Junaa piti odottaa 12 minuuttia. Olin junassa n. klo 08:00. Tutulla kentällä löysin Lufthansan check-in automaatit helposti eikä niissä ollut jonoa.
Olin kirjannut lennolle kirkkaasti kahdeksan minuuttia etuajassa (08:12). Päätin sulloa repun isompaan matkalaukkuun, joka sekin on käsimatkatavara kokoa, ettei tarvinnut laukkua kiikuttaa mihinkään tiskille.
Ehkä jatkossa kaiken varalta teen lähtöselvityksen netissä etukäteen.
Turvatarkastuksessa piti jonottaa vartti ainakin eikä portti ei ollut isolla kentällä mitenkään lähellä, joten olin viimeisten joukossa saapumaan linja-autoon sisään, joka vei koneelle. Noh, myöhemmin n. vartin päästä saapui vielä pieni joukko, että siinäkin oli varaa olla vaikka 10 minuuttia myöhemmässä.
Lento Amsterdamin Schipholiin kesti 1,5 tuntia tasan. Olisiko ollut Gouda juutoa voileivän välissä. Ainakin sen kaupungin yli lennettiin.
Lentokentällä joutui kävelemään varmaan kilometrin Lufthansan siivestä juna-asemalle. Ostin automaatista 7 eur lipun Haagiin. Junia menee puolen tunnin välein ja minun tuskin tarvitsi odottaa viittä minuuttia.
Matkalla näkyi pienehköjä peltoja, suoraan riviin istutettuja puita tai muutaman aarin metsäpalstoja, pieniä lehmä ja lammaskatraita, muutama tuulimyllykin (lienee museokunnossa), ja muutamia kanavia ja suota näkyi kanssa.
Ainoa pysähdys oli Leidenin asemmalla, joka on n. 10 minuutin päässä Haagista.
Siellä on vanha yliopisto (v. 1575). Haagin vieressä ratikkamatkan päässä on Delft, joka on kuuluisa yliopisto paikkakunta myös. Teknillinen yliopiston on rankataan mannereuroopan toiseksi parhaaksi. Pitkä matka ei ole mm. satamakaupunki Rotterdamiin. Hollannin matkailijalla on vaikea optimoida pitemmän reissun tekemisiä kun kaupungit ovat lähellä.
Haagin päärautatieaseman lähellä on moderneja toimistoja. Vieressä on kuitenkin myös vanhakaupunki, joka on pääosin kävelykatuja täynnä.
Polkupyöräilijöiden määrästä ja pyöräkaistoista kyllä huomasi, mihin maahan oli tultu. Myös talojen arkkitehtuuri kertoi sen yksiselitteisesti.
Hotelli sijaitsee rannan ja keskustan välillä. Korttelin päästä länteen alkaa kokonainen alue, jossa näyttää olevan pelkästään suurlähetystöjä.
Niillä näkyy olevan yhteinen arkkitehtuurinen linja päälinnan kanssa.
Ilmeisesti ne ovat lähinnä konttorikäytössä eikä joka talossa asuta.
Poliisilla on alueella, että rannalla siirrettäviä koppeja, kuten rakennusmiehillä ikään. Niissä on tummat lasit ja valvontakamerat katolla. Pohjoismaita en löytänyt. Myös pienemmillä mailla on siellä sun täällä konsulaatteja.
Alueella sijaitsee kansainvälisen oikeuden rakennus, jonka kellotornista kuului monimutkainen sävelmä pitkän aikaa. Se on YK:n kuudesta yksiköstä ainoa New Yorkin ulkopuolella, mutta se sentään sijaitsee USAlaisen rahoittamassa rakennuksessa. Carnegie hall on tuttu nimi musiikki-ihmisille, mutta sama Andrew Carnegie rahoitti Rauhan palatsin (1913). Toisen maailman sodan jälkipyykkiä ym. varten nähtiin tarpeelliseksi pysyvä oikeuselin.
Vieressä oli 2. maailmansodan juutalaisille moderni mitään esittämätön muistomerkki.
Kävelymatkan (minun mielestä) päästä on Schweningin kaupunginosaan. Sch:n lausuminen ei muuten hollanninkielessä ei ole ihan helppoa vaan siinä on semmoinen kurkkuärrä vähän kuin hollannin g:n kanssa (ogg formaatissa äänite).
Ensin satuin logistiikka-alueelle, josta ei merta näkynyt, mutta kilometrin jälkeen vaivan näkö palkittiin kivalla hiekkarannalla ja rantaan särkyvillä aalloilla. Kieltokyltit varoittavat uimaan menemisestä ja kymmenestä muusta asiasta, mutta kyllä siellä surffaajia oli. Jotkut kuljettivat lautaa polkupyörilläkin. Yhdessä näytti olevan sivussa telinekin sitä varten.
Rannan tuntumassa oli paljon meriruokabaareja ja muita baareja.
Viikonloppuna on leijanlennätyskisat. Vastarantaa ei näy ja tuuli on taattu.
Muutamat olivat jo harjoittelemassa, ja osa leijoista oli kyllä 1,5 metriä leveitä ainakin, että kyllä siinä taitoa ja koko vartaloa tarvitaan kun niitä pöyritellään.
Mereen päälle työntyy katettu laiturikäytävä (leija kuvaa klikkaamalla näkyy taustalla), jonka päässä on tuommoinen majakan tapainen ja ravintola. Käytävässä on jotain pieniä kahviloita ja päässä olevissa on ravintola, joista yksi mainostaa erityisesti pannukakkuja. Ne ovat eri versioin on Hollannin erikoisuus. Kuulemman Ranskan Bretagnessa täytetty lettu yleinen (kts. kuva galettesta).
Kuvassa ole iso rakennus on hotelliravintola Kurhaus (1886).
