huhtisäät

Huhtikuussa täällä päästiin kahtena viimeisenä päivinä hellelukemiin. Torstaina 25,9.
Toisaalta 20 meni rikki vain viitenä päivänä ja viitenä päivänä kuussa ei edes mennyt 10 astetta rikki.

Sadepäiviä oli vain yksi. Nyt viikonlopuksi ja alkukuuksi on luvattu viileää (n. 15..20) ja sadekuuroja. Onhan se hyvä että sataa kasvien kannalta ja myös että huuhtoo siitepölyjä alas. Puut täällä kukkii vieläkin komeasti (sivun kuvat 29.4. tietotekniikan osaston ja LRZ:n pihamailta). Tuoksu on komea, mutta vastapainoksi sai nenää niistää etenkin Pariisissa, jossa kevät oli hieman edempänä jo. Siellä en nähnyt yhtään koivua, mutta kyllä muutkin puut allergiaa aiheuttaa ihan kiitettävästi. Pariisissakaan en tiedä, milloin siellä olisi satanut. Ei ainakaan minun aikana kertaakaan. Siellä oli koko viikko 17..24 lämmintä.

Suomen ilmatieteenlaitos raportoi kuun korkeimmaksi lämpötilaksi 16,4 astetta. Huhujen mukaan jäätkin on melkein lähteneet.

[Täällä voikukkien (Löwenzahn (=leijonahammas)) lisäksi näkee paljon kaunokaisia (Gänseblümchen (=hanhikukkasia)). ]


[Lemmikki on saksaksi das Vergissmeinnicht (=äläunohdaminua).]


[Omenapuista tuli mieleen, että viimekuussa ilmeistyi Joel Lehtosen Kuolleet omenapuut (Verdorrte Apfelbäume) saksaksi. Ensimmäinen Joel Lehtosen kokonaisen kirjan saksannos. ]



[Tunnistustehtävä. Alempi kuva on tarkennus ylempään.]

Concordelta joka suuntaan

Lauantaina oli vielä koko päivä aikaa kierrellä paikkakuntaa.
Concorde-aukiolla (tavallaan liikenneympyrä) näytti olevan seipään lisäksi muutama kiva suihkulähde.
Siinä vieressä (kuvassa vas.) on hotelli Crillon, jonka huoneen hinnat lähtevät 600 eurosta yli kymmeneen tuhanteen. Jos tykkää soitella pianoa, voi ollaa Berstein sviitin. Parkkipaikkakin oli sen näköinen.

[Pariisi l'amore kukoistaa. Takana Concorde aukio. Patsas Museum l'Orangeriin edessä.]


Madeleine on vähän matkan päässä Concordelta pohjoiseen. Napoleon halusi 1806 "Temple de la Gloire de la Grande Armée" ja myöhemmin sen hyötykäytttöä pohdittiin mm. juna-asemaksi muuttamisella, mutta sinne tuli sitten roomalais-katollisen kirkko (1842).

Ameriikan suurlähetystö ja presidentin Elysee palatsi ovat Concorde-aukion naapureita siinä Champs Elyseen ja Concorden lähellä. Niitä vartioi kymmeniä poliiseja. Jotkut turistit yrittivät kuvata jenkkien rakennusta, mutta poliisit kielsivät. Noh, ei se ole Googlen katukuvausautoa estänyt linkki..
Vastaavaa olen nähnyt vain Berliinissä. Mynssenissä ei seiso yksikään poliisi aitaa vahtimassa vaan niillä on järeä aita ja omat vartijat kopissa.

Elysee palatsista ei käytännössä näy muurien ja lehtipuiden takia muuta kuin komea portti, joten sinne ei toimita mennä palloilemaan.
Kävelin Seinen vartta joku satametriä länteen ja saavuin Tuilliersin puiston itälaitaan. Siinä joen rannalla on Museé l'orangerie.
Siinä oli pieni jono eikä ihmisiä päästetty sisään kuin tipoittain.
Silloin oli jo kello varmaan 11. Yläkerrassa on kaksi huonetta, mutta tavallaan vain yksi teos: Monet'n Vesililjat. Alakerrassa on enemmän 1800-l. lopun mestareiden tauluja mm. Renoir. Vaihtuvana näyttelynä oli Paul Kleen tauluja. Se opiskeli Mynssenissäkin, mutta joutui sittemmin natsien kanssa hankaluuksiin. Niille sen taulut olivat rappiotaidetta.

