Aateekoota

 Näin fiksuja Nokian tai Microsoftin insinöörit. Vastasi tuohon lievästi epäselvään kysymykseen kyllä tahi ei niin tuli seuraava ilmoitus:

Helsinkiläisen tietokoneliikkeen näyteikkuna, joka hakee vertaistaan.

Meidän firma täytti 40-v. sen kunniaksi ilmestyi 200 s. historiikkikin, jonka eläkkeelle kesällä jäänyt entinen työntekijä kirjoitti. Henkilökunnalle oli firman tiloissa aiemmin pienimuotoinen buffetti- ja saunailta. Sitten reilulle sadalle kutsuvieraalle oli omansa. Työntekijät saattoi katsella juhalpuheet videostreeminä. Ministeri Gustafsson piti myös puheen ja sain ennen tilaisuutta rautaisannoksen tietoutta toiminnasta. Lähes kaikilla oli tummapuku, mutta parkkipaikalla satuin huomaamaan kerran vuoden professoriksikin valitun Jabobsin, joka oli samaisessa kilttiasussa itsenäisyyspäivävastaanotollakin.

---

Bild mainosti naapurifirman Angry Birds peliä ja nyt minäkin tiedän, että siitä on muitakin kuin Mäkki versioita. Testasin Chrome-selaimella. Koukuttavaa kyllä. Viime viikolla Kauppalehden keskustelupalstalla joku ennusti firmalle lyhyttä lentoa nimimerkillä "sulkasato".  Lokakuussa ministeri Stubb oli vienninedistämismatkalla Shanghaissa ja avasi siellä Rovion toimintoja.  Onnea ja menestystä!

---

Apple on lähettänyt kirjeen Bonnilaiselle kahviolle, jonka logo on liikaa Applen logon näköinen. Kts. kuvat.

---

Saksassa kemianprofessori vei alle 4000 eur (+25 eur-kk lisän) palkkansa Saksan Karlsruhen liittovaltion perustuslakituomioistuimeen. Professoriksi tullaan keskimäärin 42-vuotiaana ja jos luokitus osuu W2 tasolle, saa Berliinissä 4000 eur ja Baden-Württenbergissä 4600 eur. Nooh, onhan se hienoa tulla kutsutuksi Herr Professor:ksi Herr Dr.:n sijaan.

---

Itävaltalaista ärsyttää, kun saksalaisia on Itävallassa yliopistoissa on saksalaisia esim. Innsbruckissa 14%. Syyksi kirjoittaja ilmoittaa, että sisäänpääsyrajoja ei ole tai se on helmpompaa eikä lukukausimaksuja. Vievät siis tilaa luentosaleista ja professorit vaativat muitakin oppilaita puhumaan hochdeutschea, että kaikki ymmärtävät.

---

Eräs toinen tohtori joutui oikeuden eteen v. 2008 ottaessaan / kiristäessään rahaa tohtorinväitösten tukemisesta. Eräs opiskelija oli myös parantanut arvosanojaan ja saanut paremman viran seksipalveluiden avulla. Nyt linnareissun jälkeen mies yritti hakea oikeudessa menetettyään tohtoriarvoaan takaisin. Eihän sitä ilman voisi elää! Oikeus kuitenkaan ei siihen suostunut. Ylevällä kielellä sanottuna: Wegen des besonderen Wissenschaftsbezuges der Straftaten des Klägers sei der Doktortitel zu Recht entzogen worden .

Muistoja Stuttgartista

Kun ei Stuttgartista ole juuri kuvia niin tässä täydennystä työreisulta lokakuulta 2007.

Korkeansuorituskyvyntietokonekin on saanut oman katukyltin.  Silloinkin siellä oli nykyinen NEC.  Seuraava on  Cray. Syksyllä siinä on jo 1 Pflop (1*10^15 liukulukuoperaatiota sekunnissa) ja 2013 se pitäisi olla 4-5 Pflopsia. 

Kohdepaikka. Laskentakeskus (ei laskettelukeskus siis) jonkun matkaa Stuttgartin ulkopuolella. 

Cray, joka oli käytössä (1986-1994). Teoreettinen suorityskyky häviää nykyaikaiselle läppärille. Pian tuleva tietokone on  miljoona kertaa nopeampi.  Lasien takaa näykyy johtaspagettia.

Kävelymatkan päässä on perinteisen oloisia hotelleja. Luottokortti sentään kelpasi.

 Modernia kampusrakentamista.

