Lauantaina kävin pistäytymässä Augsburgissa. Kuvassa kaupungintalo, jonka yläkerran kultaisesta salista kirjoitin jo jutun. Edellisen kerran kävin viime toukokuussa, mutta en ole vieläkään saanut aikaisiksi käydä niitä valokuvia läpi. Augsburg on lähellä Mynssenissä ja kätevän kokoinen tehdä päiväretki. Se on nätti pieni kaupunki, jossa toimittaa käydä, jos on vaikka viikon Mynssenissä.
Olin kuuntelemassa suom. kirk. työn keskuksen (STKT) vuosikokousta, kun se sattui olemaan näin lähellä tällä kertaa. Saksan suom. srk:lla oli viralliset edustajat. Äänimäärät ovat jäsenmäärien mukaisesti. Kokouksen erikoinen tapa oli järjestää lippuäänestys vaikka tehtävään olisi ollut ehdolla vain yksi ihminen. Mukana oli sekalaista sakkia kuten ruotsista tullut pappi ja tietysti kaikki Saksassa toimivat papit, jotka eivät äänestä kokouksessa, mutta voivat kommentoida asioita tarvittaessa. Nämä erittäin mobiilia työtä tekevät istuivat pöytiensä ääressä läppäreineen kuin paraskin nörttiporukka. Kaiketin ensimmäistä kertaa näin, että videotykkiä voi käyttää näköjään langattomastikin.
Ennen kokousta oli aamu yhdeksästä alkaen vapaa yleiskeskustelu, jossa teemana oli aluekeskusten suunnitelmat.
Tarkoitus on koota Suomea koskevaa toimintaa samojen seinien sisäpuolelle. SKTK:n budjetti sisältää paljon myös maallistapuolta kuten Suomi-koulun rahoitusta sekä erilaisia seminaareja ja projekteja. Esimerkiksi naapuriapuryhmät auttavat apua pyytäviä henkilöitä kuten sairaita vanhuksia.
Keskustelu jatkui toisella aiheella, jossa oli kyse 1-2 henkilön vuosia vanhasta kiistasta, jossa tikusta on tehty asiaa. Yleisesti ottaen ihmisten vahvimpia puolia ei ole suhteellisuuden taju: Jostain parista eurosta tai ties mistä vessapaperinrullan kulkusuunnasta voi saada pahan mielen ties kuinka kauaksi. Ehkä aivot pyrkivät etsimään jotain negatiivista kuormaa, jos ei tähdellisempää pohdittavaa ole.
Opetuksena varmaan on, että kiistat pitää selvittää mahdollisimman pian sillä ratkaiseminen myöhemmin vaikeutuu asioiden paisuessa ja lukkiutuessa asemiin, etenkin kun aivot alkavat etsimään jotain muutakin sanomista entisten tueksi. Anteeksiantaminen ei ole niin automaattisen helppoa puhumattakaan 7*70 kerrasta. Parin henkilön huonot välit voivat alkaa heijastumaan ensin muun ryhmän toimintaa ja lopulta haitata siten koko firman toiminta ja asiakassuhteita.
[Ko. talo on molemmilta puolin koristeltu maalauksin, jotka tosin eivät ole alkuperäisiä. ]
Itse vuosikokousta johti Suomen kirkon hallinnon ylin virkamies (kansliapäällikkö). Kirkkohallituksen alla toimii ulkoasiainosasto, johon ulkosuomalaistyö (40 maassa) kuuluu.
Ilmeisesti siis hyvä virka, jos muihinkin osaankin noista maista pääsisi kerran vuodessa..
Hänen loppupuheenvuorossa klo 16 maissa kävi ilmi, että muuttoliike ja kuntien yhdistyminen on Suomessa aikamoinen haaste. Viimeisen 10 vuodesn aikana on 120 seurakuntaa vähemmän. Jäsenmäärien suhteen 2009 oli 2008 parempi, mutta vieläkin eronneita on viisi kertaa liittyneitä enemmän.
Pitäjien ja luokkayhteiskunnan historia (kirkkoherran auktoriteetti) on vieläkin painolastina. Hän peräänkuulutti yhteiskunnan arvojen perään vähän kuten HS:n
pääkirjoitus sunnuntaina, jossa viitattiin erityisesti päivystävän filosofin Himasen viikolla julkistettuun kirjaseen: "Höttöisen analyysin ohella kirja kuitenkin muistuttaa tarinoillaan siitä, miten tärkeitä ovat vuorovaikutus, keskinäinen kunnioitus ja avoin keskustelun ilmapiiri."
[Liiketoimintaa on kätevästi integroitu kirkon kylkeen kuten Mynssenin Dreifaltigkeits kirkon vieressä Tal-kadulla]
Osanottajia oli kai 40-50. Lounastauolla sattui samaan pöytään kolme Imatralta kotoisin olevaa. Yksi oli sukulaiseni entinen kollega Rauhasta. Sen saksalainen mies muisti minua nopeammin, minkä niminen on Simpeleen historiallinen kolmen valtakunnan rajapyykin mäki ja mikä oli Valkealan Repoveden kansallispuiston nimi, jossa muutama vuosi sitten kävin.
Kokous oli Diako nimisessä paikassa rautatieaseman vieressä, jossa oli hotelli, lääkäripalveluita, lastentarha ja ties mitä. Tuollaisia punatiilirakennuksia näkee Helsingissä yleisemmin kuin täällä päin. Mynssenissä lähinnä tulee mieleen Stachusin takana sijaitseva iso vankilannäköinen rakennus.
Jotain Augsburgin rakennuskannasta kertoo, että tämmöisessä pytingissä asustaa poliisivoimat.
..ja tässä kirjasto ko. kaupunginosasta.
[Augsburg on toki reformaatiohistoriansa puolesta mitä sopivin ev.lut. sakin kokouspaikka Etelä-Saksassa.]
Augsburg on syystäkin turistikaupunki, kuten vaikka Regensburg. Epäilemättä parhaimmillaan kesäisin. Augsburgissa on viittoja ja karttoja kaduilla, ettei tyhmimmänkään turistin pitäisi eksyä. Lisäksi on sivistäviä historiakarttoja.
Teatteriksi rakennuksen paljastaa lavasteiden nostamisen vaativa korkea lisäosa.
Augsburgin historian virstanpylväät puistosta Kennedyplatzin vierestä.
