Schwangau sijaitsee 5 km Füssenin rautatieasemalta. Välin pääsee Bayern-lipulla. Junia ja linja-autoja menee noin tunnin välein, joten kiireisimpien kannattaa kirjoittaa aikoja ylös. Junan saapuessa aseman viereen ajoi kaksikin linja-autoa, johon turistit pääsi sopivasti kyytiin. Linja-auton ovessa ollut tarra totesi auton olevan varustettu talvirenkailla Teidän turvallisuutenne tähden. Poislähtiessä linikka oli seisomapaikkoja myöten täynnä, mutta kaikki taisi mahtua kyytiin.
Junalla pääsee Mynssenistä Füsseniin suoraan ilman vaihtoja tai sitten jos huonommin sattuu aikataulu niin vaihtaa Buchloessa, jonne pääsee Füssen-Augsburg linjalla. Se vaihto ei kestänyt kuin pari minuuttia sillä juna oli viereisellä raiteella odottamassa.
Füssen on pääteasema. Se sijatsee minun näkövinkkelistä korvessa. Silti lyhyt juna voi olla lähes täynnä väkeä, kuten poistullessa iltapäivässä. Syynä väkimäärään on se, että Schwangaussa sijaitsevat yksi maailman kuuluisimmista linnoista: Neuschwanstein (y.o. kuvissa), jossa käy 1,2 milj. turistia vuosittain (2005). Venäläisiä tuolla oli nyt paljon ja myös tietysti japanilaisia.
Hotelleja ja majataloja luulisi piisaavan.
Lähistöllä pääsee myös harrastamaan talviurheilua. Lähellä pääsee koppihissillä
Tegelbergille (1720 m). Sinne voi myös kävellä linnoilta noin kolmessa tunnissa. Pitempiäkin reittejä on monelle suht yhtä korkealle nyppylälle. Lähellä Neuschwansteinia on myös Marienbrücke (kts.
kuva klikkaamalla nimilinkkiä kartalla) yhden solan yli. Maximillian II teetti sen puusta ja poika korvasi rautaisella. Tunnettu nähtävyys on myös pyhiinvaellus kirkko (taikka kappeli)
St. Coloman, jossa on barokkiajan taidetta.
Näin myös turisti-infossa
romattisen tien esitteen. Siinä on n. Füssenin Würzburgin välillä koottu erilaisia kaiketi romanttisia paikkoja, kuten linnoja ja kirkkoja. Tarkoitettu autoilijoille siis.
Reissuun kannattaa varata koko päivä (10 h). Tietysti kannattaisi kunnon mukaan kävellä laajemminkin. Siellä lähiseudun rinteillä on myös ravintoloita.
Kyllä nuo linnat ovat sikäli erikoisia, että se kannattaa tehdä, jos aikaa on ja linnat kiinnostavat. Wagner-faneille tietysti olennainen kohde. Typerää, ettei linnoissa saa valokuvata. Syynä on kuulemma tekijänoikeudet (en tiedä kenen, mutta nämä taiteilijat ovat kasvaneet nurmea jo varmasti toista sataa vuotta).
Yhteislippu linnoihin maksaa 17 eur. Vanhempi linna on vielä entisen kuninkaallisen suvun hallinnassa, eikä sinne pääse Baijerin linnojen kausikortilla. Siksi maksoin 8 eur siitä.
Linnoihin pääsee vain opastuskierroksilla (eng, DE), jotka sisältyvät hintaan. Kierros kestää puolisen tuntia per linna. Liput ostetaan laaksosta joku satametriä linja-autopysäkiltä.
Lipussa on kellon aika, jolloin portista pääsee lipulla sisään. Linnojen edessä siis joutuu todennäköisesti odottamaan hieman. Nyt sentäs oli suht rauhallista, että pääsin ensimmäiseksi vanhaan linnaan melko pian lipun ostamisen jälkeen.