---

Viikolla uskaltauduin Itä-Helsinkiin kokoukseen. Siellä tusinasta osallistujasta kaksi oli ulkomaalaistaustaista ja saksalaisia. Toisen kanssa matkustin takaisin Espooseen, joten ei ollut niin turvatonta olla metrossa. Niinpä tuli saksaa puhuttua sinäkin päivänä vaikka saksalainen työkaverini olikin vielä lomalla.

Symposiumi

Viikolla oli kolme päivää putkeen 07-23:30 kun meillä oli kunnia pitää tieteellisen suurteholaskennan symposium Kansallismuseossa. Ensimmäistä kertaa se oli Suomessa.

Konferenssin esitykset löytyvät netistä. Luonnollisesti skaala vaihtelee nanometristä maailman kaikkeuteen. Ensimmäistä mm. edustaa prof. Ilpo Vattulaisen kolesteroli-esitys, jonka hieno tehokeino oli laskea yleisöstä joka viides, joka tulee kuolemaan sydän- ja verisuonitauteihin. Pohjois-Karjala rojektikin mainittiin, että nyt baijerilaisetkin yleisössä sai valistusta suolasta ja alkoholista. Jälkimmäistä skaalaa edusti prof. Kurki-Suonion hyvin yleisöystävällinen ja erinomaisesti esitetty esitelmä. Valitettavasti kaikista ei voi sanoa samaa. Osa ei ollut paljoa miettinit, keitä on yleisössä ja paljonko esitys kestää..
Turbulenssia mallinnettiin useassa esityksessä näyttävien visualisointivideoiden kanssa. Kvanttimekaniikkaa oli parissa esityksessä, kuten Stuttgartin yliopiston esityksessä, jossa pohdittiin korkean lämpötilan suprajohtavuutta ja kvanttinesteitä.

Projektin johtaja Saksasta Prof. Dr. Bachem ja meidän tj Dr. Koski.

Toimitusjohtaja kertoi meidän firman politiikkana olevan, ei paperiton toimisto, vaan paperikoneeton konesali (kalvot 6-10). Samoin hän muisti mainita, että Helsingissäkin oli lunta ja peuratkin voivat jo kävellä pellolla (kts. viimeinen kuva). Sitten oli opetusministeriöstä ja EU:stakin sekä infrastruktuuriprojektiin liittyviä esityksiä. Kiinasta, Venäjältä ja USAsta oli myös tilannepäivitykset. Kalvoja katseltiin 8-9 tuntia päivässä plus tauot.

Symposium se toimi projektin lopettajaistilaisuutena, jossa olen ollut v. 2006 lähtien. Päättäjäisillallinen oli ravintola Meccassa. Siellä tarjoiltiin kolmea salaattia ja pieni suklaa-vadelmamousse jälkiruokana. Tila oli semmoinen hämärä lounge nojatuoleineen eikä perinteinen ravintolasali. Paikan palvelu oli hieman surkeaa.
Valitettavasti tänne metsän keskelle Espooseen ei ole kovin kätevää päästä myöhään illalla. Siksi pidin pyörää Tapiolassa, jonne linja-autoja kulkee paljon. En voinut siten jäädä jatkoille, jotka kuulemma olivat Kaarle XII:ssa aamukolmeen.

Aivan toista maata ruoan ja palvelun suhteen oli konferenssi-ilallisella ollut ravintola Sipuli Uspenskin katedraalin vieressä. Siellä näkyy lasikaton läpi koko kirkko. Siellä olen kerran aikaisemminkin syönyt työlounasta. Tuolla kyllä syö hyvin viidelläkympillä, jos viinit jättää väliin.

Erinomaista lammasta, sienirisottoa, kasviksia ja jotain koristeita.

Mustikkajäätelömaistajaiset, muutama marja ja kunnon pala suklaatorttua.

Tiistaina kävin entisen työkaverini ja pomon kanssa ravintola Salvessa Hietaniemen torin laidalla. Se on sen verta edullinen paikka, joten tarjosin suomalaisen menuun. Toinen otti talon kuuluisan paistetut silakat muusilla ja toinen poronkäristystä - kenties ravintolan historian ensimmäistä kertaa ranskalaisilla perunoilla (tarjoiltiin eri lautaselta), mutta mitäpä baijerilainen tavoilleen mahtaa. Itse söin hirvenlihaan perustuvan jauhelihapihvin. Merihenkinen ravintola oli lähes täysi, joten pöytävaraus kannatti tehdä.

