paeta jokeen poliisia pakoon. Noh, poliisit sitten onkivat ylös ja veivät kammarille kuivumaan alushoususillaan (Wiesn-asu ja kännykkä menivät mutaiseksi ja märäksi). Poliisin mukaan tuosta promillemäärästä ei olisi ajokorttia vielä mennyt.

Oberammergau

Oberammergaun keskeinen rakennus on tämä teatteri, joka sai suurin piirtein nykyisen muotonsa 1929, mutta toki sitä on laajennettu ja modernisoitu. Lämpiössä on historiasta kertova valokuvanäyttely. Rakennus on periaatteessa rakennettu vain yhtä teosta varten, ja vieläpä s.e. se esitetään vain joka kymmenes vuosi. Nykyään tosin sinä vuonna sata kertaa. Kysymyksessä on Kristuksen kärsimysnäytelmä.

Oikeastaan alkusysäyksen syynä on Ruotsi-Suomi sillä näytelmä ensimmäisen kerran esitettiin 1634 30-vuotisen sodan aikana. Edellisenä vuonna kyläläiset tekivät valan, että jos Jumala säästää Oberammergaun rutolta, joka oli tappanut kokonaisia kyliä ympäriltä he esittävät näytelmän joka 10. vuosi. Kylän polkuja vartioitiin sitä ennen, mutta sivupolut tunteva renki oli päässyt jo livahtamaan kylään ja levitti taudin perheeseensä, joka kuoli ruttoon. Sitten tehtiin kiireesti vala, eikä kertoman mukaan enää kukaan muu kuollut.

5000 asukkaan kylästä puolet ainakin on jollain tavalla osallisena näytelmän toteutuksessa. Ainakaan puusepistä ei ole pulaa. Näyttelijöiden tulee olla asunut paikkakunnalla 20 vuotta. Viimeiseen vuoteen ei monien miesten tarvitse ajaa tukkaa tai partaa, kuten Weltin kuvassa näkyvä 45-v. Juudas.

Ensi-illasta raportoi mm. der Spiegel. Kuvassa 4/8 on Seehofer, joka oli paremmissa piireissä liikkuvan amerikkalaisen työkaverini ohella ensi-illassa.
Syddeutsella on enemmän kuvia itse näytelmästä.


[Katsomorakennuksen edessä oli modernia aiheeseen liittyvää taidetta.]

Tällä hetkellä 102:een esitykseen on ehkä lippu tai kaksi jäljellä mitä. Lippujen hinnat vaihtelevat 50 eurosta 170:een. Se on toki kohtuu hinta, joka on tyypillinen istumapaikka hinta hyvässä oopperassa. Minä en kumminkaan talvella ostanut lippua, koska silloisen tietämyksen mukaan sieltä ei junia kulje illalla enää Mynsseniin vaan olisi joutunut jäämään sinne yöksi, jolloin kustannukset olisi noussut yli kahdensadan.

Yhteen esitykseen mahtuu 4720 henkeä, ja koska kaikki on loppuunmyyty nousee katsojamäärä aika tarkasti puoleen miljoonaan. Kausi kestää toukokuusta lokakuuhun.

Nyt näytelmä esitetään 41. kerran 370 vuotisen historian aikana. Joskus on jouduttu taipumaan 10-v. esitysvälistä. En tiedä oliko lykkäys syynä vai riemu, mutta Napoleonin sodan jälkeen 1815 oli näytäntövuosi. 1800 alussa oli kymmenen vuotta kielletty passioiden esittäminen. Sehän oli kuuluisaa sekularisaation aikaa, jolloin kaikkea kirkollista kiellettiin. Sota lykkäsi myös 1870 esitystä vuodella ja samoin 1. maailmansota aihetti lykkääntymisiä vuoteen 1922 ja 1934 (jo 440000 katsojaa ml. Hitler, joka kävi siellä ennen vaaleja kerätäkseen suosiota) jälkeen seuraava oli vasta 1950. 2. maailmansodan aikana siellä pakkotyöläisiä oli hommisssa Messerschmidtin maanalaisissa tehtaissa.