Place de Finlandkin löytyy Pariisista Seinen rannalta.
Tässä Googlen katunäkymä suurlähetystön taloon. Se on moderni eikä kovin kaksisen näköinen, mutta sijainti on aika huippu sillä se on Seinen vieressä ja kovin keskeisellä paikalla muutenkin. Kadun toisella puolella on poliisiasema maan alla. Silloin ei ollut lippuakaan edes salossa, mutta tuossa Googlen kuvassa on Suomen ja EU:n liput.

Kävin jälleen Les Invalideksessä sijaitsevassa museossa, sillä minulta oli jäänyt museon sulkemisajan vuoksi torstaina näkemättä vastarintaliikkeen museon.
Musée de l'ordne de la liberation. Ordne de la liberation on Ranskan toiseksi korkein kunniamerkki Legion of honorin jälkeen (jonka Edelfelt siis sai).

Vapaan Ranskan osastolla oli tietysti henkilöhistoriaa valokuvina, uniformuina, prenikoina jne. Tässä kuva lipusta, jossa on tuo symboli, joka näytti esiintyvän monessa vaatekappaleessa.
Sitten tuli ihan Maanalainen armeija TV-sarja mieleen, kun esiteltiin vastarintaliikkeen teknologiaa. Natseillä oli kylttejä kuten
tämä, jossa saksaksi ja ranskaksi todetaan, että ko. henkilö on murhannut saksalaisen sotilaan ja on siksi tuomittu kuolemaan ja AMMUTTU.
Vastarintaliikkeen sanomalehtiä.
Yläkerta keskittyi keskitysleirien tarinaan, jonne ranskalaisia joutui tietysti paljon kanssa. Leireilläkin joku oli onnistunut askartelemaan vastarintalipun ja rukoushelminauhan koteloineen. Seinillä oli kaunistelemattomia valokuvia ja kokemuksiin perustivia taideteoksia.
Charles de Gaulle on keskeinen hahmo ollut ranskalaisille. Varmaan kuin jos Mannerheim ja Kekkonen laskettaisiin yhteen niin siitä tulisi suomalaisille samanlainen.


Kävin katsomassa Montparnassen 210 m korkeaa Tour Montparnassea (1972). Se on Ranskan korkein pilven piirtäjä. Sinne pääsee myös turistit maksua vastaan 56. kerroksen ravintolaan. Sieltä pitäisi näkyä 40 km päähän. Sitä on kritisoitu kovasti eikä sen jälkeen ole saanut rakentaa korkeita rakennuksia Pariisin ytimeen.
Se on päässyt maailman kymmenen rumimman rakennuksen listalle. Listalla on myös Keskisen Tuurin kyläkaupan hevonsenkenkä-monumentti.

Kävin katselamassa ulkoa Pasteur instituuttia (museo on huonosti avoinna 14-17:30 MA-PE tietääkseni. Elokuussa kiinni.). Siellä tutkitaan mm. rokotteita. Siellä löydettiin ensimmäisenä HIV virus. Museon ulkopuolella on värikkäitä kuvia viruksista.

Googlen hieno naamansumentamisalgoritmi on sumentanut Pasteurin patsaan naaman.


Pariisin observatorion puiston halki kulkee merkittyna Pariisin Meridian, joka oli pitkää Greenwichin kilpailija v. 1911 asti. Se määritettiin 1667 (myöhemmin sitä on tarkennettu) ja ranskalaiset kartan tekijät käytti sitä yli 200 vuotta. Observartorio on maailman vanhin toimiva observatorio (1617). Sen perusti Louis XIV. Foucalt piti ekan heiluridemonsa (1851) siellä ja vasta sitten Napoleon 3:n ja muiden pyynnöstä Pantheonissa.

Siitä sitten Place d'Italielle. Siinä on Googlella hauska efekti: kun klikkaa vasemmalle niin keskelle liikenneympyrää ilmestyy kukkia. Aukio ei vaikuttanut erityisen italialaiselle kumminkaan. Moderni kauppakeskus siinä oli ja ympärillä paljon ei niin viehättäviä kerrostaloja. Sieltä sai ainakin välipalaa hyvin vartioidusta Carrefourresta. Kassojen lähellä on supermarketeissa usein mustaihoinen mies puvuissa. Tuolla niitä partioi lisäksi myös hyllyjen välissä vartijan uniformuissa.




[Kapealehtinen saarni.]