Sain tuomisina pari paikallista tuoretta munkkia (entisessä pakasterasiassani), maailman parhaiksi haukuttuja amerikkalaisia pehmeitä ja isoja suklaapalacookieseita, sekä saksalaisen karkkisekoituksen. Sieltä tuli jo hyvissä ajoin käsky lähettää kanelipipareita. Laitoin myös tavallista Fazerin suklaata, sekä kiuskasi salmiakkiversion, ruisjuustosnaksipikkupussin sekä pari rasiaa Sisua, joista pari työkaveria tuli jo riippuvaiseksi. Kävin toisen firman saksalaisen kanssa kaupassa ja se osti varmaan kymmentä sorttia lakritsia ja salmiakkia, kun tytär kuulemma tykkää. Pitääkin laitta Haidhausenin kaupunginosan puodin osoite vinkiksi kun se siellä itsekin asuu.

Konferenssilounaana oli lihapullia ja toisena päivänä paistettua lohta, joten suomalaisittain mentiin siinä. Toisena päivänä oli kahvin kanssa korvapuusteja ja toisena riisipiirakoita. Valitettavasti kummatkin oli hieman kuivia. Minä olen muistanut usein ulkolaisia valistaa, etteivät lihapullat ja korvapuustit ole vain ruotsalaista ruokaa, vaikka niitä Ikeasta saakin. Skottilainen kertoi luulleensa korvapuustia suolaiseksi ja riisipiirakkaa makeaksi. Näkyi joiltain jääneen piirakoita kesken syönnin..
Eräs vanhempi venäläisproffa näytti kännykästään lakan kuvaa ja sitten kirjoitin sille suomeksi "lakkahillo" kännykkään ja neuvoin menemään markettiin ostamaan sitä.
Tutuistani yksi skotti ja siellä asuva puolalainen sekä ranskalainen perheineen jäivät viikonlopuksi Helsinkiin turistiksi. Toinen ranskalainen, joka on jo Helsinkiin tutustunut lähti tällä kertaa Turkuun (!) turistiksi pariksi päivää.

Onneksi seuraan Süddeutschea säännöllisesti. Ruokajonossa vitsailin jotain baijerilaisesta ruoasta niin takana ollut n. 50 v. ranskalaisnainen alkoi puhua jostain Ribérystä jotain. Sitten alkoi muistumaan mieleen, että se on varmaan niitä FC Bayernin työperäisiä maahanmuuttajia. Edessä oleva hollantilainen alkoi myös säestää aiheesta. Osasin sentään kommentoida, että sen joukkuuen hollantilainen valmentaja sai toissaviikolla potkut.

Läksiäislahjoja

Toistaiseksi viimeisimmän baijerilaisen atrian söin Garchingin Neuwirtissä venäläisen työkaverini kanssa, joka ystävällisesti autollaan kuskasi postipaketteja samalla reisulla. Sauerbratenia siis (10,90). Jälkiruoaksi Apfelstrudelia kermavaahdolla.  Aina niin hyytelömäisen Kartoffelknödelin päällä oli jotain korppujauho tai mitä lie rasvatahnaa. Saalaattiakin sai hakea buffetista.

Hienot ruokalistat.

---

Läksiäislahjoja. Baijerilainen keittokirja suomalaiselta seurakunnalta. Muut työkavereilta. Kirja on tietenkin paikallisen koomikon Karl Valentinin kaskuja ja sketsejä. Lego-klusterin (LRZ:n logolla) jouduin kasaamaan itse.

  Tuo kello ei ole mikään ihan tavallinen! Minä keskustelin huonetoverini kanssa sivityneesti Jeeves & Woosterista ynnä muista laatusarjoista.Se herättää ensin linnunlaululla, kunnes Jeeves (Stephen Fry) rykäisee ja sanoo jotain fiksua, kuten “I'm so sorry to disturb you sir, but it appears to be morning. Very inconvenient, I agree, sir. I believe it is The rotation of the earth which is to blame, sir.”. Sitten se piipittää myös. Kun painaa katkaisimesta, sanoo Jeeves vielä lyhyen kiitoksen tai kannustuksen.  Eikä siinä vielä kaikki! Siinä on myös kymmenen kohdan rentoutusohjelma (90 s) nukahtamiseen.

Rakkauteni baijerin murteeseen aiheutti myös sen, että minua lahjottiin tälläisellä näppiksellä, joita ei monella ole - Suomessa. Saksan eri kielialueilla on omat versiot.

När fosterlandet kallar

Tammikuun lopussa tuli sitten 2 v ja 2 kk jälkeen muutettua takaisin Suomeen ja Espooseen ja vieläpä entiseen työpaikkaan (7.2. alkaen), johon ei tarvinnut hakemuksia lähettää. Olisi minulla ollut Saksassa toinen parin vuoden pätkätyö, mutta irtisanoin sen sopivasti juuri samana päivänä, kun se tuli voimaan. Työtodistus, jonka toivoin olevan lyhyt, oli 2 A4 sivua pitkä (melko täyteen kirjoitettu) ja tietysti työpaikan ylimmän johtajan allekirjoittamana. Eroanomuksen allekirjoitti katto-organisaation (Baijerin tiedeakatemian johtaja).