Ne myyvät lipun uuteen linnaan (Neuschwanstein eli "uusi joutsenen kivi") oletuksena n. 2 t ekan kierroksen alkamisesta. Minä ehdin siinä välissä käydä halvimman näköisen hotellin (kuvassa) ravintolassa syömässä. Makkaralautanen oli aika ranskanperunavoittoinen, mutta ei ollut nälkä vaikka söin seuraavan 9 tunnin päästä. Söin tosin myös Sacher-torttupalan kahvin kanssa (yht. 18 eur juomarahoineen). Palvelu oli nopea.
Vanhalle linnalle menee n. reilu 5 min kävellessä, ja uudelle parisenkymmentä. Siinä saa kuntoiluakin hieman mäille käppäillessä ja portaitakin tulee käveltyä linnoissa.
Hohenschwanstein 850 m on ja Neuschwanstein 964 m korkeudella merenpinnasta.
Hohenschwangaun sisäpiha. Siellä on kesällä varmaan nätti pieni puutarha pienine suihkulähteineen.
Yhdessä rakennuksessa on tietysti turistimyymälä.
Näkymä alas hotelleille Hohenschwangaulta.
Hohenschwangau rakennettiin vanhan linnan raunioille (valmistui 1837). Vastaavanlaista uusgoottista linnaa sekä runsaita seinämaalauksia en ole ennen nähnyt. Siellä myös uuden linnan rakentaja Ludwid II vietti paljon aikaa lapsuudestaan tutkiskellen mystisiä seinamaalauksia. Kuninkaalliset bileet järjestettiin Mynssenin residensissä, joten tuo oli tuommoinen metsästys maja. Siellä asui vain kuningas ja kuningatar (Marie von Bayern) - eri kerroksissa tosin. Makuuhuoneesta kyllä johti salakäytävä kuningattaren huoneeseen. Maximillianin kuoltua Ludwig asui linnassa katsoen kaukoputkellä oman linnansa valmistumista. Makuuhuoneen seinissä oli säädyttömästi pukeutuneita naisia ja katossa oli tähtiä, joissa oli reikä keskellä. Palvelusväki valaisi niitä yläpuolelta lyhdyin että tähdet paistoivat. Häälahjaksi saatu kilti-miekka-kirves koristesetti, joka on yksi muutamista kymmenistä esillä olevista hienoista esineistä, oli ehkä enteellinen.
Palvelusväki (20-30 ehkä vain) asui alempana. Siellä oli myös keittiö. Tuonne rakennettiin Saksan ensimmäinen puhelinyhteys palvelusväen ja linnan välille. Linnan sisäseinissä menee käytävät, joissa palvelusväki voi lämittää huoneiden kakluunauuneja liikkumatta linnan huoneissa (kts.
joitakin kuvia).
Neuschwansteinin sisäpihaa. Sisälle pääsy on kellontarkkaa hommaa. Tosin kello ei ollut ajassa.
Pari kuvaa linnan huoneista löytyy
täältä. Isoimmissa saleissa oli maalaukset Wagnerin oopperoiden käyttämiin alkuperäisiin teoksiin pohjautuvia. Erikoisin lienee välihuone, joka on harmaa tippukiviluola. Samassa yhteydessä tosin on valoisa terassimainen huone, jossa on kesämaisema suurissa laseissa. Kyllä bysanttilaista kirkkoa muistuttava
Thronsal on kuitenkin hienoin. Seinillä on kuitenkin ihan tusina apostoleja. Kuvaajan selän taakse on jäänyt valtaistuin ja sen korokkeet. Joutsenia on useampia kymmeniä, jos ei satoja näissä linnoissa. Ludwigin sänkyä 14 puuseppää veistivät 4,5 vuotta. Alakerran keittiö oli moderni ja sieltä johdettiin lämpöä linnan lämmittämisen.
1869 aloitetusta linnasta saatiin lopulta valmiiksi vain kolmannes sillä Ludwig kuoli (1886).
Hieman ennen Neuschwansteinille saapumista on vielä yksi ravintola myös snack-tyylisine ulkokioskeineen.
Ehkä kaikki turistit eivät olleet niin pahoillaan pilvisestä säästä sillä kevyt lumipeitekin oli ihan nätti.