[Strutsi.]
Kävin sitten toteamassa, että Jardin des Plantesin eläintarhaan Seinen varrella on yli puolen tunnin jono, joten jätin sen väliin. Siellä on myös mm. Grande Galerie de l'Évolution museo, mutta en mennyt kun se ei sisälly Museum Passiin. Se taitaa olla ehkä enemmän lapsille suunnattu. Wienissä ja Berliinissä on varmaankin paremmat.



[Ikkunan valoisuuden säätömekanismia.]
L'Institut du monde araben normaali museo on tällä hetkellä kiinni. Kokoelmaan voi tutua ranskankielisillä sivuilla. Siellä oli semmoinen lämmin teltta, jossa metallinpakottaja, mosaiikkien tekijä, satuloiden valmistaja nahkuri, saviruukun valaja ja joku kankaiden kutoja tekivät töitä myytäväksi. Vitriineitä oli reilu puolenkymmentä ja siellä oli Intiasta, Afrikasta jne. arabialaista esineistöä. Lisäksi oli arabialaiseen tapaan sisustettu kahvila.
Itse rakennukseen pääsee hissillä ajamaan yläkertaan terassille, josta näkyy hieman pohjoiseen. Alhaalla on tietysti turvatarkastus metallinpaljastimineen.


Viereisellä saarella (kuvassa etualalla sen kortteleita) on kuuluisia pikkukatuja ja etenkin jäätelö. Oli kuuma päivä, joten siellä oli kadulla pitkät jonot, joten jätin sen ihmeen väliin.



Kävin saaren kirkossa, jossa vanhan musiikin yhtye harjoitteli illan konserttia.
Se olisi muistaakseni ollut 20:30 vasta, joten jätin senkin väliin.
Tuolla saarella saa asunnon kun latoo n. 10000 eur neliö pöytään.
Kauempana Seinestäkin huomasin 50 neliön asunnon ei kovin kaksilla näkymillä vuokran olevan 2500 eur/kk. Minulla on hyvää aikaa opiskella ranskaa, ennen kuin tuolta on varaa edes vuokrata asunto.

[St. Jaquesin torni (1856). Châteletin aseman lähellä.]

[Kaupungin teatteri]



Metro nro 1:llä ajoin sen päätepysäkille La Defenselle, jossa on ostoskeskus, mutta etenkin korkeita toimistorakennuksia.


[La Defencen aukio]

[Grand Arche]

[Suomen ystävä - Areva]
Grande Arche on sen maamerkki. Tanskalaisten arkkitehtien suunnittelema rakennus valmistui 1989. Se on pyöreäsi 100 m korkea, leveä ja syvä.

Kävelin Champs Elyseen riemukaarelta alaspäin. Porukkaa oli melkein tungokseen asti leveällä jalkakäytävällä lauantai-iltana klo 19 maissa. Siellä on paljon kauppoja ja hampurilaisbaareja tavalliselle pulliaiselle. Minä en erityisesti mitään niin luksusta havainnut, mitä ei vaikka Mynssenistä löydy.
Disney Store liike ja Citroënin esittelytilat nyt tosin puuttuu ainakin.

[Kukkia Rond Point (=liikenneympyrä) Champs-Elyseen bussipysäkin vieressä.]
Hintatason eräs indikaattori on miesten hiustenleikkuun hinta. Totesin sen olevan yleisesti 23 euron huitteilla eli Espoon luokkaa. Mynssenissä pärjää 10 eur halvemmalla.

Tuliaisiksi työkavereille ostin kilon luultavimmin alkuperältään belgialaisia pipareita supermarketista hotellin läheltä. Luulin niiden olevan Ranskalaisia hienosta nimestä päätellen. Kuulemma ranskalaisten perunoiden kanssa on käynyt samoin: oikeastaan ne oli Belgialaisten keksintö, mutta kun ne puhui ranskaa.. Vielä typerämpi oli siinä suhteessa, että sama laatikko olisi ollut saatavilla Rewessä 300 m päässä kämpältäni. Lisäksi rasia on täällä melkein 5 eur halvempi..

Museotorstai: Orsay

Torstaina muutama museo on pidempään auki, joten sain tehtyä tehokkaan päivän. Pariisissa vaihtelee museoittain, onko ne maanantaina vain tiistaina kiinni. Louvre on toki auki joka päivä. Ensin menin Musee d'Orsayhyn, sitten veistäjä Rodinin museeon, Invalides'in sotahistorian museeon ja vielä illalla nykytaiteen museoon Centre Pompidouhun, joka on ilta kymmeneen muistaakseni auki torstaisin.