Tulevaa työtä kuvaa ehkä tämä lehdistötiedote. Toinen uusi tiedote (lontooksi) kertoo, että bioinfraan on tulossa rahaa monenlaiseen puuhaan.

Jäihän Saksaankin lunta vähän nurmikolle ainakin. Pakkastakin taisi olla miinus yksi. Pari viikkoa oli lämmintä, mutta nyt viileni.

Ruokolahdella lunta riittää - ja keltasirkkuja.

Polkupyörän  lähetin postipakettina. Maksimimitta Saksan postille (DHL) taisi olla 60 x 60 x 120 cm. Just just tuohon sai sopimaan (mm. renkaiden takia). Oli suuri vaiva löytää tuollainen pahvilaatikko ensinnäkin. Posti myy itse paljon pienempiä. Pois muuttaessa niillä oli vain L-koon paketteja. Hintaa paketille kertyi 42 eur + laatikko (OBI, vaatteiden säilytykseen tarkoitettu) + narua + teippiä.

Muuta kamaa kertyi matkalaukun (20,3 kg ilman valituksia) + käsimatkatavara (8kg (ei punnittu)) lisäksi 27 kg. Jälleen lähinnä heikon pahvilaatikkotilanteen johdosta lähetin neljä laatikkoa (yht. 88 eur). Paistinpannun, kattilan, silityslaudan, pyykkikorin ja täkin jätin kämppikselle ja maton seuraavalle asukkaalle. Lisäksi vatteita meni kierrätykseen sekä yhden täkin ja pari vanhaa tyynyä heitin menemään. Vieraspatjan täkin kera lahjoitin saksalaiselle ex. työkaverille.

AirBaltic myös ottaa matkalaukusta muistaakseni 30 eur, mutta nyt kyllä saivat kuskata koko rahan edestä. Mynssenin asemalla matkatavaratiski aukeni yllättävän myöhään vajaa 2t ennen lentoa. Viimeisten ei tarvinnut varmaan odotella koneen pääsyä. Lisäksi siinä ei tosiaankaan käynyt homma kahdelta tyypiltä kovin nopeasti. Toinen ei ainakaan ollut saksalainen. Yhtä pyörätuolimatkalaistakin toinen selvitti ainakin 20 min.
Yksi venäläinen käännytettiin turvatarkastuksessa edestäni takaisin checkiniin, kun sillä oli viinapullosta (vajaa) lähtien viisi pulloa nesteitä käsimatkatavaralaukussa.
Lento 140 paikkaisella koneella Mynssenistä Riikaan oli ihan täynnä, mutta Riika-Lpr välillä oli vain kymmenkunta tällä kertaa. Kuusamoon kun se ei enää jatka. Olin jälleen erittäin tyytyväinen kalliiseen nelipyöräiseen matkalaukkuuni, jota ei tarvitse kantaa.

Vuokranantajan edustaja kävi samana päivänä kun lento oli tekemässä lopputarkistuksen kalustettuun kämppääni. Lisäsiivousta kaipasi lähinnä vain pari lamppua. Kirjahyllyn lasiovien alasaranoissa oli havaittavissa halkeama, joten saan ne maksettavakseni kuten myös jääkaapin alaosan vihanneslaatikko, jonka pohjassa oli myös haava. Tietysti kaikki käyttökelpoisia.
Entinen kämppis saa vaihtaa liesituulettimen suodattimen. Lisäksi vesihanojen suuttimet pitäisi irrottaa ja puhdistaa kalkista. Ei sattunut olevaan tongia saatavilla.

Positiivista tällä kertaa, etten ainakaan tietääkseni maksa pariakymppiä siitä vaivasta, että poistavat nimenin postilaatikosta ja ovesta. Olen myös kuullut, että joillakin nimen lisääminen on maksanut kympin tai pari. Tuollainen rahankeruu kuuluu kulttuuriin. Vielä pahempaa se lienee vaikkapa Sveitsissä Zürichin tienoolla. Siellä kuulemma ihmiset palkkaavat muuttoon erikoistuineita siivousfirmoja.

Saksassa - jopa Garchimgissa - on Mietevereineja, jotka jäsenmaksua vastaan tarvittaessa auttavat vuokralaisia mm. lakimiespalveluin. Ilmeisesti jäsenmaksuja voi maksaa takautuvastikin, jos huomaa joutuneensa vaikeuksiin. Enpä ole kuullut, että Suomessa vastaavia on. Google-haku paljasti jotain hyvin paikallisia.

