Zuse, Leibniz

Hannoverin oopperan vieressä on patsaita ja Gottfried Leibnizkin on saanut omansa.
Hannoverissakin muisteltiin hänen binäärilukujärjestelmän luomista.


1943 pommistusten jälkeen uudelleen rakennettu Leibnitzin asuintalo (1698-1716) (Leibnizhaus) v. 1499. Se toimii yliopiston viereilijoiden majoituksessa ja kokoustilana.

Matematiikan puolelta hänet muistetaan funktikäsitteestä ja eräänä differentiaali ja integraalilaskennan kehittäjistä (mm. integroimismerkki ja derivoinnin d on hänen sulasta). Hän kuintenkin opiskeli humanistisia aineita ja valmistui 20 vuotiaana syntymäkaupunkinsa Leipzigin yliopistosta. Hän toimi Hannoverin alueen ruhtinassukujen palveluksessa diplomaattina ja myöhemmin myös Wienissä. Hän pääsi Royal Societyn ulkojäseneksi suunniteltuaan neljä peruslaskutoimitusta tekevän laskukoneen (1670) (kts. kuva). Kuollessaan häntä ei kuitenkaan muisteltu vaan vasta paljon myöhemmin.



Leibnizin mukaan nimetty yliopisto Hannoverissa. Sen kirjasto taisi olla vieressä. Grafiitteja näkyi ympäristössä runsaasti (tietäähän ne humanistit...).

---

Viime viikolla 22.6. oli Konrad Zusen syntymästä 100 v. Hän oli tietokonealan pioneerejä. Mm. hänen rakentamansta Z4 oli 1950 v. maailman 1. kaupallisesti myyty tietokone. 1941 valmistui Z3 oli ensimmäinen vapaastiohjelmoitava liukulukulaskentaan perustuva kone maailmassa ts. se oli ensimmäinen Turing-vahva toteutus tietokoneesta. Hän kehitteli 1942-46 ensimmäisen korkeantason ohjelmointikielen Plankalkülin, joka tosin toteutettiin vasta v. 1998 / 2000.
Firma sai aikaan 1955 tyhjiöputkimallin Z22:n, jossa data tallennettiin jo magneettimuistille. Firma toimi 1960-lopulle asti joten kuten ja 1967 Siemens osti sen. Bisnes ei niin menestynyt.
Hän on saanut kunniatohtoruuksia ja mitaleita etenkin 1980-90 luvuilla, jolloin hänen merkitystään alettiin arvostamaan.

Hän opiskeli konetekniikkaa ja arkkitehtuuria Berliinin teknillisessä yliopistossa.


Vanhempiensa luona ("tarvitsen olohuoneen") hän askarteli mekaanisesti toimivan Z1:n (kuva Berliinin tekniikanmuseosta v. 2008), jossa liukulukuaritmetiikka kehittyi. Sen pohjalta valmistui myöhemmin releillä toimivan Z3:n (joka syntyi 1941 ja kuoli 1944 pommituksissa). Hän ei saanut sitä patentoiduksi.

Hän oli töissä ensin Henschelin lentokonetehtaassa jossa suunnitteli mm. lentäviä pommeja. Hän sai perustaa oman firman 1941 ts. sotaa käyvä saksa näki keksinnöt mahdollisen hyödyn. Juuri ilmestyneessä Weltin artikkelissa joku historioitsija haluaa spekuloida Zusen osallisuudesta Saksan aseidenkehitykseen. Tietotekniikan professori poika Horst luonnehti, ettei Konrad ollut vastarintataistelija, muttei mukana marssijakaan. Hänen perhe ml. viimeisin saavutus Z4 pakeni sodan lopulla Baijerin Allgäuhun. Sodan jälkeen hän perusti oikean firman. Hän kuoli 1995.

---

Kesäkuussa Suomen ensimmäinen (Suomessa kasattu) tietokone ESKO täytti 50-v. Se on Helsingin Tekniikan museossa. Kts. uutinen kuvalla. Se sijaitsee Viikin vieressä siinä joen putousten partaalla. Kannattaa käydä. Suomessa on toinen tietotekniikan historiaan liittyvä museo Tietojenkäsittelymuseoyhdistyksen museo Jyväskylän Agorassa. Siellä korvessa en ole koskaan käynyt. On se niin kaukana Kehä III:lta.