Orsayn museon voisin melkein julistaa sen Pariisin parhaimmaksi museoksi sillä tykkään impressionismista ja art decosta. Siellä on valokuvaus kielletty, mutta alla linkkejä museon erinomaisiin webbisivuihin.

Mitterand avasi museon 1986. Se näyttää sisältä semmoiselta rautatieasemahallilta 1900-l. alun tyyliin. Orsay rautatieasema valmistui 1900 maailmannäyttelyyn. Se palveli 1939 asti junaliikennettä ja sitten siellä taisi olla hotelli. Siellä on iso komea kellokin seinällä.
Yläkerrassa on luksusravintola komeassa salissa. Museossa on kai kolme varsinaista kerrosta.
Yhdessä kerroksessa on impressionismin mestareiden töitä, mutta on siellä myös muuta 1800-l. lopun töitä.
Alakerran keskikäytävillä etenkin ja muuallakin on veistoksia.
Yläkerrassa on Art deco huonekalu ja esineistöä eli parasta mahdollista. Oli siellä myös juhlasali ja muita ihan kivoja saleja.

Jos epäilee, ettei Louvrea siedä ja ehdi kiertää niin tämä on taulujen sisällönkin puoleen ainakin minun makuuni parempi. Näyttelytilaa on 16'000 neliötä. Vuonna 2009 kävijöitä oli 3 miljoonaa melkein tasan.
Museossa oli torstaina muitakin, mutta ei liikaa. Kiinalaisturisteja oli vähän. Luokkaretkiryhmiä oli useita. Minulla meni aikaa kiertämiseen reilu kaksi tuntia jos ei kolme. Pieni osa museosta oli suljettu.

Vaihtuvassa näyttelyssä oli oma nimellinen lisämaksu (1,5). Muuten sisään pääsee Museum Passilla. Vaihtuvan näyttelyn aiheena oli Rikos ja rangaistus.
Siellä siis oli Kainista ja Abelistä lähtien nykyajan murhiin, joita taiteessa on kuvattu. Kuopion taidemuseosta oli lainattu Juho Rissasen taulu, jossa miehellä on kaulassa ja käsissä vahvat kettingit.
Myös valokuvia oli kuten poliisin kasvojenpiirteiden tunnistuskaaviot, jostain 1900-l. alusta. Jostain syystä siellä oli myös rotuhygieniaa (pääkallon muoto jne. tutkimusta).

Toinen suomalainen näkemäni työ oli pysyvässä näyttelyssä ollut Albert Edelfeltin tri. Pasteurin muotokuva (1886). Siitä hyvästä hän sai "Legion of Honour" kunniamerkin. Kuvassa Pasteurin käsissä olevassa kupissa on jäniksen luuydintä, johon on istutettu raivotautivirusta. Hän sai kunniaa rabies-rokotteen kehittämisestä.
Tietokannan mukaan kokoelmissa on myös Joulukuun päivä ja mustavalkoisena kuvattu (mutta lienee oikeasti värillinen?) kuva kirkon menosta järven rannalla.

Museon sivuilla on tietokanta teoksista. Lisäksi on pitkä lista tauluja valokeilassa. Jos nyt jotain mainitsisi niin

• Millet'n tähkänpoimijat ja
  
• Van Goghin Omakuva
  
• Renoir'in Bal du moulin de la Galette ja Chemin montant dans les hautes herbes (kuvat eivät tee oikeutta väreille)
  

Lisäksi on lista veistoksista. Tunnen veistelijöitä paljon taulutaitelijoita huonommin, mutta luulisin, että keskeisiä töitä ovat

• Pomponin jääkarhu. Jossain vaiheessa hän hylkäsi ihmiset ja siirtyi Pariisin eläintarhaan tekemään veistoksia.
  
• Mynsseniläisen von Stück on tehnyt Beethovenin naamion. Minä en muista tuota nähneeni seinällä. Kyllä tuosta tyylin tunnistaa.
  
• Myöskään en äkännyt Ville Valgrenin Kristus ja Ainon Suru teoksia.
  
• Rodinilta siellä on useita töitä.
  

Koristetaiteen listalta yllättäen löytyi Gallen-Kallelan Liekki ryijy (n. 1906).
"Suomen Ràsityôn Ystàvàt" on kyllä hyvä yritys.. (tekstissä se on oikein).
En usko, että sekään tuolla oli roikkumassa. Listalla löytyy myös kuuluisan barcelonalaisen Gaudin töitä. Eniten listalla on jonkun Emile Gallén luomuksia.