Lisäksi hauskuutta voi lisätä yleiset suoraveloitusmaksut. Lähetin kirjeen GEZ:ille (radio- ja Internet-maksu), irtisanoin kuntosalijäsenyyteni Abmeldebescheinigung paperilla, jonka leiman sai kunnantalolta, sitten vakuutusyhtiö (kävin Garchingissa paikanpäällä (se setä vielä muisti minut)),  Saksan postin jälleenlähetyspalvelun voi tehdä verkossa (maksaa kympin tai kaksi), ja Post Bankin tilin irtisanoin postissa (etukäteen huhtikuulle). Sähkölasku pitäisi hoitua vuokranantajan kautta tässä tapauksessa. Saas nähdä mitä kaikkea hauskaa vielä ilmaantuu.

P.S Suomalaiset.de foorumilla Hupen poismuutto ei luonnollisesti sujunut kovin jouhevasti. Vuokratakuu-kiistaankin tarvittiin lakimiestä.

Jouluruokaako

Italialainen silmälasifirma ei maksa joulupoonuksia rahana vaan uutinen kertoo, että jokainen saa 5 l oliiviöljyä, 5 kg pastaa, 2 kg parmesaania, 8 tlk tonnikalaa, 2 lasipurkkia marmelaadia, purkki hunajaa ja Nutellaa (yht. 110 eur arvosta). Jos rahana maksaisi pitäisi melkein 50 eur pistää sosiaalikuluihin.
Toinen uutinen kertoi, että jos on maksanut joulupoonuksia säännöllisesti niin niitä ei saa lopettaa. Meidän firmassa on tapana jakaa parin viikon palkka joka viidennelle. Tällä kertaa ei ole näkynyt herra Präzidentin onnittelukirjettä, mutta rahat ainakin ilmestyi. Kuulemma on yleinen tapa saada joulukuussa kuukaudenkin palkka.

Mynssenin joulumarkkinoilta löytyy melkein jokaisesta lettupiste, josta saa Nutellatäytteisiä lettuja. Löysin myös Nutella manteleita. Varmasti muitakin on.

---

Videopalaveri sattui samaan aikaan, kun työpaikan johtajan puhetta toistetiin videolta ennen jouluruokaa. Voi harmi..

Viiniltä haisevaa Glühweinia - ja nakkeja (Wiener) vaikkei wappu vielä olekaan

Freisingiläistä Weissbieriä. Minulla itselaimennettua omenamehua. Kylmää kanasalaattia, sitkeää kinkkua, haleita nakkeja ja leipää obatzhalla (baijerilainen rasvajuustojuttu).

Kananuudelikeittoa.

Marsipaanirusinastollen viipale runsaalla tomusokerikuorella.

Ainakin sää oli jouluinen.

SuperMuki

Viime perjantaina oli aamulla lunta laseissa saakka.

Tuulen suunnasta valkaistuneet valaisinpylväät. Oikealla säähavaintotorni, jossa kiertää sinisellä tekstillä tietoja. Vasemmalla näkyy rakenteilla oleva laskentakuutio, jonka katolle on asennettu jäähdytyssysteemejä. Kuutiota näkyvät paremmin webbi-kameran kuvista.

Autonostori, joka toimii torninosturina.

Ensimmäistä kertaa näen, kun sisällä liputetaan.

Maanantaina oli LRZ:n tulevan supertietokoneen (SuperMUC) sopimuksen allekirjoitus (huolestuttavaa, ettei IBM:n pomoilla ole edes Dr:ia.). Henkilökunta sai tiedot lehdistötiedotteesta siinä missä muutkin.  Webbisivulla on joku englanninkielinen doc-tiedosto.

Syddeutschen juttu. BR:n jutussa esitettiin esimerkkinä kolmen petaflopsin laskentatehosta, että jos nauloja laitettaisiin millin välein s.e. yksi naula vastaa yhtä (liukuluku)laskua niin sekunnissa sellainen jono naulattaisiin 75'000 kertaa maapallon ympäri  (peta on biljoona eli 3.000.000.000.000.000) . Syddeutsche oli ottanut tosin LRZ:n lehdistötiedotteen lukemasta 75.000 kolme nollaa pois ilmeisesti luullen niitä desimaalipilkuiksi. LRZ:n lehdistötiedotteessa on kyllä käytetty luovasti pilkkua ja pistettä tuhaterottimena.
BR puolestaan kirjoitti Leibnizin P:llä kerran.