---

P.S Tuleville (kemisti)professoreille mallikirje hyvän laboratorion toimintaan tyyliin PhD Comics.

Marktkirche (Ha)

Herr Luther seisoo nykyisin ev.lut. kirkon Hannoverin Marktkirchen (Marktkirche St. Georgii et Jacobi (=torin vieressä sijaitsevan pyhän Yrjön ja Jaakon kirkko)) vieressä. Siinä tuli protestanttinen 1536. Punatiilikirkko on peräisin 1300-luvulta.


Urut (1954) sisältää 61 äänikertaa ja n. 4500 pilliä.


Urkujen hankinnan tukijat ovat saaneet nimensä laattoihin naapurien katseltaviksi.
Tämä ei ole eka kerta kun näen vastaavaa Saksassa.


Ala-saksissa ei pidä hätkähtää raskaita kastepyttyjä. Tämä on 1500-luvulta.


Alttarisysteemi ei ole mielestäni kovin onnistunut, jos sitä pitäisi tutkia metrin päästä nähdäkseen siitä jotain. Kirkon kotisivulta kuvat on nähtävillä. Ikää jokatapauksessa on sillä se on vuodelta 1480. Sodan aikana se onneksi oli turvassa pommituksilta.

Pommitusten jälkeen kirkko näytti tältä.


Pääoven vieressä on myös Yrjö listimässä lohikäärmettä ja Jaakko pyhiinvaeltajan asussa.


Marktkirchen oviaukko. Tornin korkeus on 96 m.

Hannover

Putjettimatkailuuni sopi hyvin 26 eur yö maksanut motellimajoitus. Sinne pääsi Zone 1 lipullakin ja ratikkapysäkki oli vieressä. Samoin kauppa ja kahvila, josta sai kolmella eurolla kahvisämpyläaamiaisen.
Ulkoapäin tuo rakennus näyttää aika hökkeliltä ja seinät ovatkin aika ohuet. Onneksi oli rauhalliset naapurit. Ainoastaan linnut pitivät meteliä. Liikenteen melu ei sisäpihalle kuulu. Minulla on aina korvatulpat mukana hotellitasosta riippumatta. Sisältä se oli tilava ja toimiva. Sänkykin oli hyvä. TV:ssä oli 30 kanavaa ja esim. kuninkaallisia häitä saattoi seurata neljältä kanavalta.

Hannoverissa on karkeasti noin puoli miljoonaa asukasta, joista ulkomaalaistaustaisi 14,5%. Suur-Hannoverissa asuu n. miljoona.
Historiaan kuuluu Hannoverin herttuakunta, jonka perillisiä oli myös Iso-Britanniassa, kuten Yrjö I ja pari muuta. Systeemi särkyi 1837 kun Viktoria astui valtaan ja Hannoverissa oli säädetty, että hallitsijan pitää olla mies.
Välillä se oli Ranskalaisten valloittamana.
Kaupunki on tunnettu messuistaan kuten vuosittainen tietokonemessu CeBIT ja monet muut. Eipä sinne hirveästi ole muuta syytä mennä vartavasten.


Hannoverin rautatieasema (1879) on ulkoapäin ihan kivan näköinen. Edessä on patsas ja pieni suihkulähde. Siinä on pitkät ostoskäytävät kahdessa kerroksessa. On Lidliä ja erilaisia ravintoloita ja kioskeja kuten Bayerische Leberkäse kioski. Noh, sai siitä myös paistettua makkaraakin. Käytävät vievät keskeiselle alueelle Kröpckelle. Siinä remontoidaan jotain taloa. Ooppera on vieressä. Siinä ympärillä on useita kävelykatuja, joilla on joka kaupungista tuttuja kauppoja. Alueelta kyllä löytyy hämärämpikin puoli, joka muistuttaa Mynssenin rautatieaseman eteläpuolta ts. on etnisiä ravintoloita, peliluolia ja ties mitä kultabisnestä sekä XXX liikkeitä.


Volkkari on kaupungin suurin työllistäjä (15000 henkeä). Siksi se kai saa pitää moista luomusta rautatieaseman lähellä.

Rautatieaseman pohjoispuoli linja-autoasemalle päin oli kyllä epäsiisti. Siellä on vilkas tie ja ruma Volkkari-pylväs. Siinä näin kun yksi puliukko kävi istumaan suojatielle. Poliisi oli paikalla alta 10 sekunnissa ja otti ukon talteen radiopuhelin keskustelun jälkeen.