Jostain syystä tapahtumaan tulvii väkeä USA:sta (Bible-Belt-Amis kuten Zeit asian tiivistää) ja Kanadasta. Kotisivun etusivu on saksalaiseksi poikkeuksellisen kansainvälinen, sillä normaalisti museoiden ja oopperoiden sivuilta saa englantia etsimällä etsiä. Siksi ei yllättänyt, että Linderhofissa oli englanninkielisellä kierroksella jenkkejä mukana reilusti. Opas oli ainakin tyytyväinen, kun ne jakoivat tippiä kierroksen loputtua. Niiden piti myös kommentoida oppaan juttuja Really? Oh that is interesting etc.


Joka kaupassa näkyi olevan juhlakirja, saundträk-CD, ja muuta myynnissä.
Vaikka oli pyhäpäivä olivat useimmat kaupat aukit. Ilmeisesti turisteja ja niiden lompakkoa halutaan palvella tehokkaasti.


Mikä tekee poikkeuksellisen tuosta pitäjästä on sen veistäjäkoulu. Siksi myös myymälöitä lienee kymmenkunta. Oberammergaussa on 55 veistäjää. Suurimmat veistokset maksavat useita tuhansia, mutta tyypillistä ovat jouluseimien hahmot ja uskonnolliset veistokset kuten krusifiksit ja Maria-jutut. On siellä maallisiakin aiheita, kuten eläimiä, soittajahahmoja ja köyttäpitkin kiipeäviä ukkoja esim. lampun narussa. Tässä erään Holzschnitzerein webbikauppa, jossa voi katsella tyypillistä tuotantoa.

Siellä muuten myös NATO school (koulu). Ihmettelinkin, miksi siellä sotilaspoliisiauton näin.




Oberammergausta löytyy varmasti keskimääräistä enemmän koristeltuja taloja. Kävelin kylää laajalti ympäri ja siellä oli kyllä säntillisesti hoidettuja tontteja. Ehkäpä ne on vielä skarpannut näytelmävuoden kunniaksikin. Silti tuosta jäi sellainen kuva, että tuolla toimittaa ohikulkiessa käydä vaikkei näytelmään menisi.
Varmaan tuolla on hankala löytää mitään kulttuurimaisemaa pilaavaa värikästä kebabkioskia. Toki siellä jotain italialaisia ravintoloita on.
Kulttuuria tuskin tuolla hirveästi on. Patikkaretkiä ja vuoristohissejä on useampikin, kuten vaikka edellisen juttini kartasta käy ilmi. Hotellikapasiteettia pitäisi riittää.


[Takana näkyvän 1342 m nyppylän huipulla on risti. Sinne pääsee sentän takansa loivempaa reittiä ylös. Zeitin artikkelissa oli keksitty, että Oberammergau ja Jerusalem ovat kumpainenkin 850 m korkeudessa.]

Pilatushaus sisältää museon, jossa on kauppa, puusepän ja lasimaalarin työpisteet alakerrassa. Yläkerrassa museopuolella on peilejä, joihin maalattu päälle kuvia.
Talon julkisivu on peräisin vuodelta 1784.

1970-luvulla jopa Passionfestspielin puvustus meni överiksi.

Oberammergaun museo on pääkauppakadun varrella moderninoloisessa rakennuksessa. Siellä on näytteillä Passionnäytelmän esineistöä, mutta pääasiassa muuten puukäsityön historiaa isoista raamatullisista kuvaelmista (Grippen) lähtien.


Tämän vuosituhannen taidokasta puukäsityötä museossa.


Museon puusepän pajan välineistöä.


Schwarzwaldin käkikellojen myynti on sentään kappaleen matkaa järkevämpää Oberammergaussa kuin Mynssenissä, vaikka sinne on vielä matkaa sillä aluehan alkaa vasta Stuttgartin länsipuolella.
Linderhofin linnan turistimyymälän ulkopuolella katonrajassa oli englanniksi ja japaniksi, että kaupasta saa käkikelloja (Kuckkucksuhr).
Kuvan kello maksoi muistaakseni 1500 eur.