Prosessoreja (Intel Xeon) siihen tulee 14'000 kpl, joissa jokaisessa on useita laskentaytimiä, sillä niitä coreja on kaikkiaan 110'000 kpl. Keskusmuistin koko on 324 teratavua ja levytilaa 12 Petatavua. IBM:n GPFS (General Parallel File System) pitäisi saavutta 200 MB/s nopeuden.

Tämän hetken kärjessä on kiinalainen masiina 2,75 Pflopsin teholla, mutta sen GPGPU-prosessorit eivät ole helposti yleiskäyttöisiä. Lähinnä SuperMUCia vastaava on USAlainen Cray 1,75 Pflopsilla.
Kun SuperMUC saadaan 2012 käyttöön on listalla varmasti monta muuta tehokkaampaa systeemiä.
Ensimmäisessä vaiheessa pistetään osa siitä uuteen rakennukseen ja kun se toimii, heitetään nykyinen 2006 hankittu SGI (60 Tflopsia vain) pihalle ja sen tilalle laajennetaan toinen osa uudesta systeemistä. Kaikki vie aikansa.

Jäähdytyksessä käyteään n. 45 asteista vettä, joka lämpiää 60 asteiseksi. Tässä kuva laitteiston parista komponentista. Poistettavaa lämpöä käytetään talvella LRZ:n konttorin lämmittämiseen ja kesällä viilentämiseen jollain konstilla. Naapuripajassa käytetään jo Isarin vettä ja tuollaista tulevaa laitteistoa on jo käytetytty Zürichin ETH:ssa.

3,5 MW tarvitaan systeemin pyörittämiseen. Siksi tässä taannoin kaivettiin useampi uusi kaapeli tämän talon viereiseltä muuntajakentälle läheiselle LRZ:lle, kun entinen piuha mahdollisti vain 2 MW tehon. 83 miljoonaa menee laitteen ostoon, sähköön ja ylläpitokuluihin laitteen eliniän aikana (5-6 vuotta). Nyt tarvittava lisärakennus maksaa 50 milj.

Lehdistötiedotteen ohessa on joitakin esimerkkejä käyttötarkoituksesta ts. tieteellisitä laskentaa vaativista projekteista, kuten pimeän aineen tai flunssaviruksen olemuksen selvittäminen.
LRZ on osa Gauss-allianssia, joka taas on puolestaan eurooppalaisen PRACE-projektin osa (jälkimmäisessä olen ollut mukana 2008 lähtien).  Tämä kone on yksi ns. Tier-0 koneista eli Petaflopsluokan supertietokoneista, joita jo yksi on Saksassa Jülichissä ja kohtapuoleen toinen on valmis Pariisissa.

Harjakaiset

Meakua lehden kuvasarja taannoisista laskentakuution harjakaisista (Richtfest) (18.10). Rupesin miettimään, mitä tekemistä harjalla on talon harjakaton mallinkaan kanssa tekemistä. LRZ:n sarjassa on tiedetty nimetkin.

Kuvassa seitsemän on kranssi (Richtkrone) ja kuvassa 13 perinneasussa puheen pitää kirvesmies (Zimmerer) puheen (Richtspruch) kiitokseksi rakennusmestarille ja arkkitehdille. Se myös kippaa viiniä (tai snapsin) lasista ja viskaa sen viinilasin alas. Jos lasi jää ehjäksi on se huono enne ja häpeä heittäjälle. Noh, LRZ:n konttorilla on onneksi korkeutta.
Sitten alkaa Richtschmaus (harjakaisjuhla), jonka rakennusmestari (Bauherr) avaa kiittäen työmiehiä ym.. Tuolla tuskin rokkaa syötiin.

Tuolla ammattikunnalla on perinteitä. Kun on oppilaana vaellusvuosien (Walz) aikana, on tuommoinen opiskelijakiltojen haalareita vastaava Schacht (sanakirja tarjoaa tuolla käännökseksi "kaivoskuilu" (vrt. engl. shaft)). Se tulee tulee (esim. tien tai junaradan) rakennustyömaaurakkaporukoita tarkoittavasta sanasta Schachten, mutta se on laajemmassa käytössä. Kisälli-sana on lähellä Gesellen sanaa. Kilta on Zunft. Vaelluksessa oli hyvä olla keppi (Stenz) mukana.

---

päivänkuva oli nokikolarien (Schornsteinfeger) päivältä Düsseldorfista.

---

Welt ja moni muu
kertoi, että Kiinalla on nyt ensimmäistä kertaa maailman tehokkain supertietokone. Uusi TOP500-lista tosin julkistetaan vasta ensi kuussa.