Ensin meni aikaa etsiessä ratikka nro.1:ssä. Eteläpuolella ratikat menivät maanpäällä, mutta takaosasssa piti mennä U-Bahn pysäkille maanalle. Kävi ilmi, että nuo raukat pitävät ratikoita U-Bahneina. Ne kyllä kulkivat kovaa kyytiä.


Näyttävin paikka keskustassa on suuren punatiilikirkon Marktkirchen viereinen aukio, jonka ympärillä rakennuksia, jotka on tehty pommitusten jälkeen entiseen asuun.
Alte Rathaus on pohjoissaksalaista punatiiligotiikkaa edustava rakennus ja vanhin maallisissatarkoituksissa rakennettu rakennus (Profanbau). Se sai alkunsa 1410. Pommitusteen jälkeen se näytti tältä.


Pohjoissaksan Landesbankin rakennus.


Keskusta on pääosin modernia rakennuskantaa.

Neues Rathausia vastapäätä kaupunkiin päin on aika kolkon näköinen betonihotelli.


Kaupungin näyttävin rakennus on varmastikin uusi raatihuone (1913), jonka vieressä on ruma hotelli, egyptläisen taiteen museo sekä puisto. 100 metriä korkeaan kupoliin menee 50 m matkalla hissi 17 asteen kaltevuudessa (matkaa sivuttaissuunnassa 8 metriä). Sieltä aukeaa tällainen näköala.



Jonkin matkan päässä on Waterloo aukio, jossa on 46 m korkea, mutta ei niin näyttävä pylväs Waterloosäule (1832). Se on tietysti pystytetty Ison-Britannian, Hannoverin ja Preussin voiton Napoleon I:stä (1815) kunniaksi. Ilmeisesti näköalatasanteelle pääsee joskus kiipeämään.


Heinäkuun alkupuolella on Schützenfest 10 ha Schützenplatzilla. Perinne menee 1400-luvulle. Kävijöitä karnevaalilla on 1,5 milj. huitteilla. Siitä vaan kuuntelemaan vaikka reipasta sotilasmarssia Die Lustige Hannoveraner. Avajaisissa 4.7. marssii 5000 soittajaa ja 5000 enemmän tai vähemmän omituisiin perinneasuihin pukeutunutta tyyppiä. Kentällä järjestetään myös syksyllä Oktoberfestit, joissa käy 3,5 milj. kävijää.


Lähellä on urheilupuisto, jossa on mm. 49000 katsojaa vetävä ADW-Arena, jossa pelattiin 1996 potkupallon MM-kisojakin viiden pelin verran.
Olympiapuiston vieressä on kohtuullisen kokoinen lampi Glocksee. Sitä voi kiertää lenkkeillen ja pyöräillen. Siellä on myös melonta/soutukerhojen majoja. Alueella on paljon suo maastoa. Yhden ravintolassa kävin syömässä jäätelön.



Lammen pohjoislaidalla on kuuluisa modernin taiteen museo, joka kantaa kokoelman ja talon rakennuksen lahjoittajansa Sprengelin nimeä. Kyllä siellä tauluja on monelta taiteilijalta Picassosta lähtien. Ainakin tuo on paljon parempi ja laajempi kuin Mynssenin Brandhorst. Rannalla museon vieressä on Alexander Calderin mikä lie lehmäteos.


Kaupungin läpi virtaa myös joki Leine, joka on Isariakin kuppoisempi.
Leibnizuferin (joen ranta) varrella on Niki de Saint Phallen värikkäitä naispatsaita (Nana Figuren (1974)) (ei ihan tavanomaisia). Sen teoksia on paljon Sprenger museossa, mutta myös mm. Tukholmassa ja Pariisissa.


Joen toisella puolella ja toisaalta yliopistolta pohjoiseen näytti olevan hyvännäköisiäkin rakennuksia.