Valokuvien listasta löytyi Monet Givernyn puutarhassaan (värillinen autochrome kuva vuodelta 1921!). Minusta siellä silloin ei ollut kuin yksi vaihtuva näyttely, jossa oli englantilainen valokuvaaja, 1800-l. loppupuolelta.

Lounaaksi ja päivälliseksi ostin supermarketista kolmioleipiä, jugurttijuomia tai mineraalivettä. Lounaan söin Les Invalides lähellä olevassa puistossa ja päivällisen Pompidoun aukiolla. Näin säästää neljä euroa olemalla menemättä ja ostamatta samat kahvilasta. Älykkäät pulut käppäilevät tarkistamaan murut.

Niin lyhyttä siirtymämatkaa ei metrolta kohteelle varmaan ole,
ettei matkalle sattuisi yhtä kirkkoa. Niitä tuli torstaina nähtyä neljä.
Tällä kertaa erikoisuutena oli sisään lentäneet pulut, kun ovet olivat selällään ja vieressä on aukio ja turistikatuja.

Pariisissa matkustaminen

No niin, reissu on heitetty. Olipa hauska kuulla saksaa. Riensin myös itse solkkaamaan sitä Lufthansan tädeille. Junalippuni hinnan saan takaisin kun lähetän tarvittavat lippuset postilla niiden konttoriin.
Nyt en syö ihan heti croissanttia ja patonkia. Jos olisi ollut yhtään nälkä olisin mennyt Marienplatzilla ostamaan makkaraa U-Bahnia odotellessa - täällä kun sitä pitää Garchingiin usein varttua (max. 20 min). Onneksi oli nürnberger Rostbratwursteja jääkaapissa odottamassa.

---

Vain kerran Pariisin metromatkaan tuli viivästys, koska vanhan malliseen tuli virroitinhäiriö ja se ei vienyt perille vaihtoasemalle. Nopeasti heikkolaatuista ranskaa pälpättävästä kuulutuksesta en saanut mitään selvää, mutta kun katsoo, mitä muut tekevät niin pärjää.
Yleensä metrojen väli on vain pari minuuttia, joten yleensä ei tosiaan tarvitse odotella. Istumaan pääsee usein.

Metrolinjoja on paljon ja niitä menee miten sattuu eikä vain kaupungin poikki laidalta laidalle. Joillain isoilla risteysasemilla voi joutua kävelmään satoja metrejä ja kymmenet portaat. Yhdellä on jopa semmoinen lentokentiltä tuttu liukumattokäytävä. Liukuportaita on vain pienessä osassa, joten painavien laukkujen kanssa voi olla haastavaa.

Pariisissa näkyy olevan vanhoja metroja, joissa on erillisiä vaunuja ja uusia, jotka on yhtenäisiä. Joikkakin metroissa on kumipyörät ilmeisesti vaimentamassa heilumista. Kyllä ne sähköllä (kiskoista) ja kiskoilla toimii nekin.

Näyttölaitteita ja kuuluutuksia ei ole monessa vaan pitää itse vahtia vaikka asemien seinistä ja metron katon kartasta, missä mennään. Toki minulla on metrokartta painettunakin taskussa. Sama vika oli myös lähijunissa (RER). Uudemman tyyppisissä metroissa, kuten linja 14, on kuulutukset. Se 14 on itseasiassa automaattiohjattu.
Siksi sen pysäkeillä on lasiseinä, jonka ovet avautuvat kun metron vaunujenkin ovet.

Tyylikkäin näkemäni metroasema oli 14:sta Gare Lyonin pysäkki. Siellä taustalla oli tuommoinen aidon näköinen kasvisto.



Jos metrolinja haarautuu, käy selkeästi ilmi, mihin seuraava menee. Metron keulassa on vain joku mystinen numero, jolla ei tee mitään.



Niiden RER junien kanssa on oltava tarkkana, että tietää mihin on menossa. Jos menee RER C pysäkille niin sieltä voi joutua vaikka mihin. Raide pitää valita oikein näyttötaulun (katossa roikkuva monitori) mukaan. Siellä näkyy seuraavat junat ja pysäkkilistaus, missä ne pysähtyy). Joissakin on vanhanaikainen valotaulu, jossa kohteessa palaa valo.

Interaktiivinen metrokartta on tässä.

Jos meinaa viikkolipun (maanantai-sunnuntai= ostaa, pitää hankkia rautatieaseman (Gare) konttorista magneettikortin, johon tarvitaan valokuva. Sellaisen tietysti voi otatttaa paikan päällä automaattikopeissa, joissa saa viidellä eurolla värillisiä "passikuvia".