Tuossa Linnunrata 1:ssä käytetään Nvidian grafiikkaprossuja 7168 kpl ja 14336 normaalia prosessoria. Niillä pitäisi saada 4,7 Pflopsia teoreettisena kapasiteettina. Sähköä se vie 4 MW. Grafiikkaprosessorit on tehokkaita tekemään numeromurskausta, mutta ne vaativat ohjelmalta muokkausta. Sieddeitschen etusivulla työpaikkammen johtaja prof. Bode arvioi, että meidän nykyisessä laitteessa käytettävien satojen ohjelmien muokkaaminen tuolle prosessorille sopivaksi veisi tuhansiamiestyövuosia.

Euroopan toinen petaflops (1,6 Pflops, 90'000 laskentaydintä (Intel Xeon)) luokan kone tulee täyteen mittaan ensi vuonna Pariisin lähelle. Se - yllätys, yllätys - on ranskalaisen Bullin valmistama kone näyttää tältä. Koska EU rahoittaa sitä, tulee siinä jossain vaiheesa suomalaisiakin laskentatehtäviä ajamaan.
LRZ päättää tämän vuoden aikana, minkä koneen se hankkii. Suomessa varmaan kilpailutusta tehdään ensi vuonna, mutta hiukka pienemmällä rahapussilla..

Stuttgartin keskus julkisti viikolla ostavansa 60 Meurolla Crayn (XE6 AMD:n prosessoreilla). Se asennetaan ensi vuonna ja lisäys tulee 2013 loppupuolella.

Kokous

Sunnuntain utisissa oli esillä asunnottomat ja nuoret. Molemmat tulivat mieleen Helsingin keskustassa kävellessä esimerkiksi juna- ja linja-autoasemien lähettyvillä. Ulkomaalaiset varmaan ihmettelevät teinityttölaumoja (ns. pissikset), jotka mekastavat siellä sun täällä myös iltaisin ja keskiyön tunteina. Onneksi suomen kirosanoja eivät ulkomaalaiset ymmärrä. Jotain tarttis tehdä.
Mynssenissäkin näkee asunnottomia, mutta eivät ne näytä yhtä juopoilta kun suomalaiset vastaavat.
Romanikerjäläisiin en törmännyt tällä kertaan.

Oli erikoinen tunne olla turistina Helsingissä. Joutui selvittämään mm. saako joukkoliikenteeseen päivälippu ja mistä niitä saa ostaa. YTV:n nettisivuilta sain sen käsityksen, että ne on jotain magneettilippuja nekin, jotka aktivoituvat, kun ne vie lukijaan- Teksti oli ilmeisesti tarkoitettu matkakorteille, jotka olivat nekin vaihtaneet tällä välin väriä sinisestä vihreään.
Kun lippuautomaatin löytää lentoaseman ulkopuolelta joltain bussilaiturilta niin se kyllä joustavasti myy erilaisia lippuja myös palvellen englanniksi ja kelpuuttaen Visaa ja isoja seteleitäkin (muistaakseni 50:nkin käy).Vuorokausilippu alkaa siitä hetkestä lähtien kun sen ostaa.

Keskiviikkona oli pieni liikennekaaos, kun joku nostolava-auto oli vetäissyt Mannerheimintiellä Forumin edessä lankoja alas. Poliisi ohjaili liikennettä monessa risteyksessä.

Espa illalla.

Kellosaaren rantaa Ruoholahden Metron lähellä.

Eläinmuseo, johon en ole viime remontin jäljiltä vielä ehtinyt.

Usean päivän kestänyt kokous oli CSC:llä Espoossa. Päivät oli 09:30-17:30 mittaisia, mutta vielä siinä ehti tunnin kävellä valoisassa illan suussa.

Suurin osa kokoukseen osallistujista asui hotelli Helkassa lähellä Tennispalatsia.
Siitä on lyhyt matka Kampin linja-autoasemalle, josta bussit CSClle lähtevät. Aiheutimme kaaoksen Helsingin joukkoliikenteeseen kun 70% linikasta saattoi täyttyä, kokoukseen menijöistä, että kerran käytäväkin tuli täpötäyteen. Kuski komensi suomeksi pariin kertaan, että tiivistäkää käytävällä ja sitten kohta, että voiko joku kääntää englanniksi. Seisomassa ollut espanjalainen totesi englanniksi ääneen, että hankkikaa isommat linikat.

Alvar Aallon suunnittelemia nojatuoleja oli monessa paikassa. Niiden hinta liikkuu 2500 eur paikkeilla.