M-A. Hamelin, Valkyria

Maanantaina alkaa Mynssenin oopperafestarit ja suomalaisittain mielenkiintoisesti Toscalla, jossa laulavat Karita Mattila ja Juha Uusitalo. Kaupunkilaisia kiinnostaa etenkin Jonas Kaufmannin suoritus, mutta kyllä ne Karitankin päälle ymmärtää, kuten Syddeutschen ooppera-aakkosten solisti esimerkki osoittaa.
Sanastossa myös varoitetaan menemästä salarakkaan kanssa sillä juorut ja ilkeät jälkipuheet (Klatsch und Tratsch) voi muuten uhata. Noh, oikeassa ne on ainakin yhdessä kohtaa, jossa todetaan lippujen olevan lähes loppuunmyydyt.

Tosca muuten tulee radiosta suorana klo 20 Suomen aikaa. Sunnuntaina muuten näkyy Teemalta tulevan Rykmentin tytär Lontoosta.

---

Viime vuonna kävin nuokkumassa Wagnerin Valkyyrian (Die Walküre)
http://jarnomynssenissa.blogspot.com/2009/05/valkyyria.html elokuvissa.
Nyt Hannoverissa käydessä kävin sen katsomassa ihan oikeassa oopperassa.


Ohjaus oli moderni. Valkyyriat olivat niukkapukeisia rakkariteinityttöjä (kts. kuva). Ne raahasivat suolia pursuavia ruumitaa muovialustoilla lavalla. Valkoinen Volvo ajoi huoltoaseman ohi monesti ja ne pomppivat sen konepellillä ja raahasivat ruumiin sen päälle. Noh, palveli se ainakin lopputarkoitusta hyvin, jossa Wotan laski bensapumpusta nestettä ämpäriin ja valeli nukuttamansa tyttärensä Brünnhilden ympärille ympyrän nestettä. Tosin hän sytytti vain Brünnhilden käteen asettamansa soihdun palamaan.

Toisessa näytöksessä Wotan ilmestyi shortsit jalassa lenkiltä tulossa turvamiesten kera. Brünnhilde puolestaan pyyhkäiseen motoristin nahkahousuissa ja kypärä kädessä. Ei siis semmoinen sarvimalli tällä kertaa.
Wotan kyllä tappaa Siegmund paran ihan perinteisesti puukottamalla sen jälkeen kun on tikarillaan pilkkonut Siegfriedin komean miekan palasiksi.

Ekassa näytöksessä Siegmund tulee Sieglinden kotiin parvekkeen liukuvan lasioven kautta (kts. kuva). Sieglinde on nukkumassa nahkasohvalla. Myöhemmin Hunding tulee kotiin (muovikassissa kiinalaista pikaruokaa) ja suuttuu vaimolleen, että päästänyt vieraan sisään. Siinä nähdään perheväkivaltaa monessa kohti. Siksipä Sieglinde ja Siegfried pakenevat yöllä kun Sieglinde on sekoittanut unitabletteja Hundingin yömyssyyn. Siegmund vetäisee miekan katossa olleesta kuprusta, josta pulppuaa jotain nestettä.


Väliaikoja oli kaksi. Siinä ehti käydä läheisellä Mäkkärillä juomassa kaksi kuppia kahvia ja syömässä jäätelöä. Näköjään tuolla oli Laugenbretzeleitä (lipeäsuolarinkeleitä?) tarjolla. Kestoa oli klo 16-21.






Talo oli noin Mynssenin Gärtnerplatzin teatterin kokoinen. Ulkoapäin Staatsoper on vanhan näköinen (1852), mutta sisältä kuin uusi teatteri. Syynä lienee pääosin ollut 1948 uudelleen rakennus sodan 1943 pommitusten jälkeen. Akustiikkaa ja lavatekniikkaa on parenneltu myöhemmin.

Paikkani oli tokalla parvelle edessä sivussa, mutta siitä näki 85% lavasta ja 60% orkesterista. Hintaansa nähden (22 eur) paikka oli oikein hyvä. Akustiikka oli epätasapainossa siinä orkesterin edessä, mutta ei se juuri haitannut. Näki ainakin hyvin ilman kiikareita. Laulajat olivat asiansa ajavia - etenkin Hunding, joka oli vieraileva tähti sairastapauksen korvaajana.