Toinen vaihtoehto on hommata Paris Visite lippu, jolla saa olemattomia alennuksia muutamaan paikkaa. Toki tuo on helpompi kun ei tarvitse valokuvaa ja koska aika ei ole kiinni viikonpäivistä. 5 päivää, 3 zonea on 29 eur. Silti taitaa olla halvempi ostaa Mobile lippu, jos vaikka päiväksi tarvitsee tuon 1-2 zonea.

Jos ostaa Museum Passin ja viikkolipun erikseen tulee se halvemmaksi kuin yhdistetty passi, kuten esim. tämä Paris ComboPass, joka maksaa 129 eur kuudelta päivältä. Paris Musempass maksaa kuudelta päivältä 64 eur. Sen PDF opas on muuten hyvä apu museoiden suunnitteluun. Hintoja ei tietenkään ole, koska kortilla pääsee.

Versaillesissa käydessäni oli tarkoitus ostaa vain 4 zonen menopaluulippu, mutta en minä niistä automaateista sitä osannut ostaa.
Koska infotäti vaan puhui puhelimessa ostin Mobile tyyppisen lipun, joka on päivän voimassa halutulle määrälle zoneja. Neljälle se teki n. 9 eur.

Automaateista saa ostettua kertalippuja 1,60, jolla saa tietysti vaihtaa linjaa.
Niissä on magneettijuova. Linja-autossa on laite, jolla ne leimataan, mutta metroportit taitavat tehdä sen homman itse ja avaavat portit. Liekö Saksassa missään semmoista porttisysteemiä. Voisi se olla hyväkin. Tosin kyllä silti tarkastajia tarvitaan mm. henkilökohtaisen lippujen väärinkäyttäjiä varten. Näin partiot kahdesti, mutta en juttusille sattunut.

Minä onnistuin tekemään paperilipun käyttökelvottomaksi jotenkin laukkujen kera portista yrittäessä. Kaiketi luulin, ettei se mennyt oikein perin kun se ei piipannut kuten muilla ja yritin syöttää sitä uudelleen, jolloin se ei sitä hyväksynyt (jokuhan voisi ojentaa sen aina seuraavalle). Noh, ne piippaukset kuuluu vain magneettikortin omistajille tietysti. Niitä piippauksiakin on erilaisia eri asemilla eli aina kannattaa yrittää.
Se lippu syötetään koneen edestä sisään ja se sylkäisee etempänä sen ulos ja ilmoittaa valolla, jossa on myös tekstiä, mitä mieltä se oli. Magneettikorttilla hipaistaa lukulaitetta.

Yhdellä asemalla oli minusta myös ulostuleville lipuntarkastussysteemi. Se saattoi liittyä jotenkin metrolinjoihin. Joka tapauksessa se lippu pitää pitää mukana, jos joku haluaa tarkistaa. Sitäkin näkee, että niistä porteista pompitaan yli.

Pariisin kunniaksi voi todeta, että lippuautomaatit syövät Visaa toisin kuin Mynssenissä. Setelirahaa ne puolestaan ei taida syödä, joten pitää olla mieluiten kolikoita mukana.
Melkein joka asemalla on kyllä infoluukku, jossa myös myydään lippuja ja annetaan neuvoa. Eiköhän sitä kartan avulla selviä, jos kieli ei puolin ja toisin taitu.
Automaatteja on keltaisia ja vihreitä. En ole vielä selvittänyt, mitä eroa niillä on.

Busseihin mennään etuovesta sisään (Helsingin tapaan, mutta ei Mynssenin). Kuskilta varmaan saa ostettua kolikoilla lipun. Ratikoita en nähnyt, mutta tiettävästi jossain sellainen on.
Minulla ei ollut karttaa, jossa olisi ollut linja-autolinjat. Metro-RER karttakin on jo aika haastava. Kannattaa bussipysäkeiltä katsoa niiden pysäkit. Hyvässä lykyssä siellä on jotain karttojakin.

Jos tarvitsee etsiä tietyn bussilinjan, voi käyttää tätä hakua.
Lentokenttä (CDG) on oma sivu joukkoliikenteelle.

Gare l'Estiltä lähdin bussilla 350, joka menee noin puolen tunnin välein Charles de Gaullen kentälle. Jos sillä menee niin matka kestää varmaan tunti neljäkymmentä minuuttia. Minä valitsin 350:n, koska matkan varrella on lento- ja avaruusmuseo. Sinne pääsi myös joukkoliikenteen viikkokortilla sillä se on zone 3:n alueella. Sieltä ostin linja-autolipun zone 5:lle, joka maksoi vain 3,40.