Block valaisin, jonka lasi ei tule kuumaksi vaikka lamppu on välissä.  (160 eur). Suunnittelija Harri Koskinen.

Secto seinävalaisin koivusta (310 eur, joten kilohinta on aika hyvä.). Seppo Kohon suunnittelema.

Helkan huoneet olivat sisustettu kuin Artekin kalusteoppaasta. Siellä oli designiin panostettu. Henkilökunnallakin taisi olla Marimekon paidat päällä. Ruokailualueella on koivunrunkoja sisustuselementtinä. Erityispiirteenä oli katossa olevat huoneittain vaihtelevat metsä-järvimaisemat.
Kylpyhuone oli varsin pieni tai kompakti nätisti sanottuna. Ilmainen langaton Internet oli tarpeen.
Aamiainen oli kattava ja suomalaisille oli tarjolla loistavaa kaurapuuroakin, marjoja ja ruisleipää. Ranslaiset pitäytyi sämpylöissä ja patongissa. Sain kuitenkin kollegat maistamaan puuroa ja suurin osa taisi sietää. Kuulemma pomo oli sitä syönyt lapsena (Baijerissa).

Suurin pettymys oli sauna. Minä kävin testaamassa sitä ekana aamuna ja totesin sen hyvin viileäksi ja en suositellut sitä kollegoille. Se oli varsin pienikin (2-5 hengelle soveltuva). Pari kollegaa kävi toisena päivänä yrittämässä myös, ja totesivat samoin. Toinen oli jopa yrittänyt säätää sitä, mutta ei havainnut 40 min kuluttua parannusta. Valitin asiasta vasta poislähtiessä.
Olihan tuo aika hintava 108 eur / yö. Minä katselin noita Hgin hotelleja niin 80 eurolla olisi ehkä voinut saada huoneen, mutta ei tuo 100 eur ole harvinainen. CSC:n lähellä Otaniemen korvessa Radisson olisi ollut vieläkin kalliimpi.

Ensimmäinen illallinen oli ravintola Loisteessa Sokoksen yläkerrassa - muka 10. kerros vaikka siinä kerroksia tuskin niin paljoa on vaikka laskisi kellarit mukaan.
Buffetti oli salaattipitoinen ja minusta hyvin italialainen. Pääruokana oli lampaan kylkipaloja (ribs), joissa nyt ei ollut paljoa lihaa luiden ympärillä. Jonkin sortin perunakiusausta oli myös.

Toinen illallinen oli ravintola Katsomossa Savoy teatterin vieressä.

Härkää alkupalaksi. Meidänkin kansainvälisessä porukassa oli sianlihaa vieroksuvia, joten valinnat pitää tehdä huolellisesti. En tiedä, mitä kasvissyöjille tarjottiin.

Lohentapaista nieriää sitruunakastikkeessa.

Minusta panna cotta ei ole kovin suomalainen, vaikka sen wikipedia sivu sanoo, että Suomessa on siitä versio.

Siellä salissa oli kilometri taulukehystä ja maalauksia, jotka tosin olivat rullaverhoja oikeasti. Ne saadaan kelattua ylös toimistojen ikkunoiden edestä.

Viinin jäähdyttimet olivat cool. .

Tyypillnen jatkopaikka on Kaisla kansallisteatterin läheisestä Fenniakorttelista. Siellä on toista sataa olutmerkkiä tarjolla, joten ulkomaalaiseen makuunkin löytyy. Pomo muuten sanoi nähneensä marketissa (ilmeisesti Kampin K-kauppa?) baijerilaista juotavaa jugurttia. Suomalaiset firmat eivät ilmeisesti edelleenkään osaa sitä tehdä, että se on sieltä tuotava. Ruoholahden City-marketissa oli muuten hyllykkö omistettu aidoille amerikkalaisille tuotteille ja päärautatienasemalta lähtevässä asematunnelli kauppasokkelossa on jopa pieni putiikki pelkästään niitä. En tiedä, mistä moinen invaasio on peräisin.

Havahduin, etten ole Helsingissä kertaakaan käynyt Fazerin kahvila-ravintola-kaupassa.
Ehdin pyörähtämään Aketeemisessa ihmettelemässä omituisa, hienoa ja etenkin kalliiita kirjoja. Ranskalainen oli käynyt ostamassa jonkun kirjan ja päivitteli myös hintoja.

Viikonloppuna näin sentäs vähän lunta Ruokolahdella.

Valitettavasti eurooppalaiset kollegat n. 60 henkeä seitsemästä maasta eivät lunta tai edes räntää nähneet. Sää suosi ja Helsingissä oli vielä kaunis ruska.