---

Ennen lomalle lähtöä kävin Mynssenissä Herkules-salissa pianokonsertissa, jossa soitti aika kuuluisa tyyppi nimeltänsä Marc-André Hamelin. Hän kuten Angela Hewitt on kanadalainen.
Listalla oli

• Haydn Variaatiot f-mollissa XVII:6
  
• Mozart Sonaatti a-molli KV 310
  
• Lisztiltä Venetsia ja Napoli Gondoliera- Canzone - Tarantella. Noh, nuohan osaa lapsikin - joka tosin on soittanut jo 11 vuotiaana Carnegie Hallissa..
  
• Väliajan jälkeen kuultiin vielä Lisztin h-molli sonaatin sekä jonkun pitkän ylimääräisen seitsemän lavalle taputuksen jälkeen. Ylimääräisen jälkeen taputettiin vielä kolmesti lavalle.
  

Minulle nuo teokset ei Mozarttia lukuunottamatta olleet tuttuja.
Tuon salin akustiikalla ja flyygelillä tosin kaikki kuulostaa hienolta.

Hannoverin Zoo

Hannoverin eläintarha (Zoo) ei ole ihan tavallinen. Siellä on panostettu alueen teeman mukaisiin rakennuksiin ja koristekasveihin. Sitä markkinoidaan nimellä elämys tai seikkailu Zoo. Noh, on siellä ainakin joki, jossa korvausta vastaan pääsee venekierrokselle. Lapsille siellä on leikkipaikkoja ja sen semmoista aikalailla. Minusta se ei ollut eläimistöltään ainakaan Mynsseniä kummallisempi. Esimerkiksi akvaarioita siellä ei näkynyt. Sealife on kaupunkin toisessa osassa, mutta en sinne viitsinyt mennä. Lippu sinne olisi ollut 14 euroa ja tänne Zoohon se oli 23 eur. Verrattuna Mynssenin hintaa hintalaatusuhde oli huomattavasti heikompi. Kävijöitä silti on 1,2 milj. vuodessa. Kaipa tuo on Hannoverin parhain ja kuuluisin paikka, mitä sillä on tarjota turisteille.
Kyllä sielläkin aikaa sai kulumaan nelisen tuntia. Aluetta on 22 ha ja eläinlajeja 250. Kyllä siellä silti tiistaina oli kauniilla säällä melkein jo tungokseen asti väkeä. Taisi olla luokkaretkien sesonki-aikaa. Saksassa koulut päättyivät vasta tällä viikolla.
Paikalle on helppo tulla ratikalla 11 (Zone 1).

Virtahevot tykkäsivät olla tuolla ilmalla mieluummin vedessä.Wikipedian mukaan ne voivat olla vedessä kymmenenkin minuuttia ja ovat siellä mielellään, etteivät polta nahkaansa. En jäänyt ottamaan aikaa.




Maatilaosuudella oli lehmiä, lampaita, vuohia, kaneja, kanoja ja possuja.
Yhdessä aitauksessa oli myös varsa emänsä kanssa.

Siat tonkivat maata kärsällään. Isompi tökki nukkuvaakin, että sen unet häiriintyi. Tarkoituksena oli löytää ruokaa ja muokata kosteaa maata näkyviin, jonka päälle oli mukavampi käydä makaamaan aurinkoon.

Aika sekalainen seurakunta murkinoimassa. Tuohonkin aitaukseen pääsi kävelemään vapaasti. Varoituskylteissä oli sarvipäisen otuksen kuva ja teksti, että ne suojelee pienokaisiaan.


Yhdysvaltain kansallislintu valkopäämerikotka.


Isompi sisarus kiusasi pikkunorsua. Sitten äiti nappasi kiusaajan hännän kärsällään suuhunsa ja ilmeisesti puraisi sitä ja pikkuinen sai olla rauhassa äitin alla.
Norsut ja Intian tiikeri olivat Intia teemaisella alueella. Vieressä oli Australia, jossa oli pieniä kenguruita. Niiden kanssa saattoi mennä samalle alueelle, jossa polku vei alueen läpi. Ei ne sentään kosketus etäisyydelle tulleet.


Jääkarhuille ja merileijonille oli altaat, joiden vedenalaista elämää pääsi seuraamaan lasin takaa n. 1,5 m. syvyydeltä. Karhuja ei huvittanut kylpeä, mutta yksi pieni merileijona oli kiinnostunut lapsista lasin takana.
Veteen tehtiin keinotekoisia aaltoja. Yukon-lahden teemaalueella oli villin lännen talojen kulisseita sisältäen kioskeja, vessoja jne. Jääkarhuja voi katsoa ikään kuin laivan kannelta.