Lufthansa lähtee terminaalista 1. Linja-auto piti terminaalien välillä 10 minuutin
huilitauonkin. Siinä taitaa olla terminaali 3:kin lähellä. Terminaalit sijaitsevat kaukana toisistaan ja ilmeisesti niiden välillä liikennöi semmoinen kiskobussi.
Kannattaa siis lukea lentolipusta, mihin terminaaliin on menossa ja katsoa, missä järjestyksessä bussi tai juna niissä pysähtyy. Todennäköisesti kannattavin vaihtoehto on juna (RER B). Myös Orlybus niminen bussi ajaa kai suoraan keskustaan päätepysäkkinä Opera. Pariisissahan on myös eteläpuolella Orsayn kenttä kun Charles de Gaulle on koillisessa.

Terminaalit eivät näytä järin moderneilta todellakaan. Lennonjohtajien rakennus lienee rumin betonikerrostalo. Terminaalin sisällä oli liukuportaiden sijaan jännä hieman notkuva kumimatto, joka vei putken sisässä toiseen kerrokseen. Yksi pitkä käytävä oli sellaisella normalilla metallisella liukumatolla, mutta erikoisuutena oli, että välillä liikkui kaltevasti portaiden vieressä.
Lufthansalla oli oma pieni terminaali, jossa ei ollut kuin pari kauppaa.
Yhdessä näkyi olevan juustoa 300 g annoksena, jonka kilohinta oli 223 eur.
Löytyi sieltä sentään puolenlitran vesipullo hintaan 1,90.
Langaton Internet on maksullinen. Hyvä yllätys kuitenkin oli, että terminaalista löytyi pistorasia läppärille.

Linja-autosta näytti, että poliiseja oli autoineen oli melkein joka toisella ovella passissa. Henkilöautoja ei päästetty lähellekkään ovia ennen tarkistusta.
Pariisissa näkyi isoimmilla metro- ja rautatieasemillakin sotilaspoikia konepistoolin kanssa seisoskelemassa ikään kuin se mitä auttaisi.


Muutaman kerran törmäsi väsyneisiin ihmisiin, mutta eipä niistä haittaa ole.
Kerjääjiä löytyy käytäviltä ja kaduilta useinkin.
Positiivistä on, että katusoittaminen myös kulkuneuvoissa kuin asemilla on sallittu. Mynssenissä ei sellaista sallita asemilla tai kulkuneuvoissa toisin kuin vaikka Berliinissä. Korkeatasoisia esityksiä kuten Mozartin Turkkilainen marssi sähkökitaralla.
Joskus metroasemilla kuulutettiin pitämään omaisuudestaan huolta (taskuvarkaat) ja varomaan laukkujen valvomatta jättämisista myös englanniksi, saksaksi ja espanjaksi.
Olin ihan tyytyväinen joukkoliikenteeseen. Viikkokortilla ainakin oli halpa ja nopea tapa. Ja sai kuntoiluakin.

Kaloista balettiin

Perjantain aloitin Museé des arts et métiersistä. Se on tekniikan museo ja
kooltaan ehkä Suomen vastaavaa isompi. Missään nimessä se ei Deutsches Museumille pärjää. Mitään kovin isoja juttuja siellä ei ole, mutta kaikenlaista historiallisista instrumenteista kotitietokoneisiin. Kyllä siellä pari tuntia menee.

Nation metropysäkillä oli Ranskan demokratiasta kertova patsas.
Siitä matkustin Metro 1:n päätepysäkille Vincennesin linnaan.
Se nyt ei ole mikään järin suuri, mutta kuitenkin ehkä käymisen arvoinen kun lähettyvillä sijaitsee. Sisään kun pääsee museokortilla.
Viereisessä kirkossa oli näyttely vanhoista soittimista ja jotain keskiaikaan ja uskotoon viittavaa kamaa.

Sitten nautin supermarket lounaan puistossa, ja matkustin Porte doréen vieressä olevaan akvaarioon. Sinne oli löytänyt myös monta lapsilaumaa. Se ei ole mikään kovin iso ja näyttävä. Häviää linnanmäelle Wienin Haus des Meerestä puhumattakaan. Käärmeitä ei näkynyt. Vain kilpikonnia ja pieniä Niilin krokotiilejä. Mynssenissä en ole käynyt. Siellä on Olympiapuistossa ainakin. Talossa oli myös Ranskan siirtomaahistoria näyttely. Pitäisi olla ranskankielentaitoinen, että siitä saisi irti. Rakennuksessa on iso juhlasali sekä pari vanhaa klassisesti sisustettua huonetta, joiden seinät ovat koristeellisesti maalattu.