Susien ruokintahetki menossa. Täti heitteli lihanpalasia porojen aitauksesta ja selosti jotain saksaksi mikrofooniin. Kaikki sudet olivat tuollaista tummaa sorttia.

Johannistag

[Ehkä Suomen nuorisolle pitäisi järjestään näihin aikoihin samanlainen "tunne rajasi" (Kenn Dein Limit) päihdevalistuskampanja kuin Saksassa , joissa pelotellaan tulevilla tapahtumilla. Kuvassa vain yksi julisteista. Noh, ainakin niillä on hankalampi hukkua kuin suomalaisilla lajitovereilla.]

Saksassakin vietetään Johannistagia Johannes kastajan muistoksi ja poltetaan Johannisfeuereita taikka auringonkääntötulia Sonnwendfeuer. Myös siellä on juhannukseen liittyvää taikauskoa. En tiedä oliko Garchingissa mitä tänä vuonna.

Minä lähdin lauantaina kesälomalle. Ensin menin ICE junalla Hannoveriin. Ostin toukokuussa junalipun rautateiden syntymäpäivänä 35 eurolla.
Sitten kiertelin Ala-Saksia kunnes keskiviikkona lensin Air Balticilla Lappeenrantaan Hannoverista.

Hannoverin lentokenttä vaikutti kohtuullisen pieneltä. Sinne pääsee S-Bahnilla päärautatieasemalta parissa kymmenessä minuutissa. Lentoasemalla on jonkinlainen ilmailuunliittyvä museo (ilmeisesti lapsille suunnattu) ja näköalatasanne.

Alkumatkasta sai seurata iloisen turkkilaisseurueen matkaan. Ne työllistivät lähtöselvitystä ainakin tunninverran 15 henken lipuilla ja laukuilla. Kentällä ei ollut edes lähtöselvitysautomaatteja Air Balticilla.


Sää oli erinomainen ja näki mm. hienon suohetteikon Riikan lentoaseman lähettyvillä.
Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maatilojen peltotilkut olivat säälittävän näköisiä raapaisuja metsän ja järvien keskellä verrattuna lentoreitillä sijainneisiin maihin.
Riikan lentoasemalla oli tällä välin avautunut uusi kahvila ja pari pientä kauppaakin. Pizzerian hintataso sentään on kohtuullinen. Suomea siellä kuuli monin paikoin.

Matka Riikaan tehtiin Fokker 50:llä ja Riikasta Lappeenrantaan uudella Bombardier Dash 8 Q400 koneella.
Noh, jospa ne olisivat nykyään parempia kuin mitä SAS sai kokea.
Kone oli tosin tunnin myöhässä, mikä kuulemma on harvinaista noilla.
Sen 70 paikaa oli melkein täynnä. Kaipa ihmiset olivat tulossa juhannuksen viettoon. Venäjää en kuullut vaikka pitkäaikaisparkkkipaikalla Lappeenrannassa ylivoimaisen suurin osa rekisterikilvistä oli venäläisiä.

Ohel Jakob

Hitler päätti puretuittaa kesällä 1938 Mynsseinin v. 1887 rakennetun synagogan. Se ei ollut mikään vaatimaton pytinki, kuten kuvista näkyy.



Kattoon ei mene mitään isompia palkkeja vaan se näyttää olevan näiden ristikoiden varassa.
Tässä on ulkokuva Mynssenin keskustan nykyisestä synagogasta (2006). Siinä on jännät kiviseinät ja yläosassa valoa antavat ikkunat. Sen ristikkoisuus kuvastaa nimeä: Jaakobin pesä Ohel Jakob.

Vieressä ovat kaupungin museo ja juutalainen museo, jossa olen kerran käynytkin. Olen käynyt Budapestin synagogassa opastetulla kierroksella. Se on maailman toiseksi suurin synagoga New Yorkin jälkeen muistaakseni.


Tooran lukupulpetti.

Yleensä tuonne ei pääse, mutta joskus siellä on avointen ovien päivä. Minä kävin kirkkopäivien yhteydessä tunnin pituisella esittelyllä.
Siellä oli ovella metallin paljastin, joka ei ollut käytössä. Lisäksi eteisessä on valvontakameran TV. Kaipa ne pelkää uusnatsien touhuja.