[Amazonin kaveri on rauhallinen ja tykkää ilmeisesti hiekasta. lisää kuvia. Omituisempi vielä oli arfikkalainen kiraffi kissakala jolla oli viiksiä ja semmoinen iso suu. Ei tuo yksisarvinen kalakaan ihan normaalilta näyttänyt, mutta itseasiassa noita Naso tyyppisiä kaloja on useaa sorttia.]

[Kalat voi toki liikkua muutekin kuin pyrstöllä. Yhdellä oli semmoinen pitkä selkäevän tapainen, jonka aaltoilun avulla se pystyi liikkumaan eteen ja taakse.]

[Joku ei ole ollut rauhallinen rauha-muistomerkille vaan pistänyt lasia sälöille. Suomenkieltä on turha etsiä.]


[Eiffeltornilta lähtee puisto, joka päätty kuvan sotilaskouluun (L'ecole de militaire), jonka edessä ratsastaa joku Jofere.]

Oli tarkoitus vielä mennä museoon, mutta päädyinkin yllä olevan koulun eteen.
Siitä lähtee puisto, joka päättyy Eiffeltornille. Puisto ei ollut vielä kovin kaksinen, mutta paljon porukkaa siellä oli. Etenkin lapsia.

Lähellä Eiffeltornia tasaisella hiekkamaalla sedät pelasivat betanqueta.
Eiffeltornin juurella oli turisteja kyllä, mutta ei ne jonot näyttäneet olevan kuin joitakin kymmeniä metrejä. En kuitenkaan halunnut jäädä odottamaan.

Eiffeltornilta matkaa jatkaessa tulee sillan jälkeen rakennus, jossa on ainakin merenkulkumuseo, ihmisen museo ja Theatre Nacional de Chaillot.

Siitä menin bussilla riemukaarelle, jonka ylätasanteellakin tulin käyneeksi. Sinne pitää ottaa 230 askelta. Kaaren juurelle vie käytävä kaistojen ali. Käytävä ja kaaren sisusta vaikutta kovin moderneilta.
Jotkut diplomaatit laskivat sen alla olevalle muistomerkille kukkasia. Lippuvartioston lisäksi oli valkea pukuisia lapsia.
Marseljeeriä lauloivat tietysti myös, mutta ei niin harjoitellun komeasti.

Siitä sitten linja-autolla Garnierin suunnittelemaan oopperataloon.
Siellä oli neljä melko modernia (vanhin 1956) balettia (En sol - Triade - In the night - The concert ou Les malheures de chacun). Piano oli jokaisessa tärkeässä osassa. Ekassa ja viimeisesä oli koko orkesteri. Ekassa oli Ravelin musiikkia ja kahdessa viimeisessä oli Chopinin musiikkia.
Viimeisin oli erikoinen tapaus ja aika hauska (kts. esim. pätkä 1 ja pätkä 2 (lavastus ja puvustus ei ollut ihan samoja kuin nyt). Siinä tehtiin pilaa oopperatanssijoista, jos joku ei kestä kuvioissa mukana. Samoin siinä oli myös muuta huumoria kuten vihainen rouva, ujot rassukat miehet.
Täytyy kai todeta, että baletti on ihan hyvissä voimissa täällä. Tanssijatkin olivat nimistä päätellen ranskalaisia eikä Itä-Euroopasta kuin Mynssenissä.

[Mairien (joka häärää joka puolella) taulun mukaan ilmanlaatu oli hyvä. Lämmintä klo 22:10 tienoilla oli +17.
Oopperan kolmannella parvella ylärivissä oli ihan lämmintä. Mitään pikkutakkia ei tarvinnut. Monet miehet olivat ihan normaaleissa T-paidoissa. Väliajalla 5 eur laatujäätelöpuikotkin tekivät kauppansa. Mynssenissä ei valitettavasti jäätelöä saa. Siellä tosin virvoitusjuomat ovat edullisempia ja myyjiäkin on tiskin takana enemmän kuin yksi. ]
Illalla huomasin Asneries sur Seineltä asti, miten kirkkaasti valaistu Eiffeltorni näkyi sinne saakka. Ennen kaikkea se hitaasti ympäri pöyrivä valonheitin saa aikaan näkyvän valokeilan todella pitkälle.